Vaimoni itsetunto ja seksi

Seuraa 
Liittynyt9.12.2015

Meillä on vaimoni kanssa kolme lasta. Hän on edelleen hyvännäköinen nainen ja siunattu kropalla joka ei ole raskauksista kärsinyt.. Ainakaan minun mielestäni. Haluan häntä edelleen ja kehun häntä jos satun vaikka suihkuun samaan aikaan ja kaikki kehuni tulevat suoraan sydämestä, koska hän on minun vaimoni ja rakastan ja haluan häntä. Vaimollani on aina ollut tapana arvostella itseään. Seksi on myös vähentynyt viime aikoina todella paljon. Kuukausi saattaa mennä jos en tee aloitetta ja silloinkin on aina mielessä ajatus, että nyt se antaa velvollisuudesta. Iltaisin hän jaksaa valvoa ja katsoa telkkaria, mutta seksin tullessa esiin valittaa väsymystään.

Olen aina ollut mies joka pitää läheisyydestä. Halaan ja suukottelen vaimoani mielelläni, mutta nykyään minä teen aloitteen. Olen yrittänyt selittää, että sillä on joskus eroa kumpi lähestyy ja jos minä olen aina se joka tulee lähelle ja ottaa kiinni, niin väistämättä tulee ajatus, että haluaako hän edes lähestyä minua. Tämä johtaa riitaan ja jälkeenpäin vaimoni marttyyri-itkuun siitä, kuinka huono hän on. Lohduttamaan en pysty, koska hän ei ota sitä vastaan. Vaikka mitä sanoisin niin ei auta.

Ongelmana on siis läheisyys jota kaipaan ja joka alkaa 90 prosenttisesti minun aloitteestani. Selvityksen vuoksi vielä se, että en erota parisuhteessa seksiä muusta läheisyydestä. Se on vain yksi läheisyyden muoto. Jos puhun tarpeistani, riita ja itku on seuraus. Vaimollani on muutenkin tapana mollata itseään. Tiedän, että hänellä on huono itsetunto ja haluaisin häntä auttaa, mutta hän ei anna eikä ota vastaan ihailuani. Jatkuva itsensä alentaminen ja arvosteleminen alkaa käydä hermoille ja työntää minua poispäin, vaikka haluaisin hänet lähemmäksi. Joskus se tuntuu jopa vastenmieliseltä. Olen usein ajatellut ja toivonut, että hän näkisi itsensä minun silmilläni, koska tiedän, että silloin hän ei ainakaan minun tunteitani epäilisi. Vaimoni on kaunis ihminen jolla on suuri sydän ja rakastan häntä, mutta haluaisin tietää ja tuntea, että hän tuntee myös minua kohtaa samalla tavalla. Sen tiedän, että erota hän ei halua vaan kertoo rakastavansa minua ja se riittää aika pitkälle. Mutta jotain puuttuu. Onko minussa vikaa, onko muilla vastaavia kokemuksia ja mitä voisin vielä tehdä?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Voi kuulostat niin ihanalta mieheltä. Kehuisipa omani edes joskus ja sanoisi jotain kaunista... Onko kuinka pieniä lapsia? Jos lapset roikkuu vaimosi iholla voi kiintiö kosketukseen tulla täyteen päivän aikana. Näin ainakin itselläni kun saan lapsen nukkumaan, haluan omaa tilaa ja hetken vain olla. Meidän lapsi tosin vielä vauvaiässä. Ja itselläni vielä se että miehen aloitteeseen lähden kyllä mukaan, koska kyllähän se tuntuu niin hyvältä kun toinen haluaa mua. Vaikea selittää ja vaikeita asioita. Muuta en nyt oikein osaa sanoa. Tsemppiä! N 25

Vierailija

Voi hyvä mies, kyllä meitä on muitakin.

Olen jo vuosia kärsinyt nimenomaan siitä, että vaimoni ei juurikaan tee aloitteita läheisyyteen.

Jossain vaiheessa totesin hänelle sen ääneen muutamaankin kertaan, että minua vaivaa olla aina se, joka tulee lähelle, joka halaa, nuohoaa siinä lähellä, silittää (ja toki kopeloi peppua yms).

Vaimoni totesi, ettei hän vain ole sellainen ihminen, että osaisi oma-aloitteisesti tulla lähelle. Huomaan tosin, että nykyään hän joskus tuleekin lähelle ja halaamaan. Se tuntuu hyvältä.

Seksiä saisi olla useammin toki, hänellä on kuulemma myös jotenkin huono käsitys omasta vartalostaan, eikä minun vakuutteluni auta mitään. Ja kun itse ei viihdy vartalossaan, ei kuulemma tee mieli harrastaa seksiä. Mies ei vaan voi sellaista käsittää.

Joskus vielä tein oikeita aloitteita seksiin, mutta sen olen kyllä lopettanut nykyään.

Se on vaimon vastuulla sanoa, että nyt olisi hyvä aika seksille. Ja sitten myös on seksiä. Tosin vain noin kerran kuukaudessa, mutta toisaalta nyt ei minun tarvitse kärsiä pettymyksiä ja nöyryytyksiä vonkausyritysteni päätteeksi.

Toivoisin toki, että tilanne olisi toinen, mutta en ymmärrä mitä voin tehdä. Koskaan en ole vaimoni ulkonäöstä sanonut pahaa sanaa, enkä valittanut seksistäkään. Vaimoni on ihan omassa päässään keksinyt olevansa tyytymätön vartaloonsa.

Kehunut olen ja hyvänä pitänyt, mutta kun sen tuloksena on enimmäkseen pakit, ei enää innosta.

Tosin se seksikin on kyllä sitten jotenkin kaavamaista ja ennalta määrättyä sekä tiettyihin siveysnormeihin rajattua, niin että ei sen puoleen kyllä isommin innostakaan, kun kaikkiin uusiin ehdotuksiin saamani palaute on lähinnä närkästyneen epäuskoista tuhahtelua.

Enkä toki itse ole mikään adonis tai täydellisyys. Johtuuko haluttomuus sitten kuitenkin siitä? Tai ettei meikäläisen meisseli olekaan 20cm pitkä? Tai jostain jännästä rakastajasta?

Jotenkin miehen logiikalla tuntuu, että jos seksi olisi kanssani nautittavaa, nainen haluaisi sitä. Usein. Mutta nyt sitä halutaan niin harvoin ja niin samalla kaavalla, että epäilen haluttomuuden syynä olevan sen, ettei nainen saa siitä mitään. Mutta kuitenkin väittää ihan toista.

Mutta yritän olla nykyisin haluamatta mitään, jolloin ei niin harmitakaan.

Vierailija

No täältä tulisi erään naisen näkökulmaa: 

En tee aloitteita, ja minulla on aika isoja ongelmia itsetuntoni kanssa. Seksiä meillä on todella, todella harvoin, ei edes kerran kuussa, ei välttämättä kahdessakaan. Koen olevani oravanpyörässä asian kanssa - mieheni ei halua, mikä ruokkii huonoa itsetuntoani, ja se taas vaikuttaa siihen, teenkö itse aloitteita. 

Mieheni on muutaman kerran ilmaissut olevansa minun kehooni tyytymätön, ja oikeastaan aina, kun minä olen seksiä ehdottanut, homma on ollut todella nihkeää ja sen tuntee, että toinen on mukana vain olosuhteiden pakosta/säälistä/mistä lie. 

Tällä hetkellä teen kehoni suhteen aika paljon töitä... mutta... en tiedä, tämä tilanne tuntuu tällä hetkellä niin lohduttomalta, etten tiedä, onko seksielämällä mahdollisuuksiakaan piristyä. Tuntuu helpommalta elää käytännössä omissa fantasioissaan seksin suhteen kuin toivoa saavansa sitä oikeasti (anteeksi, tämä kuulostaa tosi typerältä. Pakko vain saada kirjoittaa edes jonnekin). Enkä tiedä, parantaako se itsetuntoani, että laihtuisin unelmamittoihin ja mies alkaisi haluta minua. Pelkään, että näkisin silti vain itseni siinä muodossa, missä seksiä ei ollut, enkä minä haluttava.

Ei tämä varmaan ketään auta, varsinkin, jos aloittaja itse ei ole antanut vaimonsa huonolle itsetunnolle aihetta. Mutta... halusin vain kirjoittaa oman kokemukseni. Kipeä asia.

Vierailija

Nro 4, viestisi oli ihan kuin minun kirjoittamani. Tsemppiä! <3 Meillä on kyllä tilanne hiukan parantunut keskustelun (ja 20kg laihdutuksen) ansiosta, mutta vielä on töitä tehtävänä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nro 4, viestisi oli ihan kuin minun kirjoittamani. Tsemppiä! <3 Meillä on kyllä tilanne hiukan parantunut keskustelun (ja 20kg laihdutuksen) ansiosta, mutta vielä on töitä tehtävänä.

Thnx. :) Me olemme keskustelleet, ja olen laihtunut itsekin hyvin (en toki noin paljon, onnittelut sinulle!), mutta ainakaan vielä ei ole mitään muutosta. 
... Uskaltaako kysyä, kuinka itse pystyt suhtautumaan siihen, että painonpudotus (?) on osaltaan virkistänyt seksielämää? Onko se ollut pelkästään positiivinen asia, vai onko asiaan liittynyt mitään itsetunto-ongelmia? 

5

Peppe
Seuraa 
Liittynyt9.12.2015

Hei. Kiitos kommenteista. Kolme lasta meillä on ja helppoja ovat. Olen itse ollut kotona lasten kanssa vuoden muutama vuosi sitten ja uskallan sanoa, että parasta aikuisiän aikaa se oli. Välillä meinasi seinän kaatua päälle ja odottelin, että vaimo palaa töistä, mutta muuten aika arvokasta aikaa. Tämä läheisyys on alkanut vähentyä vasta viimeisen vuoden aikana ja siitä on tosiaan muodostunut eräänlainen noidankehä jossa minä silloin tällöin yritän lähestyä ja vaimo vetäytyy ja harmittelee kuinka huono hän on. Väsymystä valittaa enkä oikein tiedä mistä se väsymys yhtäkkiä on tullut. Olen lopettanut lähentely-yritykset ja vaimoa se ei tunnu haittaavan. Alkaa olla tuskainen olo.

Vierailija

Olen tuo numero 3.

Tuli vaan vielä mieleen, että voisiko olla mahdollista, että parisuhteessa elävän naisen on saatava sitä myönteistä palautetta ja flirttiä myös muilta miehiltä, kuin omaltaan, että hän voisi olla edes jotakuinkin tyytyväinen vartaloonsa ja uskoa olevansa seksikäs?

Onko niin, että jos ainoa palaute, mitä parisuhteessa oleva nainen saa, tulee omalta puolisolta, nainen tulkitsee sen tähtäävän vain kotirauhan ylläpitoon tai pyrkimykseksi välittömään seksiin, eikä pidä sitä ollenkaan uskottavana?

Sellaiset naiset, jotka eivät saa säännöllisesti useilta miehiltä ulkonäköönsä liittyvää palautetta, epäilevät sitten olevansa lihavia, rumia, ei-seksikkäitä tai mitä nyt ikinä. Tuntuisiko tämä teoria uskottavalta?

Gee1

Itse on naisena sanottava, että mikäli oma mies muistaa kehua, olen täysin immuuni muiden miesten kehuille eivätkä ne merkitse mitään enkä niitä kaipaa. Jos oma mies taas ei arvosta ja kehu, muiden miesten huomio alkaa tuntua hyvältä ja sitä tulee ehkä haettuakin. Toisin sanoen itselleni merkkaa vain oman miehen kehuminen ja pysyn sillä tyytyväisimpänä ikinä.

Kaikki ovat kuitenkin erilaisia, joillekin ulkopuolinen huomio saattaa olla "se juttu". Pitäisi keskustella oman kumppaninsa kanssa niin tietäisi.

Vierailija

Entä jos vaimoa ei kiinnosta oman miehen kehut? Olen yrittänyt kehua omaa vaimoa kauniiksi ja seksikkääksi, mutta suuttuu!? Olenkin lopettanut kehumisen...

M41

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No täältä tulisi erään naisen näkökulmaa: 

En tee aloitteita, ja minulla on aika isoja ongelmia itsetuntoni kanssa. Seksiä meillä on todella, todella harvoin, ei edes kerran kuussa, ei välttämättä kahdessakaan. Koen olevani oravanpyörässä asian kanssa - mieheni ei halua, mikä ruokkii huonoa itsetuntoani, ja se taas vaikuttaa siihen, teenkö itse aloitteita. 

Mieheni on muutaman kerran ilmaissut olevansa minun kehooni tyytymätön, ja oikeastaan aina, kun minä olen seksiä ehdottanut, homma on ollut todella nihkeää ja sen tuntee, että toinen on mukana vain olosuhteiden pakosta/säälistä/mistä lie. 

...

Mutta sinun kohdalla tilanne on aivan eri, koska miehesi on tuollainen mitä nyt on. AP:n kertomuksessa koko ongelma on naisen korvien välissä.

Vierailija

Mikä on vaimon terveys? Stressiä? (Mieheni kans sellainen että väsyneenä vetäytyy, justiin seksi onnistuu mut muu hellyys noina kausina jää) Yhteisen, rauhallisen ajan määrä? Joskus voi illalla kestää hetki ennenkun on ns. äitivaihteelta pois, jos on väsynyt niin voi olla et sen hetken jälkeen jo nukuttaa. Ihana että jaksat kahua vaimoa ja juurikin niin että tarkoitat sitä, kyllä mullekin oman miehen kehut on ne tärkeimmät ja kaivatut.

samatsanat

Peppe kirjoitti:
Meillä on vaimoni kanssa kolme lasta. Hän on edelleen hyvännäköinen nainen ja siunattu kropalla joka ei ole raskauksista kärsinyt.. Ainakaan minun mielestäni. Haluan häntä edelleen ja kehun häntä jos satun vaikka suihkuun samaan aikaan ja kaikki kehuni tulevat suoraan sydämestä, koska hän on minun vaimoni ja rakastan ja haluan häntä. Vaimollani on aina ollut tapana arvostella itseään. Seksi on myös vähentynyt viime aikoina todella paljon. Kuukausi saattaa mennä jos en tee aloitetta ja silloinkin on aina mielessä ajatus, että nyt se antaa velvollisuudesta. Iltaisin hän jaksaa valvoa ja katsoa telkkaria, mutta seksin tullessa esiin valittaa väsymystään.

Olen aina ollut mies joka pitää läheisyydestä. Halaan ja suukottelen vaimoani mielelläni, mutta nykyään minä teen aloitteen. Olen yrittänyt selittää, että sillä on joskus eroa kumpi lähestyy ja jos minä olen aina se joka tulee lähelle ja ottaa kiinni, niin väistämättä tulee ajatus, että haluaako hän edes lähestyä minua. Tämä johtaa riitaan ja jälkeenpäin vaimoni marttyyri-itkuun siitä, kuinka huono hän on. Lohduttamaan en pysty, koska hän ei ota sitä vastaan. Vaikka mitä sanoisin niin ei auta.

Ongelmana on siis läheisyys jota kaipaan ja joka alkaa 90 prosenttisesti minun aloitteestani. Selvityksen vuoksi vielä se, että en erota parisuhteessa seksiä muusta läheisyydestä. Se on vain yksi läheisyyden muoto. Jos puhun tarpeistani, riita ja itku on seuraus. Vaimollani on muutenkin tapana mollata itseään. Tiedän, että hänellä on huono itsetunto ja haluaisin häntä auttaa, mutta hän ei anna eikä ota vastaan ihailuani. Jatkuva itsensä alentaminen ja arvosteleminen alkaa käydä hermoille ja työntää minua poispäin, vaikka haluaisin hänet lähemmäksi. Joskus se tuntuu jopa vastenmieliseltä. Olen usein ajatellut ja toivonut, että hän näkisi itsensä minun silmilläni, koska tiedän, että silloin hän ei ainakaan minun tunteitani epäilisi. Vaimoni on kaunis ihminen jolla on suuri sydän ja rakastan häntä, mutta haluaisin tietää ja tuntea, että hän tuntee myös minua kohtaa samalla tavalla. Sen tiedän, että erota hän ei halua vaan kertoo rakastavansa minua ja se riittää aika pitkälle. Mutta jotain puuttuu. Onko minussa vikaa, onko muilla vastaavia kokemuksia ja mitä voisin vielä tehdä?

KUIn meiltä. JOssakin kohti nainen (yleensä muuttuu) meillä se tapahtui sitten kuitenkin viimein kun ehdin jo ihmetellä että tässähän hyvin menee muihin verrattuna. Ei kuulemma osaa enää heittäytyä vaimon rooliin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entä jos vaimoa ei kiinnosta oman miehen kehut? Olen yrittänyt kehua omaa vaimoa kauniiksi ja seksikkääksi, mutta suuttuu!? Olenkin lopettanut kehumisen...

M41

Meillä sama. Toisten miesten kehut kyllä kelpaa. Kun kyselin asiasta, niin selitti ettei kehuni ole uskottavia, kun niitä kuulee niin usein. Vertasi siihen, miten äiditkin aina kehuvat lapsiaan.

Otin itteeni, kokee minut äidikseen saatana! Ei kiinnosta kehua enää pätkääkään. Mutta eiköhän siitäkin sitten jossain vaiheessa valiteta, kun ei kotoa kehuja tule.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat