Vaistoaako ihastuksen? Kiinnostuksen?

Vaistoaa, mutta yleensä väärin. Voi mennä ihan metsään. Toki silloin jos toinen on ihastunut myös, sen huomaa. Mutta jos olet vain itse ihastunut, niin usein kuvittelee toisenkin olevan, vaikka se ei ole ehkä edes huomannut olemassaoloasi.

Mitäs tähän sanoisi... Eri ihmisten vaistoissa on paljon eroja, ja toisaalta kenenkään vaisto ei toimi 100% aukottoman oikein. Varsinkin jos itse on kovin ihastunut kohteeseen, saattaa alkaa toiveikkaasti sen läpi tulkita toisen eleitä niin että tämäkin olisi kiinnostunut, vaikkei välttämättä olisi yhtään. 

Eli: jos vaistoaa ihastusta tai kiinnostusta, ei kannata jäädä iäksi ja ajaksi haaveilemaan ja odottamaan vaan jotenkin yrittää aktiivisesti selvittää miten on. Esim. pyytää sitä toista kahville tai kaljalle tai tehdä muita pieniä, tilanteeseen sopivia aloitteita, joista halutessaan toinen voi ilman noloutta kieltäytyäkin. Vastauksista aloitteisiin voi sitten tarkemmin päätellä onko kyseessä oikeasti ihastus vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vai voiko mennä ihan metsään? Voiko päässään kuvitella jonkun olevan ihastunut vai ttuleeko se tunne ikinä tyhjästä?

Voi mennä metsään. Mulle tuli hiljattain töissä tällainen vastaan. Olin jutellut kahvihuoneessa usein ihan niitä näitä erään miehen kanssa, kun se nyt sattui siellä yleensä olemaan samoihin aikoihin kuin minä. Ihan työpaikalle tavallista, täysin ei-henkilökohtaista ja ei-romanttista diipadaapa smalltalkia oli juttelu, tyyliin päivän uutisista, säästä, poliitikkojen tekemisistä tms. 

Tyyppi oli minusta jopa jonkin verran ärsyttävä, mutta minkäs minä sille voin että se sattuu käymään samaan aikaan syömässä kuin minä joten pakko kestää. No, kerran se sitten yllättäen kysyi minua juhlimaan. Häkeltyneenä kieltäydyin, pehmentelin vielä jotenkin niin että en minä semmoisesta yöelämästä enää oikein tässä iässä välitä... No, mies otti kunnolla nokkiinsa ja työpaikan office communicatorin kautta syytti minua siitä että olen kuulemma vuoden viekoitellut ja flirtannut ja nyt sitten ei kiinnostakaan. Olen kuulemma nainen, joka "antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa". Ja minä tosiaan olin koko ajan lähinnä sietänyt mielestäni ärsyttävää tyyppiä, ja hän luuli että olen ihastunut...

Olen jo yli 40 v  ja ihastunut. Miehelläkin varmaan kiinnostusta, kun laittaa viestejä ja kyselee kaikkea. Kuitenkin tämän ikäisinä ja kertaalleen eronneina pitkistä liitoista on jotenkin hidas tekemään mitään liikkeitä. Tämäkin on mukavaa, kun on jostain kiinnostunut ja voi viestittää mistä aiheesta tahansa. Asumme samalla paikkakunnalla, jossa tuntuu kaikkien tietävän toisensa. On tavallaan oltava vahva, jos aikoo tällaisessa slummissa muodostaa uutta suhdetta, kestettävä juorut ja ilkeydet. Mutta toisaalta, mitäpä väliä niillä on.

Itse en koskaan vaistoa sitä, jos joku on ihastunut minuun ja muut ihmettelevät sitä. Ajattelen aina, että se minuun ihastunut ihminen on vain luonteeltaan muutenkin ystävällinen.

Toivottavasti ei.

En usko, että voi vaistota oikein, koska melkein aina kun itse ihastuu niin tietysti alkaa toivoa sen ihastuksen kohteenkin olevan ihastunut ja jossain vaiheessa siihen omaan valheeseensa alkaa uskoa. Ainakin näin huomaan monesti itse toimivani ja se on ihan perseestä. Onneksi kuitenkin olen sen verran fiksu jamppa, että en tee mitään aloitetta, koska jossain ison pääni sisällä ääni sanoo ettei se ihastumisen tunne ole totta vaan sinun ihastumisesta johtuvan hölmöyden tuotosta.

Terveisin Naispelko22

Onko teistä mahdollista että keskustelupalstalla missä ollaan nikeillä, joku voi ihastua toiseen siis keskustelupalstapersoonaan?

Olen tullut tällaista pohtineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaistoaa, mutta yleensä väärin. Voi mennä ihan metsään. Toki silloin jos toinen on ihastunut myös, sen huomaa. Mutta jos olet vain itse ihastunut, niin usein kuvittelee toisenkin olevan, vaikka se ei ole ehkä edes huomannut olemassaoloasi.

"Vaistoaa, mutta yleensä väärin"... Jooh.

Itse en ikinä vaistoa mitään, en ihastusta tai vihastusta. Rasittavaa olla näin sokea sosiaalisille pikkuvihjeille. Ihmiset myös usein tulkitsee, että olisin kiinnostunut heistä, vaikka en ole. Vetää hiljaseks, kun joku tulee sanoon, että on imarreltu, että minä olen kiinnostunut, mutta hän ei valitettavasti ole ja itse ei edes ole ollut tippaakaan kiinnostunut ko. henkilöstä!