Onko ok, jos vanhemmat edelleen elättää 23-vuotiasta lastaan?
Tytär on jo vuosia sitten muuttanut pois kotoaan, kun aloitti yliopisto-opinnot. Ei ole päivääkään tehnyt töitä opiskelujen ohella. Opintotukea saa, mutta se ei riitä edes koko vuokraan, joten vanhemmat maksavat loput vuokrasta. Kesäisinkään ei käy töissä, vaan asuu vanhemillaan, jolloin vanhemmat maksaa tyhjän kaupunkikämpän vuokran kokonaan ja lisäksi kaiken muun tarpeellisen ja tarpeettoman.
Tytär selittelee vanhemilleen ties mitä, jotta saa heiltä käyttörahaa, oikeasti käy bilettämässä monta kertaa viikossa ja shoppailee aivan uskomattoman paljon. Myös kännykät ja tietokoneet oltava uusinta Applea, koska "opiskelut sitä vaatii", vanhemmat tietysti maksaa. Kämppääkin pitää jatkuvasti vaihtaa, kun löytyy uusi, joka on lähempänä keskustaa tai muuten vaan hienompi ja uudempi (myös kalliimpi).
Pahinta on se, että vanhemmat ovat jo hieman iäkkäämpiä ja todella pienituloisia, kaikki ylimääräinen menee tyttäreen ja joutuvat sitten tinkimään omasta elintasostaan. En tosiaan usko, että vanhemmilla on tiedossaan, mitä tytär saamillaan rahoilla tekee.
Mielestäni todella häikäilemätöntä hyväksikäyttöä, mahtaako tuollainen koskaan oppia tekemään töitä, kun kaiken tottunut saamaan tuosta vain?
Toki minäkin olen lapsilleni sanonut, että aina saa pyytää minulta, jos on tiukkaa, ja usein autan heitä isompien hankintojen kanssa, mutta eikö tuollainen mene jo hieman yli?
Kommentit (31)
En usko tarinaa todeksi. Kaikki tuntemani opiskelijat ovat elättäneet itsensä ja olleet ahkeria.
Samaa ei voi sanoa kaikista muista...
Eiköhän ne iäkkäänt vanhemmat ole ahneita suurten ikäluokkien edustajia, joilla kaikilla eläkkeet on yli 4500 e/kk. Kyllä sieltä rahaa riittää. Suomessa ei kukaan yli 68v saa eläkettä alle 3000 euron, se on palstalla moneen kertaan kerrottu.
Eivät ihan vielä eläkkeellä ole, ensi vuonna jäävät molemmat. Äiti on kaupan kassalla töissä ja isä varastohommissa.
Ap
Ei ne vanhemmat varmaan hyvää kämppää rupea kalliiseen vaihtamaan, jos ei heillä olisi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ihan vielä eläkkeellä ole, ensi vuonna jäävät molemmat. Äiti on kaupan kassalla töissä ja isä varastohommissa.
Ap
No mitä iäkkäitä ne sitten muka on?
Heh, tämän keskustelun pointti ei ehkä ollut se kuinka paljon vanhemmilla sitä rahaa on, vaan tyttären vastuuttomuus. Oman siskon tytär just tuollainen.
No, mikäs siinä ,jos kehtaa. Itse saman ikäinen opiskelija ja tiedän, että vanhempani varmasti tukisivat enemmänkin rahallisesti jos haluaisin. Mutta en kehtaa pyytää, tuntui pahalta jo asua heidän nurkissaan viime kesänä kun omaa kämppää ei ollut. Käyn tällä hetkellä töissä osa-aikaisesti, niinä aikoina kun olen pelkästään opiskellut, olen nostanut lainaa. Mistä äitini kauhistui, kun sai selville puolivahingossa..
Vierailija kirjoitti:
En usko tarinaa todeksi. Kaikki tuntemani opiskelijat ovat elättäneet itsensä ja olleet ahkeria.
Samaa ei voi sanoa kaikista muista...
Et taida montakaan opiskelijaa tuntea siis. Miten sitä töitä riittäis kaikille opiskelijoille, jos sitä ei riitä muutenkaan läheskään kaikille..
Mikäs ap:n suhde on tähän tyttöön, miksi närästää niin paljon?
Aloitusviesti ja otsikko ovat oudossa ristiriidassa keskenään. Eiköhän tuossa avauksessa ongelma ole se valehteleminen, ei niinkään se että 23-vuotias saa apua vanhemmiltaan.
Mun mielestä ei ole sellaista yleistä ikää jonka jälkeen vanhemmat eivät voisi elättää, vaan kaikki riippuu olosuhteista. Jos ihmiseltä menee työpaikka alta ja hän menettää kotinsa, on kiva jos on sellaiset välit vanhempiin että he haluavat auttaa jos voivat. Jos ihminen saa itkuraivareita siksi etteivät äiti ja isä maksa kolmiota kaksion sijaan kun chihu tarvitsee oman makuuhuoneen, pidän sitä outona. Jos äiti ja isä taas oma-aloitteisesti ilman mitään emotionaalista painostusta haluavat investoida chihun harrastehuoneeseen, se on heidän asiansa enkä sitä sen enempää ihmettele. Mikäs siinä jos on varaa.
Minulla itselläni ei ole, koin jo 19-vuotiaana vaivaannuttavaksi saada rahaa vanhemmiltani. Sen sijaan mieheeni minulla on sellainen suhde että kumpi tahansa voisi elättää toisen, jos olosuhteiden takia sitä tarvittaisi.
Tuo on täysin kyseisen perheen asia. Jos järjestely sopii tälle lapselle ja hänen vanhemmilleen, en näe mitään syytä miksi muilla olisi oikeutta puuttua siihen tai miksi muiden asioista pitäisi ylipäätään olla jotain mieltä. Mitä väliä sillä on onko se muista ok, jos ketään ei satuteta? Miksi kuvittelet muiden raha-asioiden edes kuuluvan sinulle?
Hyväksikäytöstä puhutaan muuten vain silloin, kun toinen osapuoli käyttää uhriinsa jonkinlaista valtaa. AP:n tarinassa lapsi ei kiristä tai huijaa rahaa keneltäkään, vaan työssäkäyvät vanhemmat haluavat itse auttaa lastaan. Toisille on toki tärkeää pärjätä heti nuoresta pitäen täysin itsenäisesti ja monet vanhemmat näkevät parhaaksi kannustaa siihen, mutta toiset haluavat mielummin auttaa ja ottaa apua vastaan jotta ei tarvitse ottaa esim. opintolainaa. Voitko edes itse väittää, ettet olisi nuorena opiskelijana ottanut minkäänlaista apua vastaan jos sinulle oltaisiin sitä tarjottu? Miksi vanhemmat eivät saisi tarjota lapselleen apua? Tekstisi kuulostaa ihan siltä, että aliarvioit tytön vanhempia ja heidän kykyään tehdä itse omat päätöksensä kasvatuksen ja oman taloudensa suhteen. He ovat aikuisia ihmisiä jotka todennäköisesti kyllä tuntevat lapsensa ja ymmärtävät senkin, että nuoret käyvät välillä bilettämässä eikä kaikki käyttöraha välttämättä mene vain kirjoihin ja muuhun elintärkeään. Samalla yrität tehdä tytöstä ahneen syntipukin joka "vaatii" asioita muiden hyvinvoinnin kustannuksella, vaikket oikeasti voi edes tietää, vaatiiko tyttö itse mitään vai onko avun tarjoaminen lähtöisin vanhempien puolelta. Ja vaikka tyttö jotain vaatisikin, miksi kuvittelet ettei vanhemmilla olisi muuta vaihtoehtoa kuin suostua? Asuvatko he itse savimajassa ja valittavat ettei raha riitä elämiseen kun tytär pakottaa maksamaan vuokraa? Tuskin.
