Marttyyriäiti haluaa tehdä kaiken jouluvalmistelun itse, samalla tiettt valittaen
Oon useampaan kertaan tarjoutunut leipomaan, siivoamaan, koristelemaan jnejne. niin ei kelpaa. Leivoin pipareita ison läjän joulua varten, ei kiitosta. Sitten saa kuunnella aamusta iltaan kuinka "minä raadan, minä yksin teen kaiken, kukaan ei auta, kenellekään ei tule edes mieleen auttaa, saan varmaan sydärin ennen joulua, eikä ketään kiinosta, yksiyksinyksin teen kaiken".. Helvetin rasittavaa, jos apu ei kelpaa, älä valita. @_@ tiiättekö tälläsen ihmistyypin? Ja kyllä, hermot menee.
Kommentit (32)
En tunne ketään tuollaista.
Sen sijaan meillä minä kyllä teen melkein kaiken. Pyysin miestä siivoamaan isoimman kirjahyllyn olkkarista, koska en itse kunnolla yllä pyyhkimään hyllyjä. Kauhea rutkutus siitä tuli vastaukseksi.
Jotenkin sitä pitkän liiton aikana ryytyy pyytämiseen ja sellaiseen muka-hauskaan venkoiluun. Vittu kun edes kerran joku tässä huushollissa tekisi asioita oma-aloitteisesti eikä vasta kymmenen pyynnön ja "ai mäkö, onko pakko, miks mä?" vatkutuksen jälkeen.
Siksi teen yleensä itse. Joo, ottaa se päähän, mutta on ainoa vaihtoehto. En tosin valita asiasta tuolla ap:n kuvailemalla tavalla (paitsi anonyymisti täällä).
Ja ennen kuin joku wiseass alkaa kysellä, että pakkoko ne kirjahyllyt on siivota jouluksi, niin ei ole, mutta kun kodissa on paljon kirjoja avohyllyissä, ja ne keräävät pölyä, niin ois ne kiva kerran vuodessa siivota, ja miksei silloin jouluksi? Eikä niitä muina vuodenaikoina sen paremmin kukaan tarjoudu siivoamaan...
Voi , ottaisin ilomielin apua vastaan vaan ei, kukaan ei osaa tarjota apua, kun en valita.
Vierailija kirjoitti:
Voi , ottaisin ilomielin apua vastaan vaan ei, kukaan ei osaa tarjota apua, kun en valita.
Älykkäät ihmiset ymmärtäisivät kyllä, ettei äiti huhki hiki päässä huvikseen. Mutta kusipäät luulevat, että se siivoaminen on x-kromosomissa ja perustuslaissakin määrätty naisten vastuulle....
Hetkinen! Teet pipareita ja sinua pitää siitä kiittää? Kiitätkö sinä kaikesta mitä toinen tekee? Kuulostat itsekkäältä ja olet varmaan huomannut miten kumppani on väsynyt taakan alle? Ja jos teet kotiaskareen niin MIKSI siitä pitää sinua kiittää? Kai sinä käsität että sinun kuuluu tehdä kotiaskareita? Se, että toinen tekee lähes kaikki on luksusta SINULLE! Pöyristyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen! Teet pipareita ja sinua pitää siitä kiittää? Kiitätkö sinä kaikesta mitä toinen tekee? Kuulostat itsekkäältä ja olet varmaan huomannut miten kumppani on väsynyt taakan alle? Ja jos teet kotiaskareen niin MIKSI siitä pitää sinua kiittää? Kai sinä käsität että sinun kuuluu tehdä kotiaskareita? Se, että toinen tekee lähes kaikki on luksusta SINULLE! Pöyristyttävää.
Ööh, mihinköhän tunteisiin sulla osui? En olr AP, mutta mielestäni hyviin tapoihin kuuluu kiittää, kun saa jotain. Ja puhuttiinko tässä puolisosta? Entä jos marttyyri onkin äiti, anoppi tai käly? Ja kysehän ei ole siitä, etteikö kotiaskareita pitäisi tehdä,vaan siitä että toinen ei hyväksy apua.
Jos sinä haluat raivottarena riehua ja valittaa, etkä kiitoksen sanaa anna kenellekään, koska kukaan muu ei kiitosta ansaitse kuin sinä, niin anna mennä vaan. Mutta voi kerran tulla vastaan se päivä, kun et saa kortteja tai kukkasia. Sinua ei ystävät muista merkkipäivinä, eikä työkaverit hymyillen mainitse hyvästä työmenestyksestä. Voit sitten miettiä, että onko se Kiitos sellainen sana, jota kannattaa säästellä. Toinen samanlainen sana on muuten Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen! Teet pipareita ja sinua pitää siitä kiittää? Kiitätkö sinä kaikesta mitä toinen tekee? Kuulostat itsekkäältä ja olet varmaan huomannut miten kumppani on väsynyt taakan alle? Ja jos teet kotiaskareen niin MIKSI siitä pitää sinua kiittää? Kai sinä käsität että sinun kuuluu tehdä kotiaskareita? Se, että toinen tekee lähes kaikki on luksusta SINULLE! Pöyristyttävää.
