Läheisyys ja seksi eron syy?

Mietteliäs jo vuosia

Ollaan oltu yhdessä kohta toistakymmentä vuotta. Avopuolisoni ei kaipaa läheisyyttä ja on myös haluton. Seksiä max. 2 kertaa kuussa minun aloitteestani. Aika usein kumppani on mukana asenteella "eikö tämä jo lopu". Alussa oli hyvinkin aktiivista ja seksi olikin yhdistävä tekijä. Muuten meillä menee hyvin ja elämä on rakentunut mukavasti. On lapset, talo ja hyvä kumppanuus muuten.

Asioista on yritetty puhua ja tuntuu ettei tätä asiaa saada mihinkään muuttumaan. Onko tällaisella jutulla mitään tulevaisuutta vai mitähän sitä pitäisi tehdä? Eihän sitä voi tietää olisiko mahdollinen seuraava suhde samanlainen. Mutta kyllä tämä paljon murhetta ja turhia riitoja aiheuttaa.

Kommentit (12)

Vierailija

Oletko mies? Ikuisuuskysymys. Itse sain haluja rakastuessani suhteen ulkopuoliseen. Alkuun parani paljon omassa makkarissa (sen toisen kanssa en päässyt olemaankaan), mutta rakastumista seuranneen oman kriisini aikana olen alkanut syytää pahaa oloani mieheen, joka ei osaa vastata siihen oikein, ja nyt ei kumpikaan taas tee aloitteita. Tämä korjaantuu vain sillä, että mieheni alkaa ymmärtää minua ja avautuu, eikä ole sellainen simpukka, jonka mielestä omat ajatukset eivät ilmeisesti kiinnosta minua tai kuulu minulle. Haluan minäkin häntä kuunnella, vaikka välillä tuntuukin, että ei hemmetti, en todellakaan ymmärrä tuota ihmistä alkuunkaan.

Mietteliäs jo vuosia

Kyllä olen mies. Meillä on ehkä nämä asiat toisin päin. Minä haluaisin keskustella asioista, mutta puolisoni ei. Hänen mukaansa seksi ei ole enää tärkeä asia tässä vaiheessa suhdetta? Läheisyyttä ei ole ollut ikinä muutenkaan. Mutta onhan se helppo sanoa edes jotakin, jos oikeat syyt olisivat eroon johtavia. Kumppani ei myöskään sano rakastavansa.. On omistautunut kuitenkin meidän perheelle ja huomioi muuten.

Vierailija

Tuttua huttua. Kumma että nykyään vaikuttaa kaiken lukemani ja näkemäni perusteella siltä, että se on useinmiten nainen joka kyllästyy parisuhdearkeen ja joko ihastuu tai jopa rakastuu ulkopuoliseen, tai pettää, ja näissä kaikissa tapauksissa sitten oma parisuhde on toisella sijalla.

Eikä tämän tarkoitus ole mitenkään syyllistää naisia, vaan ihmettelen mitä on maailmassa tapahtunut, kun nykyään naiset eivät halua keskustella mistään, ja miehet ovat niitä jotka koittavat avata puhumalla suhteen solmuja.

Outoa... saakohan naiset ruoan mukana liikaa testosteronia?

Mutta niin... jos ette keskenänne pääse asiasta keskustelmaan, niin ehdota pariterapiaa / seksuaaliterapiaa. Joko siitä on jotain apua siinä mielessä, että se voi avata uusia ajattelumalleja, tai sitten siitä ei ole apua -mutta ainakin silloin voitte sanoa että olette yrittäneet.

Ja seksi on erittäin tärkeää ja se, että kokee itsensä omassa suhteessaan halutuksi. Jossei näitä tunteita saa kokea omassa suhteessa, niin on suuri kiusaus hankkia niitä kokemuksia ulkopuolelta. Joillekin naisille sekin on ok, jos heillä ei enää riitä tunteet edes mustasukkaisuuteen. Usein silloin tilanne on, että naiselle on vähintään mielessä jo joku toinen mies.

Oletko varma, että kumppanisi ei ole ihastunut/rakastunut/edennty jo fyysiselle tasolle toisen kanssa? Merkit siihen on vahvat. On helppoa olla kokematta omaan kumppaniin fyysistä tai henkistä vetovoimaa, jos on itse suunnannut ne tunteet jotakuta toista ihmistä kohtaan. Tällaista vaan harvemmin kukaan viitsii paljastaa... että asian selvittäminen voi vaatia pitkääkin tiedustelua ja jopa tivaamista.

Lasten takia voi ja kannattaa yrittää kaikkensa, ero on lapsille aina kova paikka vaikka se tapahtuisi ns. sovussa. Yleensä kuitenkin nainen erossa haluaa lapset ja miehelle jää tapaamisoikeus ja elarit. Sekään ei oikein tunnu kohtuulliselta... että ensin menettää oman kumppaninsa, ja sitten sen takia vielä lapset. Mutta sellaista se miehen elämä on ja jokaisen nuoremman miehen kannattaa tarkoin harkita kenen kanssa lisääntyy vai lisääntyykö lainkaan. Nimittäin siihen asti kun nainen tavoittelee jotain (talo, lapset, elintaso jne.) niin seksi maistuu ja mies on kiinnostava. Kun riittävä taso on saavutettu ja eletään sitä tavoiteltua arkea, niin nainen kyllästyy ja alkaa haluta jotain muuta.

Valitettavan totta ja yleistä tänä päivänä.

Mietteliäs jo vuosia

On sekin käynyt mielessä, onko kumppanilla muut mielessä, mutta ei kyllä suurempia merkkejä siihen suuntaan ole. Enemmän nämä ovat olleet ehkä tunnekouhujeni tuotoksia. Hän ei esim. matkusta yksinään tai käy ulkona yksin. Ei hänellä ole ollut mielenkiintoa tällaisia kohtaan. Joskus alussa mentiin kumpikin tahoillaan jonkin verran, nyt tilalle tulleet muut asiat. Välillä olen miettinyt onkohan hän aseksuaali.. Voikohan tälläinen ihminen nauttia seksistä suhteen rakastumisvaiheessa ja sitten lopahtaa? Hänen suvussaan on useita yksineläjiä..

Minusta kumppanini vaikuttaa tyytyväiseltä siihen mitä meillä on. Viimeksi hän sanoikin että nämä suhteesta keskustelut on minusta lähtöisin.. Hän sanoi jo suhteen alussa ettei ole halailijatyyppi.. Itse kyllä olisin, mutta alussa seksiä oli niin paljon ettei siinä kaivannut enää erillistä läheisyyttä. :)

Ja tästä seksi ja läheisyysasiasta on jauhettu niin paljon ettei kumppani ota näitä edes vakavasti enää. En usko hänen suostuvan mihinkään terapiaan. Joskus tunnekuohussani ehdotin avointa suhdetta. Hän sanoi, että lähde vaikka heti kaupungille, mutta takaisin ei tarvitse tulla..

Ja en osaa sanoa kuinka paljon talousasiat vaikuttaa hänen suhteessa pysymiseen. Minä maksan suurimman osan elintasosta, joka meillä on tällä hetkellä keskimääräistä parempi. Erossa elintaso luonnollisesti putoaisi molemmilta, mutta kumppanilla radikaalisti.. En kyllä epäile etteikö hän kumppania löytäisi, jos niin haluaisi.

Lapset on suurin tekijä minkä vuoksi ei ole vielä asumisero tai ero konkretisoitunut. Näistä on ollut puhetta riitojen yhteydessä. Vaikka lapsellista uhkailla tällaisilla asioilla, mutta ero on vaihtoehto.

Mutta olisiko mahdolliset uusioperhekuviot, lapsista erilläänolo ym. sitten parempi vaihtoehto? Ja paraneeko vaihtamalla? Mielenkiintoista olisi tietää, mitä ihmiset ajattelee jotka eroon on päätyneet samanlaisesta tilanteesta? Ja aika hurjaa että ainakin omalla kohdallani aikoinaan sinkkuaikoina ei ollut pulaa seksistä tai läheisyydestä. Nyt sitten parisuhteessa on.

Vierailija

Nussiminen on miehille ihan oikeasti liian tärkeää. On sitä muutakin elämää mikä on tärkeää. Jos naista ei huvita niin ei huvita. Se on kyllästynyt suhun. Tiedän kokemuksesta. Oma äijä ei säväytä mutta eräs toinen kyllä. Nainenkin voi kyllästyä äijäänsä monesta syystä.

Mietteliäs jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:
Nussiminen on miehille ihan oikeasti liian tärkeää. On sitä muutakin elämää mikä on tärkeää. Jos naista ei huvita niin ei huvita. Se on kyllästynyt suhun. Tiedän kokemuksesta. Oma äijä ei säväytä mutta eräs toinen kyllä. Nainenkin voi kyllästyä äijäänsä monesta syystä.

Valitettavasti monikaan mies ei voi siihen itse vaikuttaa, jos tekee mieli. Varmaan tällä on jokin tarkoitus suvun jatkumisen kannalta.. :) Ja varmaan hän on minuun kyllästynyt, olen minäkin häneen monta kertaa. Ja varmasti molemmilla on ollut ihastuksia ym. muihin, mutta se valinta pitää tehdä lähteekö sekaantumaan toisiin. Itse haluan selvittää asiat muilla tavoin. Mahdollisen ulkopuolisen suhteen tullessa ilmi loppuisi meidän tapauksessa suhde siihen. Ja lasten vuoksi olisi todella ikävä sellainen riitaisa ja loukkaava ero. Mutta pointti koko ketjussa on, onko tämä läheisyyden ja seksin puute riittävä syy eroon olivatpa ne syyt siellä taustalla mitä hyvänsä?

Vierailija

Näin kerran 22v suhteesta eronneena: ei sitä eroa tarvitse pähkiä eroakko vaiko eikö, koska tietoisuus siitä mitä pitää tehdä valuu päälle kuin vesi ja asia on kristallin kirkas. Tokihan asiasta on hyvä puhua, mutta mikäli päädyt ero vaihtoehtoon, älä ole yllättynyt mikäli puoliso kuitenkin sanoo että olipa yllätys, ihan yhtäkkiä se sitten halusikin erota...
Piinaat itseäsi pohtimalla. Elä elämääsi, tee asioita jotka sinua kiinnostavat ja ota puoliso mukaan, osoita kiinnostusta. Päätä tarkastella asiaa vaikka ensi kesäkuussa uudelleen, mikä on tilanne. Ihminen ei ole kone jonka asetukset vaihtaa hetkessä.

Miettaliäs jo vuosia

Vierailija kirjoitti:
Näin kerran 22v suhteesta eronneena: ei sitä eroa tarvitse pähkiä eroakko vaiko eikö, koska tietoisuus siitä mitä pitää tehdä valuu päälle kuin vesi ja asia on kristallin kirkas. Tokihan asiasta on hyvä puhua, mutta mikäli päädyt ero vaihtoehtoon, älä ole yllättynyt mikäli puoliso kuitenkin sanoo että olipa yllätys, ihan yhtäkkiä se sitten halusikin erota...
Piinaat itseäsi pohtimalla. Elä elämääsi, tee asioita jotka sinua kiinnostavat ja ota puoliso mukaan, osoita kiinnostusta. Päätä tarkastella asiaa vaikka ensi kesäkuussa uudelleen, mikä on tilanne. Ihminen ei ole kone jonka asetukset vaihtaa hetkessä.

Näinhän se juuri on. Varmaan sitä liikaa ajattelee ja analysoi. Ehkä välillä ajattelee että tuleeko sellaista hetkeä, että nyt riittää. Mutta jospa se tulee, jos niin on käydäkseen.

Ratkaisua vailla

Olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Olen tosin nainen. Olen vuosia miettinyt mitä tehdä, kun päälle päin on kaikki kunnossa, on talo ja lapset, mutta en kerta kaikkiaan pysty elämään ilman fyysistä suhdetta. Mieheltä saan kerran vuodessa ja luulen, että hän on aseksuaali.

Mietteliäs jo vuosia

Omalla kohdallani kerran vuodessa ei enää saisi pysymään suhteessa. Mutta ymmärrän ettei asiat ole niin yksinkertaisia..

Vierailija

Heippa. Minä taidan olla meidän suhteesta se joka on ongelma petiasioissa. En ole ikinä ollut kovin kiinnostunut seksistä ja vetovoimaa toista kohtaan olen tuntenut vain suhteen alussa. Mitä tutummaksi toinen on tullut, sitä vähemmän on innostanut. En ajattele seksiä enkä tarvitse sitä. Halailen kyllä välillä ja annan pusun mutta nykyään olemme sängyssä vain jos mieheni välttämättä haluaa ja suostun siihen koska koen että on myös velvollisuuteni. Myös siksi että haluan mieheni olevan onnellinen.

Visitor 40

Minulla taas on samankaltainen tilanne kuin aloittajalla. Ja olen mies. Olen ollut vaimon kanssa melkein 18 vuotta ja naimisissa siitä 13v. Kolme lasta ja koira ja ok-talo. Elintaso suht normaali keskiluokkainen. Kaikki siis ok, paitsi että vaimo on ollut muutaman vuoden ajan aika nihkeä seksiin eikä juuri osoita hellyyttä minulle. On kuulemma aina niin väsynyt. Menee usein nukkumaan jo 22 maissa ja itse taas olen yökyöpeli niin ei rytmitkään natsaa. Nuorempana vaimoni oli innokas seksin suhteen ja hän oikeastaan kosikin, en olisi välttämättä mennyt avioon. Suhteemme alussa en uskonut että suhteestamme tulisi kovin pitkä, mutta olen oppinut vuosien varrella rakastamaan vaimoani syvemmin. Nykyään vaimoni ei juuri koskaan halaa tai suukottele eikä sano niitä sanojakaan. Meillä on osat vaihtuneet suhteemme aikana. Olen lukenut että keski-ikäisen naisen seksihalut on n. 60-vuotiaan miehen tasolla. Kyrsii näin nuorekkaana 40-vuotiaana olla kolmekin viikkoa ilman seksiä. Jotenkin tuntuu nololta että aikuinen naimisissa oleva mies joutuu harrastamaan itsetyydytystä salaa kuin teinipoika. Itse taidan olla seksuaalisesti melko aktiivinen, minusta pari kertaa viikossa olisi kiva heilutella peittoa. Olen alkanut harkitsemaan salaista seksisuhdetta, mutta siitä ei hyvää seuraa jos kiinni jää. Ja minulla on tietysti huono itsetunto, en usko että kukaan edes kiinnostuisi minusta. Vaimokin aina sanoo että ihan turhaan kattelet noita parikymppisiä, ei ne tuollaista äijää katso edes toista kertaa. No minua onkin aina kiinnostanut oman ikäiset tai vähän vanhemmat naiset että se ei sinänsä haittaa. Tuntuu joskus että olisi parempi erota, viihdyn melko hyvin itsekseni eikä perhe-elämä oikein ole mun juttu vaikka tietysti omia lapsiani rakastan. Saisipa sitten mennä ja tulla kuten huvittaa. Molemmat siskoni ovat perheettömiä, joskus säälin ja joskus kadehdin heitä. Olen varmaan melko itsekäs, mutta kaipaan myös läheisyyttä ja seuraa. Että tällainen turha avautuminen tällä kertaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat