Suuttuisitteko? Avopuoliso kertoi ystävättärelleen minusta näin...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun kannattaa mainita miehelle, että aiot jakaa ystävillesi jatkossa teidän luottamukselliset keskustelut jos tarvitset ystävien mielipiteet esim. aiheesta entisten miesten ja nykyisen miehen seksitottumukset ja miltä sinusta tuntuu. Vaikket niin tekisikään, se on aika törkeä teko niin laittaa miehen miettimään.

Juuri näin. Ei muuta kuin lisää vettä myllyyn, niin saadaan taas yksi pari koristamaan erotilastoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene naimisiin sen typeryksen kanssa. Etsi parempi mies, saavat pitää "ystävättären" kanssa toisensa.

Toivottavasti mies tajuaa olla menemättä naimisiin tuollaisen pirttihirmun kanssa (siis AP:n). Tuollainen sairaanloinen mustasukkaisuus ei aiheuta kuin hankaluuksia myöhemmin.

Tuollaisesta riippakivestä kannattaa pyrkiä eroon mahdollisimman nopeasti.

Mustasukkaisuutta tuntee joskus melkein jokainen. Mistä lähtien on ollut väärin tuntea mustasukkaisuutta? Ovatko kaikki joskus mustasukkaisuutta tunteneet hulluja pirttihirmuja, jotka tulisi välittömästi jättää ja joiden pitäisi kaikkien varata aika kallonkutistajalta?

Mielestäni ap ei kertonut mitään "sairaalloisesta mustasukkaisuudesta", vaan siitä, että oli myöntänyt miehelleen mustasukkaisuutensa syyt ja pyrkinyt ratkaisemaan ongelmat tämän asian suhteen. Ongelmat tuli sitten ratkaistua vähän väärällä tavalla.

Niin, kierinyt itsesäälissä ja todennäköisesti vaatinut miestä lopettamaan yhteydenpidon tähän hänen ystäväänsä. Mutta miehellä olisi pitänyt tuossa vaiheessa soida hälytyskellot. Nytkään ei ole vielä myöhäistä.

Mies ei opi kuin kouluttamalla, kyllä se näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/24/jenni-vartiainen-ystavyyden-yti… Kuinka moni katselisi tällaista ystävyyttä puolisoltaan?

Jos mun mieheni paras ystävätär kutsuisi miestäni "vähän niinku aviomieheksi", niin voi olla että vetäisin herneet aika syvälle nenään. Ehkä polyamorisesti suuntautuneilta tällainenkin ystävyys luonnistuu, jossa jaetaan puoliso jonkun toisen kanssa (vaikkakin vain platonisesti, mutta silti).

Toi video oli kyl sick. Selkeesti pelaa jotain peliä toi nainen. Mies vaikutti hölmistyneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä keskenään. Tilanteessa on usko vain ollut koetuksella, sillä tiedän, että näillä kahdella on ollut säpinää joskus "ennen". Ehkäpä juuri sen takia olen ollut niin mustasukkainen heistä. Mielestäni on kuitenkin epäreilua, että minun "salaisuuksiani" levitellään muille, olivatpa ne kuinka hyviä ystäviä tahansa, sillä en ainakaan minä toivo tästä mitään kolmen kimppaa, jossa jaamme kaikki asiat toisillemme. Ap

Tulee mieleen ihan oma suhteeni kun ensimmäistä vuotta seurusteltiin :D

Miehelläni oli (tai no on edelleen) naispuoleinen ystävä, jonka hyisestä käytöksestä itseäni kohtaan arvasin heti, että näillä on muutakin historiaa kuin pelkkä ystävyys ja näinhän se olikin. Olivat pari yrittäneet olla jossain vaiheessa, mutta miestä ei sitten tämä parisuhdemielessä kiinnostanut ja erosivat miehen aloitteesta.

Vaikeahan siinä oli itsekin olla kokematta mustasukkaisuuden tunteita, kun toinen keksi vaikka mitä hienoa saadakseen kapuloita rattaisiin. Olikohan nyt siinä vuoden sisään ainakin kymmenisen risteilyreissua, joissa aina sattui yksi tyyppi perumaan lähtönsä ja nainen tarjosi vapaaksi jäänyttä lippua maksutta miehelleni. Ja kavereita tältä naiselta alkoi kuolla kuin sieniä sateella. Ekalla kerralla varmaan tosissaan näin olikin ja mies totta kai puhelimessa lohdutteli ystäväänsä menetyksen johdosta.

Sen lohduttelun jälkeen niitä kavereita alkoi tippua ihan huolella, jokatoinen viikko vähintään tuli ilmoitusta taas uuden kaverin kuolemasta ja kuinka ollaan nyt aivan hajalla.

Ensin mietin, että on kyllä naisella huono tuuri kun noin monta kuolintapausta käy, mutta jossain vaiheessa alkoi lievästi epäilys nostaa päätään. Miehellekin lopulta murjaisin, että ei tuo huono tuuri enää kauaa voi naisella jatkua, kohta loppuu jo kaveritkin kun on kaikki heittäneet lusikan nurkkaan. 

Kaikenlaista ihme draamaa sisältyi siihen vuoteen ja väkisinkin käy mielessä vahva epäilys, että siinä yriteltiin lämmitellä liekkiä uudelleen. Loppui lopulta, kun ei miestä vaan tuo nainen kiinnostanut muuna kuin kaverina.

Voihan entinen pariskunta jatkaa ystävinä niin, että se tarkoittaa tosiaan molempien puolelta pelkkää ystävyyttä, mutta ihan kaikkea ei kannata niellä. Tuokin kuulostaa vähän oudolta, että mies on mennyt tälle ystävälleen kertoilemaan sinun sanomisiasi, tulee jotenkin mielikuva miten haluaa pitää tämän naisen lähipiirissään keinolla millä hyvänsä.

Perutaan häät!

Näissä "mies ja nainen ei voi olla ystäviä"-jutuissa kannattaisi kyllä katsoa peiliin. Toista on turha syyttää omasta mustasukkaisuudesta, saatika demonisoida näitä ystävänaisia (ei, kaikki naiset ei himoitse juuri sinun miestäsi). Minulla on laaja ystäväpiiri, jossa hyväksytään vastakkaisten sukupuolten ystävyys ja uudet kumppanit otetaan avosylin vastaan. Miehen naispuoleisista ystävistä voi saada jopa itselleen uusia ystäviä - kannattaa kokeilla (eikä keskittyä mustasukkaiseen raivoamiseen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos on kertonut ilman, että olisi puhunut ensin asiasta sinun kanssasi. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että ratkaisun avaimet ovat nyt käsillä - kun kaikki tietävät tilanteen, voidaan asiasta myös keskustella. Itsellä on joskus ollut vastaava tilanne, kun opiskelukaverin kihlattu oli takiani mustasukkainen. Tuli kyllä itse sanomaan asiasta, mutta homma selvisi viidessä minuutissa. Sen jälkeen ongelmaa ei enää ollut.

Ja mitä on tämä "miehet ja naiset eivät voi olla ystäviä"? 50% lähimmistä ystävistäni on miehiä ja ei, emme ole a) panneet ja b) kiinnostuneet romanttisesti toisistamme. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että eri sukupuolta olevat voivat ihan puhtaasti olla pelkkiä ystäviä??

Jotkut voivat, useimmat eivät. En jäisi suhteeseen jossa pitäisi arvailla jatkuvasti ystävyyden luonnetta. En sellaista edes aloittaisi.

Useimmat eivät? Nyt on kyllä melkoinen väite. Onko tämän taustaksi jotain konkreettista? Jos lähdetään fiilispohjalta väittelemään, niin minä väitän, että useimmat kyllä tähän pystyvät. Tai sitten kaikki tuttavapiirini henkilöt ovat jotenkin todella poikkeuksellisia.

Minkä ikäinen olet ja oletko isosta kaupungista vai "maalta"? Asiassa on selvä sukupolviero, nelikymppisissä ei juuri ole sukupuolten välistä ystävyyttä ilman taka-ajatuksia, kun taas parikymppisissä kaupunkilaisisa nähdäkseni on paljonkin näitä ystävyyssuhteita.

Fakta myös on, että monet kokevat samaa sukupuolta olevat kilpailijoiksi ja uhaksi suhteelle siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa viettää perhe-elämää. En tiedä yhtään miestä, joka hyväksyisi vaimonsa jokaviikonloppuiset riennot miesporukassa. Mielestäni tässä asiassa miehet koittavat usein syyllistää naisia saadakseen pitää vanhat panonsa "ystävinä". Ei pidä olla liian sinisilmäinen.

Exäni oli bestikseni. Sitten hän alkoi seurustella. Seurustelin itsekin. Hän kertoi minulle, ettei voi enää olla entiseen tapaan tekemisissä, koska nyksä on mustasukkainen.

Tämän jälkeen olemme olleet tekemisissä vain työasioissa, koska tahdoin vilpittömästi hänen parastaan, eli hänen suhteensa onnistumista. Todellisen syyn kertominen oli hyväksi meille kaikille.

Jessus, löysätkää nyt vähän pipoa... Mun mies saa aivan vapaasti kutsua ystäviään meille taikka mennä heille kylään, olivat he sitten naisia tai miehiä, tai olin sitten itse kotona tai en. Miksi olette edes yhdessä jos ette voi luottaa toisiinne...

Vierailija kirjoitti:

Jessus, löysätkää nyt vähän pipoa... Mun mies saa aivan vapaasti kutsua ystäviään meille taikka mennä heille kylään, olivat he sitten naisia tai miehiä, tai olin sitten itse kotona tai en. Miksi olette edes yhdessä jos ette voi luottaa toisiinne...

Luitko edes aloitusta vai miten tuo kyläily liittyy ap:n ongelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos on kertonut ilman, että olisi puhunut ensin asiasta sinun kanssasi. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että ratkaisun avaimet ovat nyt käsillä - kun kaikki tietävät tilanteen, voidaan asiasta myös keskustella. Itsellä on joskus ollut vastaava tilanne, kun opiskelukaverin kihlattu oli takiani mustasukkainen. Tuli kyllä itse sanomaan asiasta, mutta homma selvisi viidessä minuutissa. Sen jälkeen ongelmaa ei enää ollut.

Ja mitä on tämä "miehet ja naiset eivät voi olla ystäviä"? 50% lähimmistä ystävistäni on miehiä ja ei, emme ole a) panneet ja b) kiinnostuneet romanttisesti toisistamme. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että eri sukupuolta olevat voivat ihan puhtaasti olla pelkkiä ystäviä??

Jotkut voivat, useimmat eivät. En jäisi suhteeseen jossa pitäisi arvailla jatkuvasti ystävyyden luonnetta. En sellaista edes aloittaisi.

Useimmat eivät? Nyt on kyllä melkoinen väite. Onko tämän taustaksi jotain konkreettista? Jos lähdetään fiilispohjalta väittelemään, niin minä väitän, että useimmat kyllä tähän pystyvät. Tai sitten kaikki tuttavapiirini henkilöt ovat jotenkin todella poikkeuksellisia.

Minkä ikäinen olet ja oletko isosta kaupungista vai "maalta"? Asiassa on selvä sukupolviero, nelikymppisissä ei juuri ole sukupuolten välistä ystävyyttä ilman taka-ajatuksia, kun taas parikymppisissä kaupunkilaisisa nähdäkseni on paljonkin näitä ystävyyssuhteita.

Fakta myös on, että monet kokevat samaa sukupuolta olevat kilpailijoiksi ja uhaksi suhteelle siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa viettää perhe-elämää. En tiedä yhtään miestä, joka hyväksyisi vaimonsa jokaviikonloppuiset riennot miesporukassa. Mielestäni tässä asiassa miehet koittavat usein syyllistää naisia saadakseen pitää vanhat panonsa "ystävinä". Ei pidä olla liian sinisilmäinen.

Liki kolmekymppinen maalaistyttö, joka myöhemmin kaupunkilaistunut keskikokoiseen kaupunkiin. Ehkä sitten tämä oma tilanne (ja oikeastaan koko tuttavapiirin tilanne) on jotenkin erikoinen, koska en ymmärrä tilanetta, missä esimerkiksi joku mieheni naispuolisista ystävistä aiheuttaisi minkäänlaista epävarmuutta tai mustasukkaisuutta.

Esimerkkinä voin sanoa, että yövyn miespuolisen ystäväni luona useampia kertoja ja päiviä vuodessa ja ihan ilman kumppaneita. Tämä ei ole miehelleni ongelma, enkä ymmärrä, miksi olisikaan. Meillä ei koskaan ole ollut mitään, ei ole nyt mitään, eikä koskaan tule olemaan mitään. Hän vaan sattuu olemaan yksi parhaista ystävistäni, sukupuoli ei siihen mitenkään vaikuta. Ja kyllä, sallisin miehelleni täysin saman ilman yhtään poikkipuolista sanaa oman hyvän naispuolisen ystävänsä kanssa.

Mielestäni tässä on todella pitkälti kyse omasta itsetunnosta ja luottamuksesta. En voisi kuvitellakkaan eläväni ihmisen kanssa, joka ei luota minuun tai johon en itse pysty luottamaan. Vaikken ehkä olekaan se kaikkein ihanin, kaunein tai älykkäin nainen, mieheni haluaa olla juuri minun kanssani. Turhaa sitä hyvää arkea on lähteä jollain turhalla kinalla pilaamaan.

Jos mieheni päättää joskus hypätä kaverinsa kanssa sänkyyn, sitten hän hyppää. Sitä ei ainakaan jatkuvalla epäilemisellä ja mustasukkaisuudella ehkäistä.

Luottamusta itseen ja toiseen, ihmiset!