Lue keskustelun säännöt.
Mä en enää koskaan tule kokemaan äitiyden onnea.
14.12.2015 |
Lapsiluku on kuulema ehdottomasti täynnä. Mieheni ei tahdo edes keskustella asiasta. Onko mun oikeus olla surullinen tästä?
Kommentit (43)
No jos sulla on lapsia niin sinähän koet sitä äitiyden onnea koko ajan. On oikeus olla surullinen, mutta niin se vaan on että lapsia ei kukaan yksin tee. Aikaa kuluu ja voi tulla sekin päivä että olet sitä mieltä että lapsia tosiaan on teille aivan oikea määrä. Varsinkin, jos lapset on vielä nyt kovin pieniä, niin hormoonit vaikuttaa siihen omaan ajatteluun paljon. Pää selviää kun aikaa kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuinka monta lasta teillä on? Iät? Ehkä miehesi vielä muuttaa mieltään kun lapset kasvaa.
Onpa sulla itsekäs mies. Lapsirakkaana etsisin toisen samanlaisen. Miksei miehesi välitä sinun mielipiteestäsi. Sinuna pakottaisin ukon vasektomiaan.
Et enää tule koskaan kokemaan? Eikö äitiyden onnea koeta kuin tuoreen vauvan kanssa? Sori, mutta en voi ymmärtää teikäläisiä, joiden pitää jatkuvasti pukata uutta vauvaa tulemaan tuollaisilla perusteilla. Itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sitä äitiyden onnea koe myös vanhempien lasten kanssa? Montako teillä on?
Minä koen äitiyden onnea joka päivä. Aivan upea teinipoika minulla :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset ovat jo kohtalaisen isoja. Ja tämä asia vain kammottaa mua, kun en enää saa vauvaa syliini. Mä nyt olen tästä pahoillani, ja surullinen sekä ahdistunutkin. Eikä se auta vaikka joku sanoisi, että älä ole. Tämä on mulle raskas asia. Tunnen inhoa miestäni kohtaan. Kylmyyttä. En teidä onko kaikki nyt tästä kiinni vai avasiko tämä tilanne jotain muita traumoja minussa. Tosi ikävä olo kuitenkin. Ap
No olisitko onnellinen jos miehesi suostuisi vielä yhteen lapseen SINUN mieliksesi? Sitten kun sekin lapsi olisi jo isompi, haluaisit taas vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ovat jo kohtalaisen isoja. Ja tämä asia vain kammottaa mua, kun en enää saa vauvaa syliini. Mä nyt olen tästä pahoillani, ja surullinen sekä ahdistunutkin. Eikä se auta vaikka joku sanoisi, että älä ole. Tämä on mulle raskas asia. Tunnen inhoa miestäni kohtaan. Kylmyyttä. En teidä onko kaikki nyt tästä kiinni vai avasiko tämä tilanne jotain muita traumoja minussa. Tosi ikävä olo kuitenkin. Ap
Noh, noh, aina voi opiskella perhepäivähoitajaksi. Varmaan ilman tutkintoakin saa jonkun lapsen hoitoon. Reippaasti vaan ilmoituksia kaupan seinälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden lapsen äitinä ja vuosien lapsettomuushoidot läpikäyneenä en itse pysty samaistumaan suruusi, niin kiitollinen olen omasta aarteestani <3 Tietysti jokainen surkoon jos surettaa, minulta se suru onneksi loppui!
No voisko olla näin yksinkertainen asia, että olet aina paennut itseäsi ja elämääsi pienen lapsen äitiyteen? Pistänyt aina sen lapsen itsesi ja miehesi väliin, hakenut lapselta sen mitä et osaa hakea muista ihmissuhteistasi ja ratkaissut elämäsi kriisit ja ristiriidat sillä että uppoudut äitiyteen? Siltä vähän kuulostaa, jos miehen haluttomuus uuteen lapseen nostaa sussa tuollaisia tunteita. Onko ne olleet siellä jossain piilossa koska et ole halunnut ja osannut niitä käsitellä.
Tiedän monia naisia joille se vauva on jotenkin pakopaikka niistä asioista jotka pitää käsitellä kun ei voi mennä vauvan taakse suojaan elämää vastaan. En sano että olet yksi heistä mutta kannattaa miettiä, miksi elämäsi tuntuisi tyhjältä ilman vauvaa, kun kuitenkin olet jo saanut paljon: lapsia ja parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten helvetissä jaksat joka saatanan viikko tämän saman ruikutuksen aloittaa uudestaan ja uudestaan? Ihan hemmetin hyvä kun lapsilukusi on täynnä. Iloitse siitä mitä sinulla on!!
Vierailija kirjoitti:
He ovat 9v, 6v ja 3v. Ap
Siinähän sulle on puuhaa. Muista osoittaa hellyyttä jokaiselle lapsellesi, Silitä ja halaa, ota myös syliin. :) He tarvitsevat sinun kosketustasi vielä kymmenen vuotta!
Joskus. Ihan vaan joskus. Mies näkee naista selvemmin että nainen ei selviäisi useamman lapsen äitiydestä. Että on jo väsynyt. Pinna kireällä. Etäinen.
Silloin miehen velvollisuus on pistää stoppi asialle, estää naista enää tulemasta raskaaksi. Lasten tähden.
Mä olen se joka on selvinnyt. Eli ei päde tässä. Ap
Kolme lasta on jo paljon. Kasvavat, tarvitsevat äitiä uusiin asioihin, kouluun, teinikipuiluista selviämiseen... Taloudellisessa mielessäkin kolme on paljon, lisälapsi tarkottaisi isompaa autoa, isompaa asuntoa jne. Ei miehesi ilkeä ole, kyllä kolme on jo tarpeeksi, siinäkin on yhdelle äidille tekemistä. Pikkuvauvan kanssa kokee ihmeellistä symbioosia, mutta lasten kasvun seuraaminen on vasta hienoa, millaisia persoonia heistä kasvaakaan.
Ei se uusi lapsikaan ole vauva kun hetken. Mieti nyt itsekkin. Haluatko sen jälkeen taas uuden vauvan ja uuden vauvan.
No ei ole. Eri asia olisi, jos et olisi koskaan saanut kokea sitä ns. äitiyden onnea, joka ei sitä onnea todellakaan aina lapsen syntyessä ole. Teidän lapsiluku on täynnä. Koet sitten sen mummouden onnen seuraavaksi.