Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ystävyyssuhteeni ovat aina yksipuolisia

Vierailija

Alkavissa ystävyyssuhteissani on jo useamman vuoden ajan ollut sama kaava. Tutustun helposti eri yhteyksissä uusiin ihmisiin. Tapaan usein ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan minuun. Saatamme hengata samoissa porukoissa, käydä kahvilla, tapahtumissa yms. muutaman kerran. Tämän jälkeen alkava ystävyys ja yhteydenpito muuttuu yksipuolisesti. Mistä ihmeestä tämä voisi johtua? Minulla on vain muutamia hyviä ystäviä ja olisin hyvin kiinnostunut saamaan uusia ystäviä elämääni mutta miksi ystävyydet aina lopahtavat ennen kuin ehtivät kunnolla edes alkaa..? Aina sama juttu. En ymmärrä mistä tämä voisi johtua.. Annanko alussa itsestäni jotenkin erilaisen vaikutelman mitä oikeasti olen? Tutustunko alunperinkin vääränlaisiin, liian erilaisiin ihmisiin? Tuntuu että kun lähipiirissäni ihmiset tustustuvat uusiin ihmisiin niin ystävyys pikkuhiljaa syvenee vuosien varrella. Mutta miksi ei mun ystävyyssuhteissa? Olen reilu parikymppinen ystävällinen, kiltti, mukava, luotettava nainen. En keksi yhtään että mistä tämä voisi johtua.. ehkä olen välillä hieman varautunut, enkä päästä ihmisiä helposti lähelleni.. en myöskään oikein osaa heittää rentoa läppää vaan oon aika vakava et kokeekohan muut mun seuran tylsäksi.. Onko muilla samoja kokemuksia? Mitä voisin tehä toisin et alkavat ystävyyssuhteeni voisivat syventyä?

Kommentit (3)

Vierailija

No, ehkä ap on muista tylsä, mutta minä ainakin haluaisin tutustua ap:n kaltaisiin naisiin kun luonnehtisin itse itseäni tuolla kuvauksella :D Tottahan se on, että räväkimmillä ja puheliaimmilla on laajimmat sosiaaliset piirit - muihin ominaisuuksiin katsomatta.

Vierailija

En ole aloittaja, mutta voisiko joku vääntää rautalangasta, että miten joku on tylsä ja miten voisi olla ei-tylsä?

Nimittäin sillon kun mulla on ollut paljon kavereita, päihteitä tuli käytettyä aika reippaasti. Tulevaisuudella ei ollut mitään merkitystä, pani vain ympäriinsä, joku tarjoaa huumeita, niin tottakai niitä otetaan jne.

Ihmisiin oli helppo tutustua, kaikki tulivat juttelemaan, oikein halusivat päästä seuraani ja ilmoittivat muistavansa minut yhdestä jos toisestakin tilanteesta.

Nyt olen kolmekymppisenä lopettanut alkon käytön lähes kokonaan, käyn tapahtumissa yksin, kun ei ole juurikaan seuraa, vaikka pyytäisi. Yritän liikkua, teen vapaaehtoistyötä, käyn töissä.

Silti olen kaikki päivät yksin, matkustan ulkomailla yksin jne.

Ilmeisesti nyt olen niin tylsä, koska olen ns. tavallinen ihminen, ettei seurani enää kelpaakaan. En silti haluaisi alkaa vetämään päihteitä sen vuoksi, että olisi ratkiriemukasta seuraa. Nuorempana oli kyllä muutakin ongelmaa, joka ei sitten välittynyt kyllä kellekään, miksi millään ei ollut mitään väliä.

Tai ehkä ne ongelmaiset ihmiset ovat niitä mielenkiintoisia. Mutta onhan se aika nurinkurista, että nyt kun on käyty terapiassa, niin saakin olla sitten yksin, kun on niin tylsä ja tasapainoinen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat