Uskonnosta riitely kumppanin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Suhde ateistiin olisi mahdottomuus, sillä en halua että kumppani kuuluu hitleristis-satanistis-materialistiseen kuolemankulttiin, joka haluaa jauhaa minut lannoitteeksi sosialistis-natsistisille kannabisnarkkariviljelmilleen.

Tautologiaa eli toistoa natsi on kautta aikojen tarkoittanut kansallissosialistisen, onko sosialistinen kansallissosialisti sitten ihan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Jumalaa ei voi selittää aukottomasti suuntaan eikä toiseen, siksi puhutaan uskonnosta. Eri ihmiset uskoo, tai epäilee eri syistä, tai kokemuksista johtuen.

Uskonnollinen ajattelu on virheellistä. Uskovainen ajattelee, että koska asiaa ei voi tietää varmaksi, on yhtä järkevää uskoa kuin olla uskomatta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Asioita ei voi pitää totena ilaman hyviä perusteluja. Emme voi varmasti tietää, onko yksisarvisia tai lumimiehiä olemassa, mutta silti ei ole perusteltua uskoa niihin. Aivan sama pätee Toriin, Zeukseen tai tähän Jahve-nimiseen seemiläiseen jumaluuteen.

En voi kunnioittaa ihmistä, joka uskoo asioihin ilman perusteluja. Hän on joo älyllisesti kyvytön tai epärehellinen. -7

Vierailija kirjoitti:

Olen kahdesti seurustellut kristityn, kerran juutalaisen ja kerran hindun kanssa. Kristityt olivat suomalaisia tapakristittyjä, jotka ilmeisesti jollain tasolla uskoivat jumalaan. Juutalaisen omasta elämäntyylistä ei uskonto näkynyt millään lailla, mutta lähes kaikki hänen sukunsa tapaamiset saivat väistämättä jonkinlaisen uskonnollisen sävyn, ja oli selvää, että kaikki sukuun naidut viskattaisiin juutalaisuuden altaan syvään päähän. Hindu vaikutti hyvin maallistuneelta tyypiltä, mutta niinpä hänkin ilmestyi kerran paikalle värikkäät puuvillanarut ranteessaan ja kysyttyäni niistä kertoi käyneensä temppelissä pyytämässä onnea projekteihinsa.

Yhdenkään miehen kanssa en oikeastaan keskustellut uskonnosta ollenkaan, koska kokemusteni mukaan ihan jokaisen uskonnon edustaja saattaa loukkaantua aivan helvetillisesti, kun juttukaveri paljastuu uskonnottomaksi. Ei siis välttämättä kannata riskeerata, koska tuonkaltainen loukkaantuminen on peruuttamaton tapahtuma. Ja kompromissit ovat mahdottomia, kun kerran toinen uskoo, toinen ei, eikä välimuotoja ole.

Vanhemmiten en voi kuvitella itselleni uskovaista kumppania. Raadollisen syy tähän on se, että nykyisin suhtaudun uskovaisiin lievästi halveksien, vaikken tietenkään näytä sitä millään tavalla. En pysty kunnioittamaan sitä, että aikuinen ihminen uskoo näkymättömiin olioihin ja ikivanhojen satujen todenperäisyyteen. Ihmisiä voin toki kunnioittaa ihmisinä, mutta tätä uskonto-nimistä mielenheikkoutta en.

Intialaiset miehet pois suomesta

Tästäkin ketjusta löytyy monta ylimielistä ja älykkyyttään jalustalle nostavaa ateistia. Eri uskonnoissa itsessään sääntöineen ja tapoineen on toki vikoja ja korjattavaa, koska ne ovat ihmisten tekemiä instituutioita. Uskontojen takia on vuosisatojen aikana myös sodittu, mutta on ne toisaalta niitä saattaneet joskus hillitäkin. Kirkko on aikojen kuluessa tehnyt myös paljon hyvää heikkojen ja vähäosaisten puolesta, joista kukaan muu ei välttämättä olisi ollut kiinnostunut. On mahdotonta sanoa tai esittää lukuja onko kirkosta ollut enemmän hyötyä vai haittaa. Tämä lähinnä vastauksena joihinkin aikaisempiin kommentteihin, joissa ateismia ylistettiin aika yksipuolisesti. Se että joku uskoo jumalaan, ei vielä tarkoita sitä että purematta nielee kaiken mitä uskonto sanoo ja uskoo kaikki raamatun kirjoitukset jne. Ihminen voi uskoa jumalaan, mutta samalla kritisoida tiettyjä piirteitä mitä tietyssä uskonnossa on.

No itse olen ev. lut. uskovainen ja mieheni agnostikko-ateisti. Aloimme seurustella niin nuorina, että molempien uskonnollinen vakaumus oli vielä aika hakusessa ja molemmat olimme seikkailunhaluisia ja innokkaita näkemään maailmaa, usko oli mulle silloin enemmänkin uskoa "johonkin suurempaan" vaikka kristinuskon puoleen kallistuinkin, mieskin oli kastettu ja iltarukouksensa rukoillut ja joskus mietti uskonasioita. Myöhemmin vakaumuksemme ovat selkiytyneet ja menneet enemmän erilleen. Pari kertaa olen yrittänyt puhua miestäni kristityksi ja itkin hänen erottuaan kirkosta. Muuten menee ihan hyvin, voin sanoa ääneen ajatuksiani, myös uskontosävytteisiä, ja mies kuuntelee kunnioittaen. Miehellä on hyvä ajatus: "jokainen katsoo tätä maailmaa vähän omalla tavalaan" ja kun pitkään on yhdessä, ihmiset muuttuu, se täytyy vaan hyväksyä.

Sitten ei parisuhdeasiaa, mutta itselläni on hyvä helluntailainen ystävä ja hänen kanssaan olemme kyllä ihan riidelleet uskonasioista. Mm. kasteesta. Itse koen myös hirveän synkkänä lopunaikojen korostamisen ja lakihenkisyyden. Helluntailaisuuteen verrattunahan ev. lut. on enemmän armoa korostava ja vapaampi ja hillitympi tapa tulkita raamattua ja elää uskoaan todeksi. Mielestäni itse olen ollut ihan kohtelias tuota helluntailaista ystävääni ja hänen uskoaan kohtaan, mutta hän tekee hyökkäyksiä suuntaani näistä opillisista asioista. Olemmekin vähentäneet mun toiveesta uskonasioista puhumista hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä minua monissa ateisteissa ärsyttää suunnattomasti on se, että he usein pitävät itseään muita järkevämpinä ja perustelevat ateisminsa jotenkin älykkyydellään ja varsinkin uskovaisia he pitävät lähestulkoon idiootteina.

Tutkitusti tiedeyhteisössä uskotaan vähemmän jumalaan kuin muualla. Pitäisin tiedeyhteisöön kuuluvia, ehkä humanisteja lukuunottamatta, keskivertoa älykkäämpinä ja järkevämpinä ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Se että joku uskoo jumalaan, ei vielä tarkoita sitä että purematta nielee kaiken mitä uskonto sanoo ja uskoo kaikki raamatun kirjoitukset jne.

Ei niin. Mutta jumaliin uskominen on itsessään virheellistä ajattelua ja sellaina vielä erityisen vaarallista. -7

Vierailija kirjoitti:

Se että joku uskoo jumalaan, ei vielä tarkoita sitä että purematta nielee kaiken mitä uskonto sanoo ja uskoo kaikki raamatun kirjoitukset jne. Ihminen voi uskoa jumalaan, mutta samalla kritisoida tiettyjä piirteitä mitä tietyssä uskonnossa on.

Niin sanotusi rusinat pullasta -uskovaisuutta. Otetaan, mikä itseä miellyttää ja vaietaan muusta. Moni uskoo johonkin korkeampaan voimaan. Tämä korkeampi voima on aina kiva, positiivinen juttu, joka sopii juuri tämän uskovaisen tarpeisiin eikä vaadi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalaa ei voi selittää aukottomasti suuntaan eikä toiseen, siksi puhutaan uskonnosta. Eri ihmiset uskoo, tai epäilee eri syistä, tai kokemuksista johtuen.

Uskonnollinen ajattelu on virheellistä. Uskovainen ajattelee, että koska asiaa ei voi tietää varmaksi, on yhtä järkevää uskoa kuin olla uskomatta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Asioita ei voi pitää totena ilaman hyviä perusteluja. Emme voi varmasti tietää, onko yksisarvisia tai lumimiehiä olemassa, mutta silti ei ole perusteltua uskoa niihin. Aivan sama pätee Toriin, Zeukseen tai tähän Jahve-nimiseen seemiläiseen jumaluuteen.

En voi kunnioittaa ihmistä, joka uskoo asioihin ilman perusteluja. Hän on joo älyllisesti kyvytön tai epärehellinen. -7

Olet rasittava näsäviisatelija. Oletko ikinä tullut ajatelleeksi sitä, että me kaikki koemme tämän maailman omasta perspektiivistä, omien kokemusten kautta? Joillakin ihmisillä on kokemuksia, joita he eivät osaa selittää, jotain jonka he ovat kokeneet jumalalliseksi väliintuloksi, jotain joka on jopa saattanut pelastaa heidän henkensä  jossain tilanteessa. Tuollaiset selittämättömät jutut ovat saattaneet saada jopa entisen ateistin kääntämään täysin kelkkansa ja vakuuttumaan jumalasta.  Suurella osalla kyse voi olla jostain ihan pienestä asiasta, jossa he ovat kokeneet jumalan läsnäolon. Mikä sinä olet muiden kokemuksia vähättelemään? Ne henkilökohtaiset kokemukset ovat heidän perustelunsa. Minä en voi kunnioittaa ihmistä joka on noin helvetin ylimielinen ja kapeakatseinen. Jos joku saa voimaa ja lohtua uskonnosta, miksi sen pitäisi olla keneltäkään muulta pois?

T: 19

Vierailija kirjoitti:

Ihmisoikeudet ja mm. sairaanhoito on pitkälti kristillistä perua. Ilman kristinuskoa vammaiset ja vanhukset heitettäisiin vieläkin jostain kalliolta alas, koska ovat heikompaa ainesta.

Uskonnollista kyllä, mutta ei ole lähtenut kristinuskosta.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä on kokemuksia, joita he eivät osaa selittää, jotain jonka he ovat kokeneet jumalalliseksi väliintuloksi, jotain joka on jopa saattanut pelastaa heidän henkensä  jossain tilanteessa. Tuollaiset selittämättömät jutut ovat saattaneet saada jopa entisen ateistin kääntämään täysin kelkkansa ja vakuuttumaan jumalasta.

Niin, tämä on juuri sitä virheellistä ajattelua. Se, ettei tiedä jotakin asiaa tai osaa selittää sitä, ei millään tavalla tarkoita, että olisi perusteltua ajatella jonkin seemiläisen jumaluuden olevan tämän ilmiön takana. Se, että olemme vakuuttuneet jostakin, ei tarkoita, että se olisi totta tai että siihen olisi perusteltua uskoa. Se, että virheellinen ajattelu on yleistä, ei millään tavalla oikeuta sitä. -7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä minua monissa ateisteissa ärsyttää suunnattomasti on se, että he usein pitävät itseään muita järkevämpinä ja perustelevat ateisminsa jotenkin älykkyydellään ja varsinkin uskovaisia he pitävät lähestulkoon idiootteina.

Tutkitusti tiedeyhteisössä uskotaan vähemmän jumalaan kuin muualla. Pitäisin tiedeyhteisöön kuuluvia, ehkä humanisteja lukuunottamatta, keskivertoa älykkäämpinä ja järkevämpinä ihmisinä.

Käsittämätön kommentti. Tuo nyt ei todista yhtään mitään. Edelleenkään kukaan ei voi todistaa jumalaa, ei edes nämä hehkuttamasi tiedeyhteisön edustajat. Vaikka joku kuinka pyhittäisi elämänsä tieteelliselle tutkimukselle, eivät he sieltä jumalaa löydä. Miljoonat kärpäset todistavat että paska on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalaa ei voi selittää aukottomasti suuntaan eikä toiseen, siksi puhutaan uskonnosta. Eri ihmiset uskoo, tai epäilee eri syistä, tai kokemuksista johtuen.

Uskonnollinen ajattelu on virheellistä. Uskovainen ajattelee, että koska asiaa ei voi tietää varmaksi, on yhtä järkevää uskoa kuin olla uskomatta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Asioita ei voi pitää totena ilaman hyviä perusteluja. Emme voi varmasti tietää, onko yksisarvisia tai lumimiehiä olemassa, mutta silti ei ole perusteltua uskoa niihin. Aivan sama pätee Toriin, Zeukseen tai tähän Jahve-nimiseen seemiläiseen jumaluuteen.

En voi kunnioittaa ihmistä, joka uskoo asioihin ilman perusteluja. Hän on joo älyllisesti kyvytön tai epärehellinen. -7

Olet rasittava näsäviisatelija. Oletko ikinä tullut ajatelleeksi sitä, että me kaikki koemme tämän maailman omasta perspektiivistä, omien kokemusten kautta? Joillakin ihmisillä on kokemuksia, joita he eivät osaa selittää, jotain jonka he ovat kokeneet jumalalliseksi väliintuloksi, jotain joka on jopa saattanut pelastaa heidän henkensä  jossain tilanteessa. Tuollaiset selittämättömät jutut ovat saattaneet saada jopa entisen ateistin kääntämään täysin kelkkansa ja vakuuttumaan jumalasta.  Suurella osalla kyse voi olla jostain ihan pienestä asiasta, jossa he ovat kokeneet jumalan läsnäolon. Mikä sinä olet muiden kokemuksia vähättelemään? Ne henkilökohtaiset kokemukset ovat heidän perustelunsa. Minä en voi kunnioittaa ihmistä joka on noin helvetin ylimielinen ja kapeakatseinen. Jos joku saa voimaa ja lohtua uskonnosta, miksi sen pitäisi olla keneltäkään muulta pois?

T: 19

 

Anekdooteilla ei ole suurta todistusarvoa.

Miksi jumalan läsnäolo on lähes aina siitä kulttuurista, missä on elänyt? Miksei suomalainen juuri koskaan koe hindujumalien läsnäoloa tai päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kahdesti seurustellut kristityn, kerran juutalaisen ja kerran hindun kanssa. Kristityt olivat suomalaisia tapakristittyjä, jotka ilmeisesti jollain tasolla uskoivat jumalaan. Juutalaisen omasta elämäntyylistä ei uskonto näkynyt millään lailla, mutta lähes kaikki hänen sukunsa tapaamiset saivat väistämättä jonkinlaisen uskonnollisen sävyn, ja oli selvää, että kaikki sukuun naidut viskattaisiin juutalaisuuden altaan syvään päähän. Hindu vaikutti hyvin maallistuneelta tyypiltä, mutta niinpä hänkin ilmestyi kerran paikalle värikkäät puuvillanarut ranteessaan ja kysyttyäni niistä kertoi käyneensä temppelissä pyytämässä onnea projekteihinsa.

Yhdenkään miehen kanssa en oikeastaan keskustellut uskonnosta ollenkaan, koska kokemusteni mukaan ihan jokaisen uskonnon edustaja saattaa loukkaantua aivan helvetillisesti, kun juttukaveri paljastuu uskonnottomaksi. Ei siis välttämättä kannata riskeerata, koska tuonkaltainen loukkaantuminen on peruuttamaton tapahtuma. Ja kompromissit ovat mahdottomia, kun kerran toinen uskoo, toinen ei, eikä välimuotoja ole.

Vanhemmiten en voi kuvitella itselleni uskovaista kumppania. Raadollisen syy tähän on se, että nykyisin suhtaudun uskovaisiin lievästi halveksien, vaikken tietenkään näytä sitä millään tavalla. En pysty kunnioittamaan sitä, että aikuinen ihminen uskoo näkymättömiin olioihin ja ikivanhojen satujen todenperäisyyteen. Ihmisiä voin toki kunnioittaa ihmisinä, mutta tätä uskonto-nimistä mielenheikkoutta en.

Intialaiset miehet pois suomesta

Tuo tyyppi ei ole koskaan käynyt Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä minua monissa ateisteissa ärsyttää suunnattomasti on se, että he usein pitävät itseään muita järkevämpinä ja perustelevat ateisminsa jotenkin älykkyydellään ja varsinkin uskovaisia he pitävät lähestulkoon idiootteina.

Tutkitusti tiedeyhteisössä uskotaan vähemmän jumalaan kuin muualla. Pitäisin tiedeyhteisöön kuuluvia, ehkä humanisteja lukuunottamatta, keskivertoa älykkäämpinä ja järkevämpinä ihmisinä.

Käsittämätön kommentti. Tuo nyt ei todista yhtään mitään. Edelleenkään kukaan ei voi todistaa jumalaa, ei edes nämä hehkuttamasi tiedeyhteisön edustajat. Vaikka joku kuinka pyhittäisi elämänsä tieteelliselle tutkimukselle, eivät he sieltä jumalaa löydä. Miljoonat kärpäset todistavat että paska on hyvää.

Todistustaakka onkin uskovaisilla ja vain uskovaisilla.

Minä en voisi koskaan äänestää uskonnollista ihmistä vaaleissa. En halua päästää valtaan ihmistä, jonka ajattelussa ja järjen käytössä on tuollaisia aukkoja. Ihmisen ei tarvitse olla mikään fundamentalismi. Tuollainen kriittisyyden puute ei vain ollenkaan sovi ihmiselle, joka on päättämässä yhteisistä asioistamme. -7

*fundamentalisti. -7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalaa ei voi selittää aukottomasti suuntaan eikä toiseen, siksi puhutaan uskonnosta. Eri ihmiset uskoo, tai epäilee eri syistä, tai kokemuksista johtuen.

Uskonnollinen ajattelu on virheellistä. Uskovainen ajattelee, että koska asiaa ei voi tietää varmaksi, on yhtä järkevää uskoa kuin olla uskomatta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Asioita ei voi pitää totena ilaman hyviä perusteluja. Emme voi varmasti tietää, onko yksisarvisia tai lumimiehiä olemassa, mutta silti ei ole perusteltua uskoa niihin. Aivan sama pätee Toriin, Zeukseen tai tähän Jahve-nimiseen seemiläiseen jumaluuteen.

En voi kunnioittaa ihmistä, joka uskoo asioihin ilman perusteluja. Hän on joo älyllisesti kyvytön tai epärehellinen. -7

Olet rasittava näsäviisatelija. Oletko ikinä tullut ajatelleeksi sitä, että me kaikki koemme tämän maailman omasta perspektiivistä, omien kokemusten kautta? Joillakin ihmisillä on kokemuksia, joita he eivät osaa selittää, jotain jonka he ovat kokeneet jumalalliseksi väliintuloksi, jotain joka on jopa saattanut pelastaa heidän henkensä  jossain tilanteessa. Tuollaiset selittämättömät jutut ovat saattaneet saada jopa entisen ateistin kääntämään täysin kelkkansa ja vakuuttumaan jumalasta.  Suurella osalla kyse voi olla jostain ihan pienestä asiasta, jossa he ovat kokeneet jumalan läsnäolon. Mikä sinä olet muiden kokemuksia vähättelemään? Ne henkilökohtaiset kokemukset ovat heidän perustelunsa. Minä en voi kunnioittaa ihmistä joka on noin helvetin ylimielinen ja kapeakatseinen. Jos joku saa voimaa ja lohtua uskonnosta, miksi sen pitäisi olla keneltäkään muulta pois?

T: 19

 

Anekdooteilla ei ole suurta todistusarvoa.

Miksi jumalan läsnäolo on lähes aina siitä kulttuurista, missä on elänyt? Miksei suomalainen juuri koskaan koe hindujumalien läsnäoloa tai päinvastoin?

En minä voi tietää. Minä en edelleenkään tiedä, enkä väitä onko jumalaa ylipäätään olemassa. Jos jumala olisi olemassa, niin voihan se olla että eri kulttuurit ovat vain tulkinneet saman jumalan omilla tavoillaan. Kyse on kuitenkin niin vanhoista uskonnoista, jotka ovat ajalta ennen kunnollista kirjoitustaitoa, eikä eri kulttuureilla ollut mitään yhteyttä toisiinsa.

Minä tässä vastustan lähinnä tuota ateistien itsensä korottamista ja suvaitsemattomuutta muiden näkemyksiä kohtaan.

te jotka, ette olisi yhdessä eritavoin ajattelevan kanssa, niin eroaisitteko puolisostanne, vain sen takia, että hänen ja sinun näkemykset uskonnosta eivät kohtaa, kun ajatukset muuttuvat?

Meillä oli alun perin sama näkemys uskonnollisista asiasta. Tilanne muuttui ja asiasta ei yksinkertaisesti voi puhuu, niin, että ei tulisi kränää, kun kumpikin ajattelee niistä eritavalla, joten uskonnollisista asioista ei puhuta, koska se ei muuta mitään. Parisuhde jatkuu siis edelleen hyvänä. Tiedämme, että näistä asioista olemme erimieltä, joten mitäpä niistä enää jauhamaan.

Vierailija kirjoitti:

En peittele mielipiteitäni uskonnossa, mutta en myöskään alennu riitelemään uskonnollisten ihmisten kanssa. Uskonnollinen ihminen ajattelee virheellisesti, joten miksi olettaisin hänen kykenevän rationaaliseen vuorovaikutukseen?

Tiedätkö, millaista argumentaatiota viestisi muistuttaa?

"Nainen ajattelee virheellisesti, joten miksi olettaisin hänen kykynevän rationaaliseen vuorovaikutukseen?"

Naisen paikalle voi vaihtaa minkä hyvänsä sosiaalis-etnisen ryhmän, esim. miehet/somalit/vammaiset/persut/vihreät ym.

On ihan yhtä väärin olla kiihkeä ääriateisti kuin ääriuskiskin. Toisten ihmisten vähättely ja ihmisarvon kieltäminen ei ole todellakaan jees.

Itse olen ateisti ja tunnen erittäin älykkäitä uskiksia. Uskovaisen kanssa seurustelu olisi mielenkiintoista, kunhan suhde olisi molempien valintoja kunnioittava.