Olen ihastunut. Miksi koskee näin paljon olla ihastunut?

HUAH!

Mulle tuli jotenkin ihan sekava olo ja ei pysty kuin ajattelemaan yhtä pirkkoa.

TIEDÄN TUNTEEN OON VIISI KUUKAUTTA TYKÄNNY YHDESTÄ TYTÖSTÄ JOKA EI HUOMIOI MINUA MILLÄÄN TAVALLA MUTTA IHASTUS EI KUITENKAAN MENE POIS JA SATTUU NIIN SAATANASTI

Yhdessä vaiheessa meni jo ihan pikkasen paremmaksi koska tyttö ei käynyt oikein koulussa, joten en tätä nähny ja sen lisäksi minusta tuli myös läheinen hänen parhaan kaverin kanssa jota suoraan sanoen käytin hyväksi että saada ajatukset pois tästä tytöstä... olihan se täysin väärä henkilö koska tytöillä sama haju, puhe ja pukeutumis tyyli

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli jotenkin ihan sekava olo ja ei pysty kuin ajattelemaan yhtä pirkkoa.

Ajatteleekohan se sinua? ;)

Miten voi aikuinen ihminen olla kuin teini. :/

Ei nukuta, ei ole nälkä ja ajatukset pyörii vaan tässä miehessä.

Voi, kun saisi nämä tunteet pois, sormia napsauttamalla vain. Puff!

-Ap

Ihastuminen on ihan pyllystä. En tajua koko hommaa. Miksi sellainen tunne on luotu, kun se ei aiheuta muuta kuin murhetta.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on ihan pyllystä. En tajua koko hommaa. Miksi sellainen tunne on luotu, kun se ei aiheuta muuta kuin murhetta.

Niinpä! Voisin olla tuntematta mitään.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten voi aikuinen ihminen olla kuin teini. :/

Ei nukuta, ei ole nälkä ja ajatukset pyörii vaan tässä miehessä.

Voi, kun saisi nämä tunteet pois, sormia napsauttamalla vain. Puff!

-Ap

Aika sama tunne, niin epätoivoista. Luulin, että näin käy vain nuoremmille. Pelkään, etten kestä jossain vaiheessa enää ja kerron tunteistani, mutta kun en edes tiedä, mitä haluan, uskalla ajatellakaan. Huomenna taas menee puoli päivää epätoivosta ähkyen.

Sama vika. Toisaalta mulla ei kyllä enää ole vaaleanpunaiset lasit silmillä, tällä kohteella on myös ärsyttäviä pirteitä. Ja sitten se kiusaa vaikka hipaisemalla kun antaa jonkun tavaran tai koskemalla selkää kun päästää mut ovesta ensin. Miksi pitää kiusata tuolla tavallaaaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi aikuinen ihminen olla kuin teini. :/

Ei nukuta, ei ole nälkä ja ajatukset pyörii vaan tässä miehessä.

Voi, kun saisi nämä tunteet pois, sormia napsauttamalla vain. Puff!

-Ap

Aika sama tunne, niin epätoivoista. Luulin, että näin käy vain nuoremmille. Pelkään, etten kestä jossain vaiheessa enää ja kerron tunteistani, mutta kun en edes tiedä, mitä haluan, uskalla ajatellakaan. Huomenna taas menee puoli päivää epätoivosta ähkyen.

Minä olen niin nössö, että en uskaltaisi ikinä kertoa tunteistani. Joka päivä tuijottelen häntä ja haaveilen. Pahinta tässä on se, että mies vastaa hymyihini (joskus hön saattaa hymyillä ensin) ja juttelee mukavia. Perhanan perhana.

-Ap

Ap, mitä luulisit tapahtuvan, jos hän arvaisi tunteesi? Samassa liemessä tosiaan. Mies sattui olemaan hiukan liian huomaavainen siihen nähden, mihin olen tottunut. Sen seurauksena rakkauden kaipuussa päässäni alkoi tapahtua jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi aikuinen ihminen olla kuin teini. :/

Ei nukuta, ei ole nälkä ja ajatukset pyörii vaan tässä miehessä.

Voi, kun saisi nämä tunteet pois, sormia napsauttamalla vain. Puff!

-Ap

Aika sama tunne, niin epätoivoista. Luulin, että näin käy vain nuoremmille. Pelkään, etten kestä jossain vaiheessa enää ja kerron tunteistani, mutta kun en edes tiedä, mitä haluan, uskalla ajatellakaan. Huomenna taas menee puoli päivää epätoivosta ähkyen.

Jospa huominen kuitenkin menee ihan mukavasti. Toivotaan ainakin niin.

Ihastuminen ilman vastakaikua on pahin riuduttamisen muoto! Oon ollut ihastunut, mutta joutunut peittämään sen niin, että sattui ihan fyysisesti. Olin aivan poissa tolaltani.

Mistähän sen ihastumisen tietää? Näkyykö ulospäin?

Oon yrittänyt peitellä kaikin mahdollisin keinoin.

Mies on upea, super herrasmies. Ajoittain tuntuu, että hän voisi myös olla kiinostunut, mutta kun en tiedä.. ääh, ihan hirveetä.

Yksi tuttava sanoi, että se mies yleensä istuu yksin lounaalla ja lukee iltalehteä. Sitt jos olen syömässä hän tulee joko samaan tai viereiseen pöytään. Kerran hän sanoi, että eihän tää ole soveliasta istua yhdessä ja hymyili. ..pienessä päässäni vaan mietin, että tarkoittakohan tuo jotakin....

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä luulisit tapahtuvan, jos hän arvaisi tunteesi? Samassa liemessä tosiaan. Mies sattui olemaan hiukan liian huomaavainen siihen nähden, mihin olen tottunut. Sen seurauksena rakkauden kaipuussa päässäni alkoi tapahtua jotain.

Erittäin hyvä kysymys. Työskentelystä ei tulisi mitään, ei kyllä nytkään meinaa tulla. Olisi varmaan aika kiusallinen meininki.

Tänään taas ilmeiltiin ja heitettiin läppää. Hymyjäkin irtosi, puolin ja toisin, satoja.

Tämä on niin syvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on ihan pyllystä. En tajua koko hommaa. Miksi sellainen tunne on luotu, kun se ei aiheuta muuta kuin murhetta.

Niinpä! Voisin olla tuntematta mitään.

-Ap

Joopa joo. Ja sit olet niinkuin mä, kierin epätoivossa kun 10 vuoteen tuntenut mitään romanttisia tunteita, katselen toisia pareja ja tiedän että minulta puuttuu jotain, mutta en vain pysty tuntemaan, ja kaipaan niitä vanhoja vahvoja tunteita.

Passivoitumisen ja sulkeutumisen sijaan voisit pistää toiveesi ja tarmosi siihen että saat tunteesi täytettyä. Koska siks ne tunteet on siellä. Että sä tekisit niinkuin tahtoisit. Kaikesta muusta voin sanoa vaan omasta kokemuksesta, että ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on ihan pyllystä. En tajua koko hommaa. Miksi sellainen tunne on luotu, kun se ei aiheuta muuta kuin murhetta.

Niinpä! Voisin olla tuntematta mitään.

-Ap

 

Joopa joo. Ja sit olet niinkuin mä, kierin epätoivossa kun 10 vuoteen tuntenut mitään romanttisia tunteita, katselen toisia pareja ja tiedän että minulta puuttuu jotain, mutta en vain pysty tuntemaan, ja kaipaan niitä vanhoja vahvoja tunteita.

 

Passivoitumisen ja sulkeutumisen sijaan voisit pistää toiveesi ja tarmosi siihen että saat tunteesi täytettyä. Koska siks ne tunteet on siellä. Että sä tekisit niinkuin tahtoisit. Kaikesta muusta voin sanoa vaan omasta kokemuksesta, että ei kannata.

Olisihan se oikeasti kauheeta, jos ei mitään tuntisi.

Toivottavasti sinäkin vielä joskus tunnet jotain. :)

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli jotenkin ihan sekava olo ja ei pysty kuin ajattelemaan yhtä pirkkoa.

Ajatteleekohan se sinua? ;)

Ehkä, toivottavasti, jotain meidän välillä on.

Ei ymmärrä, ei ei ei ei. Mikä siinä nyt on niin ihanaa, hä? Turhaa, loppuis jo. Ei kannata. Ei ei ei ei.

Täällä sama.

Ihastuin ihan puskista täysin saavuttamattomaan henkilöön. Sanotaan, että tämä ihastus kirjaimellisesti hiipi päälle. Aluksi tunne oli todella ihana ja jotenkin voimaannuttava, koska se oli jotenkin niin viatonta, enkä ajatellut, että lähentyisimme koskaan elämässä tämän henkilön kanssa sen enempää, kuin mitä silloin tällöin näemme ja vaihdamme pari sanaa. Oli oikeastaan ihanaa olla pitkästä aikaa niin ihastunut ja ajatella ihania asioita toisesta henkilöstä.

Nyt ihan muutamana viikkona tilanne on kääntynyt ihan päälaelleen. Olemme jollain tapaa lähentyneet ja voisin melkeen uskoa, että omat tunteet saavat vastakaikua. Mutta ei tule koskaan tapahtumaan. Elämäntilanteemme ovat kuin yö ja päivä aivan jokaisella elämän osa-alueella. En pysty erittelemään asiaa, koska silloin tulisi liikaa yksityiskohtia esille ja teksti voisi olla tunnistettavissa. Mutta kamalinta on, että tuo ihana ihastumisen tunne on muuttunut tuskaksi siitä, että ei voi koskaan tuota ihmistä saada ja silti se ihminen tulee jokaiseen uneen ja haaveeseen pistäen pään ihan sekaisin. Inhottavaa olla jossain ihme välitilassa eli toisaalta vaalia tuota ihastusta ja toisaalta toivoa, että nuo tunteet kuolisivat. Jälkimmäinen tulee tapahtumaan ja se varmaan jo etukäteen harmittaa.

Olipa helpottavaa avautua.

Kiitos ja anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama.

Ihastuin ihan puskista täysin saavuttamattomaan henkilöön. Sanotaan, että tämä ihastus kirjaimellisesti hiipi päälle. Aluksi tunne oli todella ihana ja jotenkin voimaannuttava, koska se oli jotenkin niin viatonta, enkä ajatellut, että lähentyisimme koskaan elämässä tämän henkilön kanssa sen enempää, kuin mitä silloin tällöin näemme ja vaihdamme pari sanaa. Oli oikeastaan ihanaa olla pitkästä aikaa niin ihastunut ja ajatella ihania asioita toisesta henkilöstä.

Nyt ihan muutamana viikkona tilanne on kääntynyt ihan päälaelleen. Olemme jollain tapaa lähentyneet ja voisin melkeen uskoa, että omat tunteet saavat vastakaikua. Mutta ei tule koskaan tapahtumaan. Elämäntilanteemme ovat kuin yö ja päivä aivan jokaisella elämän osa-alueella. En pysty erittelemään asiaa, koska silloin tulisi liikaa yksityiskohtia esille ja teksti voisi olla tunnistettavissa. Mutta kamalinta on, että tuo ihana ihastumisen tunne on muuttunut tuskaksi siitä, että ei voi koskaan tuota ihmistä saada ja silti se ihminen tulee jokaiseen uneen ja haaveeseen pistäen pään ihan sekaisin. Inhottavaa olla jossain ihme välitilassa eli toisaalta vaalia tuota ihastusta ja toisaalta toivoa, että nuo tunteet kuolisivat. Jälkimmäinen tulee tapahtumaan ja se varmaan jo etukäteen harmittaa.

 

Olipa helpottavaa avautua.

Kiitos ja anteeksi.

Kiitos tarinastasi. :)

-Ap