Asenteestasi paistaa läpi perisuomalainen kateus ja katkeruus. Ihmiset ja heidän luonteensa ovat erilaisia ja toiset haluavat pitää perheen sisäisen tukiverkoston aikuisenakin tiiviinä. Vanhemmat tulevat vielä itsekin tulevaisuudessa tarvitsemaan apua lapsiltaan, jolloin tytär voi vuorostaan auttaa heitä. Moni antaa vapaaehtoisesti vähästä omastaan kuule jopa hyväntekeväisyyteen ihan tuntemattomillekin, eikä vain omille lapsille. Kuvittele! Kaikki eivät myöskään ajattele, että lapsesta huolehtiminen kuuluisi loppua jossain tietyssä iässä tai että vapaahtoisesti tehtyjen lapsien kuuluisi jotenkin maksaa vanhemmilleen heidän vaivannäkönsä "takaisin". Jos itse saan joskus lapsia, haluan aivan ehdottomasti tukea heitä heidän elämässään niin pitkälle kuin vain suinkin pystyn ja olla heille avuksi kuten minullekin on oltu. Samalla haluan opettaa heille antamisen iloa ja lähimmäisenrakkautta, joka käy parhaiten juuri oman esimerkin ja tekojen kautta. :)
Pitäisi laissa ihan olla, että vanhemmilla on elatusvelvollisuus 22-vuotiaaksi asti, mikäli lapsellaan ei ole riittävää omaa toimeentuloa.
Älytöntä, että yhteiskunta kustantaa nuoren itsenäistymisen omaan asuntoon. Asukoot kotonaan, kunnes rahat riittävät. (Vain poikkeustilanteissa, kuten jos omaa alaa ei voi opiskella koipaikkakunnalla, yhteiskunta auttaisi.)
Mun lapsen isä on melkein 30, käy töissä ja silti repii vanhoilta vanhemmiltaan joka viikko rahaa hillittömästi.. Väittää että pitää lapselle ostaa sitä ja tätä, todellisuudessa ei oo siis ostanu mitään muuta ku kaljaa kaupasta itelleen. Pyysin ostaa lapselle kesällä uimashortsit kun menivät pieniksi mutta kuinkas kävikään....
Suomi on täynnä yli 23-vuotiaita, jotka elätyttävät itsensä lapsilisillä, kotihoidontuilla, äitiyspäivärahoilla ja muilla korvauksilla. Miksi olisi ihmeellistä, jos joku tukee omaalastaa. Sehän on vaan hyvä ja vähentää veronmaksajien taakkaa.
13:lla on paljon pointtia vastauksessaan.
Kaikki on perheen sisäisestä dynamiikasta kiinni; kuka tässä takertuu enemmän, vanhemmat vai tytär? Sitten taas toisaalta, jos vanhemmat eivät "potkaise poikasta pesästä", he tekevät hänelle karhunpalveluksen. Hän on jo 23 -vuotias, eikä ole oppinut selviämään omin voimin. Miten hänen itseluottamuksensa ja itsetuntemuksensa voivat? Arvaanko oikein, jos arvaan, että kyseessä on ainoa lapsi?
Vanhempien pitää työntää aikuistuvat lapset luotaan, tukea heitä tarpeen mukaan kun he seisovat omilla jaloillaan, uskaltaa päästää irti. Lapset mokaavat ja joutuvat vaikeuksiin, tottakai, sehän on elämää! Meidän esikoinen on nyt 16, mutta tuntisin itseni aika epäonnistuneeksi äidiksi, jos lapseni roikkuisi ap:n kuvailemalla tavalla vielä seitsemän vuoden päästä vanhemmissaan kiinni.
Olen myös kateuskommentista 13:n kanssa samaa mieltä, ellei ap sitten ole 23 -vuotiaan (omasta mielestään) kaltoinkohdeltu, mutta itsenäistynyt sisko.
Totta kai on. Kerran niitä mukuloita tekee, niistä pitää myös huolehtia.
Ihmisen täytyy itsenäistyä ja kasvaa aikuiseksi. Yksi tähän liittyvä asia on taloudellinen itsenäisyys. Teinien äitinä olen asiaa miettinyt ja opettanut lapsiani elämään tulojensa mukaan. Olen antanut kuuksusirahan, joka riittää. Lisää ei ole pyydetty.
Toivon, että he asuvat kotona lukion. Maksan mielelläni kaiken. Kesätöihin voi mennä 16 v saakka. Niitä rahoja ei tarvitse mihinkään vaatteisiin ym käyttää. Aion antaa myös opiskeluaikana rahaa. Tai ostan asunnon. Raha on esim 100 - 200 kk. Niin ettei lisää pyydetä. Voi harjoitella elämään tulojensa mukaan
Olen 21-vuotias ja saan vanhemmiltani vielä 100e kuussa avustusta opiskeluihin. Onko tämä noloa? Vanhempien yhteenlasketut bruttotulot kuussa noin 10 000e.
Kaikki on ok minkä vapaaehtoisesti tekee satuttamatta toista.