Tuoko sinulle enemmän mielihyvää lahjojen antaminen vai saaminen?

Saaminen.

Saaminen on toki kivaa, mutta kyllä mä nautin antamisesta eniten. Se on ihan paras tunne kun on saanut jonkun hyvän idean ja antaa lahjaksi jotain, mitä lahjan saaja todella haluaa tai on yllättynyt. :) Tykkään samasta syystä myös järjestää juhlia, on kiva antaa muille juhlat, syy tavata ja syödä hyvin.

Antamisesta :) En ole saanut lahjoja 8v, edes mieheltäni.

Antaminen. Mä en koe tarvitsevani lahjoja vaan teen hankintoja itselleni omien tarpeiden ja mielihalujen mukaan mm. joulun jälkeen alennusmyynneistä. Lahjon siis itse itseni.

Pidän enemmän siitä, kun näen tai kuulen lahjansaajan ilahtuneen lahjastaan.

Oho! Olin tähän asti luullut, että jokainen nauttii enemmän lahjojen antamisesta kuin saamisesta, mutta olinpa siis väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Saaminen on toki kivaa, mutta kyllä mä nautin antamisesta eniten. Se on ihan paras tunne kun on saanut jonkun hyvän idean ja antaa lahjaksi jotain, mitä lahjan saaja todella haluaa tai on yllättynyt. :)

Epäilemättä onkin. Minä en vain koskaan saa tuollaisia hyviä ideoita. -ap

Ei kumpikaan, ihan turhaa hommaa.

Tykkään kovasti molemmista, mutta kyllä se antaminen on varmaan vielä kivempaa. Varsinkin kun joskus sattuu löytämään sen parhaan lahjan :)

Sama ei kumpikaan! Tottakai tarjoaisin omaa lahjakkuuttani laittamaan ruokaa ja juomaa, kalastamaan, soittamaan. Itse lahja(materiaalinen ja henkisesti lahjaton) meno on kuitenkin pelkästään vierasta minulle ja itse asiassa aika ahdistavaa.

Sekä että.

Tykkään ostella lahjoja muille, mutta ostan vain sellaista mitä tiedän toisen haluavan. En koskaan osta konvehtirasiaa tai tyhjänpäiväistä krääsää. Olenkin tehnyt päätöksen että ostan vain miehelle, omille lapsille ja kummilapsille, koska en voi tuntea jokaisen kummin kaiman mieltymyksiä.

Tykkään myös saada lahjoja, mutta en itsekään halua tyhjänpäiväisiä tavaroita kaappeja täyttämään. Jos ei keksi muuta niin lahjakortti käy aina. Esim. vaateliikkeeseen tai vaikka Prismaan.

Vierailija kirjoitti:

Oho! Olin tähän asti luullut, että jokainen nauttii enemmän lahjojen antamisesta kuin saamisesta, mutta olinpa siis väärässä.

Miksi luulit näin? Eikö ole aika ilmeistä, että ainakin lapset nauttivat enemmän lahjojen saamisesta? -ap

Vierailija kirjoitti:

Sama ei kumpikaan! Tottakai tarjoaisin omaa lahjakkuuttani laittamaan ruokaa ja juomaa, kalastamaan, soittamaan. Itse lahja(materiaalinen ja henkisesti lahjaton) meno on kuitenkin pelkästään vierasta minulle ja itse asiassa aika ahdistavaa.

Samoin ajattelen. Ilman lapsia viettäisin mielummin lahjattoman joulun, mutta lapsille ne lahjat ovat aika iso ilon lähde.

Toki nautin toisen ilahduttamisesta, jos kumppani nyt sitten arvostaa lahjojen saamista niin ilahduttamisen ilo kompensoi sen lahjan hankintaprosessin ahdistuksen.

Ei kumpikaan. Ennen tykkäsin sekä antaa että saada lahjoja, mutta nyt joulu lähinnä ahdistaa.

Minusta on kiva antaa ja saada lahjoja. Siis niin, että minulla olisi sinulle lahja, ja toinen kaivaa esille paketin että niin minullakin sinulle. Se on kaikkein parasta.

Antaminen. Saamani lahjat ovat harvoin huippumieluisia. Himoitsemani jutut on niin spesifejä. Antaminenkin kuitenkin suorittamista , tyyliin tyytyväisyys kun kummilasten lahjat on postissa tai oman lapsen toive löytyi alesta.

Antamisesta. Ja lähinnä siksi että en saa lahjoja. Joskus yritin vääntää rautalangasta miehelle mitä toivon. No sehän menee kauppaan aina vasta päivää ennen aattoa, jolloin mitään ei ole enää jäljellä joten on ostanut sit mitä sattuu.

En saa lahjoja, joten ei kai tässä muuta mahdollisuutta ole kuin antaminen.

En kyllä ehkä erityisesti välittäisikään saada jotain turhaa halpaa krääsää jonka voin itsekin hankkia.

Luulen että äkkiä voisi käydä mielessä että samalla rahalla olisin itse saanut jotain kivempaa, ja antaja olisi törsännyt turhaan johonkin tuikkukippoon.

Saan enemmän iloa lahjojen antamisesta, kun annan niitä etupäässä sisarusten lapsille. Meillä aikuiset eivät juuri anna lahjoja toisilleen, joitain pieniä muistamisia ehkä. Huomattavasti enemmän ilahduttaa joku nappiin mennyt kirja- tai pelivalinta jonka lapsi saa paketista kuin pörrösukat itselle. :)