Miten määritellään moikkausetiketti?

Ei ole mitään etikettiä. Joku moikkaa, joku ei. Tee sinä niin kuin parhaaksi näet. Mutta joillain ihmisillä on huono kasvomuisti, toisen ovat jopa kasvosokeita. Voi olla, että väärässä ympäristössä kasvoja ei tunnistakaan.

Voi olla, että ihmiset eivät vain tunne sinua totutusta poikkeavassa ympäristössä.

Mulla oli ennen koira, jonka takia lenkillä tuli isein juteltua muiden naapuruston koiranomistajien kanssa. Saattoi olla, että uuttelin jonkun kanssa aamulenkillä, mutten iltapäivällä kaupassa osannut heti tunnistaa samaksi tyypiksi.

Eli naapuri varmaan moikkaa kaikkia rappukäytävässä/pihalla, mutta bussissa ei tunnista.

tunnen erään naisen joka näyttää niin jokanaiselta, että tunnen hänet vain tietyssä ympäristössä

Entä sitten vaikka tunnistaisikin, niin kuinka tuttu pitää olla että voi moikata. Eihän joku naapuri josta ei tiedä kuin ehkä sukunimen ja jonka tapaa jossain ihan muualla ole tuttu ihminen ollenkaan. Pitääkö sellaistakin moikata, vaikka siellä rapussa tuleekin tavan mukaan kaikkia moikattua?

Olen itse määritellyt että naapureita moikkaan rapussa, ulkona en koskaan.

Tulee mieleen tämä :) Ihmebantu- Moikkaus

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten vaikka tunnistaisikin, niin kuinka tuttu pitää olla että voi moikata. Eihän joku naapuri josta ei tiedä kuin ehkä sukunimen ja jonka tapaa jossain ihan muualla ole tuttu ihminen ollenkaan. Pitääkö sellaistakin moikata, vaikka siellä rapussa tuleekin tavan mukaan kaikkia moikattua?

No mä moikkaan kaikkia, koska se moikkaus ei varsinaisesti maksa mulle mitään tai kuluta mitään resurssia.

Vierailija kirjoitti:

tunnen erään naisen joka näyttää niin jokanaiselta, että tunnen hänet vain tietyssä ympäristössä

Minttu Virtanen?

Joskus naiset luulevat moikkauksen tarkoittavan "enemmän", jos sitä tekee muualla kuin siellä kurssilla tai porraskäytävässä, joten sen takia ainakin itse odotan joskus mieluummin toisen tervehtivän ensin vieraassa paikassa. Toinen juttu on sitten sekin että aina ei tunnista, varsinkaan jos toisen on tottunut näkemään työ- tai harrastusvarusteissaan.

Minun mielestäni moikkaamisessa on harvoin mitään pahaa, joten en liiemmälti kantaisi huolta siitä, että moikkaisi liian usein. Sen sijaan minua harmittaa, että liian usein kuljen yksinkertaisesti liian paljon omiin ajatuksiini vaipuneena, että en valitettavasti aina huomaa, mitä ympärilläni tapahtuu, tai kuka tulee vastaan. Mutta yritän skarpata ja tervehtiä. Se on mielestäni yleensä kohteliasta ja huomaavaista, eikä tarvitse johtaa sen pidemmälle. Pienellä eleellä voi osoittaa, että huomioi tai paremmin, että on huomannut toiisen. Ei sen enempää, vaikka kai jotkut toivoisivat voivansa kulkea myös aina näkymättöminä ja ilman, että kukaan näkisi heitä. 

Toisaalta en tiedä pitäisikö minun opetella olemaan varovaisempi, koska osa tietää ammattini ja voi olla, että joku sivullinen tulee uteliaaksi tietämään, että miksiköhän moikkasin...

Toisinaan huomaan moikkaavani, myös automaattisesti, enkä huomaa ajatella asiaa sen paremmin. Eli jos olen esimerkiksi lauanatai -aamuna ostoksille ja vastaan tulee asiakkaani saatan tervehtiä ylensä nyökätä tai heilauttaa kättä hänelle, -jos siis huomaan hänet-  ilman, että erikseeen ajattelisin, että tuolla menee n.n. minunpa täytyy tervehtiä häntä.  Ja sitten miettiä erikseen millä tavoin (pitäisikö minun vain nyökätä, tai heilauttaa ja tai pitäsikö minun sanoakin jokunen sana hänelle, ttai kenties jopa hetki puhua hänen kanssaan).