Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukurasitteena käsittämättömät itsemurhat - pelottaa :(
TÄSSÄ on sukuni kipeä salaisuus:
22.12.2015 |
Sukuni vaiettu salaisuus on nuorena (n. 20 - 28 v) tehdyt käsittämättömät itsemurhat. Vaikka elämä on ollut aivan mallillaan, joku on aina riistänyt itseltään hengen ja tämä on tullut muille aivan puun takaa. Itsemurhanneiden fiilis on laskenut aivan hetkessä ja elämästä on tullut sietämätöntä. KUKAAN ei ole jättänyt mitään viestiä, on vain löydetty itsensä tappaneena kuka järvestä ja kuka kallion alta. Kaipaamaan on jäänyt monta puolisoa ja liuta pieniä lapsia. :( Pahinta on se, että ei ole koskaan saatu selville itsemurhan syytä.
Nyt viimeinen niitti oli, kun serkkuni lähti viime yönä. :( Kaiken piti hänelläkin olla ok, koulu meni hyvin, oli tyttöystävä ja suunnitellut joulunkin viettoa. Juttelin hänen kanssa viikonloppuna ja hänellä oli kaikki ok.
Nyt pelottaa, että itsekin "pimahdan" joku päivä ja tapan itseni. Mitään syytä ei olisi, mutta miksi sitten nuo muutkin?
Kommentit (27)
Noi on usein epidemian kaltainen ilmiö. Jos on asiat valmiiksi killissä ja ympärillä on "perinnettä" itsemurhasta tulee se ratkaisu helpommin mieleen. Tämä näkyy juurikin joissakin suvuissa. Ei kukaan riistä henkeä itseltään yhtäkkiä vaan on paininut ongelmiensa kanssa jo pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oikeastaan kaksisuuntaiselta. Toisaalta masennuskaan ei aina näy päälle päin. Se miten asioista puhutaan ("miten menee" "hyvinhän tässä vaan") riippuu ympäristöstä/suvusta/kasvatuksesta/tavoista, ja itsemurha itsessään on "periytyvää".
Ymmärrän että pelkäät. Kyllä itseäkin tuollainen "kirous" mietityttäisi. Mitä jos ihan sen takia ottaisit yhteyttä jonnekin jossa saisit purkaa fiiliksiä. Ettei nuo tunteet jää muhimaan.
Kallion alta? Aika dramaattista... kuin elokuvista. En ole koskaan kuullut, että tosielämässä kukaan päättää päivänsä kalliolta hyppäämällä.
Oletko työ- tai opiskelijaterveydenhuollon piirissä? Varaisin ajan psykologille, jotta voisin puhua tästä ammattilaisen kanssa. Itsemurhilla on lievä tarttuva vaikutus, joten niistä ei erityisesti uutisoida. Omaan lähipiiriin osunut itsemurha lisää muiden itsemurhien riskiä. Se ei tarkoita, että juuri sinulla olisi mielenterveyden kanssa ongelmaa. Toivon sydämestäni sinulle hyvää joulua kaikesta huolimatta.
Kuulostaa siltä, että teidän suvussa sattuu esiintymään paljon kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus jossain olikin juttua, että itsemurhat todellakin kulkevat suvussa. Voit kuitenkin miettiä asiaa niin, että ei teidän suku ole vieläkään sammunut itsemurhien takia, joten pidä vain itsestäsi huolta ja jos vaivut alakuloon niin hanki itsellesi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös äidin suvussa itsemurhia. Äidin veljistä 3 on lähtenyt oman käden kautta 15-25-vuotiaina. Oma pikkuveljeni lopetti elämänsä 37-vuotiaana, hän tosin yritti etsiä lääkäreiltä apua masennukseen ensin pitkään, toisin kuin äidin veljet jotka pitivät kaiken sisällään, yksi vaan joi viinaa lääkkeeksi.
Itsekin olen kärsinyt yleisestä ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöstä koko ikäni, joten kyllähän tämä ahdistusherkkyys minuunkin on periytynyt. Minä en kuitenkaan pelkää tekeväni itsemurhaa, en ole koskaan ollut niin synkkä luonne. Esim. veljeni oli äärimmäisen vakavamielinen ja kunnianhimoinen, tosin sen tiesivät vain tosi läheiset, vähän vieraammille vaikutti tavalliselta iloiselta ihmiseltä jopa silloin kun joutui eläkkeelle hoitoon reagoimattoman masennuksen takia.
