No huh....
Mieheni halusi eron 3 vuotta sitten. Oli kuulemma löytänyt elämänsä rakkauden. Minua nuorempi (tietenkin) ja kuulemma semmoisen johon hänellä ei ollut mahdollisuuksia ennen. No, mikäpä siinä jos en kelpaa niin erotaan sitten. Poikien kanssa muutettiin ja järjestin elämäni uudestaan. Hyvin meillä on mennyt.
Nyt tämä ex-mies pyysi minua eilen kahville. Ajattelin että puhutaan vanhemman pojan lukio valinnasta, joten meninkin paikan päälle. Eihän asia ollutkaan se, vain kuinka hän on nyt tajunnut kuinka paljon hän rakastaa minua. Kuinka hyvä avioliitto meillä oli. Kuinka hän haluaisi palata takaisin. Miten tyhmä hän olikaan, kun lähti jne jne.
Tämä tuli kyllä ihan puun takaa, minulla ei ole mitään mielenkiintoa aloittaa uudestaan hänen kanssa. Se mitä hän silloin sanoi oli niin loukkaavaa, ja nyt hän oikeasti kuvittelee että odotan häntä takaisin. Niinkuin että olisin odottanut hänta 3 vuotta. Ihan oikeasti. Miten miehet voivat olla noin tyhmiä.
Vastasin hyvin rauhallisesti: Sinä laitoit oven kiinni kun lähdit, minä laitoin sen lukkoon ja heitin avaimet pois. Me ei palata yhteen. Kieltämättä tämä kyllä tuntui hyvältä, niin ilkeä olen. En ole missään vaiheessa halunnut kostaa, mutta joku ilkeä puoli minussa tuli esiin ja olen vahingoniloinen. Siinä sai mitä tilasi......
Kommentit (8)
En edes tiedä mistä keksin sen ovi jutun, se vaan tuli. Kerrankin minun suusta tulee jotain nopea ja osuvaa. Ja, en todellakaan osanut odottaa tätä. Luulin että ex-mieheni on onnellinen, mutta ilmeisesti ei ole. En jäänyt kyselemään enemmän, koska se ei kiinnosta.
Hyvin vastattu! Et ole ilkeä, vaan luottamustasi loukattiin ja päätit osoittaa että se ei ole ok. Onnittelut siitä! Minäkään en lähtisi takaisin suhteeseen, jonka arvoa toinen on niin pahasti aikanaan polkenut. Tapahtuisi vaan pahimmillaan vielä uudelleen. (Kunhan lapset saavat halutessaan tavata isäänsä, erossa oleminen lienee parasta). Näytät itseasiassa lapsillekin hyvää mallia siitä, millainen naisen kohtelu on ok ja millainen ei.
Sua vastaan tulee vielä sit jonakin päivänä (niin halutessasi) joku sellainen tyyppi, joka ymmärtää mikä lottovoitto kohdalle osui, kun kohtasi sinut.
Minä olen 35 ja 50 ikävuoteni välillä saanut moneltakin entiseltä miesystävältäni toiveikkaita yhteydenottoja. On muina miehinä ehdotettu kahvittelua ja oluelle menoa, ja yleensä jo puhelimessa on selvinnyt, että parisuhde on katkennut tai katkeamassa, ja on tullut mieleen etsiä nainen, joka on edes kauan sitten ollut suosiollinen. Sitkein exä on ottanut yhteyttä jokaisen naissuhteensa jälkeen, matalalla profiililla kirjoittanut tekstiviestiin vain "hei" tai "mitä kuuluu". Pisin aika nykyhetken ja viimenäkemän välillä on ollut noin kaksikymmentä vuotta.
Noissa yhteydenotoissa on kaksi tosi outoa seikkaa: luulevatko miehet, että rumastikin kiville karahtanut entinen ihmissuhde on uusittavissa pelkällä omalla ilmoituksella, ja miksei heille tule mieleen kysyä, olenko minä tuolla hetkellä parisuhteessa vai en?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vastattu! Et ole ilkeä, vaan luottamustasi loukattiin ja päätit osoittaa että se ei ole ok. Onnittelut siitä! Minäkään en lähtisi takaisin suhteeseen, jonka arvoa toinen on niin pahasti aikanaan polkenut. Tapahtuisi vaan pahimmillaan vielä uudelleen. (Kunhan lapset saavat halutessaan tavata isäänsä, erossa oleminen lienee parasta). Näytät itseasiassa lapsillekin hyvää mallia siitä, millainen naisen kohtelu on ok ja millainen ei.
Sua vastaan tulee vielä sit jonakin päivänä (niin halutessasi) joku sellainen tyyppi, joka ymmärtää mikä lottovoitto kohdalle osui, kun kohtasi sinut.
Kiitos, uutta suhdetta en etsi ainakaan tällä hetkellä. Jos tulee vastaan, niin katsotaan sitten. Mutta yhteen en muuta kenenkään kanssa ainakaan niin kauan kuin lapset ovat vielä kotona. En tarvitse siihen miestä. Ex-mies on hyvä isä ja oli hyvä aviomies kunnes päätti pettää. Lapset saavat tavata isäänsä niin paljon kun he haluavat. Siihen ei tarvitse minulta kysyä lupaa, asutaan aika lähekkäin, joten lapset voivat vaikka illalla käydä siellä. Tämä ei ole ongelma. Itseasiassa asiat ovat nyt paremmin kuin hyvin. Minulla on hyviä ystäviä, harrastuksia ja sitten on lapset. Tuota miestä en tarvitse takaisin. En ikinä pystyisi luottamaan häneen, varsinkin nyt kun vekottelee minua vaikka on avoliitossa nyksä kanssa. Ihme äijä?
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1443145428002.html