Lue keskustelun säännöt.
Onko "leffarakkautta" olemassa?
11.12.2015 |
Katsoin eilen Neljät häät ja yhdet hautajaiset, ja jäin miettimään, onko tuollaista "leffarakkautta" oikeasti olemassa. Olen jo yli 30v, ollut useissa pitkissä suhteissa, enkä ole koskaan ollut hullaantunut ja "leffarakastunut" elämäni aikana. Kaikki suhteenikin ovat olleet jotenkin arkisia, eikä niissä ole ollut sellaista intohimoa , hekumaa ja seinään heittelyä hyvässä mielessä, mitä leffarakkauksissa aina on. Onko minussa ja suhteissani jokin vika? Vai eikö tuollaista rakkautta ole olemassakaan?
Kommentit (24)
On, mutta piti odottaa 41 -vuotiaaksi sen miehen löytämiseksi. Tosin kannatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Mun elämässä on samanlainen mies kun sinkkuelämää-sarjan Mr. Big. Ainakin televisiosarjarakkautta on :D
Otan osaa, Mr Big on karsea. Tunnevammainen, kylmä ja typerä.
En tiedä, mutta sellaisesta unelmoin. Ehkä turhia unelmia..
On ja ei aina hyvällä tavalla. Olisin ihan tyytyväinen tommoseen "arkiseen rakkauteen." T. 3 kertaa mielenterveytensä melkein menettänyt, rakkauden hullaannuttama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistisen jännämiesten kanssa voi kokea leffarakkautta, eli sellaista ihanaa tunteiden vuoristorataa jossa saa koko ajan jännittää että mitä tapahtuu seuraavaksi, mikä juonenkäänne odottaa seuraavan nurkan takana, pettääkö, jättääkö, lyökö vai mitä tapahtuu. Jännää! Voi kunpa löytäisin tuollaisen rakkauden! T: Tyttö romanttinen
Vierailija kirjoitti:
Narsistisen jännämiesten kanssa voi kokea leffarakkautta, eli sellaista ihanaa tunteiden vuoristorataa jossa saa koko ajan jännittää että mitä tapahtuu seuraavaksi, mikä juonenkäänne odottaa seuraavan nurkan takana, pettääkö, jättääkö, lyökö vai mitä tapahtuu. Jännää! Voi kunpa löytäisin tuollaisen rakkauden! T: Tyttö romanttinen
Tuskinpa tässä tarkoitettiin tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aikaisemmin uskonut "leffarakkauteen". Kaksi ensimmäistä suhdettani oli basic parisuhteita. Ensimmäinen n. Vuoden, toinen n. 3 vuotta. Olin rakastunut, rakastin ja välitin. Mutta jokin niistä suhteista kai puuttui, kun olin hyvin levoton ja sitoutuminen tuntui mahdottomalta taakalta. Kunnes tuli nykyinen mieheni. Meillä klikkasi heti. Kun tutustuimme, minä seurustelin entiseni kanssa, hänelläkin oli muita naisia. Olimme pitkään "ystäviä", vaikka kumpikin huomasi välillämme sen kipinän. Kaksi vuotta olimme kavereita. Nyt suhteessa kaksi vuotta. Rakkaus on hyvin erilaista, kuin aikaisemmissa suhteissa. Suurta.
Eihän elokuvissakaan tiedetä mitä elokuvan jälkeen pareille tapahtuu. Pysyvätkö yhdessä vai eroavatko. Se ei mielestäni kerro rakkauden määrästä, joka suhteessa on koettu. Joskus jopa "suuren rakkauden" kanssa voi olla vaikeaa. Kun hyvät tunteet tuntuvat isosti, niin tuntuvat huonotkin. Meilläkin on riidellessä astia jos toinen hajonnut ja tavaroita pakkailtu. Mutta erillään emme haluaisi olla. Vaikku suhde välillä hullulta tuntuukin.
Tulipa avautuminen.
Jos kunnolla jonkun kanssa natsaa niin on.
Joillakuilla ei siis koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut nyt suhteessa 16 v. Eka vuosi oli ihan järjetön, melkein koski fyysisesti olla erossa. Nyt on kyllä jo siitä laantunut, hullaantuneisuus vaihtunut tasaisemmaksi rakkaudeksi :)
Minulla on leffarakkaussuhde. Tosin kukaan ei heittele mitään seiniin vaan olemme vain toisillemme luodut.
Mies rakastui minuun ensisilmäyksellä kun olin 11 ja hän 12v ja hän on koko elämänsä ajan ajatellut minua ja otti yhteyttä lopuksi yli 30 vuoden jälkeen. Ajoitus oli mainio koska olin eronnut muutama vuosi sitten ja hän kuusi vuotta sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä suhde alkoi aivan huikealla hullaantumisella ja niitä tunteita tulee vielä edelleenkin, vaikka jo toistakymmentä vuotta ollaan oltu yhdessä. Aika paljon tietysti on ihan sitä perusarkea ja välillä kriisejäkin.
Ehkä se on vähän ihmisen luonteestakin riippuvaista, millä tavalla rakkaus alkaa ja etenee.
Olen nähnyt sivusta. Edellyttää sen perusteella että on ulkonäköä ja tietynlaista "yksinkertaista" luonnetta, kykyä hullaantua (mikä ei ole vain hyvä asia kuten yllä mainittiin). "Yksinkertaisella" en tarkoita tyhmää vaan sellaista vähän lapsenomaisen itsekeskeistä joka uskoo hyvien asioiden tapahtuvan hänelle.
Uskoakseni useimmat aikuiset eivät kykene tosi paikan tullen tällaiseen suhteeseen. Pystyisitkö sinä esimerkiksi rakastamaan entistä lujemmin, jos saisit lepyttelylahjoja miehen jäätyä kiinni taas kerran rakastajattaren pidosta? Useimmat tuntemani naiset loukkaantuisivat verisesti tuollaisesta eleestä, joka paljastaisi miehen pitävän heitä sangen yksinkertaisina ja ahneina. Mutta hullaantuja toitottaa koko maailmalle kuinka "nyt rakastaa miestään entistä lujemmin" tai "olemme sitoutuneet uudelleen toisiimme".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on leffarakkaussuhde. Tosin kukaan ei heittele mitään seiniin vaan olemme vain toisillemme luodut.
Mies rakastui minuun ensisilmäyksellä kun olin 11 ja hän 12v ja hän on koko elämänsä ajan ajatellut minua ja otti yhteyttä lopuksi yli 30 vuoden jälkeen. Ajoitus oli mainio koska olin eronnut muutama vuosi sitten ja hän kuusi vuotta sitä ennen.
Hyi mikä takertuja lassukka.
Varmaan vain kauniiden ihmisten välillä voi olla intohimoista säkenöivää 'rakkautta' (rakkaus mitä se sitten onkaan? Kemiallisia reaktioita aivoissa?). Olen huomannut että miehet voivat oikeasti hullaantua mielipuolisesti vain nuoriin ja kauniisiin naisiin. Sama pätee varmaan myös jokseenkin toisinpäin, siten että nainen voi rakastua mielipuolisesti vain komeaan ja menestyvään mieheen (tai renttuun joka ei edes välitä naisesta. Tätät en ymmärrä yhtään!). Tavisten, rumien ja iäkkäiden ihmisten rakkaus lienee arkisempaa, sellaista missä on enemmän tehty kompromisseja ja intohimoa ei välttämättä ole ollut edes suhteen alussa. Eihän siinäkään mitään väärää ole, varsinkaan kun useimmat meistä päätyy juuri tällaisiin arkisiin suhteisiin. Kaikille kun ei niitä Romeoita eikä Julioita riitä.
Joo, en tarkoittanut mitään narsismitapausta, vaan hyvää ja rakkaudentäytteistä suhdetta. Olen itsekin ollut parisuhteessa vähän narsismiin taipuvaisen miehen kanssa. Intohimoa ja vuoristorataa tuossa suhteessa kyllä riitti, muttei rakkautta, uskollisuutta, luottamusta jne. asioita, joita tässä hain takaa. Muissa suhteissa välittämistä, uskollisuutta, luottamusta yms. kyllä on riittänyt, mutta "se jokin" niistä suhteista on vaan puuttunut ja siksi ne ovatkin lopulta kariutuneet.
Kiva kuitenkin kuulla, että leffarakkauksia on oikeasti olemassa. Taitaa olla niin, että on tuurista kiinni sattuuko sen täydellisen oikean kohtaamaan. Eli pitää kai sitten vain toivoa, että jonakin päivänä tuollainen mies sattuisi tupsahtamaan myös omalle kohdalle. Olisi kyllä ihana tuntea tuollainen rakkaus edes kerran elämän aikana...:)
Ap
On:) Mun elämässä on useampiakin tilanteita jotka on olleet kuin suoraan leffasta. Toisista on tullut hetken huumaa, toisista elinikäisiä suhteita
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt sivusta. Edellyttää sen perusteella että on ulkonäköä ja tietynlaista "yksinkertaista" luonnetta, kykyä hullaantua (mikä ei ole vain hyvä asia kuten yllä mainittiin). "Yksinkertaisella" en tarkoita tyhmää vaan sellaista vähän lapsenomaisen itsekeskeistä joka uskoo hyvien asioiden tapahtuvan hänelle.
Uskoakseni useimmat aikuiset eivät kykene tosi paikan tullen tällaiseen suhteeseen. Pystyisitkö sinä esimerkiksi rakastamaan entistä lujemmin, jos saisit lepyttelylahjoja miehen jäätyä kiinni taas kerran rakastajattaren pidosta? Useimmat tuntemani naiset loukkaantuisivat verisesti tuollaisesta eleestä, joka paljastaisi miehen pitävän heitä sangen yksinkertaisina ja ahneina. Mutta hullaantuja toitottaa koko maailmalle kuinka "nyt rakastaa miestään entistä lujemmin" tai "olemme sitoutuneet uudelleen toisiimme".
Öö tuota. Itselläni ei todellakaan ole ulkonäköä, eikä puhtaasti järjellä ajatellen miehellänikään, mutta onneksi me osaamme katsella toisiamme vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Jos on lapsenomaisen itsekeskeistä uskoa, että hyviä asioita tapahtuu ja että niitä voi tapahtua myös minulle, niin sitten olen lapsenomaisen itsekeskeinen. Mutta siitä olen varma, etten voisi antaa anteeksi miehelleni rakastajatteren pitoa, vaikka kuinka saisin lepyttelylahjoja.
13, kaikesta huolimatta hullaantuja
Vierailija kirjoitti:
Minulla on leffarakkaussuhde. Tosin kukaan ei heittele mitään seiniin vaan olemme vain toisillemme luodut.
Mies rakastui minuun ensisilmäyksellä kun olin 11 ja hän 12v ja hän on koko elämänsä ajan ajatellut minua ja otti yhteyttä lopuksi yli 30 vuoden jälkeen. Ajoitus oli mainio koska olin eronnut muutama vuosi sitten ja hän kuusi vuotta sitä ennen.
Kai nussitte saman tien kun olitte ensirakastuneet? Sehän kuuluu rakkauteen.
On. Mun elämässä on samanlainen mies kun sinkkuelämää-sarjan Mr. Big. Ainakin televisiosarjarakkautta on :D