Mietitkö koskaan että mitä jos oletkin mielisairas tai kehitysvammainen ja...

Huh! Mietitkö itse noin?

aina välillä mietin

ap

Joskus olen leikitellyt ajatuksella. Kaikkihan on mahdollista :D

Olen sen verran miettinyt, että en voi olla kehitysvammainen, koska olen suorittanut ylioppilastutkinnon. Olisi aika vainoharhaista olettaa, että se oltaisiin annettu minulle säälistä. Transihmisenä olen käynyt läpi psykologin ja psykiatrien tutkimukset ja minut on todettu terveeksi. Toki kyllä silti joskus kyseenalaistan mielenterveyteni.

Oletko itse miettijä vaiko hänen sukulaisensa? Ysätävät voi muuten valita, mutta sukulaisiaan ei voi.

Itse en mieti, mutta olen pistänyt merkille, että täällä palstalla on paljon varttihulluja ja avohoitopotilaita. Mietin heitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran miettinyt, että en voi olla kehitysvammainen, koska olen suorittanut ylioppilastutkinnon. Olisi aika vainoharhaista olettaa, että se oltaisiin annettu minulle säälistä. Transihmisenä olen käynyt läpi psykologin ja psykiatrien tutkimukset ja minut on todettu terveeksi. Toki kyllä silti joskus kyseenalaistan mielenterveyteni.

Mutta mitä jos vain luulet ylioppilastutkinnon olevan jotain vaativaa ja hienoa. Että oikeasti se oli vaan palikkatesti josta sait stipdendin kiiltävillä tarroilla. Että et vain tiedä korkeammasta.

Entä jos tapaamasi psykologit ja psykiatrit olivatkin eri mieltä mutta harhoissasi ymmärsit heidän puheensa toisin. Ja kirjoitit itse lausunnon, et vain muista sitä koska olit psykoosissa.

ap

Tosi hyvin olen menestynyt yrittäjänä siihen nähden, että kaikki ympärilläni olevat ovat vain myötäilleet harhojani. Kuinka onkin onnistuttu värväämään noin iso määrä ihmisiä, eikä joukosta yksikään ole paljastanut minulle juonta!

En ole koskaan miettinyt ihan tuolla lailla. Mutta sillä lailla olen, että olenkohan oikeasti sellainen ketä ihmiset pitävät hölmönä ja tyhmänä, mutta en vain itse sitä ymmärrä. Koska faktahan on se, että ei tyhmä ihminen tajua olevansa tyhmä. Julkkiksista vaikka joku Johanna Tukiainen hyvä esimerkki. Tyhmyyttäkin toki on erilaista ja kyllä minä joskus vaikka matikan laskuja pähkäillessäni tai jos en ole heti jotain asiaa ymmärtänyt, ajattelen että "ei hitto oon pöllö!" mutta yleisesti ottaen pidän itseäni kyllä fiksuna ihmisenä. MUTTA eikös lähes kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran miettinyt, että en voi olla kehitysvammainen, koska olen suorittanut ylioppilastutkinnon. Olisi aika vainoharhaista olettaa, että se oltaisiin annettu minulle säälistä. Transihmisenä olen käynyt läpi psykologin ja psykiatrien tutkimukset ja minut on todettu terveeksi. Toki kyllä silti joskus kyseenalaistan mielenterveyteni.

Mutta mitä jos vain luulet ylioppilastutkinnon olevan jotain vaativaa ja hienoa. Että oikeasti se oli vaan palikkatesti josta sait stipdendin kiiltävillä tarroilla. Että et vain tiedä korkeammasta.

 

Entä jos tapaamasi psykologit ja psykiatrit olivatkin eri mieltä mutta harhoissasi ymmärsit heidän puheensa toisin. Ja kirjoitit itse lausunnon, et vain muista sitä koska olit psykoosissa.

 

ap

Onhan kaikki mahdollista, mutta kummaa silti, että kirurgit suorittivat minulle leikkauksen, johon kyseinen lausunto vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran miettinyt, että en voi olla kehitysvammainen, koska olen suorittanut ylioppilastutkinnon. Olisi aika vainoharhaista olettaa, että se oltaisiin annettu minulle säälistä. Transihmisenä olen käynyt läpi psykologin ja psykiatrien tutkimukset ja minut on todettu terveeksi. Toki kyllä silti joskus kyseenalaistan mielenterveyteni.

Mutta mitä jos sä olet vaan kuvitellut koko ylioppilastutkinnon? Ja sama juttu ton transjutun kanssa, jos sekin on vaan harha? Mitä jos koko sun elämä on vaan sun omaa mielikuvitusta, pelkkää kuvitelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Itse en mieti, mutta olen pistänyt merkille, että täällä palstalla on paljon varttihulluja ja avohoitopotilaita. Mietin heitä.

Meitä on kaikkialla, työpaikoilla, naapureissa...

niinpä

Lapsena mun suuri pelkoni oli, että oikeasti koko elämäni onkin vaan unta, ja joku päivä herään ja huomaankin olevani ruotsalainen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena mun suuri pelkoni oli, että oikeasti koko elämäni onkin vaan unta, ja joku päivä herään ja huomaankin olevani ruotsalainen.

HAHAHHA :DDDDD

Mietin joskus, että olen hullu (tai siis pahasti mielenterveydongelmainen, mulla todennäköisesti on joku kaksisuuntainen mielialahäiriö) mutta se on diagnosoimatta juuri siksi, että en ole kehitysvammainen vaan keskimääräistä älykkäämpi, enkä siksi ole jäänyt kiinni. Tosin olen myös totaalisen ammattitaidoton, en vaan ole jäänyt siitäkään kiinni, ainakaan vielä.

Tiedän ktiin,,että ympärilläni olevat ihmiet eivät ole hoitajia. Harvat perheenjäseneni ja ystäväni ovat ihan keasti prheenjäseniä ja ystäviä, koska ei muhun uhrattaisi näin hyvää hoitoa.

minä jouduin kerran sairaalaan kun luulin että tämä kaikki oli suuri huijaus

pääsin pois sairaalasta kun esitin että en muka ajatellut niin

ajattelen edelleen

en vain kerro kellekään

olen mielisairas ja ei tarvihe miettiä moisia  kun ei ole kavereita ja sukulaiset asuu kaukana

Vierailija kirjoitti:

olen mielisairas ja ei tarvihe miettiä moisia  kun ei ole kavereita ja sukulaiset asuu kaukana

mutta mitä jos vain et näe heitä?

kuvittelet olevasi yksin

En tuolla tavalla, mutta joskus olen leikitellyt ajatuksella, että jospa meidän kokemamme todellisuus onkin pelkkää harhaa tai jonkinlainen uni, jossa emme ole tietoisia. Tai ehkä tämä maailmankaikkeus onkin pikkiriikkinen ja meitä tarkkailee ja ohjailee ulkoapäin joku jättiläinen, joka naureskelee ihmisten typeryydelle.