Ester ja Elsa teloitettiin lapsina – tutkija nostaa vuoden 1918 vaietun aiheen esiin

Vierailija

HISTORIA Tuulikki Pekkalainen tutkii sisällissotaa lasten näkökulmasta.

Suomalaiset eivät mielellään muistele omaa sisällissotaansa.

Nyt 76-vuotias väitöskirjaa lapsista valtiorikosoikeuksissa 1918 valmisteleva tietokirjailija Tuulikki Pekkalainen suosittelee, että suomalaiset palauttaisivat mieleensä oman historiansa.

– Olisi hyvä ymmärtää, että meilläkin on ollut vastaavaa, mitä muualla on nyt.

Pekkalainen alkoi penkoa Suomen sisällissodan tapauksia jo vuosia sitten. Hän sai tehtäväksi Turun Työväenyhdistyksen soittokunnan historiikin kirjoittamisen.

52-vuotiaana valtiotieteen maisteriksi opiskellut nainen löysi soittokunnan vaiheista sisällissodan ja vankileirit. Se vei hänet tutkimustielle, jolla hän on vieläkin.

Viimeisimpänä hän on julkaissut teoksen Lapset sodassa 1918.

Wilho, Ester ja Elsa olivat niiden 20 lapsen joukossa, jotka teloitettiin eri punavankileireillä. Nuorimmat teloitetut olivat neljä- ja yhdeksänvuotiaat pojat. Sodassa lapsia oli teloitettu jo useita kymmeniä, Pekkalaisen teos kunnioittaa heidän ja 1 500 muun sisällissodan lapsivangin muistoa.

Teoksen kirjoittamisen jälkeen hän on jatkanut tutkimalla lasten oikeudenkäyntejä. Valtiorikosoikeuteen joutui lähes sata alle 15-vuotiasta lasta ja osa heistä sai myös kuritushuonetuomioita.

Nuorin oikeuteen joutunut oli 11-vuotias orpo poika.

– Lasten yleisin syyte oli avunanto valtiopetokseen. Käytännössä se tarkoitti sitä, että lapsi oli ehkä ollut vain punakaartin juoksupoikana tai kahvinkeittäjänä.

– Pojille ja tytöille punakaarti saattoi olla ainoa vaihtoehto. Sekasorron keskellä he lähtivät mukaan, jos esimerkiksi omat vanhemmat olivat kuolleet. Se oli keino saada ruokaa ja vaatteita.

Lapsen osa 1900-luvun alkupuolella oli karu. Osa lapsista kävi koulua vain vuoden tai muutaman. Kirjoitus- ja lukutaitoa ei ollut kaikilla, sahalle saattoi päästä töihin jo 7-vuotiaana.

– Yhdestä vankileirin kirjasta löytyi 5-vuotias, jonka ammatiksi oli merkitty puuseppä.

Pekkalainen sanoo, että tuomarit pyrkivät kohtelemaan syytettyjä oikeudessa oikeudenmukaisemmin kuin mitä viralliset syyttäjät olivat esittäneet.

– Mutta syytettyjä oli paljon. Tuomarilla oli vain noin kuusi minuuttia aikaa tuomion antamiseen yhdelle henkilölle. Vääriäkin tuomioita saattoi tulla.

Lapset joutuivat usein myös odottamaan pitkään oikeuden käsittelyä. Ensin lapsi vangittiin ja kuulusteltiin, hänestä pyydettiin lausunto oman paikkakunnan suojeluskunnan esikunnalta, sitten päästettiin vankipassilla vapauteen tai pakkotyöhön.

– On vaikea kuvitella, miltä pienestä ihmisestä on tuntunut odottaa esimerkiksi puoli vuotta oikeuden ratkaisua. Elää niin pitkään epävarmuudessa.

Pekkalainen korostaa, että julmuutta on ollut puolin ja toisin.

– Sisällissota on sodista pahin. Puolta ei voi aina edes valita ja silti sinua voidaan vihata.

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Oon kuunnellut parikin radio-ohjelmaa (ja mahdollisesti lukenutkin aiheesta, en nyt muista), jossa kerrottiin, miten voittajien propagandistinen näkemyksen mukaan punikkien perheet olivat uhka yhteiskunnalle, naisiin ja lapsiin ei suinkaan suhtauduttu sivullisina, vaan naiset olivat tietenkin punanarttuja, jotka synnyttivät uusia sukupolvia ja lapset kapinallisten alkuja, huonoa ainesta. Sikäli tämä ei siis yllätä, mutta totta kai tuntuu kauhistuttavalta lukea oman esikoiseni ikäisestä teloitetusta lapsesta.

Vierailija

Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja Saksan armeijan voittoon. Venäjän valtakausi päättyi Suomessa, mutta maa siirtyi keisarillisen Saksan valtapiiriin maailmansodan loppuajaksi. Saksan hävittyä suursodan suomalaisten joulukuussa 1917 saama itsenäisyys astui täysimääräisenä voimaan. Tällöin luovuttiin myös hankkeista muuttaa Suomi kuningas­kunnaksi; maan valtiomuodoksi tuli tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen myötävaikutuksella.

Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutukset suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. Kuten usein käy kansojen sisäisissä valtataisteluissa, sodan aikana ja sen jälkeen esiintyi laajamittaista terroria. Sotatoimien ollessa käynnissä molemmat osapuolet syyllistyivät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan kuluessa punaisten käsissä kuoli 1424 valkoista teloitettuna, 4 kuoli vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7370 punaista teloitettuna, 11 652 kuoli vankileirillä, suurin osa sotatoimien jo päätyttyä, sillä punaisten tai punaisiksi epäiltyjen vangitseminen ja teloittaminen jatkui laajamittaisesti vielä viimeisten taistelijoiden antauduttua.

Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria. Heistä noin 75 prosenttia oli punaisia, joita menehtyi eniten teloituksissa sodan aikana ja sodan päätyttyä vankileireillä nälkään ja tauteihin. Varsinaisissa taistelutoimissa menehtyi lähes yhtä paljon sekä punaisia että valkoisia. Terrorin uhreista vähemmistö oli valkoisia, ja myös Venäjän kansalaisia teloitettiin. Sodan muut uhrit olivat lähinnä taisteluissa kaatuneita saksalaisia ja venäläisiä sotilaita.

Sisällissota syvensi Suomen kansan kahtiajakoa. Voittanut osapuoli katsoi yhteiskunnan huonoimman aineksen nousseen Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti kriminaaleina. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos vahvisti kuitenkin maltillisten ja laaja-alaiseen kansalliseen ajatteluun suuntautuneiden väestöryhmien asemaa yhteiskunnassa. Tämä mahdollisti hitaan eheytymisen väestöryhmien kesken.

Kahtiajako. Toivottavasti siihen tilanteeseen emme enää päädy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että tämä on aihe, joka on meillä yritetty vaieta kuoliaaksi.

Sain 1990-luvulla historian kokeessa miinuksen kun kutsuin esseessä sisällissotaamme sisällissodaksi enkä niillä Vapaussota, Kansansota, kansallissota "kiertoimauksilla" jotka olivat tuolloin muotia ja sallittua.

Vierailija

Mun 1913 syntynyt vaari kertoi, miten punaiset oli tulleet taloon ja iskeneet pistimellä kuoliaaksi lattialla kontanneen 9 kk ikäisen pikkuveljen. Näitä ei kirjattu mihinkään kirjoihin tai kansiin samalla tavalla kuin punaisten lapsille tehtyjä asioita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että tämä on aihe, joka on meillä yritetty vaieta kuoliaaksi.

Sain 1990-luvulla historian kokeessa miinuksen kun kutsuin esseessä sisällissotaamme sisällissodaksi enkä niillä Vapaussota, Kansansota, kansallissota "kiertoimauksilla" jotka olivat tuolloin muotia ja sallittua.

Joo, tuohon aikaan koulussa ei kyllä katsottu hyvällä, jos hankki tietoa muualtakin kuin koulukirjoista. Mä olen muuten aina ollut sitä mieltä, että muut nimet kuin sisällissota vuoden 1918 tapahtumien kohdalla ovat lähinnä outoja. Mikä ihmeen juttu sekin on, ettei sisällissotaa voida nimittää sisällissodaksi?

5

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oon kuunnellut parikin radio-ohjelmaa (ja mahdollisesti lukenutkin aiheesta, en nyt muista), jossa kerrottiin, miten voittajien propagandistinen näkemyksen mukaan punikkien perheet olivat uhka yhteiskunnalle, naisiin ja lapsiin ei suinkaan suhtauduttu sivullisina, vaan naiset olivat tietenkin punanarttuja, jotka synnyttivät uusia sukupolvia ja lapset kapinallisten alkuja, huonoa ainesta. Sikäli tämä ei siis yllätä, mutta totta kai tuntuu kauhistuttavalta lukea oman esikoiseni ikäisestä teloitetusta lapsesta.

Siksi on pelottavaa kuinka vihamukista löytyy vähän samanlaista uhoa että lähdetään lahtaamaan "uhkia"

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että tämä on aihe, joka on meillä yritetty vaieta kuoliaaksi.

Sain 1990-luvulla historian kokeessa miinuksen kun kutsuin esseessä sisällissotaamme sisällissodaksi enkä niillä Vapaussota, Kansansota, kansallissota "kiertoimauksilla" jotka olivat tuolloin muotia ja sallittua.

Niin, vielä 90-luvulla.

Sisällissota on kuitenkin se oikea nimitys.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun 1913 syntynyt vaari kertoi, miten punaiset oli tulleet taloon ja iskeneet pistimellä kuoliaaksi lattialla kontanneen 9 kk ikäisen pikkuveljen. Näitä ei kirjattu mihinkään kirjoihin tai kansiin samalla tavalla kuin punaisten lapsille tehtyjä asioita.

Nyt ihan mielenkiinnosta: miksi punaisten tekemää terroria ei muka kirjattu kirjoihin tai kansiin, vaikka punaiset olivat sodan hävinnyt osapuoli? Jos nyt ajattelet asiaa ihan järjellä, niin eikö se ole ennemmin niin päin, että voittanut osapuoli mielellään jopa korostaa hävinneen osapuolen hirmutekoja ja peittelee omiaan, koska se mahdollisuus on?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat