Haittaisiko teitä jos opettaja on ikivanha?
harmittaisiko jos lapsenne opettaja alakoulussa olisi hyvin iäkäs?
Vaikeaahan kenenkään tarkkaa ikää on tietää, mutta ulkonäön ja käytöksen perusteella vaikuttaisi olevan eläkeikäinen.
Kommentit (23)
Musta persoonalla ja ammattitaidolla on enemmän merkitystä kuin iällä. En kyllä keksi, mitä haittaa iäkkäästä opettajasta on. Hyvää taas voi olla juuri kokemus ja auktoriteetti. Siihen aikaan kun isäni kävi koulua, opettajat saattoivat olla todella iäkkäitä. Nykyään ei edes sen ikäisiä ole opettajina, ovat jo eläkkeellä.
Ei ollenkaan!
Elämänkokemus ainakin jo kohdillaan. Enemmän olisin huolissani vastavalmistuneesta lähtökohtaisesti.
Pelkäätkö joitain luutuneita viime vuosisadan asenteita? Vai traumoja aiheuttavaa sairaskohtausta luokna edessä.... Eivät ne aina ikää katso. Muista se!
Ikivanha?
Sinulla olisi asenteissasi korjaamisen varaa. Halventava ilmaisu ihmisestä tuo, tajuat kai?
Haittaisi, vanhoilla opettajilla ei ole mitään käsitystä nykyisestä pedagokiikasta ja varhaiskasvatuksesta, on myös todennäköisemmin uskis ja muutenkin epäpätevä tehtäväänsä.
Ei todellakaan haittaisi. "Ikivanhat" eivät sitä paitsi saa toimia opettajina, eläkelainsäädäntö estää sen.
Alle kymmenvuotiaana yli nelikymppiset opettajat vaikuttivat ikivanhoilta :)
Pelkään vanhoillisia käsityksiä ja opettamistapaa. Tyyliin, että muissa luokissa lapset opiskelevat innostavasti askarteluilla, havainnollistavilla leikeillä ka satunurkkauksissa ja käyttävät ipadeja ja sitten tässä luokassa istutaan selät suorina pupeteissa ja opettaja pitää karttakepillä kuria.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään vanhoillisia käsityksiä ja opettamistapaa. Tyyliin, että muissa luokissa lapset opiskelevat innostavasti askarteluilla, havainnollistavilla leikeillä ka satunurkkauksissa ja käyttävät ipadeja ja sitten tässä luokassa istutaan selät suorina pupeteissa ja opettaja pitää karttakepillä kuria.
voisi tehdä hyvää monen lapselle. ipadia näprätään joka tapauksessa kotona tarpeeksi.
Tunnen, ja ystäväåpiirissäni on, hyvin eri-ikäisiä ihmisiä, Kaikki ovat virkeitä, vireitä, kiinnoistavia, hauskoja, älykkäitä. Vanhimmistakin suurin osa tekee vielä töitä (ovat luovilla aloilla).
Vireys perustuu tietenkin siihen, millaisen elämän he ovat eläneet. Mitä sovinnaisempi ja pelokkaampi, ennakkoluuloisempi, tosikompi elämänasenne, sitä tylsemmäksi ja tylsämielisemmäksi ihminen elämän edetessä muuttuu (ellei hän älyä muuttaa sitä). Ja aika ikävä hän on jo 3-kymppisenä.
Ymmärrän ikivanhalla yli 80-vuotiasta. Siinä iässä muisti ja hahmotuskyky eivät oikein toimi, se on ihan fysiologiaa. Fyysiset voimat hupenevat ja siinä tilanteessa voi tehdä muuta hauskaa omien voimien mukaan. Kaikkiahan meitä odottaa jonkunlainen muistisairaus elämän ehtoopuolella. Joten en haluaisi tuon ikäistä lasteni opettajaksi. Työssään kokeneen, elämää nähneen, hyvän, motivoituneen päälle 6-kymppisen opettajan hyväksyn ilomielin lasten opettajaksi. Ja olen hyväksynytkin.
En pelkää, enkä ole ikärasisti, mutta..
Meillä lapsen ope vaihtui paljon tekevästä ja monipuolisesti tekniikkaa hyödyntävästä kolmekymppisestä opesta eläkeiän kynnyksellä olevaan opettajaan.
Ero opettajissa on oikeasti huima: Vanhempi ei viitsi, halua tai jaksa yhtään mitään ylimääräistä. Eli esim. kokeet on aina valmiita kirjasarjojen malleja, tietokoneita, tabletteja, videotykkiä jne. ei käytä opetuksessaan. Kokeita ei (omien sanojensa mukaan) jaksa korjata enää koulupäivän jälkeen, ne hän korjaa tuntien aikana.
Kaikki menee kirjojen mukaan rutiinilla, mitään erilaista ei lapsille suunnittele. Luokassa istutaan aina pulpeteissa yksittäin, kuten kansakouluaikana. Todella nuutunutta opetusta, ei vitsejä, ei elämäniloa, vihainen ilme kasvoillaan huutaa hiljaisuutta heti, jos joku lapsista erehtyy juttelemaan..
Lapsi, kuten ei kaverinsakaan, koskaan kerro mitään positiivista opesta, aina kuria ja järjestystä. Lasten käytöstavoista ei ole kyse, koska ed. ope kehui aina luokan yhteishenkeä ja hyviä tapoja.
Lopputulemana olen pettynyt, mutta minkäs tekee. Näillä on mentävä se aika, minkä kyseinen henkilö vielä on lapseni opena.
Lapsellani oli ensin tuore ja innostunut, kutakuinkin vastavalmistunut ope, joka kaksi vuotta leikitti ja laulatti luokkaansa. Läksyjä ei ollut, sen sijaan tehtiin paljon projekteja ja koko ajan oli menossa joku "juttu", johon tarvittiin kodin apua joko materiaalina tai kuljetuksina. Lopputulos oli se, että 18 oppilassa 3 ei osannut vielä toisen luokan keväällä lukea ja matematiikassa oltiin tasolla "väritä yksi punainen ruutu".
Sitten tämä opettaja lähti äitiyslomalle ja tilalle tuli 2 vuotta aikaisemminn eläkkeelle jäänyt ikivanha mummo, joka otti homman ihan eri tavalla. Oppimisesta tuli pääasia, ei hauskanpidosta. Eka opettaja ei nostanut esiin puutteita vaan mahdollisuudet, vanha opettaja oli sitä mieltä, että puutteet pitää korjata, että niistä saadaan mahdollisuuksia. Projektien sijaan tilalle tuli "tasokurssit" eli osaamattomat (mutta projekteista, tableteista ja videotykistä ihastuneet) saivat tiukkaa ja tuloksellista pienryhmäopetusta, muu luokka laitettiin toimimaan tiimeinä. Kädentaidot nousuvat uuteen arvoon, kun tietokoneen sijaan piti opetella tekemään jotain vanhanaikaisesti kynällä ja paperilla. Opetussuunnitelman tavoitteet nousivat vanhempainillassa esille ryhmäytymisen sijaan.
Osa vanhemmista inhosi opettajaa, joka pakotti lapset oppimaan. Minusta oli helpottavaa, että vihdoinkin joku oli ylpeä ammatistaan ja halusi tuloksia sen sijaan, että kaikilla on mukavaa ja kaikkea suvaitaan.
Ei opettaja voi olla ikivanha, kyllä nämä nykyiset jäävät viimeistään 63-vuotiaina eläkkeelle. Omituinen olet, ap, jos sinusta jo kuusikymppinenkin on ikivanha.
Toki voi olla, että eläkeiän kynnyksellä oleva ei enää kauheasti viitsi nähdä vaivaa. Ei leirikouluja, ei tekemällä oppimista. Tyttärellä oli tuollainen opettaja luokilla 3-6. Yläasteella hänellä taas on matematiikan opettajana iäkäs, eläkeikää lähestyvä nainen, joka on aivan paras, kannustava, osaava ja reilu.
Että minä väitän tuon riippuvan enemmänkin opettajan perusluonteesta. Jotkut ovat laiskoja "siitä-yli-mistä-aita-matalin" -tyyppejä jo kolmekymppisinä.
Mitä tulee opettamistaitoihin, niin jos joku on pätevä opettaja, ne peruspedagogiikan taidot eivät juuri ole muuttuneet 1970-2010 lukujen opettajainkoulutuksesta. Tietotekniikan hallinta voi olla iäkkäämmälle haastavampaa, mutta ei välttämättä. Minäkin, 50-vuotias olen työpaikallani tukihenkilö, joka ekana opettelee uusia ohjelmia ja auttaa kädestä pitäen nuorempia.
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi, vanhoilla opettajilla ei ole mitään käsitystä nykyisestä pedagokiikasta ja varhaiskasvatuksesta, on myös todennäköisemmin uskis ja muutenkin epäpätevä tehtäväänsä.
Titteleilläkö niitä lapsia opetetaan ja kasvatetaan?!
Vierailija kirjoitti:
En pelkää, enkä ole ikärasisti, mutta..
Meillä lapsen ope vaihtui paljon tekevästä ja monipuolisesti tekniikkaa hyödyntävästä kolmekymppisestä opesta eläkeiän kynnyksellä olevaan opettajaan.Ero opettajissa on oikeasti huima: Vanhempi ei viitsi, halua tai jaksa yhtään mitään ylimääräistä. Eli esim. kokeet on aina valmiita kirjasarjojen malleja, tietokoneita, tabletteja, videotykkiä jne. ei käytä opetuksessaan. Kokeita ei (omien sanojensa mukaan) jaksa korjata enää koulupäivän jälkeen, ne hän korjaa tuntien aikana.
Kaikki menee kirjojen mukaan rutiinilla, mitään erilaista ei lapsille suunnittele. Luokassa istutaan aina pulpeteissa yksittäin, kuten kansakouluaikana. Todella nuutunutta opetusta, ei vitsejä, ei elämäniloa, vihainen ilme kasvoillaan huutaa hiljaisuutta heti, jos joku lapsista erehtyy juttelemaan..
Lapsi, kuten ei kaverinsakaan, koskaan kerro mitään positiivista opesta, aina kuria ja järjestystä. Lasten käytöstavoista ei ole kyse, koska ed. ope kehui aina luokan yhteishenkeä ja hyviä tapoja.
Lopputulemana olen pettynyt, mutta minkäs tekee. Näillä on mentävä se aika, minkä kyseinen henkilö vielä on lapseni opena.
Tämä on melkein sanantarkasti oma kokemuksemme tästä meidän opettajasta. Tytär kertoo, että opettaja ilkeällä äänellä komentaa ja tiuskii lapsille, ja pelottelee luokalle jäämisellä (ei omaa lastani tosin). Myös kotiin tulevat Wilma-merkinnät ja muut opettajan yhteydenotot ovat antaneet hyvin vanhakantaisen ja negatiivisen kuvan opettajan suhtautumisesta oppilaisiin. ap
Katsoin muuten, että opettajien eläkeikä on nykyään 67 vuotta. ap
Mulla oli ihan kauhea iäkäs opettaja ekalla luokalla, hirmuhallitsija. En ole vieläkään toipunut siitä 40 vuodessa, vaikka sen jälkeen oli ihan mukavia normaaleja ihmisiä opettajina. Iäkäs opettaja istutti minua jälki-istunnoissa ja pakotti syömään ruokaa väkisin ruokalassa, haukkui kuviksen töitäni vaikka minusta tuli alan ammattilainen aikuisena. Toiset opettajat antoivat vaan kymppejä mulle...
Kenessäköhän oli vikaa?
Te, jotka pelkäätte iäkkäämpää opettajaa, joka vielä kaiken kukkuraksi saattaa olla uskovainen (!), haluatte kai opettajaksi vasta valmistuneen kommarin, joka on digi-uskovainen? Käyttelee sujuvasti kaikkia mahdollisia koneita eikä varmasti kerro raamatun satuja, niinkö? Monet nuoret vanhemmatkin ovat erilaisten digi-laitteiden sokaisemia ja kuvittelevat, että ainut keino tulla autuaaksi, on kun älypuhelimet ja tabletit piippaavat ja videotykit pyörittävät ties minkälaista materiaalia. En vastusta laitteiden järkevää käyttöä, mutta haluan korostaa sitä, että koulussa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja se on monelle ainokaiselle yksi niistä vähistä paikoista, jossa voi oppia olemaan muiden kanssa yhdessä.
Kerron esimerkin lukiosta, jossa opetin ja käyttelin myös tekniikkaa. Oppilaat olivat usein iltapäivästä jo niin tekniikan kyllästämiä ja niskat jumissa tuijotettuaan valkokangasta, että he pyysivät, että opiskellaan ihan "vanhanaikaisesti": luetaan ääneen, dramatisoidaan tekstiä ja käydään kirjoittamassa tauluun tehtävät. Oli mukavan rauhallinen, levollinen tunnelma ja oppimista tapahtui varmasti yhtä paljon kuin jos valot olisivat välkkyneet ja koneet surisseet. Seuraavalla kerralla sitten taas ehkä surisivatkin!
Ja vielä: opettajat ovat innokkaita kouluttamaan itseään ja omaksumaan uusia menetelmiä. Ja eikö se nyt ole ihan yks ja hailee, millä menetelmällä se tiedän Jannikajohannes oppii lukemaan ja laskemaan, pääasia että oppii. Ja että hänestä tulee kunnon ihminen ja hyvä yhteiskunnan jäsen, joka verorahoillaan maksaa teidänkin eläkkeenne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan kauhea iäkäs opettaja ekalla luokalla, hirmuhallitsija. En ole vieläkään toipunut siitä 40 vuodessa, vaikka sen jälkeen oli ihan mukavia normaaleja ihmisiä opettajina. Iäkäs opettaja istutti minua jälki-istunnoissa ja pakotti syömään ruokaa väkisin ruokalassa, haukkui kuviksen töitäni vaikka minusta tuli alan ammattilainen aikuisena. Toiset opettajat antoivat vaan kymppejä mulle...
Kenessäköhän oli vikaa?
Tämä myös kuulostaa tutulta, tytön opettaja on pakottanut syömään ruokaa, vaikka lapsia on alkanut oksettaa. ap
Mieluummin vanha opettaja, joka pitää kurin kuin nuori, joka ei ymmärrä mitään siitä elämästä, johon on lapsia kasvattamassa.
Ei haittaisi. Oma ala-asteen opettajani jäi eläkkeelle kun siirryin neljännelle.
Oli todella hyvä opettaja, ja hän elää vieläkin, vaikka ikää on jo lähes 90. Virkeä mummeli joka muistaa mut vieläkin nimeltä kun jossain kesätorilla tavataan.