Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua muuttaa yhteen
09.12.2015 |
Kenelläkään muulla ollut samaa tilannetta? Haluaisin rehellisiä mielipiteitä siitä, yritänkö edetä liian nopeasti vai onko vika miehessäni. Olemme seurustelleet nyt 10kk, minä asun yksin ja mies asuu parin opiskelijakaverinsa kanssa. Ollaan kaikki yliopistoikäisiä, jos sillä on mitään merkitystä. Mies on usein sanonut että viihtyy nykyisessä kämpässänsä ja vuokrakin on tosi pieni. Nostin eilen esille, että musta olis kiva muuttaa yhteen. Hän yritti vain heittää asian vitsiksi ja alkoi kierteleen ja kaarteleen. Sanoin, että miksei voi puhua suoraan niin vastasi sitten, että on turha hätiköidä isoissa päätöksissä. Haluaa olla mun kanssa mutta yhteenmuutto on kuulemma liian varhaista tässä vaiheessa.
Tuntuu typerältä asua 2 eri kämpässä kun kuitenkin 5-6 yötä viikossa vietetään yhdessä. Meille molemmille tää on ensimmäinen kunnollinen parisuhde ja kumpikaan ei siis aiemmin ole asunut avoliitossa. Mielipiteitä?
Kommentit (49)
Olet liian hätäinen, vasta 10kk olette seurustelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se halua vielä sitoutua. Älä sinäkään tee sitä virhettä, että roikut miehessä ja jätät nuoruuden elämättä.
Mies varmaan pelkää, mitä yhteen muutto tuo tullessaan... Anna hänen hetki hautoa ideaa ja jutelkaan asiasta vaikka joulun jälkeen uudelleen.
Kysyin kyllä suoraan sitäkin, että oonko mä sitten pelkkä väliaikainen tyttöystävä. Hän sanoi, että näkee mut vaimona ja näkee meillä yhteisen tulevaisuuden, mutta mä kuulemma liian nopeasti yritän painostaa. Ahdistaa se, että tutut ja tuntemattomat varmaan ajattelee, että me ei olla tosissaan toistemme kanssa. Niin usein kuulen ihmettelyjä siitä, miksi me edelleen asutaan erillään. -ap
- Miehelläsi on kivaa kämppistensä kanssa eikä hän halua muuttaa
- Yhdessä eläminen parisuhteessa on rajoittavaa
- Yhteen muuttaminen on helppoa, erilleen muuttaminen hel-ve-tin rasittava ja riitaisa prosessi
- Kymmenen kuukautta on tosi lyhyt aika tehdä mahdollisesti jopa loppuikää koskeva päätös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vaan tuntuu, että hän on vielä tosi lapsellinen tai epäkypsä. Muutama kuukausi sitten heitti, että voitaisiin tulevaisuudessa muuttaa isoon omakotitaloon hänen kaverinsa ja kaverin tyttöystävän kanssa. Yhdessä kaverinsa kanssa naureskelivat, että se olis tosi siistiä ja lapsillakin olis aina seuraa. Mun mielestä naurettava ajatus edes vitsin tasolla! -ap
Älä nyt hyvä ihminen mieti mitä muut ihmiset ajattelevat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaan tuntuu, että hän on vielä tosi lapsellinen tai epäkypsä. Muutama kuukausi sitten heitti, että voitaisiin tulevaisuudessa muuttaa isoon omakotitaloon hänen kaverinsa ja kaverin tyttöystävän kanssa. Yhdessä kaverinsa kanssa naureskelivat, että se olis tosi siistiä ja lapsillakin olis aina seuraa. Mun mielestä naurettava ajatus edes vitsin tasolla! -ap
Hän ilmiselvästi nauttii kolhoosielämästä. Vaikka suostuisikin muuttaa kanssaai yhteen, niin jotenkin varmaan järjestää elämänsä kolhoosimalliin. Jos haluat olla hänen kanssaan, niin hyväksy se.
Sinuna en juttelisi enä asiasta.
Ottakoon mies itse asian esiin jos kiinnostaa.
Asennoidu myös siihen, että teidän suhde ei ole välttämättä miehen mielestä yhtä vakava.
Kumman luona niitä yhteisiä öitä vietätte? Jos aina vain sinun niin ärsyttävää. Mutta jos välillä miesystäväsi kämpällä, lähde yöksi kotiin. Sano, että haluat herätä omassa kodissasi. Ei mitään marttyyrimaista asennetta, mutta kukapa haluaisi nukkua toisen nurkilla kun kämppiksiäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen mieti mitä muut ihmiset ajattelevat...
Tiesin, että joku nostaa tän esille.. En haluisi oikeesti miettiä sitä mitä muut ajattelee, mutta mulla kolkuttaa koko ajan takaraivossa ajatus, että kaikki omat kaverit asuu yhdessä kumppaneidensa kanssa ja tuntuu pahalta, että meidän valintaa ikään kuin arvostellaan joka tuutista. Äitikin vihjailee koko ajan, että "ei kannata uutta yksiöön sohvaa nyt ostaa kun kuitenkin yhteenmuuttokin alkaa olla ajankohtaista". Jne.. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen mieti mitä muut ihmiset ajattelevat...
Tiesin, että joku nostaa tän esille.. En haluisi oikeesti miettiä sitä mitä muut ajattelee, mutta mulla kolkuttaa koko ajan takaraivossa ajatus, että kaikki omat kaverit asuu yhdessä kumppaneidensa kanssa ja tuntuu pahalta, että meidän valintaa ikään kuin arvostellaan joka tuutista. Äitikin vihjailee koko ajan, että "ei kannata uutta yksiöön sohvaa nyt ostaa kun kuitenkin yhteenmuuttokin alkaa olla ajankohtaista". Jne.. -ap
Voi tsiisus... Ehkä sun kannattaa etsiä uusi poikaystävä, joka kulkee paremmin sinun, äitisi ja tuttavienne talutusnuorassa.
Yhdessä asuminen tekee suhteesta hetkessä arkisen. Ei siis kannata turhaan kiirehtiä. 10 kk on erittäin lyhyt aika. Poikaystäväsi on sinua aikuisempi ja fiksumpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen mieti mitä muut ihmiset ajattelevat...
Tiesin, että joku nostaa tän esille.. En haluisi oikeesti miettiä sitä mitä muut ajattelee, mutta mulla kolkuttaa koko ajan takaraivossa ajatus, että kaikki omat kaverit asuu yhdessä kumppaneidensa kanssa ja tuntuu pahalta, että meidän valintaa ikään kuin arvostellaan joka tuutista. Äitikin vihjailee koko ajan, että "ei kannata uutta yksiöön sohvaa nyt ostaa kun kuitenkin yhteenmuuttokin alkaa olla ajankohtaista". Jne.. -ap
Outoa. Me menimme naimisiinkin ennenkuin asuimme yhdessä. Ei sitä kukaan ihmetellyt. Jokaisella kun on ihan valinnanvapaus elää elämänsä siten kuin haluaa.
Mies ei siis halua sitoutua sinuun millään lailla. Mä saattaisin sanoa hyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen mieti mitä muut ihmiset ajattelevat...
Tiesin, että joku nostaa tän esille.. En haluisi oikeesti miettiä sitä mitä muut ajattelee, mutta mulla kolkuttaa koko ajan takaraivossa ajatus, että kaikki omat kaverit asuu yhdessä kumppaneidensa kanssa ja tuntuu pahalta, että meidän valintaa ikään kuin arvostellaan joka tuutista. Äitikin vihjailee koko ajan, että "ei kannata uutta yksiöön sohvaa nyt ostaa kun kuitenkin yhteenmuuttokin alkaa olla ajankohtaista". Jne.. -ap
Oijoi. Aiotko sinä tehdä lapsiakin sen mukaan, mitä muut ajattelevat ja vihjailevat? Ymmärrän kyllä, että kun kaikki kaverisi asuvat yhdessä kumppaneidensa kanssa, sinua vielä jonakin päivänä harmittaa, kun kaverit alkavat erota ja sinä et ole ehtinyt edes naimisiin. ;)
Jos vihjailu vaivaa, kerro vihjailijoille, että sinun päätöksestäsi te asutte toistaiseksi erillänne. Suurin osa vihjailuista loppuu siihen.
Sanot tuolla ylempänä näin: "Joskus vaan tuntuu, että hän on vielä tosi lapsellinen tai epäkypsä. Muutama kuukausi sitten heitti, että voitaisiin tulevaisuudessa muuttaa isoon omakotitaloon hänen kaverinsa ja kaverin tyttöystävän kanssa. Yhdessä kaverinsa kanssa naureskelivat, että se olis tosi siistiä ja lapsillakin olis aina seuraa. Mun mielestä naurettava ajatus edes vitsin tasolla!"
Tuosta muistui mieleen minun opiskeluaikainen poikaystäväni, joka halusi ruveta tekemään lapsia. Kun kieltäydyin, hän yritti suostutella tekemään "edes yhden". Hänen mielestään lapsenteko oli pikkujuttu, ja "voitaishan me tehdä niin paljon rahaa, että palkattais hoitaja ja käytäis vaan joskus kattomassa". Me kaksi elimme niin eritasoisissa maailmoissa, että yhteiselämän aloittaminen olisi ollut sulaa hulluutta. Sinun miesystäväsi ja sinä olette yhtä kaukana toisistanne, ainakin toistaiseksi. Älä siis hätiköi.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis halua sitoutua sinuun millään lailla. Mä saattaisin sanoa hyvästi.
Yhteenmuuttoko on sinusta ainut todellinen sitoutumisen merkki?
Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat. Tärkeintä on mitä itse ajatellette teistä. Älä hätiköi. Me meinasimme miehen kanssa muuttaa yhteen 2-vuoden seurustelun jälkeen (lukion jälkeen) mutta asuimme ensin molemmat yksin, vaikka paljon toistemme luona öitä ja päiviä vietimmekin. Siitä sitten vuoden päästä kun olimme 3 vuotta seurustellut muutimme saman katon alle ja tässä olemme 2 vuotta yhdessä asuneet ja mielestäni tämä oli paras ratkaisu. Opittiin molemmat arvostamaan tätä yhteistä kotia ja arkea enemmän. Joten sanoisin sinulle että ei kiirettä, äläkä painosta miestä.
10 kk todella pitkä aika ! Jos on todella rakastunut ei kestä olla erossa ja haluaa olla yhdessä 24/7. Jos ei tuossa ajassa suhde etene niin ei se etene lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin kyllä suoraan sitäkin, että oonko mä sitten pelkkä väliaikainen tyttöystävä. Hän sanoi, että näkee mut vaimona ja näkee meillä yhteisen tulevaisuuden, mutta mä kuulemma liian nopeasti yritän painostaa. Ahdistaa se, että tutut ja tuntemattomat varmaan ajattelee, että me ei olla tosissaan toistemme kanssa. Niin usein kuulen ihmettelyjä siitä, miksi me edelleen asutaan erillään. -ap
Odottele rauhassa, vaikkakin helpommin sanottu kuin tehty. Itsekin silloin joskus haaveilin kovasti jo avoliitosta :D Mutta minkäpä sille voi, kun seurustelee ihanan miehen kanssa, totta kai silloin haluaisi aina herätä samasta sängystä ja jakaa se arki :)
Mutta älä painosta, vaan anna miehen kypsytellä ajatusta. Inttämisellä, painostuksella ja "etkö rakastakaan mua" - asenteella saat hänet vain perääntymään. Mieluummin ota rennosti ja ole sellainen, jonka kanssa haluaa pian saman katon alle.
Äläkä koskaan mieti asioita siltä kantilta, että mitähän ne muut ajattelee. Teidän suhden, eikä kuulu muille miten pian etenette.
Ja itse asiassa, me kun sitten miehen kanssa muutettiin yhteen aikalailla vuoden seurustelun jälkeen, niin jotkut ihmetteli että miten me niin pian muutettiin. Eli teet niin tai näin, aina joku ihmettelee. Joten erittäin paljon parempi tehdä vaan miten yhdessä parhaimmalta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
10 kk todella pitkä aika ! Jos on todella rakastunut ei kestä olla erossa ja haluaa olla yhdessä 24/7. Jos ei tuossa ajassa suhde etene niin ei se etene lainkaan.
Annan sinulle ystävän neuvon: älä ikinä ota parisuhdevinkkejä Sinkkuelämää-sarjasta.
Jos olette kuitenkin noin paljon yhdessä, niin hänellä on ilmeisesti paljon huonoja kuulopuheita. Ei halua muuttaa elämäänsä,mkoska näin on hyvä, ja pelko huonommasta.
Toinen vaihtoehto on, että hän ei vain näe sinua niin vakavana suhteena, että haluaisi.