Onko täällä muita joilla on hyvä itsetunto?

Jos _tietää_ olevansa paskahousuja parempi, niin onko itsetunto hyvä vai huono. Tämä itku täällä on lähinnä heikkoitsetuntoisten itkua.

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset ovat usein niitä, jotka antavat pyyteettömiä ja aitoja kehuja, hymyilevät, koska ovat aidosti onnellisia. Eivät hermostu/suutu herkästi siitä, että ihmiset ympärillä eivät ole täydellisiä. Hänen mielialansa on yleensä positiivinen. Ei pelkää haasteita tai vastuuta.

 

Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen vittuuntuu herkästi toisille, valittaa herkästi. Ei halua tai pysty kehumaan, paitsi jonkin itsekkään agendan vuoksi. Kulkee suunpielet alaspäin ja ajattelee paljon negatiivisesti. Välttelee vastuuta.

Idiootti ja hyvä itsetunto eivät ole sama asia.

Kyllä! Uskallan olla oma itseni enkä välitä muiden mielipiteistä tai miten muut minusta ajattelevat. Minun ei tarvitse yritää miellyttää ketään vaan keskityn elämään omaa elämääni! En myöskään ole koskaan tuntenut itseäni huonommaksi muihin verrattuna huolimatta siitä kuinka rikkaita tai kauniita he ovat...

Miehellä hyvä itsetunto on koosta kiinni. Siksi mä vissiin olen enimmäkseen hyväntuulinen? Jep niin hyvä kikkeli ja ahkera. Lempinimikin partiolainen koska aina valmis.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Uskallan olla oma itseni enkä välitä muiden mielipiteistä tai miten muut minusta ajattelevat. Minun ei tarvitse yritää miellyttää ketään vaan keskityn elämään omaa elämääni! En myöskään ole koskaan tuntenut itseäni huonommaksi muihin verrattuna huolimatta siitä kuinka rikkaita tai kauniita he ovat...

Juuri miellytit muita vastaamalla tähän kysymykseen, kuten he halusivat. Olet nolla luuseri. 

Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ettei tarvitse oman itsetunnon ylläpitämiseen mitään ylimääräistä, keinotekoista paskaa?

En ole ikinä ymmärtänyt itsetunnon määritelmää, mutta kerro ihmeessä se minulle. Luulen olevani muita parempi.

 

Ymmärrystä ei ainakaan ole kehuttavasti. Sulla ei ole hyvä itsetunto, olet vain ylimielinen.

Päättelet sen mistä. (laskit jo itse tasosi alapuolelleni)

 

Viestistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä hyvä itsetunto on koosta kiinni. Siksi mä vissiin olen enimmäkseen hyväntuulinen? Jep niin hyvä kikkeli ja ahkera. Lempinimikin partiolainen koska aina valmis.

Miehellelle se on suurin osa kiinni panojen määrästä. Status ja koko tuo plussaa, mutta eivät kumoa ensimmäistä. Voidaaan me tietenkin valehdellakin.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ettei tarvitse oman itsetunnon ylläpitämiseen mitään ylimääräistä, keinotekoista paskaa?

En ole ikinä ymmärtänyt itsetunnon määritelmää, mutta kerro ihmeessä se minulle. Luulen olevani muita parempi.

 

Ymmärrystä ei ainakaan ole kehuttavasti. Sulla ei ole hyvä itsetunto, olet vain ylimielinen.

Päättelet sen mistä. (laskit jo itse tasosi alapuolelleni)

 

Viestistäsi.

oja

On. Luotan pärjääväni, tiedän missä asioissa olen hyvä ja missä en, näen realistisesti mahdollisuuteni, itsetuntoni ei ole riippuvainen mistään sinänsä yksittäisestä asiasta (kuten ihmissuhteista tai ulkonäöstä) ja pidän itseäni arvokkaana ja hyvän kohtelun arvoisena yksilönä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä sanoisin että mulla on. Se vaan on. Rakastan itseäni hyvin armollisesti ja kunnes toisin kunkin toisen ihmisyksilön kohdalla todistetaan, niin hyvin helposti suhtaudun ihan sillä samalla rakkaudella muihinkin ihmisiin sekä elämään yleisesti. Tahdon huomioida ennemmin aina hyvän osan siitä, kuin sen huonon. Hienotunteisuutta, vaikenemistakin oikeissa kohdissa, muunmuassa sitä. Siis teen sen hiljaa mielessäni, en tee siitä numeroa. Joku toinen taas voisi elämäni joitain faktoja tarkastellen ajatella ettei minulla voisi (tai muka saisi! - voisivat kamalimmat sanoa) olla hyvä itsetunto, mutta minkäs teen, kun se nyt vaan on. Näen itseni vikoineni kaikkineni ja käsitän tietynlaisen paikkani, ja siltikin viihdyn nahoissani ja useimmiten arvostan elämää ja olen utelias näkemään seuraavan kulman taakse.

Tämä oli ehdottomasti paras vastaus tähän asti.

Moni muu näyttää sekoittavan käsitteet hyvä itsetunto ja korkea sosiaalinen status. Itsetunto on enemmän sisäinen juttu, eikä riipu siitä miten täytät ulkotulevat tämänhetkiset kauneus- ja statusihanteet, miten paljon omistat tai tienaat rahassa, tai miten sporttinen olet ja kaikkein vähiten siihen minkäpituinen tietty elin on.

Hyvä itsetunto on enemmänkin elämänasenne ja ihmiskäsitys, kuten ym. vastaajalla (10). Wikipedian mukaan: "Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä sanoisin että mulla on. Se vaan on. Rakastan itseäni hyvin armollisesti ja kunnes toisin kunkin toisen ihmisyksilön kohdalla todistetaan, niin hyvin helposti suhtaudun ihan sillä samalla rakkaudella muihinkin ihmisiin sekä elämään yleisesti. Tahdon huomioida ennemmin aina hyvän osan siitä, kuin sen huonon. Hienotunteisuutta, vaikenemistakin oikeissa kohdissa, muunmuassa sitä. Siis teen sen hiljaa mielessäni, en tee siitä numeroa. Joku toinen taas voisi elämäni joitain faktoja tarkastellen ajatella ettei minulla voisi (tai muka saisi! - voisivat kamalimmat sanoa) olla hyvä itsetunto, mutta minkäs teen, kun se nyt vaan on. Näen itseni vikoineni kaikkineni ja käsitän tietynlaisen paikkani, ja siltikin viihdyn nahoissani ja useimmiten arvostan elämää ja olen utelias näkemään seuraavan kulman taakse.

 

Tämä oli ehdottomasti paras vastaus tähän asti.

Moni muu näyttää sekoittavan käsitteet hyvä itsetunto ja korkea sosiaalinen status. Itsetunto on enemmän sisäinen juttu, eikä riipu siitä miten täytät ulkotulevat tämänhetkiset kauneus- ja statusihanteet, miten paljon omistat tai tienaat rahassa, tai miten sporttinen olet ja kaikkein vähiten siihen minkäpituinen tietty elin on.

Hyvä itsetunto on enemmänkin elämänasenne ja ihmiskäsitys, kuten ym. vastaajalla (10). Wikipedian mukaan: "Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta."

Ja toiset taas selittelee että hyvä status ja menestyminen ei tarkoittaisi hyvää itsetuntoa. Kukaan menestyjä ei ole ikinä ollut sellainen "voi minua parkaa"-tyyppi, vaan ne on luottaneet itseensä ja siihen että onnistuvat ennemmin tai myöhemmin. Sekö ei sitten ole itsetuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä sanoisin että mulla on. Se vaan on. Rakastan itseäni hyvin armollisesti ja kunnes toisin kunkin toisen ihmisyksilön kohdalla todistetaan, niin hyvin helposti suhtaudun ihan sillä samalla rakkaudella muihinkin ihmisiin sekä elämään yleisesti. Tahdon huomioida ennemmin aina hyvän osan siitä, kuin sen huonon. Hienotunteisuutta, vaikenemistakin oikeissa kohdissa, muunmuassa sitä. Siis teen sen hiljaa mielessäni, en tee siitä numeroa. Joku toinen taas voisi elämäni joitain faktoja tarkastellen ajatella ettei minulla voisi (tai muka saisi! - voisivat kamalimmat sanoa) olla hyvä itsetunto, mutta minkäs teen, kun se nyt vaan on. Näen itseni vikoineni kaikkineni ja käsitän tietynlaisen paikkani, ja siltikin viihdyn nahoissani ja useimmiten arvostan elämää ja olen utelias näkemään seuraavan kulman taakse.

 

Tämä oli ehdottomasti paras vastaus tähän asti.

Moni muu näyttää sekoittavan käsitteet hyvä itsetunto ja korkea sosiaalinen status. Itsetunto on enemmän sisäinen juttu, eikä riipu siitä miten täytät ulkotulevat tämänhetkiset kauneus- ja statusihanteet, miten paljon omistat tai tienaat rahassa, tai miten sporttinen olet ja kaikkein vähiten siihen minkäpituinen tietty elin on.

Hyvä itsetunto on enemmänkin elämänasenne ja ihmiskäsitys, kuten ym. vastaajalla (10). Wikipedian mukaan: "Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta."

Ja toiset taas selittelee että hyvä status ja menestyminen ei tarkoittaisi hyvää itsetuntoa. Kukaan menestyjä ei ole ikinä ollut sellainen "voi minua parkaa"-tyyppi, vaan ne on luottaneet itseensä ja siihen että onnistuvat ennemmin tai myöhemmin. Sekö ei sitten ole itsetuntoa?

Moni saattaa ajatella, että on helppo olla hyvän itsetunnon omaava, kun on menestynyt erilaisissa asioissa ja asiat ovat hyvin. Mutta usein itsetunto oli ensin ja se auttoi menestykseen.

En tiedä miksi menestymisen oletettaisiin vaikuttavan itsetuntoon. Itsetunto muodostuu lapsuudessa ja suhteessa siihen miten vanhemmat kykenevät arvostamaan lastaan ja vastaamaan emotionaalisiin tarpeisiin, tietysti osaltaan vertaisryhmäkin vaikuttaa.

Minä olen aina saavuttanut elämässäni ne tavoitteet, mitä olen itselleni asettanut (realistiset kuten ihmissuhteet, opiskelu ja työelämä) ja silti pidän pohjimmiltani itseäni epäonnistuneena ja huonona yksilönä. Ei se syvällisin kokemus omasta arvosta muutu menestyksenkään kautta.

Hyväitsetuntoinen ei esim. häkelly tai nolostu missään tilanteessa.

Hyväitsetuntoinen ei pelkää mitään.

Hyväitsetuntoinen ei tee itsestään numeroa eikä syrji ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä sanoisin että mulla on. Se vaan on. Rakastan itseäni hyvin armollisesti ja kunnes toisin kunkin toisen ihmisyksilön kohdalla todistetaan, niin hyvin helposti suhtaudun ihan sillä samalla rakkaudella muihinkin ihmisiin sekä elämään yleisesti. Tahdon huomioida ennemmin aina hyvän osan siitä, kuin sen huonon. Hienotunteisuutta, vaikenemistakin oikeissa kohdissa, muunmuassa sitä. Siis teen sen hiljaa mielessäni, en tee siitä numeroa. Joku toinen taas voisi elämäni joitain faktoja tarkastellen ajatella ettei minulla voisi (tai muka saisi! - voisivat kamalimmat sanoa) olla hyvä itsetunto, mutta minkäs teen, kun se nyt vaan on. Näen itseni vikoineni kaikkineni ja käsitän tietynlaisen paikkani, ja siltikin viihdyn nahoissani ja useimmiten arvostan elämää ja olen utelias näkemään seuraavan kulman taakse.

 

Tämä oli ehdottomasti paras vastaus tähän asti.

Moni muu näyttää sekoittavan käsitteet hyvä itsetunto ja korkea sosiaalinen status. Itsetunto on enemmän sisäinen juttu, eikä riipu siitä miten täytät ulkotulevat tämänhetkiset kauneus- ja statusihanteet, miten paljon omistat tai tienaat rahassa, tai miten sporttinen olet ja kaikkein vähiten siihen minkäpituinen tietty elin on.

Hyvä itsetunto on enemmänkin elämänasenne ja ihmiskäsitys, kuten ym. vastaajalla (10). Wikipedian mukaan: "Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta."

Ja toiset taas selittelee että hyvä status ja menestyminen ei tarkoittaisi hyvää itsetuntoa. Kukaan menestyjä ei ole ikinä ollut sellainen "voi minua parkaa"-tyyppi, vaan ne on luottaneet itseensä ja siihen että onnistuvat ennemmin tai myöhemmin. Sekö ei sitten ole itsetuntoa?

Juu, ei ole itsetuntoa. Senhän kertoi jo  Wikipedian lainaus. Et vaan tajua sanan 'itsetunto' määritelmää.

Minulla on nykyään suhteellisen hyvä itsetunto. Se on kasvanut iän myötä. Minulle tuo tarkoittaa, että viihdyn nahoissani. Tiedostan hyvät ominaisuuteni, mutta tunnen myös heikkouteni, kuitenkin nykyään osaan suhtautua noihin heikkoihin puoliini armeliaasti. Tuo itsetunto on tuonut itsevarmuutta, sellaista ettei enää tarvitse omaa egoa korostaa tai pönkittää, ainakaan koko aikaa... Ei sitä olla täydellisiä, mutta yritän olla, Aapelin sanoin "aika hyvä ihmiseksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Uskallan olla oma itseni enkä välitä muiden mielipiteistä tai miten muut minusta ajattelevat. Minun ei tarvitse yritää miellyttää ketään vaan keskityn elämään omaa elämääni! En myöskään ole koskaan tuntenut itseäni huonommaksi muihin verrattuna huolimatta siitä kuinka rikkaita tai kauniita he ovat...

Juuri miellytit muita vastaamalla tähän kysymykseen, kuten he halusivat. Olet nolla luuseri. 

Mies

 

Ja suomalaiset miehet itkee kun eivät kelpaa kenellekään!😂 Enpä ihmettele jos naiselle (tai kenelle tahansa ihmiselle) kirjoitetaan näin. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa on parempi olla hiljaa!

Mulla on. olen eronnut yh ja läski, mulla ei ole ulkoista rikkautta.

Mulla on ihana miesystävä, rakkautta, kunnioitusta. Mulla on ihanat lapset, ihan tavallisia tyyppejä, en elä heidän kauttaan enkä retostele heidän saavutuksillaan. Mulla on kiva työ suht matalapalkkaisella alalla.

Eikä minun itsetunto johdu noista asioista vaan nuo asiat johtuu hyvästä itsetunnostani. Olla onnellinen niissä raameissa jotka on, eipä siihen muuta tarvita.

Minusta hyvä itsetunto näkyy myös siinä, että on tyytyväinen omiin valintoihinsa vaikka ne olisivatkin myöhemmin osoittautuneet huonoiksi. Eli että on armelias itselleen ja omalle vajavaisuudelleen, niin kuin jotkut täällä jo aikasemmin sanoivat. Esimerkiksi jos päätyi alalle, joka ei tuntunutkaan omalta on ihan ookoo myöntää että nyt ei tärpännyt mutta tällä mennään tai vaihdetaan alaa.

Ihminen jolla on hyvä itsetunto ei jää rypemään omia mokiaan, vaikka ne alkuun kirpaisevatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä hyvä itsetunto on koosta kiinni. Siksi mä vissiin olen enimmäkseen hyväntuulinen? Jep niin hyvä kikkeli ja ahkera. Lempinimikin partiolainen koska aina valmis.

Miehellelle se on suurin osa kiinni panojen määrästä. Status ja koko tuo plussaa, mutta eivät kumoa ensimmäistä. Voidaaan me tietenkin valehdellakin.

Mies

 

Seksillä on isompi merkitys kuin moni suostuu myöntämään. Yhdelle oli yllätys että mies haluaa joka päivä. Kivaahan se oli saada toinenkin ymmärtämään että saa haluta. Kyllä sen huomasi muutkin kun naisesta tuli itsevarmempi ja iloisempi.

Seksi tai sen puute vaikuttaa paljon. Nykyisen olen opettanut viimeisen päälle hyvin. Kertoo jopa työkavereistaan että niistä näkyy naamasta ovatko saaaneet. Mulle ei työkaverit ole vuosiin sanoneet mitään seksistä. Voi olla tää kestohymy? Tai sitten se möläytys. Yksi kysyi vuosia sitten ruokatunnilla onko suunnitelmia viikonlopuksi. vastasin että ihan sitä tavallista, rietastelua. Ainoa kerta kun meidän paikassa on tullut syödessä ihan hiljaista.

Voin myöntää että nautin kun sain järkytettyä. Työpaikan muijista osa on möläytyksen jälkeen ihan selkeesti kiinnostunut. Siinäpä haaveilevat, meikä on vain yhden kanssa. Se yksi on kyllä pari kertaa vaihtunut.