Lue keskustelun säännöt.
Mokasin ja mies suuttui – miten lepyttelen?
vierailija
08.12.2015 |
Sanoin erään riidan yhteydessä melkein viikko sitten pahasti. Miesystäväni loukkaantui verisesti. Hän on sitä mieltä, ettei riidellessä voi sanoa ajattelemattomia asioita jos todella kunnioittaa toista. Myöhemmin vielä selvisi, että asia jonka sanoin, oli miehelle todella arka paikka (tätä en tiennyt ja jos olisin tiennyt, en todellakaan olisi koko asiaa sanonut!!!)
Nyt mies sanoo, että olo on aika tyhjä tunteiden osalta ja olisi ehkä parempi jatkaa kavereina ja katsoa mihin tilanne etenee... Tässäkö se nyt oli? Olemme keskustelleet asiasta viestein, mies ei halua nähdä.. :( Olen pyytänyt anteeksi monta kertaa ja yrittänyt sopia. Mies ei tule vastaan ollenkaan, on vaan vihainen koko ajan ja loukkaantunut. Olisiko parempi vaan antaa olla? Että "kyllä se tulee järkiinsä..."? Tämä on meidän eka iso riita (olemme seurustelleet muutaman kuukauden). Pelkään, että mies todella nyt näkee minut täysin erilaisena. Että äkkipikaisuuteni riidan yhteydessä on piirre, jonka kanssa hän ei voi elää...
Kaverini ovat sitä mieltä, että mies ylireagoi ja vähintä mitä hänen pitäisi tehdä on ainakin suostua puhumaan kasvotusten. Minulla on vain paha mieli koska satutin itselleni tärkeää ihmistä enkä pysty korjaamaan asioita. :(
Kommentit (50)
Ei tietenkään ole ok. Vihaisena saatan sanoa asioita mitä en tarkoita (ja minkä jo sanoessani tiedän olevan epätosi – kaipa haluan vain saada toiselta jonkun reaktion???) Ja sehän tässä juuri onkin, että miehelle asia ei selvästi ollut vähäpätöinen, mikä tuli minulle aivan yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ihmettä olet oikein miehelle sanonut...?? Täällä ei kyetä sanomaan suuntaan tai toiseen sanoitko oikeasti pahasti vai käyttäytyikö mies liioitellusti.
Hyvä on.. Käskin hänen soitella sitten kun sattuu taas panettamaan, kun näköjään se minun roolini tässä suhteessa on. (tämä siis viittasi siihen, että olimme kinastelleet koko viikon eikä mies halunnut puhua asiasta vaikka ihan nätisti kysyin, että voitaisko tämä ehkä selvittää puhumalla. Mielestäni hän sivuutti tunteeni ja pahan oloni täysin).
... Joo, lapsellista, tiedän kyllä. Mutta tämä oli siis miehelle asia, josta hän sanoi, että on nimenomaan pelännyt minun ajattelevan niin. Ja että minun olisi pitänyt tietää, että nimenomaan nuo sanat sattuvat häneen eniten... No, en todellakaan tiennyt, enkä edes ajattele noin. Tiedän kyllä että miehellä on tunteita ja mitä hän minua kohtaan tuntee.
Kyllä minäkin tuossa vaiheessa vetäisin suhteen katkolle jos noin lyhytaikainen kumppani heittäytyisi lapsellisesti marttyyriksi tuolla tavalla, sori. Kertoo aika paljon sinusta ihmisenä vetää jo tuossa vaiheessa tuollaista syyttelyä peliin mukaan. Miks ihmeessä joku järkevä mies haluaisi jatkaa tuollaisia puhuvan naisen kanssa?
Ja lisäksi: ei millään pahalla, mutta miehen sanomisista huolimatta sinun arvelusi taisivat osua oikeaan miehen motiiveista.
Vierailija kirjoitti:
No jokin syy sinulla kai oli ottaa juuri tuo asia esille riidan yhteydessä? Tarkoituksesi siis oli sanoa jotakin ikävää, ei kai se ihan sattumalta osunut kaikkein arimpaan paikkaan?
Ikävää, kyllä. Mutta ei tietoisesti loukata häntä pahimmalla asialla minkä tiedän.. Esimerkiksi hänen lapsensa on asia, mitä en ikinä voisi vetää riitaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä: mies sanoi, että minun olisi pitänyt tietää, että sanomani asia nimenomaan loukkaa häntä eniten. Miten minä sellaisen olisin voinut tietää?? Ei tullut mielenkään että (mielestäni niin vähänpätöinen asia) voisi häntä loukata noin paljon...
No jokin syy sinulla kai oli ottaa juuri tuo asia esille riidan yhteydessä? Tarkoituksesi siis oli sanoa jotakin ikävää, ei kai se ihan sattumalta osunut kaikkein arimpaan paikkaan?
Miehelle kertoo totuuden että hän on pillun perässä hölkkäävä mieshuora ja se sitten siihen että uliuli sattuu.. NOH totuus sattuu. Ihan hyvä AP että pääsit tuosta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ihmettä olet oikein miehelle sanonut...?? Täällä ei kyetä sanomaan suuntaan tai toiseen sanoitko oikeasti pahasti vai käyttäytyikö mies liioitellusti.
Hyvä on.. Käskin hänen soitella sitten kun sattuu taas panettamaan, kun näköjään se minun roolini tässä suhteessa on. (tämä siis viittasi siihen, että olimme kinastelleet koko viikon eikä mies halunnut puhua asiasta vaikka ihan nätisti kysyin, että voitaisko tämä ehkä selvittää puhumalla. Mielestäni hän sivuutti tunteeni ja pahan oloni täysin).
... Joo, lapsellista, tiedän kyllä. Mutta tämä oli siis miehelle asia, josta hän sanoi, että on nimenomaan pelännyt minun ajattelevan niin. Ja että minun olisi pitänyt tietää, että nimenomaan nuo sanat sattuvat häneen eniten... No, en todellakaan tiennyt, enkä edes ajattele noin. Tiedän kyllä että miehellä on tunteita ja mitä hän minua kohtaan tuntee.
Nyt taidan tajuta tunteesi. Ollut aiemmin samankaltainen suhde, jossa tuntunut kuin olisin ollut vain panopuu. Seksi kelpasi, mutta muuten aika kului tietsikalla. Jos mies ei tuosta aiheesta pysty puhumaan, niin unohda koko tyyppi! Heikko mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on kaksi vaihtoehtoa, jos haluatte olla onnellisia 1. eroatte 2. opettelette molemmat riitelemään/keskustelemaan rakentavasti, ilman haukkumista ja mököttämistä.
Riitelytyylinne ovat aivan erilaiset, ja kumpikaan tapa ei ole hyvä eikä toimiva. Jos yritätte väkisin jatkaa yhdessä, ilman että kumpikin sitoudutte muuttamaan tapojanne, suhteenne ei tule toimimaan.
Siis mies loukkaantui siitä, että sinä olit loukkaantunut. Mä tunnen tuon tyypin... Raskasta tulee olemaan jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisintähän tässä on se, että ap ei ymmärrä että se "loukkauksesi" miehelle olikin totta ja mies tästä syystä haluaa välttää lisäriidat kasvokkain tapaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Siis sun mielestä on ok loukata toista riidan aikana? Vaikka asia olisi sinusta vähäpätöinen (niinkuin itse toteat) niin ei se sitä välttämättä toiselle ole.
No kun sen miehen pippeli on oikeestikin niin vähäpätöinen en arvannut että noin suurta numerota tekee siitä pikku asiasta josta hänelle mainitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettet nyt vaan olis se nainen joka on "seurustellut" muutoman kuukauden mieheni kanssa.. Tuota voit odottaa jatkossa ja oletin jotain vastaavaa tapahtuneen, kun halusi palata kotiin. En ottanu, joten pie kipeinäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ettet nyt vaan olis se nainen joka on "seurustellut" muutoman kuukauden mieheni kanssa.. Tuota voit odottaa jatkossa ja oletin jotain vastaavaa tapahtuneen, kun halusi palata kotiin. En ottanu, joten pie kipeinäsi.
En tietääkseni ole. :D Kyllä tuo mies on ihan sinkku ollut, en edes tiedä missä välissä olisi ehtinyt muita tapailla kun ollaan nähty aika tiiviisti (ennen riitaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti: anna olla. Eikö ole hyvä että jo tässä vaiheessa loppui, jos vasta pari kk olitte tapailleet. Nyt otat opiksi seuraavaa suhdetta varten.
Elämänkoulu.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kaksi vaihtoehtoa, jos haluatte olla onnellisia 1. eroatte 2. opettelette molemmat riitelemään/keskustelemaan rakentavasti, ilman haukkumista ja mököttämistä.
Riitelytyylinne ovat aivan erilaiset, ja kumpikaan tapa ei ole hyvä eikä toimiva. Jos yritätte väkisin jatkaa yhdessä, ilman että kumpikin sitoudutte muuttamaan tapojanne, suhteenne ei tule toimimaan.
Juurikin näin! Minulla on ollut monta "pidempää" parisuhdetta elämäni aikana ja vasta tässä neljännessä pitkässä opin riitelemään oikein. Ennen oli juuri tuollainen kuin ap jaselitin haukkumista ja huonoa käytöstäni temperamentilla, mikä on osittain totta mutta on opittava ulos anti tai paikalta poistuminen tms jos ei osaa hillitä sanomisiaan. Kamala sanoa tätä ääneen, mutta tämän opin vasta kun sain lapsen! Huusin miehelle ja heitin avaimet suutuspäissäni maahan. Tämän seurauksena sylissäni ollut puolivuotias sai sellaisen paniikin ettei tosikaan, huusi ja huusi hysteerisesti. Tämän jälkeen olen oppinut puhumaan rauhallisesti, olemaan hiiltymästä pienistä ja ymmärtämään miestäni. Sen sijaan että hiillyn kysyn onko neis ketiäs väsynyt ja siksi teki mitä tekikään ja emme nykyisin koskaan huuda tms ei ole tarvetta. En ole koskaan tuon jälkeen huutanut kenellekkään enkä ole tuntenut tarvettakaan. Tuosta jo kaks vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että ap on oikeesti sanonut jotain todella loukkaavaa mutta eihän tuo ollut yhtään mitään. Tuohan oli vain toteamus ja sinun käsitys suhteenne tilasta. Ihme ukko jos tuollaisesta loukkaantuu. Anna olla tuommoisen neitin, eihän tuollaisen kanssa voi kukaan seurustella!
Jos on noin lapsellinen äijä niin parempikin laittaa vaihtoon..
Juu ei ollut todellakaan mikään verinen loukkaus ap:lta. Kuulostaa nyt vähän siltä, että mies halusikin loukkaantua (valitettavasti olin itse tosi nuorena vähän samanlainen suhteessani, joten tunnistan tyylin. Huono itsetunto syynä).
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin! Minulla on ollut monta "pidempää" parisuhdetta elämäni aikana ja vasta tässä neljännessä pitkässä opin riitelemään oikein. Ennen oli juuri tuollainen kuin ap jaselitin haukkumista ja huonoa käytöstäni temperamentilla, mikä on osittain totta mutta on opittava ulos anti tai paikalta poistuminen tms jos ei osaa hillitä sanomisiaan.
Siis totta kai minä tiedän, että riitelytyylini on täysin väärä! Olen tehnyt todella paljon töitä sen eteen, että oppisin riitelemään rakentavammin. Eikä temperamentti tai suuttumus ole mikään tekosyy sanoa ilkeitä asioita toisille. :(
Edellisessä parisuhteessani tuo riitely oli täysin arkipäiväistä. Sanottiin ihan järkyttäviä asioita vihaisena. Missään nimessä en halua tuoda sitä tähän suhteeseen. Nyt vain "vanha minä" nosti päätään... Yritin tätä miehellekin selittää, että tällainen riitelymalli minulla on, mutta tästä yritän oppia eroon (ja itse asiassa hänen kanssaan se on tähän asti onnistunutkin hyvin, koska hän on ollut kunnioittava ja arvostava kumppani – ja juuri siksi haluan oppiakin riitelemään paremmin, koska hän ei moista käytöstä osakseen ansaitse.)
Mun ex oli samanlainen loukkaantuja ja mököttäjä, kun taas minä möläyttelijä. Opin kyllä vähentämään tuon käytöksen minimiin, mutta oli senkin aika kuluttavaa pelätä ja varoa aina, koska loukkaantumisen aiheet tosiaan olivat todella pieniä. Parempi lopettaa se alkuunsa, näin munkin olisi kannattanut tehdä, eikä lepytellä sen ekan ison mökötyskerran jälkeen, kun oltiin ihan samassa tilanteessa kuin ap nyt.
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ollut todellakaan mikään verinen loukkaus ap:lta. Kuulostaa nyt vähän siltä, että mies halusikin loukkaantua (valitettavasti olin itse tosi nuorena vähän samanlainen suhteessani, joten tunnistan tyylin. Huono itsetunto syynä).
Huono itsetunto ei kyllä tässä tapauksessa voi olla syynä - päinvastoin mies on todella omanarvontuntoinen ihminen ja hänellä on nollatoleranssi huonoon kohteluun.. Kuten näkyy. Mies oli koko viikon kovin stressaantunut töistään yms., joten ehkä hänellä keitti yli minun "kiukutteluni". Mutta sanoin lukuisia kertoja, että tämä asia vaivaa ja että ehdittäiskö puhua joku päivä - mies ei edes vastannut mitään että "nyt ei ehdi, katsotaan myöhemmin" tms., vaan sivuutti kysymykseni kokonaan. Tästä minä sitten hermostuin.
No jokin syy sinulla kai oli ottaa juuri tuo asia esille riidan yhteydessä? Tarkoituksesi siis oli sanoa jotakin ikävää, ei kai se ihan sattumalta osunut kaikkein arimpaan paikkaan?