Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kaikki 40-50-luvulla syntyneet naiset tälläisiä?
20.12.2015 |
Sekä oma äiti että anoppi ovat hyvin samanlaisia käytökseltään ja heidän sisarensa samoin. Ihme itsensä alentamista koko ajan ja joka asiassa. Ja marttyyrikäyttäytymistä "ei minulla ole mitään väliä" "en halua että minua huomioidaan" jne. Toinen on pahasti allerginen mutta "ei tehdä niistä nyt numeroa" jos esim. ollaan ravintolassa syömässä ja muu seurue yrittää kysellä että onko kanelia tai mantelia tms. josta tulee oireita (ei tappavia oireita, mutta ikäviä)
Kumpikaan ei KOSKAAN pidä puoliaan missään tilanteessa mutta valittaa jälkikäteen että lääkäri/esimies/kaupan kassa kohteli väärin. Ja se salaaminen; mistään ikävästä ei saa kertoa kenellekään. Sairausdiagnoosi on "yksityisasia, ei sitä kerrota kenellekään" vaikka selittäisi lähipiirille miksi käyttäytyy kuin käyttäytyy (ja kyseessä ei ole edes alkoholismi vaan ihan tavallinen ja yleinen sairaus)
Miksi ihmeessä elämästä tehdään niin vaikeaa? Mistään ei voi puhua mutta kaikki on väärin/huonosti jne. En jaksa
Kommentit (54)
Mun 60-luvulla syntynyt ex-mies täsmää ap:n kuvaukseen. Siis tuo, että omia tarpeitaan ei kertonut, mutta murjotti kyllä jos ei saanut sitä mitä oli salaa halunnut. Eikä koskaan huolinut mitään kieltäytymättä ensin. Kesti aikani oppia, että hänen "ei kiitos" itse asiassa tarkoittaakin kyllää.
Tai että minulta odotettiin sen tietämistä, mihin ravintolaan hän haluaa, ilman että sitä minulle kerrottiin. Tai että pahinta kaikesta on, jos joku ulkopuolinen saisi tietää vaikeuksistamme. Tai että valittaa ei saa mistään (esim. huonosta palvelusta, edes asiallisesti), koska se on kuulemma vihamielistä.
Suvussa tuommoinen kulkee. Pirummoinen riesa ulkopuolisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä näen näissä palstalaiset? Ihan samalla tavalla väsätään 40 hengen rippijuhlia ihan itse, koska niin kuuluu tehdä ja meidän suvussa ei pitopalvelua käytetä. Sitten ollaan koko päivä siellä keittiössä, kun ei itsellä ole väliä. Tai mietitään, minkä merkkilaukun ostaisi, ettei olisi sen kanssa liikaa esillä. Tai pohditaan, miten pitkään raskautta voi piilotella.
Eri asiat, sama toimintamalli! Kuin ette huomaisi, että seuraatte äitien oppeja.
Tässä on kyllä itua. "Musta ei ainakaan ikinä tuu tommosta" ja sitten tulee kuitenkin...
Palstalla kysellään usein, mitä tehdä bileissä, kun on raskaana, mutta ei halua kertoa, että on raskaana. Miten se eroaa siitä, että ei saa kertoa, että käy syöpähoidoissa? No ei mitenkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmää 100% minun mummoon, vuosimallia 52
Hetkinen, sun MUMMO on syntynyt 1952? Ja sun äiti vuonna? Ja sinä itse?
No esim mummo -52, äiti -72 ja tämä -92. Mitä kummallista tuossa?
Meillä jäi yksi sukupolvi väliin: minä -62 ja tytär -02.
Meillä mummo -39, äiti -62, minä -82 ja lapsi -01.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo -39, äiti -62, minä -82 ja lapsi -01.
Meillä mummo -02, äiti -44, minä -71 ja lapsi -01. Aika hauskasti että sun mummo voisi hyvin olla mun äitini sisar..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tuo, että omia tarpeitaan ei kertonut, mutta murjotti kyllä jos ei saanut sitä mitä oli salaa halunnut. Eikä koskaan huolinut mitään kieltäytymättä ensin. Kesti aikani oppia, että hänen "ei kiitos" itse asiassa tarkoittaakin kyllää.
Tai että minulta odotettiin sen tietämistä, mihin ravintolaan hän haluaa, ilman että sitä minulle kerrottiin. Tai että pahinta kaikesta on, jos joku ulkopuolinen saisi tietää vaikeuksistamme. Tai että valittaa ei saa mistään (esim. huonosta palvelusta, edes asiallisesti), koska se on kuulemma vihamielistä.
Suvussa tuommoinen kulkee.
Just tämä on siis NIIN rasittavaa, murjotetaan kun muut ei lue ajatuksia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä näen näissä palstalaiset? Ihan samalla tavalla väsätään 40 hengen rippijuhlia ihan itse, koska niin kuuluu tehdä ja meidän suvussa ei pitopalvelua käytetä. Sitten ollaan koko päivä siellä keittiössä, kun ei itsellä ole väliä. Tai mietitään, minkä merkkilaukun ostaisi, ettei olisi sen kanssa liikaa esillä. Tai pohditaan, miten pitkään raskautta voi piilotella.
Eri asiat, sama toimintamalli! Kuin ette huomaisi, että seuraatte äitien oppeja.
Tässä on kyllä itua. "Musta ei ainakaan ikinä tuu tommosta" ja sitten tulee kuitenkin...
Palstalla kysellään usein, mitä tehdä bileissä, kun on raskaana, mutta ei halua kertoa, että on raskaana. Miten se eroaa siitä, että ei saa kertoa, että käy syöpähoidoissa? No ei mitenkään!
Miten näitä voi verrata? :O Raskaus on toivottu ja iloinen asia (jos sen antaa kehittyä), syöpä on ei-toivottu sairaus.
Moni haluaa viimeiseen asti salata raskautensakin, miksi ei sitten syöpää? Syöpäsairas saa osakseen monenlaista kohtelua. Jotkut alkavat hylkiä, toiset taas säälivät ja voivottelevat kokoaikaisesti, osa alkaa neuvoa miten tulee toimia, kuka mulkoilee, kuka nauraa selän takana, joku saattaa jopa syyttää sairasta tämän elintavoista. Sukulaiset alkavat jakaa perintöä...
En ollenkaan ihmettele, miksi syöpää tm. vakavaa sairautta poteva haluaa sen salata. ihmiset ovat julmia, miksi ottaa riski?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monta tällaista passiivis-agressiivista tapausta. Onneksi ei ole sattunut näitä omaan perheeseen/lähipiiriin.
Minun kavereista ehkä 1/2 on juuri tällaisia ja ovat syntyneet 1970 ja 1980 -luvuilla. Heidän kanssa täytyy olla ajatuksenlukija. Mitään ei sanota suoraan. Ja kaikki on kamalaa suorittamista jota kärsitään hiljaa kunnes kerran vuodessa kännissä hajotaan ja "avaudutaan". Varmaan heidän äidit on samanlaisia myös :(
No niin, nyt on haukuttu äidit ja anopit ja areenalle nousee n. 40-vuotiaiden uljas ryhmä.
Khrrmh. Yhteisenä tekijänä nousee esiin se, että noin väärinkohdeltua joukkoa on vaikea historiasta löytää. Äitinsä ovat koetelleet ja edelleen koettelevat heidän kärsivällisyyttään monin julmin tavoin, mutta aina he vaan nousevat hymyillen kyynelten läpi.
Ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa, joita ikääntyminen ja vanhuuden vaivat eivät tule muuttamaan mihinkään suuntaan. Täällä he ovat haukkuneet ja ottaneet esimerkeiksi jopa 30-luvulla syntyneitä, jotka ovat kohtapuoliin 9-kymppisiä. Heitäkin on mätkitty kuin vierasta sikaa, piittaamatta iän tuomista väistämättömistä muutoksista. Vieläpä sellaisella paatoksella, jonka sallii vain täydellinen kyvyttömyys empatiaan.
Sitten tulevaisuudessa ne, jotka vielä ovat hengissä pääsevät kuulemaan, mitä heidän tyttärensä mahtavat kertoa omasta kärsimystarinastaan ...ehkäpä heille tulee ensimmäisenä muistikuva siitä, että äiti marisi ja valitti paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt on haukuttu äidit ja anopit ja areenalle nousee n. 40-vuotiaiden uljas ryhmä.
Khrrmh. Yhteisenä tekijänä nousee esiin se, että noin väärinkohdeltua joukkoa on vaikea historiasta löytää. Äitinsä ovat koetelleet ja edelleen koettelevat heidän kärsivällisyyttään monin julmin tavoin, mutta aina he vaan nousevat hymyillen kyynelten läpi.
Ainut vaan että näillä hymyilijöillä on samalla tylsä ruuvimeisseli läheisensä selkään pistettynä ja suusta tulevat sanat ovat monimerkityksellistä myrkkyä, jonka vastaanottajan on parempi osata tulkita oikein. Manipuloivat marttyyrikäytöksellään lähipiirinsä mutta kaikki ovat siinä teatterissa onnettomia.
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt on haukuttu äidit ja anopit ja areenalle nousee n. 40-vuotiaiden uljas ryhmä.
Khrrmh. Yhteisenä tekijänä nousee esiin se, että noin väärinkohdeltua joukkoa on vaikea historiasta löytää. Äitinsä ovat koetelleet ja edelleen koettelevat heidän kärsivällisyyttään monin julmin tavoin, mutta aina he vaan nousevat hymyillen kyynelten läpi.
Ovat ensimmäinen sukupolvi historiassa, joita ikääntyminen ja vanhuuden vaivat eivät tule muuttamaan mihinkään suuntaan. Täällä he ovat haukkuneet ja ottaneet esimerkeiksi jopa 30-luvulla syntyneitä, jotka ovat kohtapuoliin 9-kymppisiä. Heitäkin on mätkitty kuin vierasta sikaa, piittaamatta iän tuomista väistämättömistä muutoksista. Vieläpä sellaisella paatoksella, jonka sallii vain täydellinen kyvyttömyys empatiaan.
Sitten tulevaisuudessa ne, jotka vielä ovat hengissä pääsevät kuulemaan, mitä heidän tyttärensä mahtavat kertoa omasta kärsimystarinastaan ...ehkäpä heille tulee ensimmäisenä muistikuva siitä, että äiti marisi ja valitti paljon.
Taisi osua, koska teksti on juuri tyypillistä passiivis-aggressiivisen marttyyrin puhetta. "Kaiken minä olen tehnyt väärin, ei minusta ole mihinkään ja pelkkää haukkumista saanut koko ikäni kuulla jopa omilta lapsista, mutta minun kasvattamista lapsista on vielä vähemmän mihinkään muuhun kuin valittamiseen, voi voi minkälaista kärsimystä on ollut minun lapsenlapsilla tuollaisten vanhempien luona". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites nykyään, kun nämä nuoremmat polvet ovat olevinaan niin vapaita menneiden polvien virheistä, joihin kuului mm. marttyyrimainen itsensä unohtaminen. Tämmöistä täällä saa lukea.
Kuitenkin, kun näitä vauvasivuja lukee, niin vaikea on löytää porukkaa, joka on vanhoillisempaa kuin täällä. Marttyyrius paistaa joka kirjoituksesta. Miehet valittavat, kun naisen ajatukset pitää arvata, ei sano, mitä tahtoo jne. Täällä kirjoittavat enimmäkseen just 4-kymppiset.
Sanoisin, että edellinen polvi ei ole noin uhriutunutta koskaan esittänytkään. Nykyäitien ja anoppien nuoruus osui 60-70-luvun tienoille, jolloin lähes kaikki luutuneet kuvat kaadettiin. Tehkääpä tekin jotain uutta, niin ei tarvitse nalkuttaa niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mites nykyään, kun nämä nuoremmat polvet ovat olevinaan niin vapaita menneiden polvien virheistä, joihin kuului mm. marttyyrimainen itsensä unohtaminen. Tämmöistä täällä saa lukea.
Kuitenkin, kun näitä vauvasivuja lukee, niin vaikea on löytää porukkaa, joka on vanhoillisempaa kuin täällä. Marttyyrius paistaa joka kirjoituksesta. Miehet valittavat, kun naisen ajatukset pitää arvata, ei sano, mitä tahtoo jne. Täällä kirjoittavat enimmäkseen just 4-kymppiset.
Sanoisin, että edellinen polvi ei ole noin uhriutunutta koskaan esittänytkään. Nykyäitien ja anoppien nuoruus osui 60-70-luvun tienoille, jolloin lähes kaikki luutuneet kuvat kaadettiin. Tehkääpä tekin jotain uutta, niin ei tarvitse nalkuttaa niin paljon.
Jokainen on oman sukupolvensa ja lapsuuden perheensä tulosta ja osa osaa aikuisena käsitellä omia tunnelukkojaan ja kasvastusmallejaan ja osa ei. Osa osaa ne myös myöntää eikä mikään sukupolvi ole yhtenäinen. Tuskin tänne av:lle kaikki 4- kymppiset kirjoittelee. ;)
Kotoa opitaan perheen ja parisuhteen dynamiikan malli ja jos haluaa toimia toisin niin kyllä siinä saa tehdä töitä. Esim. nämä 40-50- luvulla syntyneet tytöt saivat usein lapsesta asti kuulla olevansa vähäisempiä kuin pojat, mutta moniko silti omia poikiaan piti parempina kuin omia tyttäriään ja samalla siirsi eteenpäin tuonkin ajatusmallin niin pojilleen kuin tyttärilleenkin.
Nykyään on havaittavissa tyttöyden jopa yliarvostamista ja toisaalta sukupuolineutraalia kasvatusta, joka taas usein väheksyy perinteisiä tytön ja pojan stereotypioita. Monet laittavat oman rakkauselämän ehjän" perheen edelle eikä avioliitossa olla lasten takia vaan mieluummin erotaan. Varmaan mm. näistä "traumoista" kuullaan sitten myöhemmin. :)
Alue: Aihe vapaa
Kyllä on aika yleistä, mutta omat tuttavani aivan hekumoivat omia sairauksiaan, kun minä taas en juuri kenellekään kerro vaivoistani, vaan olen olevinani aina terve.
Tuo marttyyrin viitta ei taas oikein kuulu ehkä vaan tuohon ikäryhmään, enkä sitä ihan tunnista, mutta juuri muiden ajatteleminen ennen itseään sopii kuvaan. En kyllä koskaan ole tehnyt siitä mitään numeroa ja pidän itsekkäinä näitä minä, minä.... ihmisiä.
Oma edesmennyt äitini oli syntynyt 1913 ja häneen tuo ap:n kirjoitus istui kuin paska Junttilan tuvan seinään.
t 49 syntynyt mummeli