Arvostetaanko suvussasi menestystä ja kulisseja? Ei saa mennä huonosti eikä negatiivisia tunteita saa näyttää? Jos on noin, niin ei ihme että paineita kasaantuu. Ammattiapua suosittelen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kallion alta? Aika dramaattista... kuin elokuvista. En ole koskaan kuullut, että tosielämässä kukaan päättää päivänsä kalliolta hyppäämällä.
Asuin sellaisen kallion lähellä ja edelleen käyn siellä kesäisin usein merta katsomassa. Siinä on tehty monet itsarit ja nytkin olen nähnyt kalliolla kukkia ja kynttilöitä, kun joku oli hypännyt.
Erikoisuus että paikka on niin tien vieressä että moni on hyppäämisen sijaan ajanut siitä Thelma ja Luise tyylin autolla alas. Nyt on sen verran estettä edessä että autolla ei enää pääse ajamaan alas. Paikka ei ole Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että teidän suvussa sattuu esiintymään paljon kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Tuo on hyvä selitys, minäkin sain vasta itsariyrityksen jälkeen tuon diagnoosin. Ja oli kyllä ihan tarkoitus tappaa eikä yrittää.
Kaksisuuntainen kulkee suvuttain ja moni ehtii päättää päivänsä ilman diagnoosia ja diagnoosin jälkeen itsemurhariski on monikymmenkertainen. Joskus tutkin niin minun tapauksessa riski oman käden kautta kuolemiseen oli silloin 67% mutta kun tiedän tämän voin helpommin kamppailla sitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin tappaisin itseni, jos olisi monta puolisoa, kuten sinun suvussasi on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Kallion alta? Aika dramaattista... kuin elokuvista. En ole koskaan kuullut, että tosielämässä kukaan päättää päivänsä kalliolta hyppäämällä.
Et ole lukenut tarpeeksi montaa provoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kallion alta? Aika dramaattista... kuin elokuvista. En ole koskaan kuullut, että tosielämässä kukaan päättää päivänsä kalliolta hyppäämällä.
Asuin sellaisen kallion lähellä ja edelleen käyn siellä kesäisin usein merta katsomassa. Siinä on tehty monet itsarit ja nytkin olen nähnyt kalliolla kukkia ja kynttilöitä, kun joku oli hypännyt.
Erikoisuus että paikka on niin tien vieressä että moni on hyppäämisen sijaan ajanut siitä Thelma ja Luise tyylin autolla alas. Nyt on sen verran estettä edessä että autolla ei enää pääse ajamaan alas. Paikka ei ole Suomessa.
Eipä tietenkään ole, koska muuten provosi olisi liian helppo paljastaa ihan vain googlailemalla. Tuollaisesta paikasta Suomessa olisi vaikka kuinka paljon juttuja. Tosin tuollaisesta paikasta ulkomaillakin olisi varmaan lehtijuttuja sen maan lehdistössä. Koska et sen lähellä enää asu, sinulla ei varmaan ole syytä olla laittamatta linkkiä lehtijuttuihin monesta autolla kalliolta alas ajaneesta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeastaan kaksisuuntaiselta. Toisaalta masennuskaan ei aina näy päälle päin. Se miten asioista puhutaan ("miten menee" "hyvinhän tässä vaan") riippuu ympäristöstä/suvusta/kasvatuksesta/tavoista, ja itsemurha itsessään on "periytyvää".
Ymmärrän että pelkäät. Kyllä itseäkin tuollainen "kirous" mietityttäisi. Mitä jos ihan sen takia ottaisit yhteyttä jonnekin jossa saisit purkaa fiiliksiä. Ettei nuo tunteet jää muhimaan.
Itselläni on just näin että hyvinhän tässä. Syynä tähän on että en tykkää sukulaisistani. Enkä sen takia halua että ne saa tietää mun sairauksista. Mielummin saisivat löytää minut kuolleena.
Vierailija kirjoitti:
Arvostetaanko suvussasi menestystä ja kulisseja? Ei saa mennä huonosti eikä negatiivisia tunteita saa näyttää? Jos on noin, niin ei ihme että paineita kasaantuu. Ammattiapua suosittelen minäkin.
Meijän suvussa taas tuppaa olemaan niin että se jolla menee huonosti ni on mehevä puheen aihe jolla retostellaa. Ja siitä en tykkää siksi en tykkää että mun ongelmista kukaan saa tietää paitsi muutama joihin luotan ja jos kuolin vuoteella. Ni haluan olla yksin koska olen aina ollut yksin ja näin tulee myös olemaan jatkosso. Koko suvun epäonnistuja, nahjus, luuseri josta ei ole mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin tappaisin itseni, jos olisi monta puolisoa, kuten sinun suvussasi on tapana.
Jotkut ne jaksaa vääntää vitsiä silloinkin kun se ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kallion alta? Aika dramaattista... kuin elokuvista. En ole koskaan kuullut, että tosielämässä kukaan päättää päivänsä kalliolta hyppäämällä.
Asuin sellaisen kallion lähellä ja edelleen käyn siellä kesäisin usein merta katsomassa. Siinä on tehty monet itsarit ja nytkin olen nähnyt kalliolla kukkia ja kynttilöitä, kun joku oli hypännyt.
Erikoisuus että paikka on niin tien vieressä että moni on hyppäämisen sijaan ajanut siitä Thelma ja Luise tyylin autolla alas. Nyt on sen verran estettä edessä että autolla ei enää pääse ajamaan alas. Paikka ei ole Suomessa.Eipä tietenkään ole, koska muuten provosi olisi liian helppo paljastaa ihan vain googlailemalla. Tuollaisesta paikasta Suomessa olisi vaikka kuinka paljon juttuja. Tosin tuollaisesta paikasta ulkomaillakin olisi varmaan lehtijuttuja sen maan lehdistössä. Koska et sen lähellä enää asu, sinulla ei varmaan ole syytä olla laittamatta linkkiä lehtijuttuihin monesta autolla kalliolta alas ajaneesta?
Mutta tälläinen paikka pitäisi kyllä olla suomessakin johon pääsisi fiilistelemään ja kerämään rohkeutta omaa lähtöä varten. Kynttilät ja muistomerkit lämmittäisivät mieltä. Tois rauhaisan ja mietteliään fiiliksen kun tietää että ei ole yksin ainoa henkilö joka on toteuttamassa omaa lähtöään siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeastaan kaksisuuntaiselta. Toisaalta masennuskaan ei aina näy päälle päin. Se miten asioista puhutaan ("miten menee" "hyvinhän tässä vaan") riippuu ympäristöstä/suvusta/kasvatuksesta/tavoista, ja itsemurha itsessään on "periytyvää".
Ymmärrän että pelkäät. Kyllä itseäkin tuollainen "kirous" mietityttäisi. Mitä jos ihan sen takia ottaisit yhteyttä jonnekin jossa saisit purkaa fiiliksiä. Ettei nuo tunteet jää muhimaan.
Itselläni on just näin että hyvinhän tässä. Syynä tähän on että en tykkää sukulaisistani. Enkä sen takia halua että ne saa tietää mun sairauksista. Mielummin saisivat löytää minut kuolleena.
Tähän on vielä lisättävä sekin että jos kuolee ja sielu jää vielä vähäksi aikaa leijumaan ja tässävaiheessa on vielä senverran tiedostavassa tilassa että tiedostaa oman kuolemansa. Olisi oma mielipide omasta kuolemasta se että ihanaa että tästä riesasta pääsi eroon.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän heillä ole aina joku syy ollut, vaikka päällisin puolin asiat olisi kunnossa. Mun sukulainen yritti itsemurhaa ja pelastui ihan nipinnapin. Sekin tuli täysin puun takaa, eikä mitään syytä tuntunut olevan. Selvisihän se sitten että oli jo vuosia kärsinyt vakavista mt-ongelmista, ei vaan näyttänyt eikä kertonut kenellekään ikinä.