Ei vauvakuumetta
Onkohan minulla kohtalotovereita... Olen 28-vuotias ja minulla EI OLE YHTÄÄN VAUVAKUUMETTA.
Miehelläni on ja aina, kun vauvauutisia tupsahtelee, niin hän tokaisee niin ne toiset! Ja kaikkein eniten tässä vielä ärsyttää sukulaisten kyseleminen! Tunnen, että minua " painostetaan" .
Siitä ei ole kyse, ettenkö haluaisi lapsia. Kyllä niitä haluan, mutta työelämässäni on epätietoinen tilanne ja muutoksia tulossa. Mielelläni odottaisin vähän aikaan miten töitteni käy, koska olen määräaikainen.
Olen harkitsevainen ja mietin suuria päätöksiä kauan. Mietin, että miten jaksan, kun nyttenkin aina kiire ja väsyttää. Olen itsekäs, mietin, että miten sitten jaksan. En saa ottaa nokosia silloin kun huvittaa. Ja olen kateellinen siitä, että mieheni saisi käydä töissä.
Millainen fiilis se vauvakuume oikein on? Tykkään lapsista ja kummityttöni on hoidossa meillä usein. Lapsi sitoo ja rajoittaa tekemisiä. ja hassua tässä on, että olen pääsääntöisesti kotihiiri. Viihdyn kotona, enkä ole koko ajan menossa. Ikää kertyy koko ajan lisää ja jos järjellä ajattelee, niin nyt olisi otollisin aika toivoa, että perheeseemme tulisi vauva. Parisuhteessamme ei ole vaikeuksia, olemme yhdessä taivaltaneet 10 vuotta.
Kommentit (2)
Kun rupesimme ekaa lasta yrittämään, mulla ei ollut varsinaisesti vauvakuumetta. Tiesin haluavani lapsen/lapsia joskus ja ajattelin, että voisi jo olla sen aika. Tykkäsin todella paljon esim. siskojeni lapsista, mutten silti heitä hoitaessani ajatellut, " miten kivaa olisi, kun olisi oma" .
En jaksanut kauheasti stressata itseäni. Tietty on hyvä, jos perusasiat ovat suunnilleen järjestyksessä. Jostakin joutuu luopumaan, jotain saa tilalle. Se on elämää, ei sen kummempaa. Vauva muuttaa elämää, mutta niin muuttaa moni muukin asia. Ei sitä tartte analysoida puhki.
Nyt sen sijaan on pientä kuumeilua ilmassa. Mutta jännä juttu, en uskalla ajatella vauvaan asti, haaveilen vain raskaudesta. Kasvavasta mahasta, niistä potkuista, jännityksestä... Nyt tiedän jo, mitä odottaa.
Kyllä sä tiedät koska se vauvakuume iskee.
Minusta ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei vielä halua lapsia, minä ajattelin samoin vielä pariv uotta sitten, mutta iskihän se minuunkin.
Jos sitä ei koskaan tule niin ei siitäkään kannata tuntea syyllisyyttä, jokainen tyylillään.