Mies on sokea omalle käytökselleen

Kuulostaa mun EXÄLTÄ.

Ex-mieheni on tuollainen. Ihan mahdotonta elää sellaisen ihmisen kanssa, jolta puuttuu terve itsekritiikki. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi kommunikoida rehellisesti, koska hän väheksyy toisen tarpeita ja pitää itseään maailmannapana. Exäni on muuten vieläkin sitä mieltä, että hänen luonteensa vaan on sellainen, että hän kiukustuu nopeasti ja huutaa helposti. Ja nykyinen naisystävä kuulemma arvostaa häntä, koska hän ei kuitenkaan lyö. :D Kyllä on naiset hulluja, minä tietysti mukaanlukien (onneksi tulin lopulta kuitenkin järkiini ja lopetin pääni hakkaamisen samaan tiiliseinään).

Mies on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä eikä tule muuttumaan etkä voi sille mitään.

Jos et ole onnellinen ja olet kyllästynyt miehen käytökseen niin sinun pitää jatkaa matkaa ilman miestä.

Olet jo onnistunut muuttamaan omaa elämääsi joten milä estää muuttamasta sitä lopullisesti?

Ei tarvitse enää sitten riidellä eikä pahoittaa mieltänsä jatkuvasti.

Jos et halua erota niin hyväksy miehesi sellaisena kuin hän on ja anna miehen jorinoiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vain sinä itse voit vaikuttaa siihen millainen oma elämäsi on ja itseään voi muuttaa mutta toista ei!

Kyllä se vaan niin on, että kannattaa ottaa nöyrä ja kuuliainen nainen niin säästyy paljolta.

Kertomasi mukaan ette sovi toisillenne. Miehesi tarvitsee lampaan tilalle.

Mies on saattanut kasvaa narsistin kanssa. Tunnistan hänessä oikeastaan kaiken itsestäni ja ainakin minun äitini on tunnekylmä ihminen, joka syytti minua aina kaikesta, omasta pahasta mielestään ja myös purki oman pahan mielensä - ja sitä riitti - minuun. Eihän se mene jälkiä jättämättä.

Miehen on varmaan äärimmäisen vaikeaa ja uhkaavaa myöntää, että on omaksunut kasvattajiensa antamia malleja. Uhkaavaa siksi, että oletushan on, että hänet jätetään, jos hän myöntää millainen hän on. Koska pelkkä myöntäminen ei vielä ole sama kuin muuttuminen. Ensin pitää siis myöntää noin hirveät vajeet itsessä ilman, että tietää vielä lainkaan, miten ollaan toisenlaisia.

Koska aitoa muuttumistahan tuo vaatii, ei se auta, että TIETÄÄ, miten kuuluu käyttäytyä, jos tunneilmasto ihmisen sisällä reagoi ihan muuten.

Sanoisin, että ainoa, mikä tuohon auttaa on rakkaus, ja jos miehen saisi sen verran laskemaan suojaustaan, jota kaikki tuo on, että myöntäisi itsellään ongelman, että menisi terapiaan.

Kaverini on samanlaisessa parisuhteessa ja minä olen täysin kypsä kuuntelemaan hänen narinaansa ja vinkumistaan vuodesta toiseen samasta asiasta, mutta mitään hän ei kuitenkaan asialle tee vaikka tietää minun ja muiden mielipiteen. Rasittavaa ja turhauttavaa, nykyään me muut vaihdetaan vaan aihetta kun alkaa ne samat valitukset tulemaan miehestään.

Sä et voi muuttaa miehen käytöstä, eikä mies itse selvästi halua muuttaa sitä. Sulla on siis kaksi vaihtoehtoa: joko sä jatkat elämääsi ilman miestä ja näitä ongelmia tai sitten vaan siedät tätä käytöstä.

Valinta ja seuraukset ovat sinun.

Mies on narsisti, samalaiselta kuulostaa kuin ex-mieheni ( ei kestänyt vaan teki itsemurhan), oltiin kyllä erottu jo aikaisemmin.

2 lisää, että kiitä onneasi jos teillä ei ole lapsia. Meillä oli usein sellainen tilanne, että mies karjui lapsille asioista, joita itse teki koko ajan. Esim. jos lapsi ei heti totellut vaan sanoi jotain tyyliin "joo, pian", mies menetti malttinsa ihan totaalisesti, mutta kun itse siirsi häneltä pyydettyjä asioita eteenpäin, joskus vuosia, tämä oli hänen mielestään ihan normaalia ja kyllähän hänellä oli oikeus tehdä mitä lystää... :-)  Heh, onneksi siitä riitelystä on nyt päässyt eroon.

Sanoisin , että tässä on joku muu sokea toiminnalleen kuin miehesi ;)

T: täydellinen sinkkumies , mutta eipä näy naisia...

Rasittava tyyppi. Ehkä sinun on paras päästää hänet vapauteen, jotta voi huomata seuraavissa suhteissaan, että ehkä hänessä itsessäänkin on aika paljon vikaa. Sinun on ehdottomasti parempi olla yksin kuin tuollaisen kiusaajan kanssa.

Osaako miehesi pyytää anteeksi? Olin naimisissa samanlaisen idiootin kanssa ja koin ärsyttävimmäksi asiaksi hänen kyvyttömyytensä nähdä itsessään mitään vikaa ja sen vuoksi hän ei tietenkään koskaan edes pyytänyt anteeksi törkeätä uhmaikäisen kiukutteluaan ja huutokohtauksiaan. Tuhahteli vaan kun pyysin anteeksipyyntöä. Hänen kanssaan elettyäni ymmärrän miksi anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat niin tärkeitä taitoja. Ilman niitä ihminen jää sielultaan pikkulapseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies on narsisti, samalaiselta kuulostaa kuin ex-mieheni ( ei kestänyt vaan teki itsemurhan), oltiin kyllä erottu jo aikaisemmin.

Narsistit eivät tapa itseään.

Miksi pitäisi nähdä itsessään vikaa? Pitää siis itseään viallisena, vai? Eihän mies ole viallinen, vaan se, joka hänet kasvatti. Ei mies ikinä tule myöntämään, että vika käytökseensä on hänessä, koska eihän se inhimillisesti katsoen olekaan. Eihän kukaan opeta itseään käyttäytymään noin, vaan sen synnyttää kohtelu kotona. Luultavasti tuon miehen vanhemmat eivät ole koskaan myöntäneet itsessään olevan mitään vikaa (narsisti ei myönnä), jolloin mies on kasvanut samanlaisissa olosuhteissa, kuin millaisia ap ja 13 kuvailevat olosuhteiden miesten kanssa olleen. Mutta sijoittakaa itsenne sellaiseen ihmissuhteeseen lapseksi, niin voitte miettiä, miten paljon itse haluaisitte edetä lähtemällä siitä, että vika on teidän, kun ette saaneet tukea ja teistä tuli sellaisia, kuin tästä miehestä.

Tilaa Patricia Evans: Controlling people.

Kyse on siitä, että miehellä on fantasia unelmanainen, ja hän sekoittaa sen muelikuvitusolennon sinuksi, on ns ankkuroinut kuvitelmahenkilön sinuun. Koska olet oikeasti elävä todellinen ihminen, yksilö, sen ja tuon muilikuvitusolennon välinen ristiriita ärsyttää miestä. Mies yrittää hiillostaa todellista ihmstä syrjemmälle sinussa, näkymättömiin, jotta se mielikuvitushahmo saisi enemmän tilaa

Mielikuvitusnainen ei koskaan kehota häntä tekemään mitään, sillä ei ole omia toiveita, mielipiteitä eikä tunteita jne. Siksi kaikki tuollaiset elävästä todellisesta ihmisestä muistuttavat reaktiot hän yrittää nujertaa.

Jos taivut siihen, tilanne pahenee ja ruokit hänen epätodellisia kuvitelmiaan. Sun pitää päinvastoin tehdä rajat selviksi ja pitää tiukasti puolesi kaikessa ja siten pakottaa mies näkemään sinussa todellisen sinän, eikä sitä muelikuvitushahmoaan.

.. Ja tuo sokeus omalle käytökselle tulee juuri tuosta, että hän ei näe sinua sinuna vaan sinä omana mielikuvitushahmonaan. Tokihan hän tuntee oman mielikuvitushahmonsa paremmin kuin kukaan muu ja tietää, millainen se on ja miten se oikeasti käyttäytyy. Niinpä kun todellinen nainen käyttäytyy toisin, hän kokee, että hän on vääränlainen ja jopa vihamielisesti hyökkää miestä vastaan. Mies siis elää rinnakkaisessa todellisuudessa, jossa hän onn luonut itse sen todellisuudenn ha sen säännöt. Hän vain ei tajua elävänsä mielikuvitusmaailmassa vaan hän luulee elävänsä samassa todellisuudessa sinun kanssasi. Siksi häntä on järkeilemällä täysin mahdotonta muuttaa, koska hän on omassa päässään oikeassa ja sinä väärässä, jos poikkeat siitä mielikuvitushahmosta jotenkin.

Tuon kirjailijan ehdotus on, että ei pidä ollenkaan lähteä efes kiistelemään asioosta sellaisen ihmisennkanssa, vaan vastata kaikkiin outouksiin "mitä?" ikäänkuin ei edes kuilisi niitä, koska niissä ei ole mitään järkeä lainkaan. Ja jatkaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Pitää luottaa omaan arviointikykyynsä ja omaan todellisuuteen, eilä mennä mukaan hänen harhaansa. Luultavasti pitää erota, voi olla mahdotonta selviytyä muuten, sillä tuollainen käytös pahenee ajan myötä mitä itsenäisemmältä sinä vaikutat. Sellainenies voi olla erossa vaarallinen ja väkivaltainen, koska hänen mielikuvitukseen perustuva maailmansa uhkaa romahtaa, kun kieltäydyt mahdollistamasta sitä enää. Ero pitää siis suorittaa suunnitellusti

Vierailija kirjoitti:

Kertomasi mukaan ette sovi toisillenne. Miehesi tarvitsee lampaan tilalle.

Tätä olen miettinyt itsekin... Hänen eksänsä tuntui olleen todella lehmänhermoinen ja melko tossukka. Nyt kohdalle osuikin nainen jolle ei saa sanoa mitä vain sylki suuhun tuo ja sehän kismittää. Mitä enemmän asiaa mietin sitä enemmän tuntuu siltä että sekä mies että minä olisimme onnellisempia toisenlaisten kumppanien kanssa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertomasi mukaan ette sovi toisillenne. Miehesi tarvitsee lampaan tilalle.

Tätä olen miettinyt itsekin... Hänen eksänsä tuntui olleen todella lehmänhermoinen ja melko tossukka. Nyt kohdalle osuikin nainen jolle ei saa sanoa mitä vain sylki suuhun tuo ja sehän kismittää. Mitä enemmän asiaa mietin sitä enemmän tuntuu siltä että sekä mies että minä olisimme onnellisempia toisenlaisten kumppanien kanssa.

AP

No mikäs siinä sitten, jos haluat nähdä hänessä pelkän kuoren, etkä kestä vaikeaa ihmistä.

Nro. 16 ja 17 

Tuossa on ihan jotain perää!

nykyaikana lähes poikkeuksestta sekä miehet että naiset eivät tiedä mitä haluavat parisuhteeltaan tai kumppaniltaan SAATI omalta itseltään tai elämältään. Moni ihminen ei tiedä kuka on, moni ei viitsi tututustua edes itseensä ja tämä heijastaa kaikkiin ihmissuhteisiin ja kontakteihin mitä ihmisellä on. En puhu nyt narsisteista tms. vaan ihan tavallisista aikuisista.

Parisuhteisiin suhtaudutaan työmaana jossa jotain hataraa unelmaa muutetaan tai rakennetaan ja yritetään elää todeksi vaikka kuinka pahaa tekisi. Kumppani on näyttelyesinettä vastava olento tai työmaa. Parisuhteeseen tullaan esiintymällä sisään ( tuli mieleen pari päivää sitten käyty pieru ja kaakaamis keskustelu, jossa joku avautui kuinka kumppanin vessatoiminot oksettavat) anntaan itsestä väärää kuvaa ja rakennetaan sen imagon päälle roolia: Minä olen "unelmiesi kumppani".

Kukaan ei juurikaan mieti miksi ja ketä/keitä varten  tämä kulissi ja rooli hommataan. Harva laittaa itseään aidosti alttiiksi. Kumppanista pidetään kiinno kynsin hampain sairaalloisen mustasukkaisuuden kourissa. Kumppanista etsitään pelastajaa, parantajaa, vanhempaa, vapahtajaa, johtajaa, orjaa, alamaista, näitä sitten kutsutaan rakkauden tunteiksi.

Moni käsittää rakkauden ja välittämisen hyötysuhteina joissa saa mahdollisimman vähällä vaivalla jotain kivaa ja hyödyllistä itselleen oli kyse seksistä, rahasta , tavarasta, talosta, turvasta jne.. valuuttoja on yhtäpaljon kuin ihmisiä ja parisuhde on se marketti missä näitä vaihdetaan.

Puolisoon addiktoidutaan kuin huumeeseen, ihastumisen tunteet tulkitaan rakkaudeksi. Niillä tunteilla on biologinen aivokemiallinen syy ja ne eivät tule koskaan kestämään ikuisesti. Sitten onkin hyvä vaihtaa toiseen joka saa uuden piikin mielihyvää aivoihin.

Ihmiset lähtevät suhteisiin vääristä syistä, väärällä identiteetillä, itselleen ja toiselle valehdellen ja sitten ollaan itkururkussa veitsikurkulla ihmettelemässä että miksi lusikat meni jakoon enen kuin asuntolainasta oli edes puolet maksettu.

Ja voi kun tätmä pätisi vaan parisuhteisiin mutta ei joka ainoa ihmis suhe on tälläinen, usein miten. Miten masentavaa.