Aina kun ajattelen, että voisinpa pudottaa pari kiloa...

Vierailija

Alan syödä vaan enemmän herkkuja. Ajattelen, että ei siinä mitään, pystyn aivan hyvin hieman vähentämään syömistä. Sitten huomaan illalla, että olen syönyt pullaa ja suklaata ja vaikka mitä. Niitä en normaalisti välttämättä edes ajattele saati himoitse tai osta. Mikä psykologinen mekanismi tässä on taustalla? Pelkäänkö että ruoka loppuu? Enkö alitajuisesti haluakaan laihtua?

Kommentit (8)

Vierailija

Mulla ihan sama! Siksi en pysty ikinä päättämään, että alanpa nyt herkkulakkoon tai lopeteanpas pastan syönnin. Tällöin syön niitä huomattavasti enemmän! En tiedä mikä siinä on, mutta paras tapa mulla on, että ajattelen miten kaikki on sallittua ja tällöin teen ns. oikeita valintoja.

Kai me ollaan niin auktoriteettivastaisia, että kapinoidaan kaikkea pakkoa vastaan :D

Vierailija

Sokeririippuvuutta se on. Koitapa karsia hiilihydraatteja niin jossain vaiheessa huomaat ettei nuo mainitsemasi herkut edes käy mielessä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laihduin 3kiloa kuukaudessa kun aloin vaan nukkua enemmän! Olen nyt 169cm/59kg, ihan normaalipainossa.

Minäkin laihdun kesälomilla kun saa nukkua kunnolla, ei ole työstressiä eikä tarvi pakottaa itseään mihinkään rytmiin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat