Erityislasten vanhempia paikalla.
Meidän lapsella oppimisvaikeuksia lukemaan oppimisessa ja matikassa. Tuntuuko teistä muits pahalta olla erityislapsen vanhempia? miten tsemppaatte että jaksatte lapsen kanssa?
Kommentit (2)
Minulla on aspergerlapsi. Nyt jo 13 vuotias. Mielestäni elämme normaalia elämää. Lapsi käy koulussa ja saa kaiken mahdollisen tuen, mitä laissa sanotaan. Tuntuu, että meillä on kaikki hyvin ja niin myös lapsella. Lapsi on iloinen ja onnellinen. Olemme aina hyväksyneet hänen erityispiirteensä. Tottakai meillä vanhemmilla on välillä huoli mm. tulevaisuudesta: Mitä sitten, kun meitä ei enää ole. Ja siksi toiseksi: Väitän, että jokainen äiti tuntee huolta omasta jälkikasvustaan jossain muodossa ja jossain vaiheessa elämää, olkoon lapsi kuinka normaali tahansa.
No rehellisesti sanottuna en ajattele olevani erityislapsen vanhempi.
Me vanhemmat emme tsemppausta tarvitse vaan lapsi, jolla niitä vaikeuksia on. Onneksi hän on erityiskoulussa, normaalissa luokassa lapsi tuskin pärjäisi, ainakaan kaikissa aineissa. Läksyjen kanssa saa aina välillä tahia mutta voisin lyödä vetoa, että sellaista se on ihan "tavis"lastenkin kanssa.
-dysfasialapsen äiti-