Eskarilaisen kaverisuhteista, neuvokaa, olen ihan hajalla!

Vierailija

Voi tulla pitkä tarina, mutta yritän tiivistää:
Minulla on 6-vuotias eskarilainen, jonka sain yli nelikymppisenä vuosien yrittämisen tuloksena. Muutimme juuri ennen lapsen syntymää uudelle paikkakunnalle. En ole onnistunut saamaan täältä pysyviä äitikavereita, vaikka kävimme vauva-aikana kerhoissa. Muut pikkuvauvojen äidit olivat poikkeuksetta yli 10 vuotta nuorempia, ja ystävystyivät kyllä keskenään, mutta jäin ulkopuolelle.

Asumme ns. vanhemmalla alueella, jossa ei juurikaan muita samanikäisiä lapsia asu. Taloyhtiössä on meidän lisäksemme yksi lapsiperhe - onneksi - koska muuten tytöllä ei olisi asuinalueella kavereita lainkaan. Tytön päiväkotikaverit asuvat kaikki muutaman kilometrin päässä uudella omakotialueella, jossa parveilee lapsia pilvin pimein.
Tytöllä on aina mennyt hyvin päiväkodissa ja eskarissa, ja kavereita on kyllä näinä päivinä, mutta nyt on ongelma, kun tyttö haluaisi tietenkin kavereita myös vapaa-ajalla ja joskus myös eskaripäivän jälkeen.
Olemme kutsuneet kavereita meille, ja kaikki ovat aina tulleet mielellään, leikit ovat sujuneet hyvin, mutta vastakutsuja ei koskaan tule. Lisäksi olemme aina kutsuneet ison joukon syntymäpäiville, kaikki ovat aina tulleet, mutta vastakutsuja on tullut ainoastaan muutamille synttäreille. Tyttö on tietenkin suruissaan, kun synttäreistä puhutaan näiden samoilla kulmilla asuvien kavereiden kesken. Tuntuu, että hänet ikäänkuin unohdetaan.

Kysynkin teidän kokeneiden mielipidettä, jatkanko aktiivista kavereiden meillekutsumista, vai pidetäänkö meitä säälittävinä tapauksina? Jotenkin raskasta, kun koko ajan täytyy olla järjestelemässä yksipuolisesti. Kehtaisinko vain ottaa yhteyttä näihin vanhempiin ja kysyä, että voisiko tyttöni tulla joskus vastavuoroisesti heille?

Itse olen introvertti luonne, ja olen jo tottunut siihen, että en ystävysty kovin helposti, mutta sydän särkyy tytön puolesta, jos hänellä on sama kohtalo.

Kommentit (12)

Vierailija

Öö, mä en tajua mikset vaan kysy joltain lapsen kaverin vanhemmalta voiko lapsesi tulla silloin ja silloin leikkimään? Eikö Se ole vanhempien tehtävä sopia leikkirreffeistä??

Vierailija

Eihän kaikilla välttämättä ole tilaa/rahaa tms. mahdollisuutta kutsua kaikkia. Olisin huolissaan, jos kavereita ei ole, mutta miksi teet tyhjästä ongelmaa? Kannattaisi sinunkin sosiaalistua, niin et ajattelisi asioista niin yksioikoisesti ja vain yhdestä näkökulmasta.

Vierailija

Jatka vaan samaan malliin.
Tuli mieleen, että entä jos kutsuisit jonkin lapsen kaverin äitinsä kanssa teille? Lapset leikkii ja äidit kahvittelee. Samalla voisi kysyä, että voiko lapsesi mennä seuraavan kerran leikkimään heille.

Vierailija

Kun tyttö menee kouluun tilanne varmaan muuttuu jonkun verran, koska silloin ei enää tarvita vanhempia toimimaan välikäsinä, vaan tyttö hoitaa kyläilyt yms. itse. puolin ja toisin.

Vierailija

Jatka vain samaan malliin. Muut vanhemmat eivät välttämättä osaa ajatella tilannettanne ja lastanne, koska heidän näkökulmastaan omien lasten tärkeimmät kaverit ovat niitä naapureita. Jos vanhemmatkin tajuaisivat tilanteenne, voisi kutsuja sadella enemmän. Ehkä he eivät ole edes tottuneet järjestämään leikkitreffejä sen suuremmin, kun kavereilla on koko ajan leikkiseuraa naapureista? Teidän kanssa treffien järjestämistä ei ehkä tule edes ajatelleeksi. Eivätkä he välttämättä tiedä, että teidän asunalueella ei ole muita lapsia paljoa, voivathan he olettaa että teidän lapsella on omat kaverit lähellä omaa kotia.

Vierailija

Jatka vaan treffien järjestämistä. Todennäköisesti omakotitaloaluueella lapset kulkee vapaasti talosta taloon ja näin vanhemmat eivät ole tottuneet järjestämään erikseen treffejä. Todennäköisesti perheissä on myös useampia lapsia, joten vanhemmat eivät jaksa samalla tavoin huomioida tilannetta. Silti vastakutsuja tulisi tulla...mutta et voi sille mitään että nää vanhemmat ovat ajattelemattamia. Jatka vain sinnikäästi, koulussa helpottaa. Pääseekö tyttösi ehkä kouluikäisenä kulkemaan itsenäisesti kavereile ok-alueelle? Eli onko matka kuitenkin turvallinen?

Vierailija

Ehkä jossain tilaisuudessa, esim eskarin joulujuhlassa voit mennä juttelemaan jollekon äidille tyyliin "on se kiva, että x:llä ja y:llä leikit sujuu niin kivasti, viimeksikin (meillä) tekivät sitä ja tätä. Missäs päin te asutte? Ym. " mutta siis jotain tuohon tyyliin...ehkä ymmärtäisivähän.

Vierailija

Sama juttu..treffejä joutuu järkkäämään jos haluaa että lapsella seuraa..ei kai muut ole sitten niin hanakoita järjestämään lapsilleen seuraa?

Sama mulla mutta toisin päin..olen 5-10 vuotta muita äitejä nuorempi joten en oikein pääse sisään tähän keski-ikäisten naisten jengiin!;)

Ja mistä lapset oppii jotakuta hyljeksimään..äideiltään..

Vierailija

Ehkeivät ne muut äidit näe järkeä leikkitreffien järkkäämisessä, jos ympärillä on jo niin paljon muitakin kavereita. Vaikka kohteliastahan se tietysti olisi olla vastavuoroinen.

Jatka kuitenkin itse järjestämistä, toimit hyvin.

Vierailija

AP tässä.

Kiitos hyvistä vastauksista, näissä oli paljon sitä mitä olen itsekin päässäni pähkäillyt, mutta hyvä nähdä ne tässä kirjoitettuna. Kaikilla on todella paikkansapitäviä pointteja. Tiedostan, että ongelma ei ole iso, ja fakta on se, että tässä vyöryy nyt omat hyljätyksi tulemisen kokemukset ihan tsunamin lailla ylitseni. Koska en ole koskaan ollut tarpeeksi valovoimainen persoona, niin teini-iästä saakka olen ollut ns. se tyyppi, kenen kanssa kaveerataan jos muitakaan ei ollut. Teen kaikkeni, että lapsi ei traumoistani saa tietää.

Vastaaja nro 3 kehoitti minua sosiaalistumaan, mutta jokainen introvertti tietää, että näillä pelikentillä olemme vaihtopenkillä istujia. Vetovoimani ei yksinkertaisesti riitä, että minun kanssani haluttaisiin olla sen enempää tekemisissä. En ole tuppisuu, mutta en myöskään mikään räiskyvä persoona, ihan perusystävällinen, rauhallinen tyyppi.

Äitejä olen kutsunut kahville, ja kaikki he ovat sanoneet että tyttöni voisi sitten "joskus" vuorostaan tulla heille. Sitä ei ole sitten koskaan ole tapahtunut.

Ihemettelen vain, että jos yksi ja sama tyttö on ollut meillä viisikin kertaa peräkkäin, niin eikö nyt missään vaiheessa tule mieleen esittää vastakutsua, vaikka kuinka se oman lapsen ovikello soisi naapuruston lasten toimesta?

Mutta minä jatkan kutsumista ja järkkäilyjä, kuten tekin neuvoitte. Toivottavasti koulun alkaminen helpottaa tätä tilannetta, lapsi kyllä pystyy sitten kulkemaan kavereille omin neuvoin.

Vierailija

Meillä oli lähes sama tilanne kun teillä, paitsi että asumme omakotitaloalueella (siis vanhemmalla alueella, jossa ei muita lapsia) eli ei ole edes sitä yhtä naapurin lasta. Minä muutaman kerran järjestin eskari vuoden aikana leikkitreffejä, mutta kyllästyin kun vastavuoroisuutta ei ollut lainkaan. Uudemmilla asuinalueilla asuvilla kaverit oli naapurissa ja ei tarvinu vanhempien nähdä vaivaa järjestelemisessä, ymmärään kyllä.
Meillä ei poika kyllä kovasti kavereita vielä kaivannutkaan eskarin syksyllä kun oli päivähoidossa eskarin lisäksi, mutta joulun jälkeen jäin itse äitiyslomalle ja poika jäi hoidosta pois, kävi vain eskarissa 4 tuntia. Ja tuolloin kaveriongelma paheni.
Oli todella kuluttavaa koko ajan kysellä kaverien vanhemmilta kuka tulisi leikkimään, sumplia aikataulut ja koskaan ei vastakutsuja tullut. Synttäreillä kyllä kävi ja eskarissa kaikkien kaveri ja hyvin sosiaalinen lapsi.
Nyt on jo poika ekaluokkalainen ja naapuriin muutti viime kesänä yksi saman ikäinen lapsi, joka päätyi samalle luokalle kouluun ja ah tätä ihanuutta! On aivan ihanaa kun pojalla on kaveri naapurissa että voivat koulun jälkeen itse sopia leikeistä ja menemisistä ja yhdessä ovat käyneet vähän kauempanakin asuvien luokkakaverien luona. On siis oma elämä helpottunut noin 100%!
Joten en siis valitettavasti osaa ratkaisua ehdottaa, mutta lohdutan että koulussa niitä kaverisuhteita on paljon helpompi solmia ja ovat jo sen verran isompia, että elinpiirikin vähän laajenee. Joskin jos teillä kouluunkin matkaa kilometrejä, ei ehkä ihan niin helppoa kun meillä kun koulu on ihan vieressä, eli matkat niille kaukaisimmille kavereillekin on 1-2 km. Itse olimme jopa etsimässä uutta taloa tämän ongelman vuoksi, löysimme jo sopivan eskarivuoden puolivälissä, mutta emme saaneet omaa myytyä ja sitten kun kaveri muutti naapuriin, otimme oman talomme pois myynnistä ja luovuimme muuttoajatuksesta kokonaa.
Tsemppiä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat