isä ei halua tavata meitä..

paremminkin ilman tuollaista... Jossain vaiheessa luultavasti tutustut johonkin mieheen, rupeatte seurustelemaan jne.. itse en edes halunnut isää lapselle joka tapaisi joskus ja häntä ei kiinnostaisi ollenkaan. Nykyään lapsilla ihana isäpuoli joka kohtelee heitä kuin omiaan. On sanonutkin ettei pystyisi siihen jos lapsilla isä joka tapailisi jne.. Tämä nyt ei tähän tainnut liittyä mitenkään, mutta itse en edes pyytäisi isyyden tunnustamista. Eipähän isä voi myöhemminkään vaatia mitään.

Oman lapseni isä ei ole tunnustanut isyyttään enkä ole sitä vaatinut. Isä ei ole tavannut lastaan pitkiin aikoihin. Minulle asiat ovat hyvin näin, kuten myös lapselleni, mutta isä ei ehkä aina ole tyytyväinen tilanteeseen. Siksi toisinaan melkein pelkään sitä päivää, jolloin häneltä tulee vaatimus isyyden selvittämiseksi.

Siksipä joskus mietin, että olisi ollut hyvä sopia asiat kunnolla vuosia sitten, joko unohtaa lapsensa tai olla isä (muutenkin kuin ehkä paperilla).

Isälle tulee elatusvelvollisuus, eli joutuu maksamaan elatusmaksuja tulojensa mukaisesti. Jos isyyttä ei tunnusteta, saat kunnan minimielatustuen 118,jotain e/kk.



Isällä on oikeus vaatia lapsen huoltajuutta. Jos ei osallistu lapsen hoitoon eikä tapaa lasta, tuskin sitä kuitenkaan saa vasten sinun tahtoasi.



Voitte sopia tapaamisoikeuksista virallisesti (tapaamisoikeus ei ole tapaamisvelvollisuus, eli et voi pakottaa isää tapaamaan lastaan). Jos isyyttä ei ole tunnustettu, tapaamisoikeuksia ei ole kumpaankaan suuntaan.



Lapsi saa perintöoikeuden isäänsä ja on täysi-ikäisyyteen asti oikeutettu perhe-eläkkeeseen, jos isä kuolee.



Jos tapaat tulevaisuudessa uuden kumppanin, joka haluaa adoptoida lapsesi omakseen sisäisen adoption kautta, siihen tarvitaan isän suostumus, jos isyys on tunnustettu.



Lapsella on tulevaisuudessa näyttää virallinen paperi, jossa kerrotaan, kuka hänen isänsä on, mitä ikinä merkitystä tällä onkaan..



Nämä tulivat päällimmäisinä mieleen. Myös lapsi itse voi 15 vuotta täytettyään vaatia isäänsä tunnustamaan isyytensä, jos haluaa.



erittelee,



zel

Karsastan kovasti tuota, " meillä en halunnut edes isää tunnustamaan, koska kaupunki maksaa elatusmaksut" . Ei kai se ole tärkeintä? Eihän?



Moni luulee, että isällä on oikeus lapseen. Mutta asia on päinvastoin lapsella on oikeus isään, eikä äidin mahti mun miestä saisi sitä poistaa. Ikävä kyllä näin monesti kuitenkin on.

Mulla itsellä on 2,5vuotias poika, joka oli täysi vahinko, kuitenkin mun mielestä onnellinen sellainen.

Olin raskausajan yksin ja niin olen ollut siitä eteenpäinkin. Kuitenkin halusin isän tunnustamaan isyytensä, koska lasta on tekemässä yleensä Aina kaksi ihmistä. Silloin molemmat ovat siitä vastuussa. Ainakin meidän tapauksessamme molemmat tiesimme, etten käytä ehkäisyä.

Lapsen syntymän jälkeen, lapsen isä ensin sanoi, ettei aio tulla tunnustamaan isyyttään, kun kerran hänen kanssaan keskustelin puhelimessa. Kuitenkin lastenvalvoja otti häneen yhteyttä ja oli verikokeissa käynyt. Jonka jälkeen pojan syntymän jälkeen ensimmäisen ja viimeisen kerran tapasimme lastenvalvojalla, kun hän tunnusti isyytensä.

Itse sanoi ettei halua poikaa koskaan nähdä, eikä ole koskaan nähnytkään. Olen kuitenkin ilmoittanut että aina on tervetullut kun haluaa poikansa tavata.

Ikinä ei ole tullut mieleenkään lähettää hänelle valokuvaa pojasta. Ainoa joka tässä mitään menettää on poikani isä. Hän on menettänyt todella hienon ihmisen omasta elämästään.

Pojalla kuitenkin elämässä on miehiä, isänmalleina. Toki jossain vaiheessa nousee kysymykset missä se oikea isä on ja niihin pitää vaan koittaa vastata, kuitenkaan mustamaalaamatta isää, koska lapsella on oikeus muodostaa oma käsityksensä ihmisistä.

Ei ole reilua että vanhemmat tekevät sen hänen puolestaan.

Mutta jokainen tavallaan. Tämä on meidän tapamme.

Kyllä se tosiaan on niin että lapsella on oikeus isään - vaikkei ikinä isäänsä tapaisikaan niin isähän meillä jokaisella on ! Tosin biologisuus ei mielestäni oikeuta saamaan niinkin suuremmoista " titteliä" kuin isä, biologinen isä hän kuitenkin on -halusi tai ei...ja lapsella on oikeus tietää kuka hän on ! On todella surullista että jotkut " isät" voivat olla niin sydämettömiä...etteivät halua kuulla omasta lapsestaan...omaa lihaa ja verta hän kuitenkin on! Surullista myös on se että lapsi hylätään vanhempien riitojen ja erimielisyyksien takia - viaton lapsi niihin on. Miten tuo pieni ihminen voisi koskaan ymmärtää ettei syy ole hänessä :(

Itselläni on 7 vuotias tytär joka ei ole ikinä nähnyt isäänsä. Ensin hänen synnyttyään kielsin isyyden koska ajattelin juuri kuten muutama aiempikin kirjoittaja, että koska mies ei halua niin minulla ei ole oikeutta pistää häntä maksamaan elatusmaksuja. Itsekkäästi ja naiivisti ajattelin myös etten halua jakaa lastani. Tovi vierähti kunnes pyshdyin ajattelemaan asiaa lapseni kannalta. Tähän mennessä isästä ei siis ollut kuulunut mitään. Yritin keskustella isän kanssa ihan asiallisesti asiasta. Hän pyysi etten ikinä kertoisikaan hänestä lapselleni. MITEN VOISIN TEHDÄ NIIN ?

Isyys on nyt todistettu...ja hän maksaa elatusmaksuja - SE ON HÄNEN VELVOLLISUUTENSA !! Hänen oikeutensa olisi myös tavata tytärtämme. Surullista kuitenkin, sitä tuskin ikipäivänä tulee hänen tahdostaan tapahtumaan ! Kun se kaunis päivä koittaa että tyttäreni on tarpeeksi vanha kohtaamaan isänsä, olen valmis viemään hänet ovelle saakka. SE ON HÄNEN OIKEUTENSA.

Näissä asioissa ei mielestäni todellakaan pitäisi miettiä mitä isä tai äiti haluaa.Tai mikä on heille helpointa,lapsen etu on tärkeintä ! Ja kun lapsi on syntynyt, on hänellä olemassa äiti sekä isä. Vaikka lapsi olisi täysin vahinko. Mikäli mies ei lapsia halua, huolehtikoon ehkäisystä niin ettei lapsia synny(toki myös äidin velvollisuus). Oli miten oli ja mikä tilanne tahansa on lapsen synnyttyä molemmilla vanhemmilla vastuita ja velvollisuuksia..ja tietysti oikeuksia. Isän oikeudet ovat ihan yhtä hyvät kuin äidinkin, jos hän vain on aktiivinen ja oikeuksiaan vaatii !! Tietäisipä isä mistä jää paitsi!

Olen hieman (heh!) tunteellinen ja ehkä liiankin ärhäkkä tässä asiassa...koska se niin suuresti koskettaa minua! On todella sydäntä särkevää nähdä lapsen suru kun yrittää selittää miksi isä ei halua nähdä !! Pakottaakaan ei voi...

Lukekaapa juuri ilmestynyt kirja " Kenen Lapsi" . Siinä aikuiset lapset kertovat, miltä on tuntunut, kun ei ole tiennyt vanhemmistaan/vanhemmastaan mitään tai on tiennyt jotain, mutta ei ole koskaan tavannut. Kaikille on yhteistä halu edes kerran nähdä, miltä biologinen isä/äiti on näyttää, tavata edes kerran - vaikka taustalla olisi mitä.

Minusta on vastuutonta naisuhoa väittää, että lapsi ei tarvitse mitään tietoa isästään (koska tämä ei kuulu hänen elämäänsä tai on täysin epäkelpo muuten). Yleensä on kyse siitä, että nainen/äiti ei tarvitse tätä miestä syystä tai toisesta ja on varmaan oikeassa omalla kohdallaan. Ei lapsikaan varmasti huonoa isää tarvitse, mutta tiedon alkuperästään kyllä. Ihmisen identiteetille on keskeistä tietää, keiden ansiosta on maailmaan tullut ja keiden geenejä kantaa - vaikka ei heidän laisikseen haluaisi muuten tullakaan.

Erosin lapsen isästä kun olin 3:nnella kuulla raskaana.. ja vielä suunniteltu lapsi ei siis mikään vahinko.



mies löysi uuden naisen ja valehteli että ovat vain ystäviä. ja vannoi kantavansa vastuun tekemisistään mutta nyt poika 3kk ja ei halua olla missään tekemisissä minun tai pojan kanssa.



Isyyden on valmis tunnustamaan ilman dna testejä koska tietää ettei siinä ole mitään mahdollisuutta ettei hän olisin lapsen biologinen isä mutta kieltäytyy elatusmaksujen maksamisesta.



joten kaiketi olemme tästäkin asiasta oikeuteen menossa, koska mun mielestäni lapsella pitää papereissa olla isä vaikka se ei sitä haluaisikaan tavata.

Minun kumpikin lapsi on vahingossa alkunsa saaneet, silti olen heidät synnyttänyt toivottuna, mielestäni jokainen lapsi joka syntyy on toivottu kun raskautta ei ole keskeytetty. Ensimmäisen lapsen isällä oli mahdollisuus tavata poika heti laitoksella tai kotona, ei halunnut tavata, ei tunnustaa isyyttä tai maksaa elareita. Kun lapsi oli 5 v isä otti yhteyttä ja halusi tavata, suostuin mutta ilmoitin että sitten ei voi enää olla tapaamatta vaan siitä eteenpäin tulee pitää yhteyttä. Lupasi pitää... tapasivat muutaman kerran ja sitten isä ei enää halunnutkaan tavata, oli loukkaantunut kun lapsi ei ollutkaan heti kärkeen rakastava yms. Oli sitten vaikea selittää pienelle ettei iskä halua tavata. Isänpäivästä kun kyselin niin heti tuli vittuilua että miksi en kysynyt ajoissa, hän on ehtinyt tehdä muita suunnitelmia. On vissiin ainoa isä suomessa joka ei tiedä milloin on isänpäivä ja että hän itse olisi voinut kysyä. Tänä päivänä emme ole missään tekemisissä, paitsi olen vakavasti harkinnut isyyden tunnustamista, vaikka vaan sitten sen takia että lapsi perisi isänsä.



Ja koska en ole oppinut virheistäni mitään sain toisen lapsen kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa luulin että tämä isä haluaa tunnustaa lapsen ja olla tekemisissä, mutta toisin kävi. Odotusaikana isä ei osallistunut mihinkään, ei henkisesti eikä taloudellisesti. Päinvastoin alkoholin käyttö lisääntyi entisestään ja mukaan tuli myös väkivaltaa. Tämäkään isä ei halunnut tunnustaa isyyttä eikä maksaa elareita, letkautti että sama kai mistä sen rahan saat. Mutta isää olisi halunnut leikkiä silloin harvoin kun hänelle sopi, näytellä vauvaa kavereille ja sukulaisille, no sepä minulle ei sopinut. Katkaisin välit kokonaan. Uskon että lapsi ei hyödy mitään miehestä joka on väkivaltainen alkoholisti, rattijuoppo ja pyörii huumeidenkäyttäjien ja muunlaisen roskaväen kanssa. Ja kuten jo aikaisemmissa jutuissa on todettu, lapsi voi 15 v täytettyään laittaa isyyskanteen itse vetämään.