Marttyyriäiti haluaa tehdä kaiken jouluvalmistelun itse, samalla tiettt valittaen

Onko näillä mammoilla vaihdevuodet? Ikää jotain 52 - 54 vuotta? Äitini muuttui silloin marttyyrihirviöksi.  Pelottaa jo kuinka itselle käy 10 vuoden kuluttua.  

Marttyyri saa.myös kiksinsä tuosta valittamisesta, siis se voi olla vain huomion hakua väärällä tavalla. Ja huomio pyritään aina kääntämään itseen niin että muut toimivat väärin, itse en koskaan, esim tässäkin marttyyri näkee vain sen mitä joku jättää auttamatta mutta ei sitä että mitä on tehty, esim juuri piparien leipominen.

Se on eräänlaista psykologista valtapeliä. Marttyyri ei haluakaan nähdä mitään hyvää vaan negatiivinen huomio on pääasia. Selkaista käytöstä ei oikein kannata päivitellä , koska se ei ole mitenkään järjellä selitettävissä.

Tuttu joulu monessa suomalaisessa kodissa. Omille aikuisille lapsille tiuskitaan, kun ollaan oikeasti tyytymättömiä miehen panostukseen jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi , ottaisin ilomielin apua vastaan vaan ei, kukaan ei osaa tarjota apua, kun en valita.

 

Apua voi myös pyytää, ihan valittamatta. Näin pikkuvinkkinä, Kun sitä apua pyytää, ihan ääneen, niin ei myöskään tarvitse apua antavan osapuolen olla mikään ajatustenlukija.

Vähän kyllä eri mieltä. Miksi kotona pitää pyytää muita osallistumaan yhteisiin hommiin?

Kyllähän ne aivan lähtökohtaisestikin kuuluvan samalla lailla kaikille, eikä pitäisi olla äidin tehtävänä toimia vastuullisena tönjohtajana.

No joo, minä kuten sanottua olen kyllä pyytänytkin, ja silti on hemmetin nihkeetä.

2/4

Nosta kissa pöydälle ja puhu äitisi kanssa suoraan nyt hyvissä ajoissa ennen joulua. Sano, että haluat auttaa, ja kysy, miksei hän ota apua vastaan. Kerro, miten pahalta hänen asenteensa sinusta tuntuu. 

Oma aikuinen tyttäreni sanoi minulle pari vuotta sitten jouluna suoraan yhdestä asiasta, jossa käyttäydyin typerästi. Tuntui pahalta, kun hän otti asian puheeksi, mutta kieltämättä hän osui oikeaan. Jouduin muuttamaan käytöstäni, mikä koitui ehdottamasti niin meille joulua koontuvien ihmisten kuin omaksi parhaaksenikin. Hän myös sanoi vuosia sitten, että silloin kun joku toinen perheenjäsen tekee jotain, minun on pidettävä suuni kiinni. On vaikea olla motkottamatta, kun mies pesee vaikka vessaa ja jättää peilit, kraanat ja kaakelit siivoamatta, mutta pakkohan minun on hyväksyä se, että hänkin on aikuinen ihminen, jolla on omat tapansa - ja joko käyn vaivihkaa tekemässä siivouksen loppuun tai annan olla. Eihän minun tapani ole välttämättä ainoa oikea  - vaikka sitä on vaikea myöntää. 

Vain toisten ihmisten kautta ja heidän avullaan itse kukin meistä kehittyy, kunhan suostuu siihen, ja osaa ottaa rakentavaa palautetta vastaan - jatkuvaan motkotukseen ei tietenkään tarvitse suostua. 

Äitini on juuri tuommoinen vaikea valittaja.

Joitakin vuosia sitten päätettiin että ryhdytään viettämään joulun sukutapaamiset meillä,, ettei vanha äiti rasitu liikaa. Äiti kuskataan meille valmiiseen joulupöytään ja viettämään aikaa läheisten kanssa. Mutta ei tämäkään hänelle tunnu sopivan.

Aina on joku asia huonosti.

Haukankatseella vahtii kaikkien tekemisiä ja vetää herneet nenään jos ei pidä jonkun tekemisistä tai sanomisista (vaikka nämä tekemiset tai sanomiset eivät millään tavalla liittyisi häneen itseensä). Hakemalla hakee epäkohtia ja yrittää kontrolloidan jokaista, istuu naama rullalla ja arvostelee suurinpiirtein kaikkea.

Ei ole kauhean rentouttavaa. Mutta silti en raaski jättää vanhaa äitiäni jouluksi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi , ottaisin ilomielin apua vastaan vaan ei, kukaan ei osaa tarjota apua, kun en valita.

 

Apua voi myös pyytää, ihan valittamatta. Näin pikkuvinkkinä, Kun sitä apua pyytää, ihan ääneen, niin ei myöskään tarvitse apua antavan osapuolen olla mikään ajatustenlukija.

Meillä ei mies ymmärrä selkeintäkään avunpyyntöä. Sen sijaan hän kulkee aattona huoneesta toiseen luetellen asioita, jotka minun olisi pitänyt huomata siivota/korjata/vaihtaa. Viime jouluna päätin, että en siivoa, en laita ruokaa, en koristele. Sen sijaan tein jääkaapin oveen listan tehtävistä töistä ja kerroin miehelle, että kaikki tässä listalla olevat asiat pitää tehdä ennen joulua, mitkä sinä valitset. Mies sanoi, ettei ota niistä mitään, koska hän hakee kuusen (torilta). Meillä ei ollut joulupöydässä kinkkua, koska minä valitsin joulukorttien kirjoittamisen.

Tuttu ilmiö. Vaimo ei tosin suoranaisesti valita, mutta antaa sellaisia marttyyrimaisia epäsuoria kommentteja, kun on niin raskasta.

Joudun töiden takia reissaamaan tänä vuonna joulun alla paljon, joten tarjosin vaimolle, että maksan siivojaan muutamaksi tunniksi, kun en itse pääse auttamaan. Ei ollut hyvä idea. Sitä pitää kuitenkin valvoa ja neuvoa eikä se tee voi "raivata", kun ei tavaroiden paikkoja tiedä.

Käviköhän tämä jonkun mystisen emännän kunnian päälle vai mistä kiikastaa? Tehköön sitten itse kaiken, mutta minä en toiselta puolelta Suomea imurin varteen ylety.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Vaimo ei tosin suoranaisesti valita, mutta antaa sellaisia marttyyrimaisia epäsuoria kommentteja, kun on niin raskasta.

Joudun töiden takia reissaamaan tänä vuonna joulun alla paljon, joten tarjosin vaimolle, että maksan siivojaan muutamaksi tunniksi, kun en itse pääse auttamaan. Ei ollut hyvä idea. Sitä pitää kuitenkin valvoa ja neuvoa eikä se tee voi "raivata", kun ei tavaroiden paikkoja tiedä.

Käviköhän tämä jonkun mystisen emännän kunnian päälle vai mistä kiikastaa? Tehköön sitten itse kaiken, mutta minä en toiselta puolelta Suomea imurin varteen ylety.

Vaimosi on kyllä pitkälti oikeassa siinä, että eniten työtä teettää tavaroiden paikoilleen kuskailu. Imurointi on siihen verrattuna pieni homma. Se siivoaja ei myöskään tee työläitä jouluostoksia tai kokkaa jouluruokia. Sinähän niitä et tee, koska et ole paikalla, joten ylimielisen asenteesi sijasta voisit tunnustaa, että homma kaatuu nyt todellakin vaimosi niskaan täysin.

Eli kuulostaa siltä, että vaimosi haluaisi eniten saada vain aidon KIITOKSEN ja arvostusta. Oletko koskaan kokeillut? Palaat kotiin ison kukkapuskan kanssa, halaat vaimoasi ja sanot, että "kiitos kun olet jaksanut yksin taas valmistella joulun, eihän tämä reilua ole, mutta niin vaan olet saanut kodista siistin ja hienon, kiitos rakas vaimo."

Mä vähän veikkaan, että iso osa rutinoista hiljenee sillä, että tunnistat ja näet vaimon tekemän ylimääräisen työpanoksen.

2/4

Joo ei se imurointi ole kuin ehkä viisi prosenttia jouluvalmisteluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Vaimo ei tosin suoranaisesti valita, mutta antaa sellaisia marttyyrimaisia epäsuoria kommentteja, kun on niin raskasta.

Joudun töiden takia reissaamaan tänä vuonna joulun alla paljon, joten tarjosin vaimolle, että maksan siivojaan muutamaksi tunniksi, kun en itse pääse auttamaan. Ei ollut hyvä idea. Sitä pitää kuitenkin valvoa ja neuvoa eikä se tee voi "raivata", kun ei tavaroiden paikkoja tiedä.

Käviköhän tämä jonkun mystisen emännän kunnian päälle vai mistä kiikastaa? Tehköön sitten itse kaiken, mutta minä en toiselta puolelta Suomea imurin varteen ylety.

Vaimosi on kyllä pitkälti oikeassa siinä, että eniten työtä teettää tavaroiden paikoilleen kuskailu. Imurointi on siihen verrattuna pieni homma. Se siivoaja ei myöskään tee työläitä jouluostoksia tai kokkaa jouluruokia. Sinähän niitä et tee, koska et ole paikalla, joten ylimielisen asenteesi sijasta voisit tunnustaa, että homma kaatuu nyt todellakin vaimosi niskaan täysin.

Eli kuulostaa siltä, että vaimosi haluaisi eniten saada vain aidon KIITOKSEN ja arvostusta. Oletko koskaan kokeillut? Palaat kotiin ison kukkapuskan kanssa, halaat vaimoasi ja sanot, että "kiitos kun olet jaksanut yksin taas valmistella joulun, eihän tämä reilua ole, mutta niin vaan olet saanut kodista siistin ja hienon, kiitos rakas vaimo."

Mä vähän veikkaan, että iso osa rutinoista hiljenee sillä, että tunnistat ja näet vaimon tekemän ylimääräisen työpanoksen.

2/4

Kokeiltu on ja vastaus on tyyliin kissa kiitoksella elää.

Eihän tuo imurointi iso asia ole, mutta voisi se siivooja pestä lattiat ja matotkin. Vaikka ei sekään vielä ole paljoa siihen verrattuna, mitä useampilapsisen perheen kodin raivaus vaatii. Pointtini olikin se, että tarjottu apu ei kelpaa.

Olen myös koittanut vihjailla, että laatikkoja ei tarvitse montaa sorttia olla, kun eivät varsinaisesti kenenkään herkkuja ole. Porkkana-, punajuuri- ja imelletty perunalaatikko tulee silti joka vuosi, jotta ne voidaan sitten suurimmaksi osaksi heittää pois. Keittiössä apuni kelpaa vain perunan survintaan ja kinkun leikkaamiseen. Koristelut minä saan sentään hoitaa lasten kanssa, kunhan muistan noudattaa vaimon ohjeita.

En hyväksyisi.