Mies on sokea omalle käytökselleen

Tuollainen nalkuttava ja kaikesta jäkättävä mies vaan pahenee iän myötä.

Lähde tai käytä korvatulppia!

Oletko koskaan antanut miehellesi omaa aikaa? Jos hän on vain väsynyt?

Voi kuulostaa katkeran naisen purkaukselta,mutta pitkän avioliiton ja pitkän avoliiton jälkeen olen niin rikki poikki väsynyt,että en koskaan enää saman katon alle ala mieshenkilön kanssa. Myöskin seurustelu ahdistaa nykyään. Olen kuulema ihan sievä ja moni mies halunnut tutustua,mutta sanon ei. Syömässä olen käynyt miesten kanssa ja joskus vähän viiniä ja lempeä,mutta pyh millekään vakavalle. Osalle miehistä on sopinut kepeä yhdessäolo ,mutta sitten on mieleltään häiriintyneitä perään ruikuttajia. Elämä on...

Tuollaista ihmistä (miestä tai naista, sama se) joka suhtautuu muka rakkaaseen puolisoon niin että kyttää virheitä, puhuu epäystävällisesti ja alentuvasti ja näkee oikeudekseen hermostua kaikesta EI VOI SAADA muuttamaan tapojaan. Tällainen ihminen näkee sinut jonain muuna kuin tasavertaisena ja arvostettavana ihmisenä. Sitä on myöhäistä vuosien jälkeen samassa suhteessa edes yrittää muuttaa, ja todennäköisesti sama jatkuu hänen seuraavissakin suhteissaan.

Jätä se, ja kun etsit seuraavaa suhdetta niin käyttäydy itse toista kohtaan kunnioittavasti. Jos toinen sitten käyttäytyy kuitenkin ikävästi sinua kohtaan, on aika siirtyä eteenpäin. Hyvällä ja mukavalla ihmiselläkin voi joskus olla "ei niin hyviä hetkiä", esim. kerran muutamassa vuodessa. Mutta jos joku on ikävä ja töykeä jo seurustelun alkuvaiheessa, niin ei kannata haaskata omaa aikaansa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

2 lisää, että kiitä onneasi jos teillä ei ole lapsia. Meillä oli usein sellainen tilanne, että mies karjui lapsille asioista, joita itse teki koko ajan. Esim. jos lapsi ei heti totellut vaan sanoi jotain tyyliin "joo, pian", mies menetti malttinsa ihan totaalisesti, mutta kun itse siirsi häneltä pyydettyjä asioita eteenpäin, joskus vuosia, tämä oli hänen mielestään ihan normaalia ja kyllähän hänellä oli oikeus tehdä mitä lystää... :-)  Heh, onneksi siitä riitelystä on nyt päässyt eroon.

Onko lapsillani sisarpuolia jossain? Kuulostaa aivan samalta kuin oma ex. Aina lapset kärsi ja heiltä vaadittiin heti toimimista, jos isä käskee. Mutta itse sai jättää tekemättä asiat, jos ei vaan huvittanut..

Ja nyt ihmettelee miksei lapset ole hänen kanssaan yhtä läheisiä kuin minun.

Olen viime aikoina lukenut aiheesta "NVC - Nonviolent communication" eli suomeksi myötäelävä vuorovaikutus ja koen oppineeni valtavasti. Ehkä siitä voisi löytyä apua teillekin?

Vuorovaikutustilanteet kumppanini kanssa muuttuivat usein konfliktiksi ja syyttelin kovasti kumppania tilanteiden kärjistymisestä nähden hänessä narsistisia piirteitä kunnes tajusin, että ehkä minun tulisikin kääntää tarkemmin katse omaan vuorovaikutukseeni. Ymmärsin, että itse myös kommunikoin usein syyllistävään ja leimaavaan sävyyn sen sijaan, että ilmaisisin omat tarpeeni tehokkaasti ja rakentavasti ilman ylimääräistä aggressiota.

Eron jälkeen on ollut ihanaa olla rauhassa kotona. Mutta töissä joudun kuuntelemaan vammaisten höpötystä.