Onko teidän mielestä tavallisilla duunariperheillä rahallisesti liian tiukkaa nyky-Suomessa?

Vierailija

Esim. vuokra on yleensä sen 800 euroa tai enemmänkin, jos on pari lasta...
Päivähoitomaksut kahdesta lapsesta 370 euron luokkaa...
Sitten auto- tai julkisten liikennevälineiden maksut.
Lasten vaatteet, harrastukset, ruoka...
Käteen saattaa jäädä koko perheeltä vain noin 2800 yhteensä palkkatuloja, vaikka molemmat kokopäivätyössä, koska verot...
Onko se väkisin niin, että kaikki menee mikä tulee? Jos siis esim. äiti on vaikka päiväkodissa lastenhoitajana tai kaupan asiakaspalvelutiskillä, yrityksen palkanlaskija tai koulun keittäjänä tai muuta tavallista ja isä vaikka nyt autonkorjaaja, tehtaassa jonkun koneen käyttäjä tai trukkikuski, Bilteman myyjä tai vaikka hevosten hoitaja. Siis tavallista matalapalkkaista työtä tekevät, miten pärjäävät perheineen nykyään? Onko edes mahdollista jäädä mitään säästöön?

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

Globaalissa vertailussa suomalaiset perheet ovat rikkaita. Länsieuroppalaisessa vertailussa ei mene yhtä hyvin. Varsinkin hyvätuloisten ostovoima on "köyhän" Portugalin tasoa. Siis meidän, joiden verotusta olisi vasemmiston mielestä  varaa  tuntuvasti kiristää.

Vierailija

En ymmärtä miten lapsiperheet pärjäävät nykyisin. Minulla jo aikuiset lapset ja ei ole enää velkaa mutta silti tosi paljon menee pelkkiin pakollisiin menoihin joita ei 90-luvulla jolloin omat lapset olivat pieniä ollut samassa määrin. Kaikki maksut ovat nousseet mutta tulotaso ei. En ihmettele ettei perheillä jää rahaa jää säästöön.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä miten lapsiperheet pärjäävät nykyisin. Minulla jo aikuiset lapset ja ei ole enää velkaa mutta silti tosi paljon menee pelkkiin pakollisiin menoihin joita ei 90-luvulla jolloin omat lapset olivat pieniä ollut samassa määrin. Kaikki maksut ovat nousseet mutta tulotaso ei. En ihmettele ettei perheillä jää rahaa jää säästöön.

Mitä pakollisia menoja nyt on, mitä ei 1990-luvulla ollut? Siis oikeasti pakollisia, kuten verot ja veroluonteiset maksut. Tietysti, jos jokatalvinen 2 viikkoa Thing Thungissa ja uusi 750 euron älypuhelin kerran vuodessa on "pakollista", niin sitten toki ymmärrän.

Vierailija

Itse olen duunari pajalla ja muija myyjä, ei meille mitään jää säästöön ja joudun tekemään vielä pimeitä iltahommia että olisi yhtään ylimääräistä käyttörahaa.
Ok talon lainan lyhennys 800€/kk lapsen päivähoito 230€/kk sähkö 100-500€/kk vesi 170€/2KK 2KPL autoja, netti, puhelimet, vakuutukset,ruuat ym.ym.

Vierailija

Jos duunarilla on pysyvä työ, niin todennäköisesti pärjää ihan ok. Ne ketkä ovat tiukimmilla ovat todennäköisesti vuosia opiskelleet, mutta jotka eivät saa vakityötä vaan sekalaisia pätkätöitä ja aina välillä työttömyyspätkiä välissä ja työhön saattaa joutua lähtemään kauaskin, joten kulkemiseen menee aikaa, mutta lähemmäs ei kannata muuttaa, kun nyt 200 km päässä oleva työ saattaa ensi vuonna olla 100 km juuri päinvastaiseen suuntaan. Tässä yhdistyy se, että elämästä on mennyt iso pätkä erittäin pienillä tuloilla ja todennäköisesti on vielä opintolainaa, mutta kun pitäisi päästä tienaamaan, ei saa töitä, jolla meinaisi kunnolla pärjätä. Omistusasunto tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi, mutta asuntolainaa on vaikea saada, kun työtilanne on jatkuvasti epävarma.

Vierailija

Usein ongelma on , että taloon satsataan liikaa jolloin muu elämä muuttuu kituuttamiseksi. Aina ei voi valita, mutta useat saisivat helposti paremman elämän vähän pienemmällä talolla ja muutamalla lapsella vähemmän

Vierailija

Meillä silloin kun oltiin molemmat duunareita (vielä pari vuotta sitten), niin ei todellakaan jäänyt mitään säästöön! Kesän lomarahoilla ja veronpalautuksilla paikattiin talvella miinuksille mennyttä taloutta. Edes Ruotsiin ei ollut varaa mennä laivalla, Virossa pääsi käymään kerran vuodessa, jos säästi sitä varten. Ulkona pystyi syömään jossain edullisessa paikassa silloin tällöin (noin kerran parissa kuukaudessa) jos muuten teki halpaa kotiruokaa ja mielellään lihat osti alesta, kauden hedelmiä ja vihanneksia jne. Lasten sisävaatteet ostin kirpparilta ja alesta, ulkovaatteet alesta eikä niihin silti meinannut rahat riittää. Monesti oli kamala stressi raha-asioista ja piti vielä vaan nipistää jostain ja todellakin kokopäivätyössä ollaan molemmat aina oltu (paitsi mun äitiyslomien ja lyhyiden hoitovapaiden ajan, pitkään hoitovapaaseen ei todellakaan ollut varaa). Kaksi lasta on. Pieninä yksityiskohtina näin joulun alla tuotti ylimääräistä stressiä joululahjojen hankinta (yritin hankkia pitkin vuotta halvalla alennuksesta ja tehdä osan itse) ja sekin oli iso lovi budjettiin, jos sattui useammat lasten kaverisynttärit (ja niihin lahjan osto) kuukaudessa. Omien lasten synttärijärjestelyt veti lasten synttärikuukausien talouden miinuksille. Jos saatiin joskus lahjaksi rahaa, niin ne meni tiukempina kuukausina ihan vaan laskuihin ja ruokaan! Hiukset leikattiin yleensä itse jne. 

Mies sitten innostui opiskelemaan työn ohessa pidemälle ja on nyt isompipalkkaisissa töissä ja on helpottanut paljon se rahallisesti! Tiukkoina aikoina opimme säästeliäiksi, joten nyt säästäminen onkin melko helppoa, kun eletään suunnitellaan vanhalla tyylillä ja laitetaan säästöön mitä jää yli. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä miten lapsiperheet pärjäävät nykyisin. Minulla jo aikuiset lapset ja ei ole enää velkaa mutta silti tosi paljon menee pelkkiin pakollisiin menoihin joita ei 90-luvulla jolloin omat lapset olivat pieniä ollut samassa määrin. Kaikki maksut ovat nousseet mutta tulotaso ei. En ihmettele ettei perheillä jää rahaa jää säästöön.

Mitä pakollisia menoja nyt on, mitä ei 1990-luvulla ollut? Siis oikeasti pakollisia, kuten verot ja veroluonteiset maksut. Tietysti, jos jokatalvinen 2 viikkoa Thing Thungissa ja uusi 750 euron älypuhelin kerran vuodessa on "pakollista", niin sitten toki ymmärrän.

Mulla ei ole palkka noussut 7 vuoteen kuin 1 € mutta hinnat ovat nousseet koko ajan. Kaikki hinnat ja veroluonteiset maksut ovat nousseet. Vesi, sähkö, ruoka, bensa, vuokrat, kiinteistöverot....

Vierailija

Me ollaan tuollainen duunariperhe. Bruttotulot on 4700€. Eipä siitä järjettömiä käteen jää. Asumme vuokralla pääkaupunkiseudulla ja meillä on 2 lasta. Auto on pakollinen, sillä olen töissä todella huonojen kulkuyhteyksien päässä. Enkä halua etsiä uutta paikkaa, sillä kyseessä on vakituinen kokopäiväinen työ alalla, jossa on enemmän tekijöitä kuin töitä. Yksi lapsi on päiväkodissa ja maksamme näillä tuloilla täyden hinnan. Vuokra on kuitenkin isossa asunnossamme kohtuullinen: 850€. Isompi lapsi, koululainen, käy seurakunnan kerhossa pelaamassa sählyä. Se maksaa vain parikymppiä vuodessa. Emme näillä tuloilla voi jatkuvasti ostella uusia tietokoneita, tabletteja ja puhelimia. Yritämme pikkuisen laittaa kuukausittain säästöön, jotta päästään kesällä huvipuistoon ja jotta saamme ostettua lapsille lahjoja.
Suunnittelen aina etukäteen muutaman päivän/viikon ruokalistan ja käyn listan kanssa kaupassa. Aina joudun laskemaan ja valitsemaan sitä tarjouslihaa ja halvinta leikkelettä, sillä kasviksista ja hedelmistä en halua lasten takia tinkiä.
Yksi asia johon olen panostanut, on vakuutukset. Kilpailutan parin vuoden välein vakuutukset, mutta en välttämättä valitse halvinta, vaan parhaan. En halua joutua liriin, jos jotain sattuu. Saan mielenrauhan siitä tiedosta, että perheenjäsenet, koti ja auto on turvattu vahingon varalta. Taloutemme ei kaadu siihen, että lapsi aukaisee autonoven parkkipaikalla naapuriauton kylkeen ja naapurin auton koko kylki menee maalaukseen.
Välillä elämä tuntuu kituuttamiselta, mutta toisaalta, en osaa enempää kaivatakaan.

Vierailija

Kahden lapsen kokoaikainen päivähoito maksaa jo yli 500e kuukaudessa ja se hinta nousee lähes joka vuosi. Nythän on taas tulossa isot korotukset, summa vaan ei ole vielä tiedossa.. Asuminen varsinkin pk-seudulla on kallista, kun neliöhinta on korkea. Sähkö, vesi, kaikki kallistuu joka vuosi melkein ja useamman henkilön perheessä se korotus tuntuu enemmän. Harrastusmaksut nousee koko ajan, bussiliput, matkustelu ja kaikki muu vapaa-ajan menot tuntuu kukkarossa. Me pärjätään ihan hyvin, mutta olen säästäväinen luonteeltani. Käytän aikaa löytääkseni käytettynä urheiluvälineitä, vaatteita, huonekaluja yms ja seuraan tarjouksia, pakkaan eväät melkein joka paikkaan, leivon paljon itse enkä koe sitä minään rasitteena. Mutta kyllä aika suuret tulot pitää olla, jos haluaa pitää yllä korkeaa elintasoa ja vielä hankkia 2-3 lasta :-)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä miten lapsiperheet pärjäävät nykyisin. Minulla jo aikuiset lapset ja ei ole enää velkaa mutta silti tosi paljon menee pelkkiin pakollisiin menoihin joita ei 90-luvulla jolloin omat lapset olivat pieniä ollut samassa määrin. Kaikki maksut ovat nousseet mutta tulotaso ei. En ihmettele ettei perheillä jää rahaa jää säästöön.

Mitä pakollisia menoja nyt on, mitä ei 1990-luvulla ollut? Siis oikeasti pakollisia, kuten verot ja veroluonteiset maksut. Tietysti, jos jokatalvinen 2 viikkoa Thing Thungissa ja uusi 750 euron älypuhelin kerran vuodessa on "pakollista", niin sitten toki ymmärrän.


90-luvulla ei ollut nettiä, kännyköitä ja niihin liittyviä maksuja esim. Kuten sanoin myös sellaiset maksut ovat nousseet paljon mitkä vielä 90-luvulla oli suht siedettävällä tasolla, esim. Sähkö, kiinteistöverot, polttoaineet.

Vierailija

En ymmärrä tätä ketjua lainkaan, koska duunarithan tienaa paljon enemmän kuin akateemiset! Täällähän palkkavertailuissa aina kerrotaan siitä, miten amiksen käynyt puoliso tienaa sellaiset 100 000 e/v ja harmaista töistä pari kymppitonnia päälle. Ja muistetaan sanoa, että ei kannata tuhlata elämää koulunkäyntiin, kun fiksulle on aina töitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä miten lapsiperheet pärjäävät nykyisin. Minulla jo aikuiset lapset ja ei ole enää velkaa mutta silti tosi paljon menee pelkkiin pakollisiin menoihin joita ei 90-luvulla jolloin omat lapset olivat pieniä ollut samassa määrin. Kaikki maksut ovat nousseet mutta tulotaso ei. En ihmettele ettei perheillä jää rahaa jää säästöön.

Mitä pakollisia menoja nyt on, mitä ei 1990-luvulla ollut? Siis oikeasti pakollisia, kuten verot ja veroluonteiset maksut. Tietysti, jos jokatalvinen 2 viikkoa Thing Thungissa ja uusi 750 euron älypuhelin kerran vuodessa on "pakollista", niin sitten toki ymmärrän.


90-luvulla ei ollut nettiä, kännyköitä ja niihin liittyviä maksuja esim. Kuten sanoin myös sellaiset maksut ovat nousseet paljon mitkä vielä 90-luvulla oli suht siedettävällä tasolla, esim. Sähkö, kiinteistöverot, polttoaineet.

Lisään vielä että palkat eivät ole nousseet samassa tahdissa, sillä viime vuosinahan on ollut tämä "yhteiskunnan talkoohenki"-ajattelu voimissaan missä tingitään palkankorotuksista "meidän kaikkien hyväksi"

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä miten lapsiperheet pärjäävät nykyisin. Minulla jo aikuiset lapset ja ei ole enää velkaa mutta silti tosi paljon menee pelkkiin pakollisiin menoihin joita ei 90-luvulla jolloin omat lapset olivat pieniä ollut samassa määrin. Kaikki maksut ovat nousseet mutta tulotaso ei. En ihmettele ettei perheillä jää rahaa jää säästöön.

Mitä pakollisia menoja nyt on, mitä ei 1990-luvulla ollut? Siis oikeasti pakollisia, kuten verot ja veroluonteiset maksut. Tietysti, jos jokatalvinen 2 viikkoa Thing Thungissa ja uusi 750 euron älypuhelin kerran vuodessa on "pakollista", niin sitten toki ymmärrän.


90-luvulla ei ollut nettiä, kännyköitä ja niihin liittyviä maksuja esim. Kuten sanoin myös sellaiset maksut ovat nousseet paljon mitkä vielä 90-luvulla oli suht siedettävällä tasolla, esim. Sähkö, kiinteistöverot, polttoaineet.

En ole tuo kirjoittaja, mutta esim. lasten ulkovaatteet on nykyään kalliimpia ja samalla parempia. 90-luvulla oli ihan ok liikkua serkulta perityssä paikatussa enstex-puvussa mutta nykyään pitää olla goretexia ja mieluiten niin haalarissa kuin kengissä. Kyllä se Säästöpörssin vettä hylkimätön haalari erottuu nykyään joukosta tai jotkut vettä sienen lailla imevät halppiskengät. Ei kukaan halua lapsensa olevan resupekka ja erottuvan noin ikävästi porukasta. Ja ne vaatteet jää lapsilla pienisi USEIN. Joka vuosi saa yleensä ostaa isommat välikausi- ja talvivermeet kaikkineen.

Aikuisten lisäksi myös lapsilla on nykyään kännykät ja jo ihan pienistä koululaisista lähtien! 

Sitten on esim. pleikkarit ja muut pelikojeet, ei sekään ole välttämätöntä, mutta kyllä siinä taas erottuu joukosta jos ei sellaista ole ja kaikilta kavereilta löytyy. Tämä siis noin eskari-/ala-asteiästä eteenpäin. 

rumaläski
Seuraa 
Liittynyt6.11.2015

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä miten lapsiperheet pärjäävät nykyisin. Minulla jo aikuiset lapset ja ei ole enää velkaa mutta silti tosi paljon menee pelkkiin pakollisiin menoihin joita ei 90-luvulla jolloin omat lapset olivat pieniä ollut samassa määrin. Kaikki maksut ovat nousseet mutta tulotaso ei. En ihmettele ettei perheillä jää rahaa jää säästöön.

Mitä pakollisia menoja nyt on, mitä ei 1990-luvulla ollut? Siis oikeasti pakollisia, kuten verot ja veroluonteiset maksut. Tietysti, jos jokatalvinen 2 viikkoa Thing Thungissa ja uusi 750 euron älypuhelin kerran vuodessa on "pakollista", niin sitten toki ymmärrän.

Etkö keksi mitään välimuotoa verojen ja tuhlailun välillä? 

Yksi juttu olisi kyllä se, että ei minun lapsuudessani meillä tarvittu tietokonetta tai nettiä. Nykyään sellainen on vähän pakollinen työnhaun kannalta, vai kirjastossako sitä pitäisi työhakemuksia vääntää? Siinähän menee tuntikausia kun kustomoi hakemukset (muutenhan on oma vika ettei työllisty kun lähetti saman CV:n kaikille). Ainakin minun hakemani paikat ilmoittavat usein jo ilmoituksessa etteivät ota vastaan puhelin- tai paperitiedusteluita.

Myös työelämässä tarvitaan tietokonetta. Sen lisäksi että laitan tuntilaskelman pomolle kahdesti kuussa, on hän usein minuun yhteydessä sähköpostitse. Pitäisi siis ensin pyöräillä työpaikalta päiväkodille ja sitten kävellä lapsen kanssa kotiin. Jättää lapsi kotiin ja pyöräillä keskustaan kirjastoon tarkistamaan sähköposti. Samalla tietty toivoo että pomo on just nyt lähettänyt sen tärkeän viestin, eikä vasta illalla.

Kännykkä on myös ihan pakollinen, kuka palkkaa tyypin joka ilmoittaa ettei hänellä ole sellaista? Ei ainakaan ihminen jonka pitäisi saada yhteys työntekijäänsä vuoron aikana. Harvassa työpaikassa kaikille on mitään työsuhdekännykkää. 90-luvulla ei tarvinnut olla jatkuvasti tavoitettavissa, lankapuhelin riitti. 

Elinkustannukset taas ovat nousseet nopeammin kuin palkkataso, voit tutustua indekseihin Tilastokeskuksen materiaalin kautta. 

Tässä nyt muutamia esimerkkejä. En viitsi alkaa halkoa hiuksia jostain parkkisakosta valittamisen palvelumaksun korotuksesta. 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat