Enkö siis saa olla ylpeä opiskelupaikastani?
Enkö siis saa olla ylpeä opiskelupaikastani?
Olen ollut isossa jaossa ns. altavastustajana. Minulla on ADHD ja vanhempani ammattikoulun käyneet. Tästä huolimatta ymmärsin jo vuonna 2009 yskän ja tajusin panostaa koulunkäyntiin ja aivan erityisesti niihin aineisiin joista on hyötyä tulevaisuudessa. Kävin peruskoulun ja lukion keskenkertaisin arvosanoin, mutta raivasin tieni yliopistoon ja menestyn täällä erinomaisesti. Opintosuorituksia tulee joka vuosi vähintään se 60 opintopistettä ja kurssien keskiarvo on jotain 3.5-4.0. Rehellisesti sanottuna olen saavutuksistani ylpeä. Useimmat muut on pärjännyt huonommin paremmista lähtökohdista huolimatta.
Joidenkin mielestä ylpeyteni ilmenee leuhkimisena tms. En vain ymmärrä tätä.
Saat olla ylpeä, leuhkiminen sen sijaan on monissa tapauksissa ärsyttävää.
Ja miten vanhempien koulutustausta tekee sinusta altavastaajan? Ei kai sillä ole mitään merkitystä sinun opiskelujesi, urasi tai menestyksesi suhteen.
Saat olla ylpeä. Ja pitää hiukan ollakin.
Vaan ehkä sentään on hiukan liioittelua puhua "tiensä raivaamisesta" yliopistoon kun olemme kuitenkin Suomessa - emme Afganistanissa?
Go you girl!! Hienoa, miten olet tehnyt tiesi! Saat olla ylpeä, sinun PITÄÄKIN olla ylpeä opiskelupaikastasi ja kaikesta muustakin, mitä teet!
Saat, totta kai. Olla ylpeä ja ylpeillä on vain eri asioita, ylpeilykin on ehkä joissain tapauksissa sosiaalisesti sallittua mutta harvemmin. Minäkin olen ylpeä siitä että opiskelen ammattiopistossa toista ammattiani, tänne kuitenkin haki 140 ja sisälle otettiin 22, vaikka ala on hyvin harvinainen.