****SUURPERHEkuumeilijat; viikko 7****

Joo, kone ei antanut mun kirjoittaa pitempää viestiä, joten kirjoitellaan sitten toinen viesti perään.



Meillä myös aikanaan oli kova puhuminen miestä ympäri siihen neljänteen lapseen. Perusteina just nuo miesten normaalit, auto jää pieneksi ja talo jää pieneksi. Kun sitten vuoden pehmittelyn jälkeen sain luvan, niin neljännen syntymän jälkeen ei edes tarvinnut kuin vihjaista että tekis mieli viidettä niin mies oli heti valmis. Nyt sitten viidennen jälkeen mies on heti kuumeillut kuudetta, kun taas minä olen jarrutellut. Ja jotenkin tuntuu että tuo neljäs on sellainen pilari että kun sen uskaltaa ylittää niin kyllä niitä lapsia sitten voi jo tulla enemmänkin. Ei enää ystävät ja suku niin hirveesti ihmettele asiaa. Sitäpaitsi nyt on autossa vielä kaksi tyhjää paikkaa ja taloonkin mahtuu (ostettiin neljännen jälkeen isompi talo ja ollaan tehty vielä laajennuskin).



-Medison+5

Täällä taistellaan viimeiseen hengenvetoon tuleeko äidistä täys sekopää vaiko eikö.. Lapsilla ihme kitinä-kiukku-äkkäilykausi päällä, joka asia on vääntämistä, huutoa, tappelua ja kitinää.. Ja illat tämä äippä lähes itkee, kun tuntuu niin pahalta... :( Jospa se tästä helpottaa, toivon hartaasti. Järkkäsin molemmille isommille lapsosille sellaiset tarran keräyskortit, kumpikin sai sitten päättää mitä saa tietyllä tarramäärällä. Esikoinen saa pleikkansa jemmasta käyttöön, ja keskimmäinen haluaa Rock Angels Bratzin kaupasta.. Tulee äipälle kalliks, mutta jos tarrat kertyy, niin eihän se auta sitten. Jos tällä keinolla saataisiin lapset rauhoittumaan hieman edes, tai sitten mun pääni leviää..



Harvemmin varmaan enää kirjoittelen tänne, kun siirryin tuonne Neliapiloiden yhteisöön.. Mutta jos vaan saan, niin käyn silloin tällöin kuulumisia kertomassa, ei se haave suurperheestä mihinkään ole hävinnyt; vaikkakin nyt tuntuu siltä ettei ikinä enää..

Huh, onpas ollut kiire alkuviikko etten ole ehtinyt kirjoittaa lainkaan...



Meidän nuorimmainen (1,5kk) on ollut jo monta päivää aika räkäinen ja tukkoinen, ei onneksi ole ollut lämpöä. Kävin jo maanantaina tytön kanssa lääkärillä mutta mitään sen kummempaa ei löytynyt. Eilen illalla alkoi tytön toinen silmä rähmimään ja eiku tänään uudestaan lääkärille. Ja silmätulehdushan pienellä on. Saatiin tipat joita onkin tooosi helppo laittaa noin pienelle. No, niitä laitetaan 5 kertaa päivässä viikon ajan, harjoitus tekee mestarin ;)



Runsaan vuoden ikäisestä tytöstämme on tullut viime päivinä pikku ilkimys. Aina kun silmä välttää, on neiti tökkimässä pikkusiskoa ja vetämässä sukkia pois siskon jalasta. Olenkin alkanut pitämään sitteriä keittiön pöydällä kun teen ruokaa niin ettei sisarrakkaus pääse valloilleen liikaa ;) Kyllä Saara pikkusiskoa rakastaakin mutta välillä rakkautta osoitetaan hieman kovin ottein =)



Ja pisteenä ii:n päälle: eilen pojat toivat koulusta lapun jossa kerrottiin joillain koululaisilla olevan päätäitä! Jee, sehän tästä vielä puuttuiskin. Kävin tänään ostamassa täishampoota, pesen poikien hiukset illalla varmuuden vuoksi. Katsoin kyllä eilen jätkien päät tosi tarkkaan mutta en nähnyt ylimääräisiä ötököitä. Muutama vuosi sitten poitsut toivat koulusta täitä ja silloin saatiin pestä kaikkien päät ja kaikki mahdolliset tekstiilit kotoa. Siihen hommaan en mielellään ryhtyisi enää koskaan...



