Psykologini sanoo minulle toistuvasti, että mun etsittävä omat rajani ja pidettävä niistä huolta. KUINKA???
En siis saa liikaa murehtia toisten asioita (vie liikaa energiaa omilta ongelmiltani) enkä saisi ottaa toisten ihmisten kommenttejani liikaa itseeni (hankalia ihmisiä ympärilläni). Lisäksi vertaa itseäni liikaa muihin ja koen siten itseni huonoksi ihmiseksi.
Kun kysyin, että kuinka pystyn olla välittämättä esim. ilkeistä kommenteista, vastaus oli: " Kuvittele ympärillesi puskuri, jonka läpi asiat ei pääse. Joidenkin ihmisten kohdalla puskuri on vahvempi ja hyvät asiat päästät läpi." Tiedän, että toi on vertaus, mutta silti tää asia tuntuu tosi hankalalta.
Kuinka opin asettamaan rajat?
Kommentit (4)
Työpaikasta siis kyse.
Kolmonen: Niin, itsekäs tässä pitäisi ollakin! Mua pompotellaan töissä ihan käsittämättömällä tavalla ja aina suostun kaikkeen, vaikkei tarvitsisi. Sitten jälkeenpäin itken himassa, että miten tää taas näin meni.
Miten oikein oppisin sitten olla murehtimatta muiden, esim. sisarusteni, asioita? Niille en kuitenkaan mitään voi. Lisäksi omassa elämässäni on asioita, joihin pitäisi panostaa.
ap
että ymmärrät että sinä et voi muuttaa asioita heidän puolestaan. Voit kuunnella mutta sinun ei kuulukaan tehdä mitään, heidän pitää itse tehdä mitä tekevät. Jos yksi käyttää alkoholia ja toinen ei jätä hakkaavaa miestään, heillä molemmilla on ongelma jota pitäisi setviä AMMATTI auttajien ja lääkärien kanssa.
Niin kauan kuin he eivät itse myönnä sitä ja mene lääkäriin tms, ei heitä kukaan voi auttaa. Ja sinnekään ei voi pakottaa. Minun oli myös lopulta sanottava että hei, sinä puhut minulle aina tästä samata ongelmasta, ja me molemmat tiedämme mitä sille pitäisi tehdä. Mutta et tee mitään. En jaksa enää kuunnella enempää, ahdistun liikaa.
Se EI sana on ihan eka, joka sun pitää oppia.
TÖISSÄ: Käy vaikka yksin kahvilla/ lounaalla (mukavampaa kuin kusipäitten kanssa). Älä ole missään tekemisissä kusipäitten kanssa. Jos tulevat jotain sulle sönkkään, niin lähde pois. AINA
mieti mikä olisi itsekkäintä mitä voisit kulloinkin tehdä. Sitten tee se. Yleensä se on se mitä muut pitävät normaalina toimintana (esim. aviomies yms.) eikä kukaan ihmettele mitään. Siihen tottuu...