Mokasin ja mies suuttui – miten lepyttelen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä: mies sanoi, että minun olisi pitänyt tietää, että sanomani asia nimenomaan loukkaa häntä eniten. Miten minä sellaisen olisin voinut tietää?? Ei tullut mielenkään että (mielestäni niin vähänpätöinen asia) voisi häntä loukata noin paljon...

No jokin syy sinulla kai oli ottaa juuri tuo asia esille riidan yhteydessä? Tarkoituksesi siis oli sanoa jotakin ikävää, ei kai se ihan sattumalta osunut kaikkein arimpaan paikkaan?

 

Miehelle kertoo totuuden että hän on pillun perässä hölkkäävä mieshuora ja se sitten siihen että uliuli sattuu.. NOH totuus sattuu. Ihan hyvä AP että pääsit tuosta eroon.

Mit vit? AP:han sanoi, että noin ei ole, mutta hän vain sanoin noin loukatakseen toista. Eipä ap:kaan vaikuta kovin tasapainoiselta ihmiseltä, joten ihan hyvä, että mies pääsi hänestä eroon.

Riidellessäkin kannattaisi oikeasti pitää pää sen verran kylmänä, ettei lähde esittämään mitään draamakuningatarta ja huutelemaan kaikkea mitä sylki suuhun tuo. Miesystävälläsi oli täysi oikeus loukkaantua. Niität mitä kylvät.

Tuossa tilanteessa kannattaa sinunkin ihan aidosti miettiä, mitä on tapahtunut. Olet toiminut ehkä väärin, mutta olisi sitä paljon pahempiakin asioita kuviteltavissa. Sinulla on ollut tarpeita, joihin mies ei kyennyt vastaamaan ja sinä reagoit siihen. Mies taas veti sinun reagoinnista koko suhteen katkolle ja nyt sinä olet ainoa väärintoiminut ihminen koko kuviossa? Mitä tapahtui sinun alkuperäisille tunteille?

Mieti suhteenne dynamiikkaa: minkälainen se on tähän asti ollut? Mies käyttää nyt hyvin suurta valtaa ja kannattaa olla tarkkana, että valta ei jää hänelle lopullisesti. Toivottavasti tämä tilanne ei johda siihen, että tulevaisuudessa sinä saat aina pohtia omaa käytöstä ja kokea tekeväsi väärin, kun mies taas toimii miten parhaaksi näkee. Jos suhteenne jatkuu, pidä huoli siitä että molemmat pohtivat ja korjaavat omaa käytöstään, että olette aidosti tasavertaisia sekä tunteiden ilmaisussa että niihin vastaamisessa. Sinä varmasti voit parantaa tapaasi riidellä ja haukkuminen ei koskaan ole paras tapa toimia. Haluatko sinäkään toisaalta hyväksyä mököttävää, vaiteliasta ja dramaattista parisuhdekumppania?

Selvästi ap:n sanoma "loukkaus" on ollut totuus, ja siitä mies veti herneet kun a) huomasi ettei hänen suunnitelmansa pitää ap:ta pelkkänä panopuuna ollutkaan niin hyvin salattu kuin hän luuli ja b) huomasi siinä olevan oiva tilaisuus vaihtaa sitä panopuuta ilman pahiksen leimaa.

Jos rakastuneelle ihmiselle sanoo että jokin asia vaivaa, hän haluaa kuulla mikä toisen mieltä painaa. Jos se toinen vielä sanoo että hän kokee olevansa pelkkää seksiseuraa, niin rakastunut ihminen ei siitä todellakaan suutu, vaan tekee parhaansa todistaakseen asian toiseksi! Ap:n poikkis vetäisi siis ihan klassisen "jäin rysän päältä kiinni joten hyökkäys on paras puolustus" -näytöksen. Ihan samalla lailla kuin pettämisestä kiinni jäämässä oleva alkaa syyttää  puolisoaan vainoharhaiseksi.

Ap: vika on sinussa, mutta vain siinä mielessä, että tuo manipulaatio meni nyt sulle täydestä. Opi arvostamaan itseäsi - paremman käytöksen vaatiminen tai suhteen tilasta keskustelu EI ole kiellettyä, ja jos toinen siitä loukkaantuu, on vika siinä ettei hän halua kohdella sinua paremmin. Ei sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei ollut todellakaan mikään verinen loukkaus ap:lta. Kuulostaa nyt vähän siltä, että mies halusikin loukkaantua (valitettavasti olin itse tosi nuorena vähän samanlainen suhteessani, joten tunnistan tyylin. Huono itsetunto syynä).

Huono itsetunto ei kyllä tässä tapauksessa voi olla syynä - päinvastoin mies on todella omanarvontuntoinen ihminen ja hänellä on nollatoleranssi huonoon kohteluun.. Kuten näkyy. Mies oli koko viikon kovin stressaantunut töistään yms., joten ehkä hänellä keitti yli minun "kiukutteluni". Mutta sanoin lukuisia kertoja, että tämä asia vaivaa ja että ehdittäiskö puhua joku päivä - mies ei edes vastannut mitään että "nyt ei ehdi, katsotaan myöhemmin" tms., vaan sivuutti kysymykseni kokonaan. Tästä minä sitten hermostuin.

Hänellä ei ilmeisesti ole nollatoleranssia huonoon kohteluun silloin, kun hän itse on kohtelijana?

Nyt et ainakaan enää pyydä häneltä anteeksi, vaan odotat, että mies ottaa itse sinuun yhteyttä ja sen jälkeen juttelette tapahtuneesta aikuisten ihmisten tavalla. Jos suhteenne kaatuu tähän, niin se on parempi niin.

Ensimmäiset riidat ovat aina dramaattisia, koska siinä oppii niin paljon uusia puolia tuoreesta kumppanista. Toisinaan liikaakin.

Sain mieheen vihdoinkin yhteyden! Laitoin viestin, että mikäli hänellä jotain tunteita on joskus ollut, niin toivoisin, että hän haluaisi tulla tässä asiassa vastaan ja selvitettäisiin tämä.

Hän vastasi, ettei ole ehtinyt asiaa vielä tarpeeksi miettiä, mutta yksi ajatus hänelle tuli mieleen: minun itsevarmuuteni (epävarmuuteni) meidän suhdetta ja elämää yleensä kohtaan kaivaa minusta esiin sellaisia piirteitä, joista hän "ei liiemmin välitä". Muutos on kuulemma tapahtunut tässä viime kuukausien aikana. Ja että "se, miten itsevarmuuden käsittelee ja ihmisiä ympärillä on meidän omassa luonteessa."

No joo no. Tiedostan kyllä oman epävarmuuteni ja onhan se toiselle osapuolelle raastavaa. Mielestäni olen sen suhteen kyllä kehittynyt TODELLA paljon viime aikoina. Tavatessamme vaikutin ehkä itsevarmemmalta, koska pidin miestä vain hauskana kesäkissana ja olin melko välinpitämätön... Sitten tunteet astuivat mukaan kuvioihin ja kas vain - minä aloin pelätä että hän satuttaa. Vasta ihan viime kuukausina (kun olemme seurustelleet) ja mies on puhunut tunteistaan olen voinut rentoutua.

Mutta en siis itse allekirjoita tuota, että epävarmuus ja sen käsittely olisi osa ihmisen luonnetta. Kyllähän siinä voi oppia paremmaksi (ja tämän sanoin myös miehelle). Oikeastaan juuri tämä suhde on minua sen suhteen kasvattanutkin, mutta tekemistä on toki vielä (kuten tämäkin viestiketju osoittaa).

Mies kuitenkin sanoi, että voidaan näistä asioista välipäivinä jutella lisää. Se on kai positiivista. Kyllä minä koen, että tässä suhteessa olisi paljon hyvää, ja onhan miehessäkin asioita joista minä "en suuremmin välitä". Mutta toki eri ihmisille eri asiat ovat sitten niitä kynnyskysymyksiä.... Jotenkin tuntuu, että tuo mies voisi opettaa minulle paljon minusta itsestäni ja hänen rinnallaan nimenomaan pystyisin kasvamaan ihmisenä paremmaksi. Mutta no, mistä sitä tietää.

Ap

Minä välipäivinä?

Kyllä se raja vedetään siihen että jos ei pystytä toista kunnioittamaan niin poikki vaan. Suutuspäissäänhän ne oikeat mielipiteet sitten sanotaan.

Kyllähän sitä itsevarmuutta saa kehitettyä halutessaan. Eri asia on, voiko toista pakottaa mukaan siihen prosessiin (joka kuitenkin tulee kestämään), sillä mieshän sanoi sinun muuttuneen juuri tuntemisen aikana. Ymmärrettävästi toisella on vapaus viehättyä tai olla viehättymättä toisesta - kumppanista kun usein paljastuu kaikkea mistä ei alussa tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä itsevarmuutta saa kehitettyä halutessaan. Eri asia on, voiko toista pakottaa mukaan siihen prosessiin (joka kuitenkin tulee kestämään), sillä mieshän sanoi sinun muuttuneen juuri tuntemisen aikana. Ymmärrettävästi toisella on vapaus viehättyä tai olla viehättymättä toisesta - kumppanista kun usein paljastuu kaikkea mistä ei alussa tiennyt.

Toki, mutta minulla se prosessi on ollut käynnissä nyt jo vuoden verran, ja parempaa kohti mennään koko ajan..

En minä mielestäni ole tuntemisen aikana muuttunut. Ehkä olen enemmän päästänyt niitä omia epävarmuuksiani pintaan, kun on oppinut tuntemaan toista paremmin. Toki jos mies ei tätä hyväksy, niin sillehän ei mitään voi, mutta kukapa meistä täydellinen olisi.