Hmm, kiitän monestakin asiasta. Jos tulen kotiin ja vaikka ruoka on valmiina. Esimerkiksi. Toisekseen mieheni ei ole väsynyt taakan alle, miksi olisikaan kun äidistäni puhun? Kolmanneksi ei minun varsinaisesti kuulu tehdä kotiaskareita vanhempieni luona. Vietämme joulun yhdessä, ja äiti ei suostu ottamaan apua vastaan ollenkaan. Ensi kerralla lue vähän tarkemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi , ottaisin ilomielin apua vastaan vaan ei, kukaan ei osaa tarjota apua, kun en valita.
Apua voi myös pyytää, ihan valittamatta. Näin pikkuvinkkinä, Kun sitä apua pyytää, ihan ääneen, niin ei myöskään tarvitse apua antavan osapuolen olla mikään ajatustenlukija.
Mieluummin valittaa, kun on sillä jo mennyt vuosia. Itse en jaksa näitä marttyyreitä ollenkaan, aivan turha on ihmetellä miksi muut eivät edes halua enää osallistua. Olisi helpompaa valita se pidetään hauskaa joulua yhdessä vaihe ilman tuota pingotusta. Voisiko esim yhtenä jouluna edes olla stressaamatta ja sälyttämättä sitä stressiä muillekin, mitä kauheaa siinä on että ei ole erityisesti "joulusiivottu" tai että joka jouluna samat tylsyydet uudestaan ja uudestaan. Toivon että tuollaiset ihmiset miettisivät omaa tekemistään. Voisi olla hauskakin joulu, tietenkin kun on oppinut, että pilaamalla muiden hauskaa saa marttyyrille ominaista huomiota omaan turhaan elämäänsä, niin jatkaa sitä varmaan hautaan asti.
Äitini.
Siis silloinkun hän vielä eli.
Onni, ettei hänen enää tarvitse laittaa joulua. Lapsuuteni kaikki joulut olivat tappelua ja vittuilua täynnä. Me lapset olimme tietysti välikappaleita.
Isäni sieti aivan liian paljon.
Nyt pappa tulee meille viettämään jouluaattoa ja tunnelma on oikein leppoisa.
Mitä jos muistuttaisit äitiäsi vaikka niistä pipareista, aina kun alkaa keulimaan sillä ettei kellekään tule mieleenkään auttaa?
Miksi vietät joulua äitisi kanssa? Olet todennäköisesti aikuinen ihminen. Eikö kannattaisi viettää joulua niinkuin itse haluaa, ei äidin taakkana ja hänelle työtä aiheuttaen, eikä myöskään äidin valituksia kuunnellen. Jää kotiin jouluna ja tee itse omat ruokasi, säästyt paljolta sekä sinä että äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vietät joulua äitisi kanssa? Olet todennäköisesti aikuinen ihminen. Eikö kannattaisi viettää joulua niinkuin itse haluaa, ei äidin taakkana ja hänelle työtä aiheuttaen, eikä myöskään äidin valituksia kuunnellen. Jää kotiin jouluna ja tee itse omat ruokasi, säästyt paljolta sekä sinä että äitisi.
En ole ap, mutta meillä siksi, että jos ei vietettäisi, siitä tulisi vielä kovempi marttyyrikohtaus, syyllistäminen ja kiukuttelu. Lyötäisiin myös välit poikki vähintään puoleksi vuodeksi. Vaikka lomaa kuinka kaipaisi, niin on tuo silti äiti, eikä niitä välejä nyt kuitenkaan katkaista haluaisi, kun osaa olla myös mukava aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos muistuttaisit äitiäsi vaikka niistä pipareista, aina kun alkaa keulimaan sillä ettei kellekään tule mieleenkään auttaa?
Ehkä pitäis. Ajattelin tänään muutenkin leipoa ja viedä vanhempien luo. Tosin siitäkin varmaan tulee valitusta että pakastimeen ei mahdu jne. Huoh. En tajua miksi äiti on tollaseks muuttunut, ennen rakasti laittaa yhdessä joulua ja muitakin juhlia. Ykskaks halus tehdä kaiken itse, ja sitten alko valittaminen. Voiko oikeesti johtuu siiitä että siitä alkaa tulla vanha? Tai eihän se vielä mikään ikäloppu ole, 64v, mutta on monessa muussakin asiassa muuttunut tosi paljon. Jos vaikka vertaa aikaa 5-10v taaksepäin.
Ap
Äitini on tuollainen. Joulu hirveää suorittamista ja rentoutua ei pysty hetkeäkään. Koko ajan joku lattiaharja kädessä. Apua tarjotaan, paljon tehdään, mikään ei kelpaa. Kaikki on aina niiiiin huonosti tehty muiden jäljiltä. Edes ammattisiivooja ei osaa huushollia siivota niin, että kelpaisi. Nenä rypyssä tutkitaan lattialistojen päällisiä ja tietäväisenä tuhahdellaan kun on nekin jääneet pyyhkimättä. Mitä siinä voi, tekee ja saa haukut vai ei tee ja saa haukut? Minua on alkanut koko joulu ahdistaa niin paljon, että tekisi mieli häipyä maasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vietät joulua äitisi kanssa? Olet todennäköisesti aikuinen ihminen. Eikö kannattaisi viettää joulua niinkuin itse haluaa, ei äidin taakkana ja hänelle työtä aiheuttaen, eikä myöskään äidin valituksia kuunnellen. Jää kotiin jouluna ja tee itse omat ruokasi, säästyt paljolta sekä sinä että äitisi.
Voisin toki viettää joulun ilman äitini marttyyriyttäkin, mutta viime joulu oltiin miehen kotona. Ja onhan mulla isä, jonka kanssa haluan olla jouluna. Sitäpaitsi äitini on yleensä ihan hauska ja mukavaa seuraa, mutta tuo itsensä esille tuominen orjana on erittäin rasittavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tuollainen. Joulu hirveää suorittamista ja rentoutua ei pysty hetkeäkään. Koko ajan joku lattiaharja kädessä. Apua tarjotaan, paljon tehdään, mikään ei kelpaa. Kaikki on aina niiiiin huonosti tehty muiden jäljiltä. Edes ammattisiivooja ei osaa huushollia siivota niin, että kelpaisi. Nenä rypyssä tutkitaan lattialistojen päällisiä ja tietäväisenä tuhahdellaan kun on nekin jääneet pyyhkimättä. Mitä siinä voi, tekee ja saa haukut vai ei tee ja saa haukut? Minua on alkanut koko joulu ahdistaa niin paljon, että tekisi mieli häipyä maasta.
Voi että, kuulostaa niin tutulta tuo että vaikka tekee ja auttaa niin sekin on huono juttu. Toissajouluna tein rosollia, joka hyllytettiin aattona koska äitini mielestä" kuutiot oli liian isoja, ja olihan hänen tietysti pitänyt tehdä se(kin) itse kun muiden tekeleet aiheuttaa vaan lisää hommaa"..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tuollainen. Joulu hirveää suorittamista ja rentoutua ei pysty hetkeäkään. Koko ajan joku lattiaharja kädessä. Apua tarjotaan, paljon tehdään, mikään ei kelpaa. Kaikki on aina niiiiin huonosti tehty muiden jäljiltä. Edes ammattisiivooja ei osaa huushollia siivota niin, että kelpaisi. Nenä rypyssä tutkitaan lattialistojen päällisiä ja tietäväisenä tuhahdellaan kun on nekin jääneet pyyhkimättä. Mitä siinä voi, tekee ja saa haukut vai ei tee ja saa haukut? Minua on alkanut koko joulu ahdistaa niin paljon, että tekisi mieli häipyä maasta.
Voi että, kuulostaa niin tutulta tuo että vaikka tekee ja auttaa niin sekin on huono juttu. Toissajouluna tein rosollia, joka hyllytettiin aattona koska äitini mielestä" kuutiot oli liian isoja, ja olihan hänen tietysti pitänyt tehdä se(kin) itse kun muiden tekeleet aiheuttaa vaan lisää hommaa"..
Ap
*olisihan
Kuulustaa aidiltani. Emme ole valeissa, muutenkin ikava ihminen. Ensin halutaan tehda kaikki itse kun muut ovat niin tyhmia ja kompeloita, ja sitten aletaan tiuskia miten muut ovat niin laiskoja ja tylyja hanta kohtaa. Apua tarjotessa ei sitten kelpaakaan, kun hanhan tekee jo kaiken, niin miksi ei sitten viela enemmankin. Kotona asuessa annoin hanen sitten vetaa tuon naytelmansa yksin ja puuhailin omat hommani ihan yksin.
Jo on ikava ja, anteeksi, vittumainen ihmistyyppi!
Eksäni oli tuollainen. Eikä vain jouluna, vaan ihan arkenakin. Kyse ei ole siitä ettenkö siivonnut ja auttanut, mutta kun siitä omasta tekemisestä piti heittäytyä aina marttyyriksi. Kävin kaupassa, mutta taas hänen pitää käydä kun toin vihreitä omenoita enkä punaisia. Olin yliopiston kirjastossa opiskelemassa ja kun tulin kotiin, hirveä valitus kuinka en ollut auttamassa kun hän just nyt päätti aloittaa suursiivouksen. Kaikesta piti alkaa tehdä itsestä uhria ja valitettavasti hän on oppinut sen äidiltään, joka oli ihan samanlainen.
Tiedän liiankin hyvin, anoppini. Tosin hän lakkasi minulle olemasta 4kk sitten. Jouluna saa olla aivan rauhassa minulta, hän ei pilaa enää yhtään joulua minulta ja lapsiltani tässä elämässä.