Te joilla on useampi lapsi, miten saatte arjen pyörimään?

Vierailija

Vinkkejä kaivataan. Miehen isyysloma loppui ja minä jään kotiin 4v:n, vauvan kanssa. Tässä on elelty taas vauva-arkea ja viimeisen viikon olen itkenyt sitä kuinka huono äiti olenkaan ja kuinka emme pärjää lasten kanssa kun mies lähtee töihin, nytkin on ollut kaoottista vaikka vauva on "normaali" pieniä mahakipuja lukuunottamatta. Pahin ongelma on tämä riittämättömyyden tunne: itken joka ilta sitä, että esikoinen on jäänyt sivurooliin. "Kukas on minun leikkikaveri?" -kyselee monta kertaa päivässä, eikä me olla saatu järjestettyä leikkiaikaa tarpeeksi. Koirat pitää ulkoiluttaa, ruokaa pitää tehdä, maitoa pitää pumpata, kaupassa pitää käydä, vauvaa täytyy hoitaa... Esikoinen reagoi tilanteeseen hakemalla huomiota nyt hyvin paljon negatiivisen kautta kiukuttelulla ja vastaan vänkäämisellä. -Ja tämähän ei arkea ainakaan helpota. Kuinka te muut olette pärjänneet? Jätittekö vain suosiolla aamu-ulkoilut pois? Sanoitteko että leiki yksinäsi? (Esikoinen ei pitkiä aikoja yksinään leiki.) Miten saitte lasten päiväunet samaan rytmiin? Pitäisikö vauva laittaa kantoliinaan vai mihin kun tuntuu, että tuo nukkuu 2h, sitten itkee tai on sylissä koko hereilläoloaikansa 20min-4h. Miten olette jaksaneet kun lapsi on tiheään ruokaa vailla ja olette valveilla päivät ja yöt? Voi, kertokaa joku. Tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein vaikka esikoisella oli koliikki ja luulin, että sen kokeneena tällainen rauhallisempi vauva olisi helppo ja jaksaisin - olenkin aivan uuvuksissa ja neuvoton. Kaikki vinkit otetaan siis vastaan, kiitos.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Nelivuotias tarvitsee ikätovereiden seuraa, se on selvä. Vähän persoonasta riippuen joko ihan joka päivä, mutta useamman kerran viikossa aivan varmasti. Ei vanhemman tehtävä ole pelle Hermannina viihdyttää lasta ja leikkiä hänen kanssaan. Aikuisen "leikkiminen" on aina enemmän tai vähemmän teennäistä ja sen lapsi vaistoaa. 

Eli hommaa hänet kerhoihin tai osapäivähoitoon päiväkotiin. Se on ihan ensimmäinen arjenpyöritysvinkki. 

Vierailija

Tsemppiä!! Been there...

Ota esikoinen 'avuksi' vauvan hoitoon eli pyydä antamaan vaippa, tutti jne ja kehu vuolaasti kun auttaa. Näin saat hoidettua vauvan tarpeet ilman että esikoinen jää täysin vaille huomiota. Huomio myös esikoista aina kun voit, ekstra suukkoja ja paijailuja ja haljea. 

Vauvan syömiset on tietty ykkösprioriteetti, niitä ei voi lykätä, joten esikoinen toiseen kainaloon kun kuopus syö ja vaikka lukuhetki samalla. Päiväunet synkronoin heti samaan rytmiin, meillä esikoinen nukkui vanhempien huoneessa pinniksessä tuolloin. Eli esikoinen pinnikseen, vauva viereen sängylle ja tissi suuhun ja kaikki saa nukuttua. Toki tästä ollaan monta mieltä, ei välttämättä ole järkevää opettaa vauvaa nukahtamaan tissi suussa, mutta meillä se toimi hyvin koska olin itse niin väsynyt yösyötöistä ja sitten viimesitään unikoulun avulla saa vieroitettua niistä.

Ulkoiluista ei luovuttu aamuisin, vauva vaunuun ja puistoon, pienet nukkuu niin paljon että toimi hyvin ja varsinkin sitten kun löytyi se kolmien päikkäreiden rytmi niin ajoitus oli helmpompi.

Ruokaa pakkaseen tai jotain helppoa tarjottavaa, tyyliin paistetut kananrinnat ja pasta. Mitään lasagnea on turha alkaa vääntää päiväsaikaan kun molemmat hereillä. 

Vierailija

Itsellä 16v, 12v, 6v, 5v ja vauva tulossa. Vanhin ei enää kyllä asu kotona vaan opiskelee muualla. Toisiksi vanhin on erityislapsi. Nyt meille on tulossa vauva. Itseäni ei kyllä pelota yhtään miten pärjään, on sitä noiden neljänkin kanssa jotenkin eteenpäin rämmitty. Mies on yrittäjä ja tekee monesti 16h päiviä. Meillä myös 2 koiraa.

Vierailija

Meillä aikalailla sama tilanne, esikoinen 4-vuotias ja vauva 2 kk. Emme ottaneet esikoista pois päiväkodista vauvan syntyessä, vaan hän jatkoi siellä osa-aikaisesti, sillä itselläni on tarkoitus palata opiskelemaan heti vanhempainvapaiden päätyttyä ja emme viitsineet venkslata hoidon kanssa edestakaisin. Olen huomannut, että tämä olo kyllä koko perheen jaksamisen kannalta tosi tärkeä juttu, vaikkei se ollutkaan syy esikoisen päivähoidon jatkamiselle. Kannattaa ehdottomasti yrittää saada esikoiselle esimerkiksi jiku kerhopaikka tai harkita osapäivähoitoa tilanteesta riippuen :) Tsemppiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nelivuotias tarvitsee ikätovereiden seuraa, se on selvä. Vähän persoonasta riippuen joko ihan joka päivä, mutta useamman kerran viikossa aivan varmasti. Ei vanhemman tehtävä ole pelle Hermannina viihdyttää lasta ja leikkiä hänen kanssaan. Aikuisen "leikkiminen" on aina enemmän tai vähemmän teennäistä ja sen lapsi vaistoaa. 

Eli hommaa hänet kerhoihin tai osapäivähoitoon päiväkotiin. Se on ihan ensimmäinen arjenpyöritysvinkki. 


Osapäivähoitoon menee tammikuussa, on siis ollut kokoaikainen äitiyslomaan asti ja äitiyslomankin aikana kävi päiväkodissa osapäiväisenä aina kun oli jotain mukavaa ohjelmaa tai minulla menoja. Päiväkodin hoitajat vain ovat jakautuneet tässä kahteen leiriin: toiset tolkuttaa että äiti on lapsen paras hoitaja ja että ei voida edes ottaa hoitovuoroja vastaan ennen kuin kaikki "oikeasti hoitoa tarvitsevat" ovat ilmoittaneet vuoronsa. Toiset taas ovat sitä mieltä että esikoisen on ehdottomasti tultava kun viihtyy niin hyvin muiden seurassa (ja kavereita ei päiväkodin ulkopuolella juurikaan ole - ei varsinkaan päivisin, koska eivät ole omanikäisiä vaan isompia) ja koska esikoisemme on paljon ikäisiään edellä, saa päiväkodissa olla aina tekemässä eskarilaisten tehtäviä jne eikä lto haluaisi, että kehitys pysähtyy. Arveli sen myös aiheuttavan turhautumista kotona. Joten jokseenkin pahalle tuntuu viedä lasta hoitoon kun siellä osa porukasta pitää minua epäonnistujana vaikka itse juuri haluaisin että esikoinen saisi olla leikkikavereidensa kanssa. -ap

Vierailija

Pärjäät!!!

Totta on, että se esikoinen on nyt vähän sivu roolissa kun ei ole tottunut siihen ,että huomiota jaetaan muillekkin lapsille.

Siulla ei ole kuin 'vain' yksi 4-vuotias, mietippä jos sul olisi siinä vielä 1v, 2v, 3v,- lapset?!

