Keksin tänään mielestäni hyvän ajatuksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko vielä sen ajatuksen, ap?

Että voisin joutua/saada Jumalalta sellaisen tehtävän, että minä päätän hetken, jolloin Jumala haluaa tappaa kaikki ihmiset maapallolta.

Ap

Niin en säälisi ketään. Siis mielessäni silleen, että voi harmi, kun tuonkin pitää kuolla jne.

Ap

Sehän on sun oma asia.

Eli näin saa siis ajatella ilman, että kukaan voi loukkaantua ja vaatia minua sulkemaan suuni? Oikeastaan olis niin siistiä, jos ois pokkaa puhua kaikille idiooteille suut ja silmät täyteen jotain tällaista irl.

Ap

Saa ajatella ja saa olla kuuntelematta. Mutta aina kivempi itselle, jos ei koko elämä kulu synkkiä ajatellessa.

Ei tämä nyt niin synkkä ajatus ole. Paljon pahempiakin olen kohdannut päässäni. Että itse olen uhri esimerkiksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmankatsomuksesi säilyy rikkumattomassa hybriksessään siihen asti kun jotain kyllin kamalaa tapahtuu sinulle. Sama pätee aina satanisteihin, solipsisteihin ja muihin filosofisiin kääpiöihin. Olen nähnyt tämän niiiiiiiiiiiin monta kertaa ja esitänkin seuraavan filosofisen hypoteesin: Ei ole sellaista solipsistia, jota kunnon turpasauna ei parantaisi.

Voi olla, mutta olen valmis ottamaan senkin vastaan. Mitä pitäisikään ajatella sinusta joka istut siellä ja haudot sellaista pahaa tapahtuvaksi minulle?

Ap

Missäs minä mitään haudoin? Totesin vain kylmän faktan - maailmankatsomuksesi toimii ainoastaan niin kauan kuin sitä ei haasteta millään todellisella. Se ei siis ole "hyvä ajatus" vaan aurinkoisen päivän märkä aivopieru.

Todellista elämänfilosofiaa on aina karkaistu jonkinlaisen helvetin tulessa. Onnea siis matkaan sinä näppärähkö poika. Elämä kyllä opettaa 100% varmasti kun muistaa kävellä leuka riittävän pystyssä }8)

En ole poika vaan perheenäiti. Ja kyllä muistan. Kunhan minä paranen, eli saan itsetuntoni irti itsemollauksesta kusen päällesi, jos et miellytä minua.

Ap

No tuo kuulosti jo paljon paremmalta kuin tuo aloituksen passiivisagresiivinen nihilismin kaapuun puettu itseviha!

 

}8)

Joo-o, mut se oli aivan ihana ajatus. Oikein naurattaa, kun mietinkin, että joku alkaisi porata vastaan :D (Koska jos ette poraa, niin niin tapahtuu!!)

Ap

Hmmm... sitä taas kutsutaan "trollaamiseksi". Vastako tuon ihan itse keksit? Meinaakko, että tosiaan trollaaminen korjaa sun itsetunnon ihan tonne päällekusemistasolle asti?

}8)

Mitä kutsutaan trollaamiseksi? Älykääpiöitä ideoitako? Entä sitten? En ole miettinyt noin pitkälle. Aina joku tyhmä uskoo, että ihan tosissani, eikö? Alkavat kääntää ajatuksiani XD

Ap

"Aina joku tyhmä uskoo, että ihan tosissani, eikö"

Siistiä! Näin siis jotain uuden tähden syntymään verrattavaa kun klikkasin tätä ketjua. Joo tosiaan trollaamista tuo on. Sulta meni nyt trollausneitsyys :D

}8)

Mitä "uuden tähden syntymään verrattavaa"? Sanoin, että MIELESTÄNI tämä oli hyvä idea. En sanonut, että sen täytyy olla SINUSTA hyvä laisnkaan. Ja en usko, että tämä on eka trollimainen aloitukseni.

Ap

Päivä, jona heräät tietoiseksi jostain tekemästäsi asiasta on aina suuri päivä. Minä kerroin sinulle jotain asiasta, jota teet tietämättä sen nimeä. Se ei ole aivan mitätön lahja ja saat sen vielä ilmaiseksi. Muista siis 8.12.2015.

}8)

En oikeasti tajua, mistä sä puhut? Voisitko selventää?

Ap

Ei kaikkea pysty vääntämään rautalangasta vaikka tahtoisikin. Siksi eräskin japanilainen zen-mestari alkoi teutaroida ja ammua kuin lehmä kun ihmiset kysyivät häneltä: "Mitä zen on?" Välillä hän iski kysyjää nyrkillä naamaan.

}8)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko vielä sen ajatuksen, ap?

Että voisin joutua/saada Jumalalta sellaisen tehtävän, että minä päätän hetken, jolloin Jumala haluaa tappaa kaikki ihmiset maapallolta.

Ap

Niin en säälisi ketään. Siis mielessäni silleen, että voi harmi, kun tuonkin pitää kuolla jne.

Ap

Sehän on sun oma asia.

No jos on niin ihmetyttää ihmiset, jotka pahoittavat siitä mielensä. Ei siis kukaan tässä ketjussa tai mistä minä tiedän, mutta noin yleensä. Sehän on ihan vain minun asiani ajatella näin. Ei sillä ole tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa.

Ap

Saahan sitä tuntea ihan vapaasti mitä tunteita nyt tunteekaan. Eri asia sitten se, miten käytännössä toimii ja käyttäytyy.

Et ole tavannut mielensäpahoittajia vaikkapa jossain työyhteisössä? Sulkevat sinut ulkopuolelle mielipiteittesi takia ja vaikka mitä. Tai oma vanhempi voi toimia niin. Sinulta viedään ns. ihmisoikeudet ajatustesi takia.

Ap

Kyllä varmasti tällaista tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmankatsomuksesi säilyy rikkumattomassa hybriksessään siihen asti kun jotain kyllin kamalaa tapahtuu sinulle. Sama pätee aina satanisteihin, solipsisteihin ja muihin filosofisiin kääpiöihin. Olen nähnyt tämän niiiiiiiiiiiin monta kertaa ja esitänkin seuraavan filosofisen hypoteesin: Ei ole sellaista solipsistia, jota kunnon turpasauna ei parantaisi.

Voi olla, mutta olen valmis ottamaan senkin vastaan. Mitä pitäisikään ajatella sinusta joka istut siellä ja haudot sellaista pahaa tapahtuvaksi minulle?

Ap

Missäs minä mitään haudoin? Totesin vain kylmän faktan - maailmankatsomuksesi toimii ainoastaan niin kauan kuin sitä ei haasteta millään todellisella. Se ei siis ole "hyvä ajatus" vaan aurinkoisen päivän märkä aivopieru.

Todellista elämänfilosofiaa on aina karkaistu jonkinlaisen helvetin tulessa. Onnea siis matkaan sinä näppärähkö poika. Elämä kyllä opettaa 100% varmasti kun muistaa kävellä leuka riittävän pystyssä }8)

En ole poika vaan perheenäiti. Ja kyllä muistan. Kunhan minä paranen, eli saan itsetuntoni irti itsemollauksesta kusen päällesi, jos et miellytä minua.

Ap

No tuo kuulosti jo paljon paremmalta kuin tuo aloituksen passiivisagresiivinen nihilismin kaapuun puettu itseviha!

 

}8)

Joo-o, mut se oli aivan ihana ajatus. Oikein naurattaa, kun mietinkin, että joku alkaisi porata vastaan :D (Koska jos ette poraa, niin niin tapahtuu!!)

Ap

Hmmm... sitä taas kutsutaan "trollaamiseksi". Vastako tuon ihan itse keksit? Meinaakko, että tosiaan trollaaminen korjaa sun itsetunnon ihan tonne päällekusemistasolle asti?

}8)

Mitä kutsutaan trollaamiseksi? Älykääpiöitä ideoitako? Entä sitten? En ole miettinyt noin pitkälle. Aina joku tyhmä uskoo, että ihan tosissani, eikö? Alkavat kääntää ajatuksiani XD

Ap

"Aina joku tyhmä uskoo, että ihan tosissani, eikö"

Siistiä! Näin siis jotain uuden tähden syntymään verrattavaa kun klikkasin tätä ketjua. Joo tosiaan trollaamista tuo on. Sulta meni nyt trollausneitsyys :D

}8)

Mitä "uuden tähden syntymään verrattavaa"? Sanoin, että MIELESTÄNI tämä oli hyvä idea. En sanonut, että sen täytyy olla SINUSTA hyvä laisnkaan. Ja en usko, että tämä on eka trollimainen aloitukseni.

Ap

Päivä, jona heräät tietoiseksi jostain tekemästäsi asiasta on aina suuri päivä. Minä kerroin sinulle jotain asiasta, jota teet tietämättä sen nimeä. Se ei ole aivan mitätön lahja ja saat sen vielä ilmaiseksi. Muista siis 8.12.2015.

}8)

En oikeasti tajua, mistä sä puhut? Voisitko selventää?

Ap

Ei kaikkea pysty vääntämään rautalangasta vaikka tahtoisikin. Siksi eräskin japanilainen zen-mestari alkoi teutaroida ja ammua kuin lehmä kun ihmiset kysyivät häneltä: "Mitä zen on?" Välillä hän iski kysyjää nyrkillä naamaan.

}8)

No niin, eli ET kyennyt antamaan minulle mitään oivallusta tänään, koska en oikeasti tajua mistä muka oivelluksesta sinä puhut. Siitä, että olen trolli? En tajua mitä oivaltavaa siinä on, koska puheessani on totta toinen puoli, ja jos sekin lasketaan trollaamiseksi silti, niin olen kyllä jo ajat sitten ymmärtänyt prosessoivani sillä metodilla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko vielä sen ajatuksen, ap?

Että voisin joutua/saada Jumalalta sellaisen tehtävän, että minä päätän hetken, jolloin Jumala haluaa tappaa kaikki ihmiset maapallolta.

Ap

Niin en säälisi ketään. Siis mielessäni silleen, että voi harmi, kun tuonkin pitää kuolla jne.

Ap

Sehän on sun oma asia.

No jos on niin ihmetyttää ihmiset, jotka pahoittavat siitä mielensä. Ei siis kukaan tässä ketjussa tai mistä minä tiedän, mutta noin yleensä. Sehän on ihan vain minun asiani ajatella näin. Ei sillä ole tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa.

Ap

Saahan sitä tuntea ihan vapaasti mitä tunteita nyt tunteekaan. Eri asia sitten se, miten käytännössä toimii ja käyttäytyy.

Et ole tavannut mielensäpahoittajia vaikkapa jossain työyhteisössä? Sulkevat sinut ulkopuolelle mielipiteittesi takia ja vaikka mitä. Tai oma vanhempi voi toimia niin. Sinulta viedään ns. ihmisoikeudet ajatustesi takia.

Ap

Kyllä varmasti tällaista tapahtuu.

Niin tapahtuu. Muut ihmiset haluavat sensuroida sinua, koska heitä itseään alkaa ahdistaa kun sä puhut. Minä en saa sanoa äidilleni edes isältäni perimistäni varakkuuksista, koska äitiä alkaa ahdistaa (hän ei saa mitään eronneena).

Ap

Saati että saisin puhua mitään tällaista kuin aloitus ääneen. Äidin mielestä minun on pakko olla hyvä ihminen. Hyvä ihminen ei saa puhua tuollaista. Minusta se on aivan kamalaa, että ei saa. Todellakaan ei haittaisi, vaikka jok'ikinen kuolisi kun itse oon kuollut!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Saati että saisin puhua mitään tällaista kuin aloitus ääneen. Äidin mielestä minun on pakko olla hyvä ihminen. Hyvä ihminen ei saa puhua tuollaista. Minusta se on aivan kamalaa, että ei saa. Todellakaan ei haittaisi, vaikka jok'ikinen kuolisi kun itse oon kuollut!

Ap

Hän ei sitten jostain syystä halua kuunnella tuollaisia ajatuksia.

Miten voisin kiusata äitiäni mahdollisimman paljon tällä idealla? Miksi hän ei kestä kuulla siitä? Miksi hän kesti huutaa minulle vihaansa joka päivä, jos TÄMÄ on muka ahdistava ajatus? MITEN se VOI olla ahdistava ajatus, kun en pysty toteuttamaan sitä? Niin MITÄ haittaa siitä on? Miksi äitini on niin vitun vammainen? Ei suo minulle ajatuksen vapautta? Kieltää minua puhumasta tällaisia tai on kuulemma ihan ok, että muut ihmiset minut hylkää. Onko se ok? Pitääkö minun elää maailmassa ihan yksin siksi, että ajattelen noin tai satuin saamaan tuollaisenkin ajatuksen päähäni ja kyllä, halusin kertoa sen ihmisille. Kuuluuko kaikkien nyt vihata minua ihan oikeasti? Niin, ettei siinä vihaamisessa ole ns. syntiä, vaan sellaisten karmallistyyppisten tai henkistenkin lakien mukaan kuuluu toimia niin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin kiusata äitiäni mahdollisimman paljon tällä idealla? Miksi hän ei kestä kuulla siitä? Miksi hän kesti huutaa minulle vihaansa joka päivä, jos TÄMÄ on muka ahdistava ajatus? MITEN se VOI olla ahdistava ajatus, kun en pysty toteuttamaan sitä? Niin MITÄ haittaa siitä on? Miksi äitini on niin vitun vammainen? Ei suo minulle ajatuksen vapautta? Kieltää minua puhumasta tällaisia tai on kuulemma ihan ok, että muut ihmiset minut hylkää. Onko se ok? Pitääkö minun elää maailmassa ihan yksin siksi, että ajattelen noin tai satuin saamaan tuollaisenkin ajatuksen päähäni ja kyllä, halusin kertoa sen ihmisille. Kuuluuko kaikkien nyt vihata minua ihan oikeasti? Niin, ettei siinä vihaamisessa ole ns. syntiä, vaan sellaisten karmallistyyppisten tai henkistenkin lakien mukaan kuuluu toimia niin?

Ap

Oletkohan itsenäistynyt (äidistäsi) aivan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saati että saisin puhua mitään tällaista kuin aloitus ääneen. Äidin mielestä minun on pakko olla hyvä ihminen. Hyvä ihminen ei saa puhua tuollaista. Minusta se on aivan kamalaa, että ei saa. Todellakaan ei haittaisi, vaikka jok'ikinen kuolisi kun itse oon kuollut!

Ap

Hän ei sitten jostain syystä halua kuunnella tuollaisia ajatuksia.

Okei, eli ensi kerralla kun hän koittaa vaientaa minut käännän peilin HÄNEEN ja sanon, että sinä et kestä kuunnella tämmöistä, mutta minäpäs pirupaska jatkan! Ja sitten jatkan. Niin kauan, että SE ON HÄN, JOKA JUOKSEE ITKIEN ULOS HUONEESTA. Ok. Nytpä tiedän miten mä teen sen saatanan vammaisen kanssa. Kiitos. Ajan hänet ulos omassa kodissaan.

Niin hänkin teki minulle. Kuulemma minä en lapsena saanut hänen kodissaan ja blaa blaa blaa. Nyt minä ajan hänet ulos omasta kodistaan, SILLÄ AIKOINAAN HÄNEN KOTINSA OLI MINUNKIN KOTINI, MUTTA LEHMÄ EI TAJUNNUT SITÄ. Kiitos.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin kiusata äitiäni mahdollisimman paljon tällä idealla? Miksi hän ei kestä kuulla siitä? Miksi hän kesti huutaa minulle vihaansa joka päivä, jos TÄMÄ on muka ahdistava ajatus? MITEN se VOI olla ahdistava ajatus, kun en pysty toteuttamaan sitä? Niin MITÄ haittaa siitä on? Miksi äitini on niin vitun vammainen? Ei suo minulle ajatuksen vapautta? Kieltää minua puhumasta tällaisia tai on kuulemma ihan ok, että muut ihmiset minut hylkää. Onko se ok? Pitääkö minun elää maailmassa ihan yksin siksi, että ajattelen noin tai satuin saamaan tuollaisenkin ajatuksen päähäni ja kyllä, halusin kertoa sen ihmisille. Kuuluuko kaikkien nyt vihata minua ihan oikeasti? Niin, ettei siinä vihaamisessa ole ns. syntiä, vaan sellaisten karmallistyyppisten tai henkistenkin lakien mukaan kuuluu toimia niin?

Ap

Oletkohan itsenäistynyt (äidistäsi) aivan?

Kunhan se lehmä on itkien juossut MINUN loukkaamanani ulos omasta kodistaan on aikani harkita hänestä itsenäistymistä. Alamme olla silloin nimittäin tasoissa ja samanvertaisia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin kiusata äitiäni mahdollisimman paljon tällä idealla? Miksi hän ei kestä kuulla siitä? Miksi hän kesti huutaa minulle vihaansa joka päivä, jos TÄMÄ on muka ahdistava ajatus? MITEN se VOI olla ahdistava ajatus, kun en pysty toteuttamaan sitä? Niin MITÄ haittaa siitä on? Miksi äitini on niin vitun vammainen? Ei suo minulle ajatuksen vapautta? Kieltää minua puhumasta tällaisia tai on kuulemma ihan ok, että muut ihmiset minut hylkää. Onko se ok? Pitääkö minun elää maailmassa ihan yksin siksi, että ajattelen noin tai satuin saamaan tuollaisenkin ajatuksen päähäni ja kyllä, halusin kertoa sen ihmisille. Kuuluuko kaikkien nyt vihata minua ihan oikeasti? Niin, ettei siinä vihaamisessa ole ns. syntiä, vaan sellaisten karmallistyyppisten tai henkistenkin lakien mukaan kuuluu toimia niin?

Ap

Oletkohan itsenäistynyt (äidistäsi) aivan?

Kunhan se lehmä on itkien juossut MINUN loukkaamanani ulos omasta kodistaan on aikani harkita hänestä itsenäistymistä. Alamme olla silloin nimittäin tasoissa ja samanvertaisia.

Ap

Nyt kuulostaa siltä, että olet riippuvainen hänestä. Tarvitset häneltä jotain tiettyä. Vaikka aikuinen ihminen voisi olla itsenäinenkin vanhemmistaan. (Tottakai, jotkut ovat esim. taloudellisesti riippuvaisia käytännössä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin kiusata äitiäni mahdollisimman paljon tällä idealla? Miksi hän ei kestä kuulla siitä? Miksi hän kesti huutaa minulle vihaansa joka päivä, jos TÄMÄ on muka ahdistava ajatus? MITEN se VOI olla ahdistava ajatus, kun en pysty toteuttamaan sitä? Niin MITÄ haittaa siitä on? Miksi äitini on niin vitun vammainen? Ei suo minulle ajatuksen vapautta? Kieltää minua puhumasta tällaisia tai on kuulemma ihan ok, että muut ihmiset minut hylkää. Onko se ok? Pitääkö minun elää maailmassa ihan yksin siksi, että ajattelen noin tai satuin saamaan tuollaisenkin ajatuksen päähäni ja kyllä, halusin kertoa sen ihmisille. Kuuluuko kaikkien nyt vihata minua ihan oikeasti? Niin, ettei siinä vihaamisessa ole ns. syntiä, vaan sellaisten karmallistyyppisten tai henkistenkin lakien mukaan kuuluu toimia niin?

Ap

Oletkohan itsenäistynyt (äidistäsi) aivan?

Kunhan se lehmä on itkien juossut MINUN loukkaamanani ulos omasta kodistaan on aikani harkita hänestä itsenäistymistä. Alamme olla silloin nimittäin tasoissa ja samanvertaisia.

Ap

Nyt kuulostaa siltä, että olet riippuvainen hänestä. Tarvitset häneltä jotain tiettyä. Vaikka aikuinen ihminen voisi olla itsenäinenkin vanhemmistaan. (Tottakai, jotkut ovat esim. taloudellisesti riippuvaisia käytännössä.)

En ole taloudellisesti hänestä riippuvainen. Pikemminkin se lehmä odottaa, että mä autan häntä (en tosin aio, mutta siitäkin irtautuminen itsensä hyväksyen tuntuu hiukan vaikealle.) Aivan kuin olisin hänelle jotain velkaa, vaikka en ole, koska en pidä hänestä sen takia, mitä hän on minulle tehnyt ja millainen minulle ollut. Olen saanut kärsiä hänen takiaan.

Ap

Ehkä jos jotain niin odotan hänen hyväksyntäänsä, mutta en varmaankaan sitä saa, koska mulla on justiinsa tällainen mieli kuin tuo aloitus on.

Ap

Avasin ketjun kun luulin että täällä olisi joku oikeasti HYVÄ ajatus -turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin kiusata äitiäni mahdollisimman paljon tällä idealla? Miksi hän ei kestä kuulla siitä? Miksi hän kesti huutaa minulle vihaansa joka päivä, jos TÄMÄ on muka ahdistava ajatus? MITEN se VOI olla ahdistava ajatus, kun en pysty toteuttamaan sitä? Niin MITÄ haittaa siitä on? Miksi äitini on niin vitun vammainen? Ei suo minulle ajatuksen vapautta? Kieltää minua puhumasta tällaisia tai on kuulemma ihan ok, että muut ihmiset minut hylkää. Onko se ok? Pitääkö minun elää maailmassa ihan yksin siksi, että ajattelen noin tai satuin saamaan tuollaisenkin ajatuksen päähäni ja kyllä, halusin kertoa sen ihmisille. Kuuluuko kaikkien nyt vihata minua ihan oikeasti? Niin, ettei siinä vihaamisessa ole ns. syntiä, vaan sellaisten karmallistyyppisten tai henkistenkin lakien mukaan kuuluu toimia niin?

Ap

Oletkohan itsenäistynyt (äidistäsi) aivan?

Kunhan se lehmä on itkien juossut MINUN loukkaamanani ulos omasta kodistaan on aikani harkita hänestä itsenäistymistä. Alamme olla silloin nimittäin tasoissa ja samanvertaisia.

Ap

Nyt kuulostaa siltä, että olet riippuvainen hänestä. Tarvitset häneltä jotain tiettyä. Vaikka aikuinen ihminen voisi olla itsenäinenkin vanhemmistaan. (Tottakai, jotkut ovat esim. taloudellisesti riippuvaisia käytännössä.)

En ole taloudellisesti hänestä riippuvainen. Pikemminkin se lehmä odottaa, että mä autan häntä (en tosin aio, mutta siitäkin irtautuminen itsensä hyväksyen tuntuu hiukan vaikealle.) Aivan kuin olisin hänelle jotain velkaa, vaikka en ole, koska en pidä hänestä sen takia, mitä hän on minulle tehnyt ja millainen minulle ollut. Olen saanut kärsiä hänen takiaan.

Ap

Tarkoitin, että tarvitset häneltä jotain tiettyä käytöstä (mitä edellä kuvasit).

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jos jotain niin odotan hänen hyväksyntäänsä, mutta en varmaankaan sitä saa, koska mulla on justiinsa tällainen mieli kuin tuo aloitus on.

Ap

Joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jos jotain niin odotan hänen hyväksyntäänsä, mutta en varmaankaan sitä saa, koska mulla on justiinsa tällainen mieli kuin tuo aloitus on.

Ap

Joo.

Mutta kyllähän oma lapsi pitäisi hyväksyä sellaisena kuin hän on, eli sikäli äitini tekee väärin. Mutta on itse ihan sokea asialle. Luulee, että on hyvä, ehdoitta toisen hyväksyvä ihminen. Tuo pelkkä ajatukseni kuin on vain ajatus, ei sen pitäisi loukata ketään, vai? Että on vain oma asiani, jos olen tuota mieltä?

Ap

Sitten se lehmä on velä sellainen, että hänen mielestään olemme tasaveroiset, kun ei hänkään tarvitse minun hyväksyntääni. Minusta se on pikkuisen eri asia vanhemman ja lapsen välillä, että antaako lapsi äidilleen hyväksyntää ja elääkö äiti siitä (ei) vai antaako äiti lapselleen hyväksyntää kun tämä kasvaa, ja elääkö lapsi siitä (kyllä). En tiedä miten tappaisin äitini kun siitä saa saman tuomion kuin ihmisen tappamisesta.

Ap

En tiedä miten saisin sen lehmän päähän, että ei, me emme olleet tasaveroiset siinä miten sinä voit käyttäytyä minua kohtaan kuin minä sinua. Ja että ei ole oikein, jos sinua ei haittaa, etten anna sinulle hyväksyntääsi, koska olet käyttäytynyt niin, että en vain tunne arvostusta sinua kohtaan, mutta silti minua haittaa, että sinä et anna minulle hyväksyntääsi, kun olen reagoinut sinun käytökseesi minua kohtaan. Me emme olleet siinä asiassa milloinkaan tasaveroisia, kusipää.

Miten aikuinen ("äiti") edes voi ajatella, että on ihan sama aikuisen sanoa lapselleen, ettei hyväksy tätä, kuin lapsen aikuiselle, ettei hyväksy tätä? Että jos itseä ei satuta se, ettei lapsi hyväksy niin kuvittelee, ettei lapseen satu se, kun aikuinen sanoo, että en hyväksy sinua?

Ap