Lue keskustelun säännöt.
Rakastattekote toisianne parisuhteessa?
11.12.2015 |
Olen ollut muutaman vuoden yksin avioeron jälkeen. Ja tuntuu, että katselen ympärilleni ihan eri silmin. Monissa parisuhteissa on pettämistä, väkivaltaa, alistamista ym. Miksi ihmiset ovat yhdessä rakkaudesta vai tottumuksesta?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin rakastan ja ymmärtääkseni mieheni minua. Meillä on aina tosi hauskaa keskenämme, matkustelemme, vietämme aikaa ystävien sekä perheen kesken. Ihan perfect, todellakin järkyttyisin, jos tässä yllätysero tulisi, kaikki on paremmin kuin hyvin, myös seksipuolella. Yhdessä olemme olleet jo yli 25 vuotta ja lapsemme ovat aikuisia.
Te jotka olette olleet pitkään rakkaussuhteessa: Miten olette saaneet tunteen pysymään?
Itse olen seurustellut vasta 1,5 vuotta. Tunnen, että rakastan kumppaniani hyvin paljon. Se mitä pidän tärkeänä on ennenkaikkea yhdessä koetut ilon hetket ja arjenkin hauskuus. Välillämme on myös syvä luottamus ja ihailen kumppaniani monessakin asiassa. Koen, että täydennämme toisiamme erilaisilla luonteilla.
Mutta silti erjoa tulee niin usein, miskei siis meillekin. Miten nimenomaan sen rakkauden ja ihailun saa kestämään? Itse en haluaisi jäädä suhteeseen jossa rakkautta ei tunne.
Rakastan ja minusta on vaikea kuvitella että se rakkaus päättyisi parisuhteen päättymiseen. Parisuhteen kannalta tärkeämpää on kuitenkin se että näin on (osin tottumuksestakin) parempi kuin ilman yhteisasumista/avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet pitkään rakkaussuhteessa: Miten olette saaneet tunteen pysymään?
Itse olen seurustellut vasta 1,5 vuotta. Tunnen, että rakastan kumppaniani hyvin paljon. Se mitä pidän tärkeänä on ennenkaikkea yhdessä koetut ilon hetket ja arjenkin hauskuus. Välillämme on myös syvä luottamus ja ihailen kumppaniani monessakin asiassa. Koen, että täydennämme toisiamme erilaisilla luonteilla.
Mutta silti erjoa tulee niin usein, miskei siis meillekin. Miten nimenomaan sen rakkauden ja ihailun saa kestämään? Itse en haluaisi jäädä suhteeseen jossa rakkautta ei tunne.
Omalla kohdalla rakkaus muuttanut muotoaan ja syventynyt vuosien edetessä. Nyt vuosia takana 13 ja lapset jo alakoulussa. Pikkulapsi aikana tuntui että parisuhde oli taka alalla mutta siinäkin oli tärkeää että mieskin hoiti kotia ja lapsia tasapuolisesti mun kanssa ja oltiin vuorotellen kotona. Seksi on parasta ikinä. Mies on mun kallio ja ystävä. Ehkä tasapuolisuus, rehellisyys ja toisten kunnioittaminen on suhteen salaisuus ja siksi ollaan selvitty myös vaikeista ajoista. Eihän se aina roihua kovalla liekillä mutta kipinöi edelleen kivasti:) N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jes, kiitti vastauksesta 26! Ootko sitä mieltä että ihmiset eroaa pikkulapsivaiheessa liian hätiköidysti kun sitten viimeistään se arki tulee vastaan ja toisen huomioimiselle ei jää niin paljoa aikaa? Tasapuolisuus meidän suhteessa kyllä toteutuu, mutta tuosta seksin mahtavuudesta en olis niin varma... Jos jo nyt ajattelen niin, onko tulevaisuudessa mitään mahdollisuuksia? Seksi kun on minulle kuitenkin hyvin tärkeä asia, toisin kun kumppanilleni. Mutta kun kaikki muu on täydellisesti, en ajattelisi että sen takia on syytä alkaa vaihtamaan (sekin on hyvää, silloin kun sitä on...) N23
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet pitkään rakkaussuhteessa: Miten olette saaneet tunteen pysymään?
En yritäkään pitää tunnetta, tunteita muuttumattomana. Väillä rakkauden tunteen osalta ehkä on tuntunutkin että ero olisi parempi ratkaisu. Toisaalta taas pitkässä suhteessa niitä toisen tunnetiloja on oppinut paremmin, se että toinen ei joka hetki osoita pelkästään rakkautta tai positiivisia tunteita myös vahvistaa sitä tunnetta että olen itsekin hyväksytty myös silloin kun en jaksa rakastaa tai ainakaan hehkuttaa rakkautta.
Suhdetta on kestänyt yli 20 vuotta ja niistä tottumuksen hetkistä huolimatta mukaan mahtuu myös rakkautta... ihastumistakin yhä uudestaan ja uudestaan... joskus samoihin asioihin kuin alussa joskus sitä löytää vieläkin myös niitä uusia rakastettavia puolia... enemmän ne rasittavat/raivostuttavat piirteet pysyy niissä samoissa (vaikka niihinkin ajan myötä totuu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan. En ole koskaan ollut mieheeni "rakastunut". 17 vuotta yhdessä, kaikilla osa-alueilla sujuu hyvin. Varsinkin toisen epätäydellisyyden sietämisessä. Kiitän onneani.
Olen ollut rakkaudettomassa suhteessa jossa mua kiduutettiin henkisesti ja fyysisesti. Olin suhteessa koska pelkäsin lähteä. Nykyään olen suhteessa jossa rakastetaan ja kaikki on hyvin. Luulen että suhteessa ollaan hyvin eri syistä. Taloudellinen turva, yksin jäämisen pelko, rakkaus, lapset. Syitä on varmasti paljon. Toivon että kaikki löytäisivät rakkauden ja uskaltaisivat kulkea sen perässä. En usko rakkaudettomiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea vastata tällä hetkellä omasta puolestani. Mieheni ei minua rakasta. Hänen mielestään olemme täysin toisillemme sopimattomia. Itse olen vielä tähän asti kaikesta huolimatta rakastanut ja kait edelleenkin rakastaisin jo voisin päästä yli katkeruudesta, pettymyksestä ja ennen kaikkea jälleen luottaa mieheeni.
Pidä huoli itsestäsi.
Rakastan. Juuri ollaan viettämässä yhdessä hotellissa vuosipäivää. Kylvetty yhdessä ja muuta kivaa kylvyssä, myös lilluteltu hiljaisuudessa toisiimme kietoutuen. Syöty, juotu ja nyt datahetki :) huomenna aamiainen ja välissä hyvät yöunet. Panostettiin viiden tähden hotelliin ja päätettiin seuraavatkin vuosipäivät viettää näin.
Univelkaa ja arkea ollut pari kuukautta ja venyttäähän se niitä vahvoja rakkauden tunteita.
Onneksi kohta joululoma joka vietetään hissukseen herkkujen parissa. Lapsettomia ollaan (onneksi), karvaisia lapsia löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastamme ja osoitamme sen päivittäin, olemme olleet 20 vuotta yhdessä. On ihan hölynpölyä, että tunteet väistämättä laimenisivat pitkässä suhteessa. Päinvastoin hyvien tekojen ja toisen huomioonottamisen tuoma ilo kasaantuu.
Tärkeintä on mielestäni, että toista ei vähättele. Puolisoaan pitää kunnioittaa eikä hienotunteisuuskaan ole haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette olleet pitkään rakkaussuhteessa: Miten olette saaneet tunteen pysymään?
Itse olen seurustellut vasta 1,5 vuotta. Tunnen, että rakastan kumppaniani hyvin paljon. Se mitä pidän tärkeänä on ennenkaikkea yhdessä koetut ilon hetket ja arjenkin hauskuus. Välillämme on myös syvä luottamus ja ihailen kumppaniani monessakin asiassa. Koen, että täydennämme toisiamme erilaisilla luonteilla.
Mutta silti erjoa tulee niin usein, miskei siis meillekin. Miten nimenomaan sen rakkauden ja ihailun saa kestämään? Itse en haluaisi jäädä suhteeseen jossa rakkautta ei tunne.
Meillä on rakastettu useampi vuosi ja rakkauden tunnetta on tietoisesti ylläpidetty. Molemmilla meistä on pitkät vaikeat ja rakkaudettomat suhteet takana joten ollaan asiasta alusta asti puhuttu ja yhdessä mietitty keinoja ylläpitää rakkaus suhdetta. Meille on fyysinen läheisyys tärkeää ja ollaan alusta asti tarkoituksella luotu omia tapoja. Esim. Aina halataan ja pussataan tavatessa ja erotessa, Toistemme ohi kulkiessa koskettetaan ja tv:tä katsotaan aina lähekkäin. Näistä kaikista on tullut tapoja joita tekee huomaamatta. Mutta aina kun mieheni ohimennen koskettaa ajattelen kuinka onnekas olen. Meillä myös kaikki tunteet on sallittuja ja pyrimme näyttämään rakkautemme silloin kun toinen ärsyttää. Puhukaa yhdessä ja miettikää miten voitte rakkauttanne vaalia ja muistakaa että rakkauden tunne säilyy harvoin läpi elämän jos sitä pitää itsestään selvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rakastamme. Arki on välillä yhtä sutinaa. Sehän on arkea. Ei me leijuta vaaleanpunaisissa koko ajan- rakastuminen kävi silloin alussa. Rakkaus meillä on. Se on sellainen pysyvämpi tila. Se välillä pukkaa esiin enemmän ja välillä se vaan on. Siihen kuuluu luottamus ja välittäminen ja asioiden jakaminen ja toisen hyväksyminen ja arvostaminen. Se mitä aapee mietit pettämisestä...niin itse mietin, että miksi olla juuri siinä pahaa oloa tuottavassa parisuhteessa? On niitä hyviäkin.Joku kyllä siinä pettävässäkin suhteessa saattaa silti rakastaa, mutta ei osaa vaatia itselleen parempaa...jostain syystä ei ymmärrä, että hänellekin kuuluu hyvä.
Ajattelen, että hyvässä suhteessa arvomaailma on molemmilla suunnilleen samanlainen. Ja onhan siinä myös tuurista kyse- Ja siitä, että malttaa etsiä tai antaa ja uskaltaa antaa rakkauden tulla- sen hyvän ja sopivan.
Ehkä rakastamisessa on halu ja usko hyvään?
Kun menimme naimisiin, pappi sanoi - kilpailkaa toistenne palvelemisessa. Vähän vitsinä me sitä alkuun pidimme, mutta vuodet ovat osoittaneet, että toisen auttaminen ja huomioonottaminen on tosi tärkeää.
Kosketuksia, halaamista, hellittelynimiä, sylittelyä ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla, siis läheisyyttä - se jo kantaa pitkälle. Myös pieniä yllätyksiä kannattaa toiselle järjestää ja käydä yhdessä vaikka illallisella tai kahvilla, teatterissa jne.
Meillä ainakin on niin päin, että mieheni ei ole koskaan sanonut minulle todella pahasti. Itse olen siihen joskus syyllistynyt, mutta olen vuosien mittaan oppinut, että väsyneenä ei kannata ruveta haastamaan riitaa, eikä vanhoja asioita kaivella. Ja kun suurista asioista ollaan yhtä mieltä, niin kannattaako pienistäkään pahemmin riidellä?!
Eli voin sanoa, että meillä rakastetaan ja näytetään se. Hyvää yötä muru, hyvää yötä rakas - mm. noin me sanomme illalla viimeksi. Yhteisiä vuosia on jo 30 ja ensimmäinen lapsenlapsi syntyy pian.
Ei meidän parisuhteessa ole välivaltaa, pettämistä tms. Seksin suhteen on ollut ongelmia 7v kestäneessä suhteessa, mutta ollaan päätetty yhdessä panostaa siihen nyt. Kyllä mä rakastan kumppaniani edelleen. Mulla on ollut nyt tosi rankkaa henkisesti ja vähän fyysisestikin, mutta mies on osoittanut olevansa hyvä tukipilari ja nyt muistan taas kuinka ainutlaatuinen hän on <3
Kyllä rakastamme. Tämä on toinen avioliittoni.
Sen olen oppinut, että kaikki on suhteellista. Olisin vastannut kyllä ensimmäisenkin avioliittoni aikana. Tajusin vasta jälkeenpäin, kun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 v avioliiton jälkeen, ettei meillä oikeaa rakkautta ollut. En vain tiennyt, kun en tiennyt mitä rakkaus on. Oikeasti siis.