puolitoistavuotiaan pepun pesu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ap kuvittelee "ennakoinnin" ratkaisevan kaikki arkielämän ristiriitatilanteet. Sitten on taas joitain toisia, jotka kuvittelevat "ohjaavan kasvatuksen" olevan vastaava kaiken ratkaiseva hopealuoti ja jotkut kolmannet taas vaikka "muksuopin".

 

Pitäisi kyetä ymmärtämään, että lastenkasvatuksessa tarvitaan monipuolisesti eri keinoja eri tilanteissa ja erilaisten lasten kanssa. Se, että ihmiset pakottavat lapsiaan ei suinkaan johdu siitä, että he eivät ole hoksanneet "ennakoinnin" tai muun vastaavan ideologian autuutta vaan yksinkertaisesti siitä, että kyseisissä tilanteissa pakottaminen on juurikin se ainoa järkevä keino.

 

Lastenkasvatus vaatii myös aika usein sitä, että vanhempi kykenee kylmettämään sydämensä lapsen reaktioille ja esimerkiksi pakottamaan rääkyvää ja kaikin keinoin vastaan panevaa lasta, sekä lapsen päästyä leikki-ikään myös rankaisemaan tätä, vaikka siitä aiheutuisi voimakasta epämukavuutta lapselle. Lapset itse ovat sosiaalisessä kehittymättömyydessään aika vallanhimoisia, manipuloivia ja keinoja kaihtamattomia olentoja, ja jos heidän antaa päästä niskan päälle väärin ajoitetulla hempeydellä niin siitä ei hyvä seuraa.

AP EI OE KIRJOITTANUT ENNAKOINNISTA MITÄÄN, vaan minä, joka ehdotin hänelle ennakoimisen kokeilua.

Ennakointi ei ole tietenkään vastaus kaikkiin lastenkasvatuksen ongelmiin, mutta suosittelen kokeilemaan sitä tässä tilanteessa (pepun pesu), koska nythän ap:n ongelmana on ollut se, että lapsi venkoilee ja vastustelee. Pakkokeinoa käytetään semmoisessa tilanteessa, kun muu ei auta, ja tietysti vaaratilanteissa. Jos rutiineja alkaa tehdä pakottamalla, ne eivät siitä helpotu. Pesu ja muut tällaiset toimet toistuvat joka päivä, jopa monta kertaa päivässä, kuka haluaa oikeasti liittää niihin lapsen rääkymistä ja pakottamista? Ei kukaan. Rääkymiset ja pakottamiset kannattaa säästää niihin tilanteisiin, joista ei puhumalla pääse, esim. se, että lapsi vain menee paikkaan, jonne ei saa mennä tai tekee jotain semmoista, jota ei vain saa tehdä.

Lapsi lakkaa yleensä aika nopeasti rääkymästä jos huomaa, että sillä ei saa tahtoaan läpi. Esim. jos lapsi on tottunut siihen, että pyllyä pestessä voi venkoilla, niin sitten totta kai se alkaa rääkyä, jos sille venkoilulle joku kerta laitetaankin stoppi. Mutta jos se venkoilu sen jälkeen jatkossa todellakin estetään johdonmukaisesti niin ei lapsi kauaa sitä rääkymistä jaksa yrittää vaan mukautuu uuteen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ap kuvittelee "ennakoinnin" ratkaisevan kaikki arkielämän ristiriitatilanteet. Sitten on taas joitain toisia, jotka kuvittelevat "ohjaavan kasvatuksen" olevan vastaava kaiken ratkaiseva hopealuoti ja jotkut kolmannet taas vaikka "muksuopin".

 

Pitäisi kyetä ymmärtämään, että lastenkasvatuksessa tarvitaan monipuolisesti eri keinoja eri tilanteissa ja erilaisten lasten kanssa. Se, että ihmiset pakottavat lapsiaan ei suinkaan johdu siitä, että he eivät ole hoksanneet "ennakoinnin" tai muun vastaavan ideologian autuutta vaan yksinkertaisesti siitä, että kyseisissä tilanteissa pakottaminen on juurikin se ainoa järkevä keino.

 

Lastenkasvatus vaatii myös aika usein sitä, että vanhempi kykenee kylmettämään sydämensä lapsen reaktioille ja esimerkiksi pakottamaan rääkyvää ja kaikin keinoin vastaan panevaa lasta, sekä lapsen päästyä leikki-ikään myös rankaisemaan tätä, vaikka siitä aiheutuisi voimakasta epämukavuutta lapselle. Lapset itse ovat sosiaalisessä kehittymättömyydessään aika vallanhimoisia, manipuloivia ja keinoja kaihtamattomia olentoja, ja jos heidän antaa päästä niskan päälle väärin ajoitetulla hempeydellä niin siitä ei hyvä seuraa.

AP EI OE KIRJOITTANUT ENNAKOINNISTA MITÄÄN, vaan minä, joka ehdotin hänelle ennakoimisen kokeilua.

Ennakointi ei ole tietenkään vastaus kaikkiin lastenkasvatuksen ongelmiin, mutta suosittelen kokeilemaan sitä tässä tilanteessa (pepun pesu), koska nythän ap:n ongelmana on ollut se, että lapsi venkoilee ja vastustelee. Pakkokeinoa käytetään semmoisessa tilanteessa, kun muu ei auta, ja tietysti vaaratilanteissa. Jos rutiineja alkaa tehdä pakottamalla, ne eivät siitä helpotu. Pesu ja muut tällaiset toimet toistuvat joka päivä, jopa monta kertaa päivässä, kuka haluaa oikeasti liittää niihin lapsen rääkymistä ja pakottamista? Ei kukaan. Rääkymiset ja pakottamiset kannattaa säästää niihin tilanteisiin, joista ei puhumalla pääse, esim. se, että lapsi vain menee paikkaan, jonne ei saa mennä tai tekee jotain semmoista, jota ei vain saa tehdä.

Helpottuuhan koska silloin lapsi muistaa että aha joo, tää olikin se tilanne jolloin ei kannata vänistä vastaan vaan totella ja oli hiljaa nii asiat sujuu

Niin, tai sitten se lapsi muistaa, että aha, joo, tää oli se tilanne, joka oli viimeksi tosi epämukava ja ahdistava, kun äiti puristi mua tosi lujaa ja se tuntui inhottavalta. Tykkäisitkö itse siitä, että sua pestäisiin väkipakolla (esim. sitten, kun olet itse vanhainkodissa muistisairaana) vai sillä tavalla, että sua rauhoitellaan ja ehkä huomiotasi kiinnitetään mukaviin asioihin? Kumpi tuntuu toimivammalta? (Mun äitini on muuten dementiakodissa töissä ja koko työuransa puhunut hyvän vanhustenhoidon puolesta, ja hän on aina käyttänyt sitä jälkimmäistä metodia. Jollain kummalla tavalla hän on saanut ne hankalatkin muistisairaat pestyä hyvässä yhteistyössä ja ilman pakkokeinoja, kun on jutellut mukavia ja toiminut lempeästi ja rauhassa.) Miettikää, miten haluaisitte itse tulla kohdelluksi tai miten haluaisitte vanhempianne kohdeltavan - ja sitä, miksi lapsi ansaitsee erilaisen kohtelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ap kuvittelee "ennakoinnin" ratkaisevan kaikki arkielämän ristiriitatilanteet. Sitten on taas joitain toisia, jotka kuvittelevat "ohjaavan kasvatuksen" olevan vastaava kaiken ratkaiseva hopealuoti ja jotkut kolmannet taas vaikka "muksuopin".

 

Pitäisi kyetä ymmärtämään, että lastenkasvatuksessa tarvitaan monipuolisesti eri keinoja eri tilanteissa ja erilaisten lasten kanssa. Se, että ihmiset pakottavat lapsiaan ei suinkaan johdu siitä, että he eivät ole hoksanneet "ennakoinnin" tai muun vastaavan ideologian autuutta vaan yksinkertaisesti siitä, että kyseisissä tilanteissa pakottaminen on juurikin se ainoa järkevä keino.

 

Lastenkasvatus vaatii myös aika usein sitä, että vanhempi kykenee kylmettämään sydämensä lapsen reaktioille ja esimerkiksi pakottamaan rääkyvää ja kaikin keinoin vastaan panevaa lasta, sekä lapsen päästyä leikki-ikään myös rankaisemaan tätä, vaikka siitä aiheutuisi voimakasta epämukavuutta lapselle. Lapset itse ovat sosiaalisessä kehittymättömyydessään aika vallanhimoisia, manipuloivia ja keinoja kaihtamattomia olentoja, ja jos heidän antaa päästä niskan päälle väärin ajoitetulla hempeydellä niin siitä ei hyvä seuraa.

AP EI OE KIRJOITTANUT ENNAKOINNISTA MITÄÄN, vaan minä, joka ehdotin hänelle ennakoimisen kokeilua.

Ennakointi ei ole tietenkään vastaus kaikkiin lastenkasvatuksen ongelmiin, mutta suosittelen kokeilemaan sitä tässä tilanteessa (pepun pesu), koska nythän ap:n ongelmana on ollut se, että lapsi venkoilee ja vastustelee. Pakkokeinoa käytetään semmoisessa tilanteessa, kun muu ei auta, ja tietysti vaaratilanteissa. Jos rutiineja alkaa tehdä pakottamalla, ne eivät siitä helpotu. Pesu ja muut tällaiset toimet toistuvat joka päivä, jopa monta kertaa päivässä, kuka haluaa oikeasti liittää niihin lapsen rääkymistä ja pakottamista? Ei kukaan. Rääkymiset ja pakottamiset kannattaa säästää niihin tilanteisiin, joista ei puhumalla pääse, esim. se, että lapsi vain menee paikkaan, jonne ei saa mennä tai tekee jotain semmoista, jota ei vain saa tehdä.

Lapsi lakkaa yleensä aika nopeasti rääkymästä jos huomaa, että sillä ei saa tahtoaan läpi. Esim. jos lapsi on tottunut siihen, että pyllyä pestessä voi venkoilla, niin sitten totta kai se alkaa rääkyä, jos sille venkoilulle joku kerta laitetaankin stoppi. Mutta jos se venkoilu sen jälkeen jatkossa todellakin estetään johdonmukaisesti niin ei lapsi kauaa sitä rääkymistä jaksa yrittää vaan mukautuu uuteen tilanteeseen.

 

No, en kyllä jaa tuota kokemusta  kanssasi ollenkaan. Ihan hyvin oon saanut "laitettua stopin" sillä, että olen jutellut lapsen kanssa. Ei venkoilussa ole kyse tahdosta, vaan siitä, että lapsesta tuntuu epämukavalta tai hän ei malta odottaa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ap kuvittelee "ennakoinnin" ratkaisevan kaikki arkielämän ristiriitatilanteet. Sitten on taas joitain toisia, jotka kuvittelevat "ohjaavan kasvatuksen" olevan vastaava kaiken ratkaiseva hopealuoti ja jotkut kolmannet taas vaikka "muksuopin".

 

Pitäisi kyetä ymmärtämään, että lastenkasvatuksessa tarvitaan monipuolisesti eri keinoja eri tilanteissa ja erilaisten lasten kanssa. Se, että ihmiset pakottavat lapsiaan ei suinkaan johdu siitä, että he eivät ole hoksanneet "ennakoinnin" tai muun vastaavan ideologian autuutta vaan yksinkertaisesti siitä, että kyseisissä tilanteissa pakottaminen on juurikin se ainoa järkevä keino.

 

Lastenkasvatus vaatii myös aika usein sitä, että vanhempi kykenee kylmettämään sydämensä lapsen reaktioille ja esimerkiksi pakottamaan rääkyvää ja kaikin keinoin vastaan panevaa lasta, sekä lapsen päästyä leikki-ikään myös rankaisemaan tätä, vaikka siitä aiheutuisi voimakasta epämukavuutta lapselle. Lapset itse ovat sosiaalisessä kehittymättömyydessään aika vallanhimoisia, manipuloivia ja keinoja kaihtamattomia olentoja, ja jos heidän antaa päästä niskan päälle väärin ajoitetulla hempeydellä niin siitä ei hyvä seuraa.

AP EI OE KIRJOITTANUT ENNAKOINNISTA MITÄÄN, vaan minä, joka ehdotin hänelle ennakoimisen kokeilua.

Ennakointi ei ole tietenkään vastaus kaikkiin lastenkasvatuksen ongelmiin, mutta suosittelen kokeilemaan sitä tässä tilanteessa (pepun pesu), koska nythän ap:n ongelmana on ollut se, että lapsi venkoilee ja vastustelee. Pakkokeinoa käytetään semmoisessa tilanteessa, kun muu ei auta, ja tietysti vaaratilanteissa. Jos rutiineja alkaa tehdä pakottamalla, ne eivät siitä helpotu. Pesu ja muut tällaiset toimet toistuvat joka päivä, jopa monta kertaa päivässä, kuka haluaa oikeasti liittää niihin lapsen rääkymistä ja pakottamista? Ei kukaan. Rääkymiset ja pakottamiset kannattaa säästää niihin tilanteisiin, joista ei puhumalla pääse, esim. se, että lapsi vain menee paikkaan, jonne ei saa mennä tai tekee jotain semmoista, jota ei vain saa tehdä.

Helpottuuhan koska silloin lapsi muistaa että aha joo, tää olikin se tilanne jolloin ei kannata vänistä vastaan vaan totella ja oli hiljaa nii asiat sujuu

Niin, tai sitten se lapsi muistaa, että aha, joo, tää oli se tilanne, joka oli viimeksi tosi epämukava ja ahdistava, kun äiti puristi mua tosi lujaa ja se tuntui inhottavalta. Tykkäisitkö itse siitä, että sua pestäisiin väkipakolla (esim. sitten, kun olet itse vanhainkodissa muistisairaana) vai sillä tavalla, että sua rauhoitellaan ja ehkä huomiotasi kiinnitetään mukaviin asioihin? Kumpi tuntuu toimivammalta? (Mun äitini on muuten dementiakodissa töissä ja koko työuransa puhunut hyvän vanhustenhoidon puolesta, ja hän on aina käyttänyt sitä jälkimmäistä metodia. Jollain kummalla tavalla hän on saanut ne hankalatkin muistisairaat pestyä hyvässä yhteistyössä ja ilman pakkokeinoja, kun on jutellut mukavia ja toiminut lempeästi ja rauhassa.) Miettikää, miten haluaisitte itse tulla kohdelluksi tai miten haluaisitte vanhempianne kohdeltavan - ja sitä, miksi lapsi ansaitsee erilaisen kohtelun.

Sulla on selvästi joku pakkomielle olla oikeassa? Kiitos nauruista. Mutta aiheeseen.. Noi mummot ja Papat ei liity tähän mitenkään joten pysyppäs ihan aiheessa kiitos. Ei lasta saa paapoa liikaa ja ajatella että voih pahoittaakohan se nyt mielensä tästä jos pidän lujasti kiinni ja sanon napakasti (sen jälkeen kun lapsi venkoilee ja kitisee). lapsista kasvaa kunnallisia ja normaaleja ihmisiä jos niitä ei paapo liikaa. Sulla on joku pätemisen tarve, miten ikävää mutta teitä tällä palstalla riittääkin. Mutta tunnistan kaltaisesi jankuttajat jo kaukaa eikä suurin osa oikein tykkää teidänlaisista ihmisistä.

Voi elämä miten raskas ja ärsyttävä ihminen tämä yksi vastaaja on. Hirveä jankutus päällä. "kyllä minun keinot ovat ainoat oikeat!! MINÄ MINÄ!"