Arvatkaa mitä? olen ollut 20v suhteessa ihmiseen
Joka ei ole koskaan vienyt mua mihinkään, mulla ei ole ollut ikinä hauskaa hänen kanssaan. Hän ei tuo mitään lisäarvoa elämääni. surullisinta on ollut tajuta se, että ei ole rakastanut koskaan.
Miten tästä selviää? Ero on ainoa vaihtoehto..kai minä voin vaatia että elämässäni on sisältöä..hän ei siihen enää kuulu muutenkuin lasteni isänä.
Kommentit (60)
Ehkä olet juuri tasoisessasi suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet juuri tasoisessasi suhteessa.
Kiitos. Tai ehkä multa puuttuu itsetunto ja itsekunnioitus? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
Ap
Ei ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
ApEi ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Ei :( ei mulla ole ollut terveen parisuhteen mallia kotona. Olin suhteen alkuaikana pahasti masentunut, joten tyydyin kohtalooni. En aio enää tyytyä. Ap
Aika ulkoaohjautuvaa puhua, että "mies vie minut jonnekin". Mitä muuta voi suhteelta odottaa, kuin pettymystä? Et sä mikään puudeli ole, jota mies vie jonnekin, vaan aikuinen täysivaltainen ihminen, jolla pitäisi tosiaan olla omaa halua ja ellei ole, niin paha siitä on toista syyttää.
Ei miehesi ole vastuussa sinun onnestasi, vaan hänen tehtävänsä on korkeintaan tukea sinua, kun sinä löydät oman halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
ApEi ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Ei :( ei mulla ole ollut terveen parisuhteen mallia kotona. Olin suhteen alkuaikana pahasti masentunut, joten tyydyin kohtalooni. En aio enää tyytyä. Ap
Mulla oli samaa, ap. Oletko ihan varma, ettei mies haluaisi tukea sua, jos puhut hänelle rehellisesti tunteistasi ja tuntemuksistasi minä-muodossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
ApEi ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Ei :( ei mulla ole ollut terveen parisuhteen mallia kotona. Olin suhteen alkuaikana pahasti masentunut, joten tyydyin kohtalooni. En aio enää tyytyä. Ap
Mulla oli samaa, ap. Oletko ihan varma, ettei mies haluaisi tukea sua, jos puhut hänelle rehellisesti tunteistasi ja tuntemuksistasi minä-muodossa?
Mut on niin lyöty tässä suhteessa että mä en jaksa edes yrittää - vaan riuhtoa itseni irti ja pois. Ap
Mä elin samanlaisessa suhteessa ja halusin jatkaa, vaikka mies ei kunnioittanut minua yhtään. Petti, häipyi ryyppyreissuilleen, pahoinpiteli, teki lapsen vieraan naisen kanssa ja vaikka mitä. Annoin kaiken anteeksi ja mua poljettiin kuin kynnysmattoa. Lopulta tämä mies jätti mut naisen takia, jonka kanssa oli pettänyt useita kertoja. Nyt olen aivan rikki ja masentunut ja aikuiset lapsemmekaan eivät ymmärrä, että olen masentunut ja ovat meneet iloiset ja onnellisen isänsä puolelle kaikki. Olen aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mä elin samanlaisessa suhteessa ja halusin jatkaa, vaikka mies ei kunnioittanut minua yhtään. Petti, häipyi ryyppyreissuilleen, pahoinpiteli, teki lapsen vieraan naisen kanssa ja vaikka mitä. Annoin kaiken anteeksi ja mua poljettiin kuin kynnysmattoa. Lopulta tämä mies jätti mut naisen takia, jonka kanssa oli pettänyt useita kertoja. Nyt olen aivan rikki ja masentunut ja aikuiset lapsemmekaan eivät ymmärrä, että olen masentunut ja ovat meneet iloiset ja onnellisen isänsä puolelle kaikki. Olen aivan yksin.
Voi sua... :( ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
ApEi ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Ei :( ei mulla ole ollut terveen parisuhteen mallia kotona. Olin suhteen alkuaikana pahasti masentunut, joten tyydyin kohtalooni. En aio enää tyytyä. Ap
Mulla oli samaa, ap. Oletko ihan varma, ettei mies haluaisi tukea sua, jos puhut hänelle rehellisesti tunteistasi ja tuntemuksistasi minä-muodossa?
Mut on niin lyöty tässä suhteessa että mä en jaksa edes yrittää - vaan riuhtoa itseni irti ja pois. Ap
Millälailla lyöty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
ApEi ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Ei :( ei mulla ole ollut terveen parisuhteen mallia kotona. Olin suhteen alkuaikana pahasti masentunut, joten tyydyin kohtalooni. En aio enää tyytyä. Ap
Mulla oli samaa, ap. Oletko ihan varma, ettei mies haluaisi tukea sua, jos puhut hänelle rehellisesti tunteistasi ja tuntemuksistasi minä-muodossa?
Mut on niin lyöty tässä suhteessa että mä en jaksa edes yrittää - vaan riuhtoa itseni irti ja pois. Ap
Millälailla lyöty?
Henkisesti. Ap
Entä jos miehesi on koko liittonne ajan toivonutkin, että itsenäistyt ja alat ottaa vastuusi elämästäsi?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos miehesi on koko liittonne ajan toivonutkin, että itsenäistyt ja alat ottaa vastuusi elämästäsi?
Se selviää, kun tänään ilmoitan että haluan hänen lähtevän
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
ApEi ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Ei :( ei mulla ole ollut terveen parisuhteen mallia kotona. Olin suhteen alkuaikana pahasti masentunut, joten tyydyin kohtalooni. En aio enää tyytyä. Ap
Mulla oli samaa, ap. Oletko ihan varma, ettei mies haluaisi tukea sua, jos puhut hänelle rehellisesti tunteistasi ja tuntemuksistasi minä-muodossa?
Mut on niin lyöty tässä suhteessa että mä en jaksa edes yrittää - vaan riuhtoa itseni irti ja pois. Ap
Millälailla lyöty?
Henkisesti. Ap
No mikä on saanut sinut kasvamaan sitten henkisesti liittonne aikana? Saanko arvata? Se, että mies ei ole hylännyt SINUA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos miehesi on koko liittonne ajan toivonutkin, että itsenäistyt ja alat ottaa vastuusi elämästäsi?
Se selviää, kun tänään ilmoitan että haluan hänen lähtevän
Ap
Ja oletat, että hän painaa alas päänsä häpeästä ja kerää kamansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
ApEi ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Ei :( ei mulla ole ollut terveen parisuhteen mallia kotona. Olin suhteen alkuaikana pahasti masentunut, joten tyydyin kohtalooni. En aio enää tyytyä. Ap
Mulla oli samaa, ap. Oletko ihan varma, ettei mies haluaisi tukea sua, jos puhut hänelle rehellisesti tunteistasi ja tuntemuksistasi minä-muodossa?
Mut on niin lyöty tässä suhteessa että mä en jaksa edes yrittää - vaan riuhtoa itseni irti ja pois. Ap
Millälailla lyöty?
Henkisesti. Ap
No mikä on saanut sinut kasvamaan sitten henkisesti liittonne aikana? Saanko arvata? Se, että mies ei ole hylännyt SINUA.
No ei ole hylännyt, mutta se ei aina riitä. Kyllä sitä rakkautta ja aitoa välittämistä tarvitaan. "vain lapsia pidetään kädestä kiinni", oli vadtaus kun halusin joskus häntä kädestä kiinni pitää. Ap - ja kos rakastaisi - luulisi kaipaavan läheisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos miehesi on koko liittonne ajan toivonutkin, että itsenäistyt ja alat ottaa vastuusi elämästäsi?
Se selviää, kun tänään ilmoitan että haluan hänen lähtevän
ApJa oletat, että hän painaa alas päänsä häpeästä ja kerää kamansa?
Terve anonyymimies.. jos en enää halua olla yhdessä - on hänen hyväksyttävä se. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan surullinen huomio.
On. Todella :(
ApEi ole koskaan aiemmin tullut mieleen?
Itse olisin jo seurusteluaikana jättänyt miehen, jonka kanssa ei ole hauskaa ja joka ei koskaan vie minua mihinkään.
Ei :( ei mulla ole ollut terveen parisuhteen mallia kotona. Olin suhteen alkuaikana pahasti masentunut, joten tyydyin kohtalooni. En aio enää tyytyä. Ap
Mulla oli samaa, ap. Oletko ihan varma, ettei mies haluaisi tukea sua, jos puhut hänelle rehellisesti tunteistasi ja tuntemuksistasi minä-muodossa?
Mut on niin lyöty tässä suhteessa että mä en jaksa edes yrittää - vaan riuhtoa itseni irti ja pois. Ap
Millälailla lyöty?
Henkisesti. Ap
No mikä on saanut sinut kasvamaan sitten henkisesti liittonne aikana? Saanko arvata? Se, että mies ei ole hylännyt SINUA.
No ei ole hylännyt, mutta se ei aina riitä. Kyllä sitä rakkautta ja aitoa välittämistä tarvitaan. "vain lapsia pidetään kädestä kiinni", oli vadtaus kun halusin joskus häntä kädestä kiinni pitää. Ap - ja kos rakastaisi - luulisi kaipaavan läheisyyttä?
Hänellä on jotain omia ongelmia, kun noin reagoi. Ei se sinänsä rakastamisen määrästä vielä kerro oikeastaan mitään. Mutta on todella surullista kyllä joo. Tehän olette kuin kaksi marjaa, kuten kumppanit useinkin ovat.
Varmaan surullinen huomio.