Monella äidillä on ollut paaaljon tiukempi tilanne työmääräisesti kuin sinulla ja selvitty on.

Älä ymmärrä väärin, en vähättele tilannettasi ,vaan haluan tsempata siua!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotias tarvitsee ikätovereiden seuraa, se on selvä. Vähän persoonasta riippuen joko ihan joka päivä, mutta useamman kerran viikossa aivan varmasti. Ei vanhemman tehtävä ole pelle Hermannina viihdyttää lasta ja leikkiä hänen kanssaan. Aikuisen "leikkiminen" on aina enemmän tai vähemmän teennäistä ja sen lapsi vaistoaa. 

Eli hommaa hänet kerhoihin tai osapäivähoitoon päiväkotiin. Se on ihan ensimmäinen arjenpyöritysvinkki. 


Osapäivähoitoon menee tammikuussa, on siis ollut kokoaikainen äitiyslomaan asti ja äitiyslomankin aikana kävi päiväkodissa osapäiväisenä aina kun oli jotain mukavaa ohjelmaa tai minulla menoja. Päiväkodin hoitajat vain ovat jakautuneet tässä kahteen leiriin: toiset tolkuttaa että äiti on lapsen paras hoitaja ja että ei voida edes ottaa hoitovuoroja vastaan ennen kuin kaikki "oikeasti hoitoa tarvitsevat" ovat ilmoittaneet vuoronsa. Toiset taas ovat sitä mieltä että esikoisen on ehdottomasti tultava kun viihtyy niin hyvin muiden seurassa (ja kavereita ei päiväkodin ulkopuolella juurikaan ole - ei varsinkaan päivisin, koska eivät ole omanikäisiä vaan isompia) ja koska esikoisemme on paljon ikäisiään edellä, saa päiväkodissa olla aina tekemässä eskarilaisten tehtäviä jne eikä lto haluaisi, että kehitys pysähtyy. Arveli sen myös aiheuttavan turhautumista kotona. Joten jokseenkin pahalle tuntuu viedä lasta hoitoon kun siellä osa porukasta pitää minua epäonnistujana vaikka itse juuri haluaisin että esikoinen saisi olla leikkikavereidensa kanssa. -ap

Ajattele vain lapsesi parasta ja jätä joidenkin "tätien" mielipiteet omaan arvoonsa. Ehdottomasti on hyvä, että on osa-aikaisesti päiväkodissa. Ei siihen liity mitenkään se, että oma äiti on paras hoitaja. Varmasti näin on, mutta varhaiskasvatukseen liittyy ihan muita aspekteja kuin varsinainen hoito. 

Oudon vanhakantaisia mielipiteitä päiväkodissa. Kyllä ammattilaisten pitäisi tajuta, että nelivuotiaan kehityksen tukemiseen kuuluu ryhmätoiminta ja kaikki ne virikkeet, joita päiväkoti voi tuoda kotiolemista täydentäväksi elementeiksi. 

Sen ymmärrän, että monet vastustavat alle kolmivuotiaiden (ainakin kokopäiväistä) päiväkotiasiakkuutta, kun vanhempi on kotona. Nyt on kuitenkin kyseessä 4-vuotias ja jos vielä erittäin kypsä ikäisekseen, niin sitä suuremmalla syyllä pidät puolesi tässä asiassa. 

Vierailija

Jotenkin sitä vaan pallotellaan ilmassa kokonaisuutta, joinakin päivinä se pyörii hyvin ja joinakin huonommin..

Meillä 5v ja 2v, mä olen rv 22 ja mies reissutöissä. Välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :/ kahden kanssa koin vielä pärjääväni siten, että kun vauva nukkui niin täysi huomio esikoselle, esikoista paljon mukaan vauvanhoitopuuhiin auttamaan jne. Nyt kun on tuo kaksvee ja viisvee taistelupari, suurin osa ajasta menee huutoon ja kinasteluun, leluista kiistelyyn ja huomiosta kilpailemiseen :( tähän vielä keväällä se vauva niin avot! Hiukka hirvittää etukäteen! Mutta kyllä se siitä lutviutuu, kuten tähänkin asti, päivä kerrallaan, pinnaa venyttäen, yrittäen huomioida ja muistaa ne positiiviset asiat!

Tsemppiä, arki on raskasta useamman ja varsinkin vahvaluonteisten lasten kanssa, mutta positiivisella asenteella ja oman jaksamisen vaalimisella pääsee päivä kerralla eteenpäin! Muuta taikakeinoja tähän en ole keksinyt, otetaan kyllä vastaan jos joku keksii!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä!! Been there...

Ota esikoinen 'avuksi' vauvan hoitoon eli pyydä antamaan vaippa, tutti jne ja kehu vuolaasti kun auttaa. Näin saat hoidettua vauvan tarpeet ilman että esikoinen jää täysin vaille huomiota. Huomio myös esikoista aina kun voit, ekstra suukkoja ja paijailuja ja haljea. 

Vauvan syömiset on tietty ykkösprioriteetti, niitä ei voi lykätä, joten esikoinen toiseen kainaloon kun kuopus syö ja vaikka lukuhetki samalla. Päiväunet synkronoin heti samaan rytmiin, meillä esikoinen nukkui vanhempien huoneessa pinniksessä tuolloin. Eli esikoinen pinnikseen, vauva viereen sängylle ja tissi suuhun ja kaikki saa nukuttua. Toki tästä ollaan monta mieltä, ei välttämättä ole järkevää opettaa vauvaa nukahtamaan tissi suussa, mutta meillä se toimi hyvin koska olin itse niin väsynyt yösyötöistä ja sitten viimesitään unikoulun avulla saa vieroitettua niistä.

Ulkoiluista ei luovuttu aamuisin, vauva vaunuun ja puistoon, pienet nukkuu niin paljon että toimi hyvin ja varsinkin sitten kun löytyi se kolmien päikkäreiden rytmi niin ajoitus oli helmpompi.

Ruokaa pakkaseen tai jotain helppoa tarjottavaa, tyyliin paistetut kananrinnat ja pasta. Mitään lasagnea on turha alkaa vääntää päiväsaikaan kun molemmat hereillä. 


Tähän meilläkin on siis pyritty. Isoveikka tykkää pikkuisesta kamalasti ja on reipas apulainen, taitaa viha kohdistua juurikin meihin vanhempiin kun ollaan nyt niin huonoja leikkikavereita. Meillä ei rinnalle nukuteta koska en rintaa enää anna, kaikki äidinmaidotkin menee pullosta - ihan siksi että tämä olikin sellainen tississäroikkujavauva. Yritimme pari viikkoa täysimetystä tässä isyysloman aikana, mutta ei siitä mitään tullut kun minä makasin vauvaa imettämässä 24/7, jos ei tissi ollut suussa niin huuto alkoi. Nyt on siis rytmi sinänsä taisainen että 2h unta on jokaisessa välissä, yöllä yleensä hieman pidempi 2-4h väli. Tuppaa vaan valvomaan juuri esikoisen päiväuniaikaan ja illalla kun minun pitäisi päästä nukkumaan että jaksan yön ja herätä aikaisin aamulla esikoista viihdyttämään (jaksaminen on koetuksella varsinkin jos vauva on valvonut esim. 21-00 ja sitten herää 2h välein aamuun asti tai jää yöllä valvomaan vaikka syödäänkin ihan pimeässä.) -ap

Vierailija

Niin ja päiväkerhot ja muut harrastukset tosiaan esikoiselle, jotta saa kavereita ja mielekästä hommaa! Meillä kolmena päivänä viikossa joku kerho, lisäksi yhtenä päivänä viikossa perhekerho ja pari tunnin pituista harrastusta kahtena iltana viikossa. En itse kokenut hyvänä laittaa päiväkotiin, eli jos siitä koet syyllisyyttä niin on muitakin ratkaisuja :) toki jos päiväkodissa on jo tutut kaverit ja hoitajat, ei sekään välttämättä ole huono juttu! -9

Vierailija

Kiitos vinkeistä ja kannustuksesta. Yritän todella jaksaa uskoa siihen, että saadaan rytmi kohdalleen ja että esikoinenkin tottuu tilanteeseen eikä ole yhtä murheen murtama kuin äitinsä. Osapäivähoidosta todella pidän kiinni vaikka hoitajien kommentit tuntuu pahalle, esikoinen on kuitenkin viihtynyt hoidossa aina niin hyvin eikä omanikäistä seuraa kotipuolessa ole. Ehkä minulle heräsi vain ajatus että todella teen väärin kerta päiväkodistakin sanotaan sen suuntaista kommenttia, että kotona niiden lasten paikka on (siitäkin huolimatta ettei siellä leikkikavereita ole.) Jotenkin ehkä myös olen hämmästynyt tästä vauva-arjen raskaudesta kun ihan suunniteltiin lapsille isoa ikäeroa, että minä koliikkivauvan jälkeen jaksan vaikka toisenkin koliikkivauvan ja isomman lapsen kanssa. Voi hyvä luoja jos tälläkin olisi ollut koliikki niin itkisin varmaan jossain tuolla nurkassa itsekin! Nyt minulla on sentään vauva joka nukkuu 2h putkeen kun esikoisella se oli 20min! Pitäisi olla tyytyväinen ja helpottunut, mutta sen sijaan olenkin peloissani ja väsynyt. Mutta kiitos kovasti tsempeistä. Täytyy yrittää olla armollisempi itselleen ja toivoa ettei esikoinen pahasti traumatisoidu vauva-arjesta. -ap

Vierailija

Kyllä sinä pärjäät. Mieskin vielä apuna ja vanhempi päiväkotiin menossa. Ihan kokemuksesta puhun. Itsellä kaksi alle 4 vuotiasta ja yksinhuoltajaksi jäin jo ennen nuoremman syntymää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Niin ja päiväkerhot ja muut harrastukset tosiaan esikoiselle, jotta saa kavereita ja mielekästä hommaa! Meillä kolmena päivänä viikossa joku kerho, lisäksi yhtenä päivänä viikossa perhekerho ja pari tunnin pituista harrastusta kahtena iltana viikossa. En itse kokenut hyvänä laittaa päiväkotiin, eli jos siitä koet syyllisyyttä niin on muitakin ratkaisuja :) toki jos päiväkodissa on jo tutut kaverit ja hoitajat, ei sekään välttämättä ole huono juttu! -9

Meillä on tarjolla päiväkerho vain 1x/vko ja sekin on vain 2h. Perhekerhossa ei ollut kuin vauvaperheitä eli esikoinen ei siitä hyödy. Mieleisiä harrastuksia ei oikein ole löytynyt, siis sellaisia johon voisi lapsen viedä kun jalkapallojoukkueet alkaa 6-vuotiaista ja esikoinen ajaa motocrossia ja enduroa eikä siinäkään ole näin pienille mitään ryhmää vaan poika käy isänsä ja isän kavereiden kanssa ajamassa. Meidän urheiluseurat eivät järjestä mitään aikuinen-lapsi -juttuja, joten sitäkään kautta ei voi kavereita löytää (ei sillä, kun on koirat ja muut illalla hoidettavana niin epäilen ettei mies lätisi enää lapsen kanssa mihinkään jumppaan.) Asutusalueellamme on vain yksi saman ikäinen lapsi ja hänen kanssaan käydäänkin aina leikkimässä kun vain vanhempien työvuorot natsaa. Muut kaverit on kouluikäisiä eivätkä nekään jaksa noin pientä roikottaa jokapaikassa mukana, silloin tällöin nappaavat pihalta mukaansa ulkoleikkeihin tai mennään sovitusti kyläilemään. Olemme asuneet täällä muutaman vuoden ja olen kyllä aktiivisesti kiertänyt kylän muitakin leikkipuistoja esikoisen kanssa jos sattuisi löytymään leikkikavereita, mutta ihan kahdestaan on saatu leikkiä, ei ole muita ihmisiä näkynyt. :(

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat