haluttomuudesta kärsineet naiset.

Ei mitään kommentteja?

Pienten lasten äitinä minulle kävi noin. Tämä on erittäin yleistä.

Myöskin nuorempana kärsin haluttomuudesta kun söin e-pillereitä. Oksetti pelkkä kosketuskin.

Kun lapset kasvoivat, tilanne parani. Myöskin pillereiden lopettaminen palautti haluja.

Meidän parisuhdekin kuoli, muihin asioihin. Mutta olen nykyään todella seksuaalisesti aktiivinen nainen.

Ei meillä ole kuin 1penska mikä on jo yli3v.

2v ollut nyt tällaista, muijan mielestä kaikki on ihan ok, mutta ei tule metriä lähemmäksi.

Haluttomuus ja ärtyisyys (lue: raivohulluus) loppui, kun lopetin e-pillerit.

Lisää.

Pillereiden lopettaminen lopetti minullakin haluttomuuden. Ehkäisykeinoksi tuli siis sterilointi ja tämä ratkaisu pelasti meidän pitkän avioliiton. Tosin miehellä kesti muuta kuukausi tajuta se asia, että minua panetti koko ajan ja hänellä meinasi kunto loppua kesken. N41

Nautinnollista seksiä on helppo haluta, silloinknin kun käyttää hormonaalista ehkäisyä. Pakkopullaa silloin kun itse nauttisi enemmän nukkumisesta on vaikea, vaikka ei käyttöisi mitään ehkäisyä ja ovulaatio olisi päällä - tai raskauden pelossa ehkä vielä vähemmän. Tästä voi päätellä, että naisen haluttomuus ei ehkä ole pelkästään hänen itsensä ratkaistavissa.

Minä halusin pitkään vaikka söin pillereitä. Lakkasin haluamasta kun mies alkoi seksin yhteydessä satuttaa, eikä uskonut tekevänsä niin, vaikka sanoin: syytteli vain kuinka kovakouraisuus pitäisi tajuta osoituksena siitä, että hän rakastaa ja haluaa minua. Samoin ällötti kun sen piti aina yrittää ronklata genitaaleja vaikka lapset oli samassa huoneessa. (Ja ronklaus on ihan oikea ilmaus. Kyse ei ollut mistään hellästä hyväilystä). Ja koko ajan mies oli sitä mieltä, ettäh änessä ei ole mitään vikaa, vika on minun. Vastenmielisyys katosi vasta yli vuoden päästä siitä, kun mies lopulta tajusi lopettaa.

Naisella on hormonit pielessä jos ei haluta. Tai sitten ongelmia parisuhteessa, jompi kumpi. Itsellä oli hormoni ongelmia. Ne korjattiin ja taas homma luistaa. Täytyi alkuun toki itse haluta seksiä ja yrittää vaikka miehen mieleksi.

Haluttomuus loppui miestä vaihtamalla.

Nyt, kun on arvostava ja rakastava mies sekä tasa-arvoinen parisuhde, maistuu seksikin vielä monen vuoden yhdessäolon jälkeen.

Aloitin e-pillerit 16-vuotiaana ja lopetin 24-vuotiaana. Olihan se kuin ois suomut silmiltä pudonneet ja noussut vuoristoradan kyytiin, kun tajusi, millaista on aidosti _haluta_ ovulaation aikana seksiä. Olin 32 kun erosin tästä suhteesta, enkä viimeisinä vuosina halunnut miestä enää ollenkaan. Halusin kyllä seksiä, mutta en hänen kanssaan, suhteessa oli niin paljon epäkunnioitusta ja loukkauksia lauottu, että en vaan arvostanut häntä enää yhtään enkä näin ollen myöskään halunnut. Läheisyyskin ihan oikeasti kuvotti ja silloin kun en vielä ollut valmis eroamaan, niin suostuin hampaita yhteen purren hillittömän syyllistämisen tuloksena antautumaan pari kertaa kuussa. Se oli kamalaa aikaa. =( Eli mun tapauksessani auttoi ainoastaan miehestä luopuminen. Muiden kanssa ei ole haluttomuutta esiintynyt.

Onko pillereiden merkillä väliä?

Pitää käydä kyttäämässä mitä ne on.

Voihan sekin olla että mikään ei muutu ennen kuin isäntä vaihtuu talossa, eikä mulla ole eroakaan vastaan mitään, mutta vituttaa kun lapsi menee automaattisesti äidille ja sekin on hankittu salaa pillerit lopettamalla, vuosi oli mennyt ennen kuin tuli paksuksi.

Pillerit on desogestrel sandoz 75mg.

Kärsiikö muuten "haluttomuudesta kärsivä" itse siitä haluttomuudesta vai onko kärsijä kuitenkin se mies, joka haluaisi muttei oikein saa. Siis voiko kärsiä esim. nälättömyydestä tai siitä ettei nyt huvita lähteä elokuviin tms. joka ei nyt varsinaisesti aiheuta mitään kärsimystä. Tämmöistä täällä vaan mietin. Eli siis kärsiikö sellaisen puuttumisesta mitä ei kaipaa?

Mun haluttomuus loppui kun löysin BDSM:n ihanan maailman =)

Vierailija kirjoitti:

Onko pillereiden merkillä väliä?

Pitää käydä kyttäämässä mitä ne on.

Voihan sekin olla että mikään ei muutu ennen kuin isäntä vaihtuu talossa, eikä mulla ole eroakaan vastaan mitään, mutta vituttaa kun lapsi menee automaattisesti äidille ja sekin on hankittu salaa pillerit lopettamalla, vuosi oli mennyt ennen kuin tuli paksuksi.

No teillä näyttää olevan vakavanlaatuisia parisuhde- ja kommunikaatio-ongelmia. Ja koska nainen on enemmän henkinen olento, ei ole sinusta enää viehättynyt. Teitä yhdistää jääkaappi ja sama ulko-ovi.

Vierailija kirjoitti:

Kärsiikö muuten "haluttomuudesta kärsivä" itse siitä haluttomuudesta vai onko kärsijä kuitenkin se mies, joka haluaisi muttei oikein saa. Siis voiko kärsiä esim. nälättömyydestä tai siitä ettei nyt huvita lähteä elokuviin tms. joka ei nyt varsinaisesti aiheuta mitään kärsimystä. Tämmöistä täällä vaan mietin. Eli siis kärsiikö sellaisen puuttumisesta mitä ei kaipaa?

Olen nainen, ja aiemmassa elämässäni kärsinyt vuosia haluttomuudesta. Kyllä minä ainakin siitä kärsin kovastikin, koska olin elämässäni ehtinyt kokea millaista on elää ihanan seksin täyttämää elämää. Kyllä sitä kaipaa silloin, kun sitä ei ole tarjolla. Ja tästä seikastahan se haluttomuuskin johtui. Tarjolla oli teknisesti täydellisiin seksisuorituksiin pyrkivä mies, joka haukkui minua epäseksuaaliseksi kun en syttynyt hänen tempuilleen, ja joka samalla ohitti tunnepuolen täysin. Ei koskaan kehunut minua haluttavaksi (en ole lihava enkä ruma), näyttänyt omaa haluamistaan, eikä ollut tyytyväinen seksiin ilman pornomaneereja. Ilmaisi elein ja ilmein, että minä en ole haluttava enkä riitä hänelle. Eipä kuulkaa seksi tuollaisen partnerin kanssa kauan kiinnosta, kun olen kokenut sellaistakin seksiä, jossa todellakin riitän ja minua kehutaan ihanaksi, seksuaaliseksi, taitavaksi ja haluttavaksi, ja mies silminnähden nauttii kanssani.

Tolkutin tuolle miehelle tätä vuosien ajan, vähitellen tilanne parantui, jolloin myös haluni palasivat. Nyt olemme kuitenkin eronneet. Huipulle (sellaiselle tasolle, jonne tiedän kokemuksesta, että kanssani voi päästä) emme ehtineet päästä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pillereiden merkillä väliä?

Pitää käydä kyttäämässä mitä ne on.

Voihan sekin olla että mikään ei muutu ennen kuin isäntä vaihtuu talossa, eikä mulla ole eroakaan vastaan mitään, mutta vituttaa kun lapsi menee automaattisesti äidille ja sekin on hankittu salaa pillerit lopettamalla, vuosi oli mennyt ennen kuin tuli paksuksi.

 

No teillä näyttää olevan vakavanlaatuisia parisuhde- ja kommunikaatio-ongelmia. Ja koska nainen on enemmän henkinen olento, ei ole sinusta enää viehättynyt. Teitä yhdistää jääkaappi ja sama ulko-ovi.

 

Ei ole mitään ongelmaa muijan mielestä,haluttomuus ei ole ongelma,lapsi yhdistää myös.

vi_tu kun ajattelin että lapselle olisi kunnon koti,hyvä lapsuus ym. Ja nyt kaikki on päin per__ttä.

Mulla parani miestä vaihtamalla. En olisi ikinä uskonut haluavani monta kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsiikö muuten "haluttomuudesta kärsivä" itse siitä haluttomuudesta vai onko kärsijä kuitenkin se mies, joka haluaisi muttei oikein saa. Siis voiko kärsiä esim. nälättömyydestä tai siitä ettei nyt huvita lähteä elokuviin tms. joka ei nyt varsinaisesti aiheuta mitään kärsimystä. Tämmöistä täällä vaan mietin. Eli siis kärsiikö sellaisen puuttumisesta mitä ei kaipaa?

Olen nainen, ja aiemmassa elämässäni kärsinyt vuosia haluttomuudesta. Kyllä minä ainakin siitä kärsin kovastikin, koska olin elämässäni ehtinyt kokea millaista on elää ihanan seksin täyttämää elämää. Kyllä sitä kaipaa silloin, kun sitä ei ole tarjolla. Ja tästä seikastahan se haluttomuuskin johtui. Tarjolla oli teknisesti täydellisiin seksisuorituksiin pyrkivä mies, joka haukkui minua epäseksuaaliseksi kun en syttynyt hänen tempuilleen, ja joka samalla ohitti tunnepuolen täysin. Ei koskaan kehunut minua haluttavaksi (en ole lihava enkä ruma), näyttänyt omaa haluamistaan, eikä ollut tyytyväinen seksiin ilman pornomaneereja. Ilmaisi elein ja ilmein, että minä en ole haluttava enkä riitä hänelle. Eipä kuulkaa seksi tuollaisen partnerin kanssa kauan kiinnosta, kun olen kokenut sellaistakin seksiä, jossa todellakin riitän ja minua kehutaan ihanaksi, seksuaaliseksi, taitavaksi ja haluttavaksi, ja mies silminnähden nauttii kanssani.

 

Tolkutin tuolle miehelle tätä vuosien ajan, vähitellen tilanne parantui, jolloin myös haluni palasivat. Nyt olemme kuitenkin eronneet. Huipulle (sellaiselle tasolle, jonne tiedän kokemuksesta, että kanssani voi päästä) emme ehtineet päästä koskaan.

Mulla ei ole ollut mitään ihme vaatimuksiakaan,kaikki käy paitsi uloste ja väkivalta leikit,onhan tuo myös sanonut ettei sen mielestä meidän seksi ole siitä tuntunut ikinä miltään ym. Kaikkea mieltä ylentävää.

Ollaan kuitenkin oltu yhdessä +10v ja viimeiset 2v on ollut tällaista.

sain yhdestä hommasta rahaa että voidaan "vaimon" kanssa käydä syömässä,mutta tuolla ne rahat on ollut laatikossa jo 6kk kun ei muijaa kiinnosta lähteä ravintolaan.

Söin seromexiä kuusi vuotta masennukseen

, meni kaikki halut seksiin, ajatus herättää lähinnä lievää vastenmielisyyden tunnetta. Tosin masennuksen ja lääkkeiden myötä meni muutkin tunteet, mikään ei tunnu miltään.