Miehellä on nyt vauvakuume! Sunnuntaina alkoi puhumaan että kun hän niin kovasti haluaisi vielä sen yhden. Mulla itselläni on taas tosi ristiriitaiset fiilikset: yhtenä päivänä olen ihan innoissani että heti vaan imetyksen jälkeen yritykseen, seuraavana päivänä ajattelen että vasta muutaman vuoden kuluttua, ja kolmantena päivänä olen sitä mieltä ettei koskaan enää ikinä... Onneksi ei tarttekaan heti päättää, mutta jotenkin ahdistaa kun asia on mielessä koko ajan. Mietityttää että miten pärjätään taloudellisesti 5 lapsen kanssa (otettiin just iso asuntolainakin), miten mun kroppa kestää viidennen raskauden, miten mä sitten jaksaisin kolmen pienen ja kahden murkkuikäisen kanssa jne jne jne... Sovittiin miehen kanssa että mietitään asiaa kaikilta kannoilta. Toisaalta en haluaisi mennä välissä esim. vuodeksi töihin ja sitten taas äippälomalle vaan mieluummin olisin kerralla kotona pidempään ja sitten tekisin taas töitä eläkeikään asti... Mun täytyy palata töihin ensi tammikuussa kun nuorimmainen on vuoden -ellei siis jotain yllättävää tapahdu ;)



Paljon on siis mietittävää... No, päivä kerrallaan, ehkä pääsemme johonkin ratkaisuun jo piankin. Ja eihän kaikkea voi aina suunnitella, eihän sitä tiedä vaikken enää koskaan voisi saadakaan lasta. Olen kyllä joka kerta raskautunut ihan hävettävän helposti joten siihenkin pitää varautua että raskaudun heti kun/jos ehkäisy jätetään pois...



Että sellaista täällä... Myöhäistä Ystävänpäivää kaikille!

Tansku, pojat 9/93 & 8/94 ja tytöt 10/04 & 12/05

[color=purple] Piiperolla ja Mittumaarilla on ihan samanikäiset lapset kuin meillä. On siitä varmaan joskus ollut puhettakin? Meillä vaan on poika, tyttö, poika. Nyt olis vielä hetki aikaa saada nollakutonen joukon jatkoksi... Mutta ei meilläkään mies ole innoissaan.



Ihan hirveän paljon onnea, Sintti! Kyllä se mies siitä tokenee kunhan kuukaudet kuluvat. Meillä kuopus oli aikamoinen ylläri, kun oltiin ajateltu pitää taukoa. Mutta ei siinä kamalan kauan mennyt että mieskin alkoi odottaa. Nyt toivon taas vahinkoa...



dorinda & 00 02 04

Luin viesteja jo aamusta, mutta nyt uudelleen luettuani (rauhallisimmin mielin; ilman apujoukkojani) huomasin sullakin olevan kokemusta niista IHANISTA pikkuolioista joita muksujen paahan ilmestyy koulusta lahinna... Meillakin keskitytoilla oli pari kevatta sitten sama ongelma: Numero kakkonen oli jo jonkin aikaa rapsutellu nuppiaan ja kun sitten aloin hermostua ainaiseen raapimiseen kattelin sita sitten itekin kunnon valossa! Ja siella oli sitten kaiken kokoista yllatysta!! Tietenkin se sitten tarttui myos seuraavaan; jolla on selkaan asti ulottuvat hiukset! Siita alkoi meidan kahden kuukauden kaikenlaisten shampoitten kokeilu. Ja muuten siihen ' kaikenvaralta' hiustenpesuun: Ei auta -jos on tullakseen taita ne tulee tai sitten ei! Mutta HILSETTA tulee varmasti ylimaaraisista pesuista. Ja paras tapa on havittaa tait nyppimalla yksikerrallaan kaikki uudet munat. Ne isot otokat kun kuolee pesuilla. Toivottavasti KUKAAN teista ei koe sita sirkusta ikina!!! Vanhin ja nuorimmainen paasivat palkahasta (kun alle 2v ei yleensa tartu)

Mutta kyllahan sita jostain hauskasta kirjoittelen seuraavalla kerrallani! Mutta kun muistot tuli mieleeni...

levinia ja tytot ' 92-' 96-' 99- ja ' 03

Unille jo kovasti menossa, mutta kun nyt kerran kone oli auki vielä, niin pakkohan se oli tulla vielä kirjottelemaan muutama rivi.



Jep, meillä tosiaan on tuota parillisten vuosien sarjaa kuten Dorindalla ja Mittumaarilla. Mittumaarilla sattuu vielä olemaan tyttökatras kuten meilläkin. Kivahan se jatkokin olis ollut samoin välein, mutta kun ei käy niin ei käy...siis miehelle. Mutta jos vaikka sitten vaihtaisi välillä parittomiin...=)



Hiphei, täällä meilläpäin on ensi viikonloppuna yhdistetyt rakentaminen ja sisustus- ja automessut. Kivaahan tuo sisustaminenkin on, mutta innokkaammin minä olen niitä autoja menossa katsomaan. Jos vaikka sattuisi olemaan tila-autoja esittelyssä.



Eipä ajatus tunnu enää kulkevan, joten parempi mennä nukkumaan.



piipero

Mulla on ihan pikkuhetki aikaa ennenkuin lähden viemään nelivuotiasta kerhoon. Tämä on taasen ollut ihan turkaisen kiireinen viikko (onko niitä muullaisia?). Tiistaina olin nuorimmaisen kanssa neuvolassa ja siellä tuli ihan älyttömän hyvä ja onnellinen olo. Kyllähän mä tiedän miten epätodennäköistä on, että enää raskautuisin. Mutta tässä iässä, tämän katraan kanssa jo pelkästään se, että olemme laittaneet vauvatilauksen menemään tuntui niin huimalta.



T: kuramyyrä joka on taas katselee tätä arkeaan ruusunpunaisten lasien takaa.

Ihan pikapikaa vaan kylläkin.Kohta nuorimman 1,5v neuvola.Nelkku menee kaverin luokse siksi aikaa.Kuskaamista riittää.Neuvolan täti varmasti taas kyselee koskas seuraava=)On niin outoa kun jossain välissä juoksin neuvoloissa joka kuukausi ja nyt vain puolen-vuoden välein ja vain pojat enää neuvolan piirissä.Siihen täytyy saada muutos=)zzlkhjbzgvjfdugrsdnhzsdfghjknbvbbb njnhghj siinä tulikin nuorimman terveiset,hyi kun haiskahti!Nyt vaippaa vaihtamaan ja menoksi!!!!

Yhden kysymyksen haluaisin herättää!Miten te ajattelette/suhtaudutte lintuinfluenssan (mahdolliseen)tuloon?????



Palaan myöhemmin,pieni mies repii hihasta...

Meillä sairasti taas yksi lapsi oksennustaudin.

Tuli kyllä jossain vaiheessa mieleen,että hulluko sitä on,kun kuumeilee vielä yhdestä lapsesta,kun oli tätä sairastelua.

Eihän tämä kuumeilu olekkaan jären kanssa missään tekemisessä..

Sitä vain haluaa vielä kokea sen tunteen,kun tekee raskaustestin ja se näyttää plussaa,raskausajan,synnytyksen ja sen vauvaajan:)

Hoh hoijaa...



Nyt tuli pienin ja haisee siltä,että täytyy mennä vaipan vaihdolle!

Moi!

isot lapset koulussa, pienin nukkuu ulkona ja toiseksi nuorimman otti anoppi mukaansa. Vau, on tämä niin harvinaista herkkua ettei oikein tiedä mitä tekis! Täyty tietysti ekaksi tulla kurkkaamaan tänne.



Nyt tulee omaa napaa: kp 30 tänään eikä kuulu menkkoja. Oireitakin olen ainaskin keksinyt vaikka niin päätin ottaa rauhallisesti. Mulla kun ei ole ikinä ollut raskauksissa noita *normaaleja* oireita: aamupahoinvointi, rintojen kasvua tai -aristusta. Mutta eilen mulle iski ihan yhtäkkiä aivan hirvee nälkä. Ja vaikka söin ison annoksen niin silti jäi sellainen heikotus olo. Ja mikä oudointa, ja ehkäpä luupavinta, niin mä join kaksi lasia maitoa. Yleensä siis en juo yhtään maitoa, olen inhonnut maitoa jo pikkumuksuna, ja aina saan sen lasin maitoa ruuan kanssa alas, kunhan saan mehulasin viereen. No edellisessä raskaudessa nimenomaan toi oli eka oire että mulle maistui maito! Vähän outoa, ehkä. Hirveesti tekis mieli nyt käydä ostamassa testi, mutta kun silti järki sanoo että tarttis odottaa vielä...

Eikä meillä ole ikinä heti ekasta kierrosta tärpännyt, niin ei oikein jaksa uskoa että olis niin nytkään. No joo.



Lintuinfluenssa asiasta. Kyllä se vähän mietityttää, kun nuo muuttolinnut rupeavat kohta ilmestymään ja onhan sitä influenssaa jo aika läheltä löytynyt. On se sen verran vakava asia kuitenkin että täytyy seurata mihin tässä ollaan menossa.



Nyt poistun hetkeksi, täytyy lämmittää taloa. Puut on jo kannettu, ja muuten inhoan sitä touhua, ja nyt tarttis vielä saada tuli syttymään.



-Medison+5

Meillä oli tuossa aamupäivällävieraita ja nyt piikkaisen omaa aikaa (muksut nukkuu) ja illalla sitten itse kyläilemään. Kivaa kun on ohjelmaa... :)



Tuosta lintuinfluenssasta. Minä se en ole mikään " hysteerikko" ylipäänsä missään sairastelu yms. asiassa, ehkä sitten välillä liiankin vähän ajatusta uhraan tuohon suuntaan. Mutta tänään neuvoin kyllä lapsille (tietty tuota samaa on lapsille muutenkin sanottu), että mihinkään kuolleeseen elukkaan, lintuun tai muuhunkaan, ei sitten saa mennä koskemaan!!! Ja samoin sanoin, että jos joku luonnon eläimistä ei lähde karkuun lähelle mennessä, voi olla sairas, eikä myöskään saa missään tapauksessa mennä koskemaan!! Jotenkin nyt on tullut niin lähelle tuo lintuinfluenssa, että jopa minäkin heräsin siihen, vaikka vasta vähättelin koko juttua ja ajattelin, että ei se ainakaan meitä täällä Suomessa koske. Tietty onhan noissa elukoissa muitakin tauteja, ettei passaa koskemaan mennä.



Jollain olikin aika jännät hetket (voi ei tätä mun muistia), että plussaonnea vaan!!!



piipero

Jospas tuo nuorin jaksais hetken yksikseen tuossa lattialla touhuilla niin ehtisin muutaman rivin kirjoittaa. Aina vaan täytyy tarkistaa joka paikka, ettei oo jääny isommilta lapsilta mitään pieniä tavaroita lattialle. Mies vei isommat kouluun ja kerhoon samalla ku lähti töihin, niin me ollaan pikkuneitin kans vielä yövaatteissa. Nyt alkaa tuntua isolta vauvalta tuo pienin, kun konttailee ympäriinsä, nousee tukea vasten ylös ja touhuaa jo kaikkea melko paljon. Ekat hampaatkin puhkes vihdoinkin. Ikää neitillä pian siis 9kk. Yöt on nyt vaan ollu aika levottomia, viime yö oli ehkä vähän parempi. Mieskin tuossa puhui, että aika iso vauva on jo meillä. Kysyin, että haluaako hän lisää lapsia, niin ei tuntunut mitään olevan vastaan ainakaan, joten mennään näin ku tähänki asti, eli saa tulla vauva jos tulee. Tosin imetän edelleen, eli en pidä raskautumista hirveän todennäköisenä. Ei oo vielä edes ekat menkat tulluu.. Ja yhdistääköhän miehet tuon maalla asumisen jotenkin isoon perheeseen, kun mullekin mies alkoi samassa keskustelussa puhumaan, että kuinka ois kiva asua maalla (eikö jonkun muunkin mies ollut maalle muuttoa ehdottanut, nimimerkkejä en tän imetysdementian kans muista). Minä en oikeen ajtukselle lämpeä. Juuri ollaan saatu laajennettua tämä talo ja tykkään muutenkin tästä nykyisestä asuinpaikasta.



Me oltiin viikko etelän lämmössä lomalla miehen ja pikkusen kans. Ihana reissu oli ja nyt jo haikeana katselen noita lomakuvia. Toivottavasti joskus taas pääsee uudelleen. Matka meni hyvin ja isommat lapsetkin olivat tykänneet olla kotona mummon ja papan kans.



Lintuinfluenssasta oli puhetta. Mulla kyllä vähän pelottaa ja aika varmana asiana pidän, että Suomeenkin se tulee. En kuitenkaan mitenkään hysteerinen asian kans ole, ja niin kauan kun ei leviä ihmisestä ihmiseen pidän tartunnan saamisen riskiä pienenä. Mutta vähän on tullut semmonen inhotus kaikkia lintuja kohtaan. Meillä on tuossa vieressä pieni metsä, ja eilen sanoin miehelle, että mitenköhän linnut sais pidettyä pois sieltä. Mies ehdotti, että mee ja ammu ne kaikki jotka sinne yrittää...No joo, sanoin vaan, että jos otettais kuitenkin tuo lintulauta pois pihalta. Ei kommentoinut oikeestaan mitenkään sitä, sen mielestä on ihan turhaa huolehtia tuommosesta asiasta.



Nyt täytyy lähteä vaihtamaan vaippaa ja vaatteita.



Pipsa

Taalla valimeren maissa on ihan samaa keskustelua lintuflunssasta, kun nuo ryokaleet pysahtyvat taalla ennen sinne pohjolaan lentoaan! Ja kun ' mustasta ' afrikasta on jo loytynyt ihmisille vaarallista virusta; niinkuin venajallakin. Mun omat kanasyomiset esim. on niin vahaista etten usko etta sielta tarttuis, mutta aattelin kylla jattaa valiin myos kanaknorrit! Miks' sita pitais yrittamalla yrittaa taudin saamista kun ilmankin voi olla, eiko?

Muuten kaikki on suht' rauhallista tanaan, kaks' nuorimmaista jopa ' leikkii' keskenaan...tappelun sijasta. Mita nyt isa oli vanhimman koulussa opettajan juttusilla, tyttoa otti se koville kun ei ite ollu tehny mitaan; luokassa on vaan yks' hairikko jonka ope haluis pois koulusta ja tarvii siihen vanhempien enemmiston. Niin sita taalla meilla.

Miten teilla muilla perheessa on ' sisarusrakkautta' ? Valilla kun munsta tuntuu ettei nama tee muuta kuin tappele keskenaan... Olisko se ikaero? Mun muksuille on kolmesta neljaan vuoteen ikaeroa jokaisen valissa...

Levinia kyseli " sisarusrakkaudesta" . Kolme vanhempaa tappelee päivittäin, lukemattomia kertoja! Vanhimman kans kaikki haluais leikkiä, mut kun neiti alkaa olla 11v eikä enää kaikki leikit kiinnosta niin sota on valmis. Keskimmäiset pojat, 8v ja 51/2v ei ole oikeastaan koskaan sovinnossa. Henkilökemiat ei synkkaa niin minkäs teet. Tänään tosin koululainen sairastaa ja leikit pikkuveljenkin kans on sujuneet aika hyvin. Eikä meillä heilu pelkästään sanan säilä, vaan kädet ja jalat käy ahkeraan. Jos ei ollenkaan menis väliin, niin en tiedä mihin kuntoon toisensa rusikoisivat, ovat kyl luonteeltaan niin äkkipikasia kaikki. Siinä saa kuopus hyvää mallia koko ajan. Toisaalta sit ovat niin yhteen hiileen puhaltavia, et kun joku saa vanhemmilta vähän enemmän höykytystä niin koko kolmikko seisoo ritirinnan vanhempia vastaan. Hyvä niinkin, seisovat sit yhdessä maailmaa vastaan.

Täällä kirjoittaa eräs jota vauvakuume polttelee jo viidettä kertaa.. ihan kamalalta tuntuu kyllä sillä mies on aivan ehdoton ja itseäkin epäilyttää oma jaksaminen mahdollisen viidennen kanssa.

Siitä huolimatta vauvakuume kipinöi, polttaa ja kaihoaa pientä tuhisijaa rinnalle, vauvanhajua ja pikkusta ihmistä jota helliä ja hoivata..

Neljännen jälkeen mies jo ilmoitti vauvan jäävän meidän kuopukseksi ja itsekin olis samaa mieltä. Kuitenkin pikku hiljaa, ihan huomaamatta on mahdoton kaipaus päässyt minuun iskeytymään eikä yhtään helpota että mies on kuin kylmää betonia-yhtä järkkymätön ja päätöksessään vakaa.Olisi varmaan parempi kun voisi jotenkin kiinnittää huomion muualle-mennä vaikka töihin!!!!!!!! heh, heh..

Olen miettinyt mielessäni. onko tälläinen " loputtomalta" tuntuva kuumeilu normaalia?! No, mikä sitten on " normaalia" .. meilläkin on suurin osa tuttuja joilla on se tavallinen kaksi, kolme lasta. Muutama tuttu perhe on joissa lapsia on viisi tai kuusi. Miten ne naiset ovat " lopettaneet" perheenkasvatus-haaveet? Miehen päätökseen vai omasta halustaan? Musta tuntuu etten osaa lopettaa haaveilua, siis vielä ainakaan. Onko jotain vauvakuumeen estävää pilleriä tai peräpuikkoja-vai auttaisko päällään seisonta -neuvokaa ÄKKIÄ; pliis!!

että tämä on sitten viimeinen. Kummasti vaan mieli kääntyi kun kuopus tulee keväällä 2v. Nyt ollaan sillä asteella, että mun puolestani perhe sais kasvaa koska vaan ja isäntäkin on vauvakuumeen meikäläisessä huomannut, vaan ei ole sitä jakamassa. Neljännen odotusaika oli rankempi kuin edelliset, ikää kun alkaa jo olla. Armonaikaa on tämä vuosi, niin olen itekseni ajatellut, sit alkaa vuosia olla liikaa. Vauvakuume ei hellitä koskaan, sit on vaan pidettävä pää kylmänä ja laitettava hommalle loppu.

Meillä tappalavat keskenään esikoinen(5,5v) ja kakkonen(3,5v). Yleensä vaan sanallisesti, mutta kakkosella on niin lyhyt pinna, että välillä käy kyllä käsiksikin äkkipikaistuksissaan. Mutta sitä toisilleen huutamista sitten riittääkin...huh mitä pikkunaisia. Tulevat ukot on kyllä hätää kärsimässä, jos saavat samanlaisen kohtelun. ;)



Toinen taistelupari on kakkonen ja kuopus(1v16kk). Edelleen kakkosen pinna on todella lyhyt ja pikkusisko saa helposti ärsytyksen aikaan. Kuopus ihan selvästi tahallaan ärsyttää kakkosta. Noilla pikkuipanoilla on enempi keskenään sellasta kinaa leluista, mutta kyllä niistäkin ääntä lähtee ja pieninkin " komentaa" vaikka ei edes kunnolla puhu vielä. Ja isosiskon pitkässä tukassa on kiva roikkua....huoh...



Mutta sitten on jännä juttu, että esikoinen ja kuopus ei koskaan riitele / tappele mistään. Niillä on ihan erilainen suhde, isompi se hoivaaja ja pienempi hoivattava. Kuopus ei edes yritä esikoista " ärsyttää" niinkuin kakkosta.



Kuitenkin on paljon niitäkin hetkiä, kun kaikki ovat niin paitaa ja peppua, että voi liikutus. Kuinka sisarusrakkaus voikin olla niin suurta ja ihanaa!!! Ne isot halit ja " sä oot mun paras sisko / kaveri" -jutut, söpöä!



piipero

Eivat naa mun riiviot oo siis mitaan toisen planeetan vaihdokkeja...

Mulla kans vanhin ja nuorin on eniten sovinnossa keskenaan; tosin kuopuksen 3-vuotisuhma on aikas suurreellista! Kakkonen on se kaikkien harnaaja; yleensa han on se ' toinen' osapuoli joka riidassa. Yleisesti ottaen kyl nuo kaikki on sellaisia kiljuajia, harvemmin oikein huomaan niitten KESKUSTELEVAN keskenaan; kaikki asiat tiuskitaan...

Ja sitten revitaan jo rinnuksista. Enemman sita toimin tuomarina kuin niitten opena. Isoimman tyton kanssa ollaan ' kaverilinjalla' muistaen kuitenkin etta oon aiti-ei siis isotteluja mulle kiitti.

Nyt taa viidennen haaveilu on edenny siihen etta kierukka on pois ja tulee jos on tullakseen; tan vuoden makin yritan ja jos ei tuu niin meen laittaan ' klipsut' . Siihen loppuu sitten suurin haaveilu.

Kyl makin aina toisinaan aattelen etta hullu oon- varsinkin oikein vilkkaan paivan jalkeen...kaikki taytyy kans hankkia alusta, neljannen jalkeen aattelin etten ryhdy enaa uusiin hommiin ikina, ja annoin kaikki vauvantarvikkeetkin eteenpain. Noh ainahan sita uusia saa heh hee...

Tosi hienoa Levinia. Itselläni on piinaviikko alkamassa eikä kyllä minkäänlaisia oireita.

Meillä myöskin tappelevat sisarussarjassa peräkkäiset tapaukset. Kauhein parivaljakko on poika 4v ja tyttö 7v. Hyväksi kakkoseksi kipuaa tyttö 10v ja poika 12v. Sensijaan pojat 12v ja 18v tulevat tosi hyvin toimeen. Samoin tyttö 7v ja poika 12v jne. Teinit tiuskahtelevat aika tasaisesti kaikille; huonoina päivinä kaikki käyvät hermoille. Meillä myöskin homma menee isompien kanssa aikalailla kaveripohjalta, mutta kyllä minä olen sen joka sanoo sen viimeisen sanan. Meidän esikoinen on penkkariristeilyllä, hieman hirvittää että miten se reissu menee. Mutta tähän huoleen on totuttava.

Väki kaipailee iltapalaa, menen antamaan syötävää pikkuväelle.

Kirjoittelin tuonne edellisen listan loppuun, mutta taisi monelta jäädä näkemättä. Olen siis pitänyt muutaman kuukauden tauon ja ajatellut, josko kuumeilu loppuisi, mutta ei. Pyysin terkkarilta jotain pilleriä vaivaan, mutta nauroi vaan, oltiin ottamassa kuopukselle mpr-rokotetta. Eli meillä kolme poikaa 9, 5 ja 1,5 vuotiaat.

Olen joka kerta ajatellut, että tämä takuulla meidän viimeinen, mutta aina vaan kuume iskee. Vauhtinelikko totesi että kuumeilu ainainen sairaus ja pitää vaan pitää pää kylmänä ja tehdä asiasta loppu. Se ei kyllä ole ihan yksinkertaista :( Mitä mieltä olette, alkaako sitä jossain vaiheessa harmittaa, jos sydän on sitä mieltä, että lapsi saisi vielä tulla, mutta ei ole antanut sitä mahdollisuutta? Helunan kanssa samassa veneessä ollaan, että kova pähkäileminen päällä, meillä onneksi tuo kuopus aivan ihana ja hänen kanssaan aika kuluu rattoisasti. Aika raskastakin välillä, kun olen jo töissä, mutta nautin lapsista suunnattomasti. Tosin eilen kaksi vanhempaa leikkivät muovailuvahalla ja sitä oli sitten keskimmäisen pää täynnä, tuli hiukan " satikutia" . Meillä sujuu siinä mielessä hyvin, että esikoinen hyvin omatoiminen kouluun lähtemisen ja tulemisen kanssa ja viihtyy hyvin yksinkin kotona ja keskimmäinen poika menee jo syksyllä eskariin, aika kuluu kyllä hiukan liiankin äkkiä. Onnea ja plussasäteitä kaikille teille, jotka olette jo päässeet tästä pohdintavaiheesta yli ja miehetkin hommassa mukana++++++ En tiedä onko se hyvä vai huono asia, että tuo miesväki lyö välillä jarruja päälle....meillä ei ihan lopullisesti asiasta vielä keskusteltu ja nyt olen välillä niin väsynyt, että en ihan tähän saumaan uutta lasta haluaisi, mutta sitten joskus...tosin ikääkin jo yli 30, että en kovin pitkään haluaisi odotella, ans kattoo kuinka käy. Rentouttavaa viikonloppua kaikille.