Vierailija

Mieheni päätti jokin aika sitten aloittaa uuden elämän nuoren tyttöystävänsä kanssa ja jätti perheemme, minut ja kolme lastamme jatkamaan perhe-elämää ilman häntä. Nyt, sopimuksista huolimatta, ei halua olla enää lastensakaan kanssa missään tekemisissä.
Lasten pettymystä ja surua on raastavaa katsoa. Erityisesti ainoa poikamme reagoi todella voimakkaasti isän toteutumattomiin lupauksiin ja hylkäämiseen, tyttöjen suru on paljon piilotetumpaa. Alussa isä lupaili asioita joita ei koskaan pitänyt, nykyisin ei käytännössä ole enää missään tekemisissä. Ei näe lapsiaan, ei soita, ei ole yhteydessä. Ei edes tee niitä katteettomia lupauksia.
Pojan reagoimisen näkee erityisesti koulunkäynnistä, aiemmin todella hyvä koulumenestys on vaihtunut jälki-istuntoihin, jatkuviin muistutuksiin, tunnilla meluamiseen, rauhattomuuteen.... Kotona poika on aiempaa aggressiivisempi.
Mitä tässä voi tehdä? Koulussa asiasta on palaveerattu, lastenneuvolassakin käyty. Tuntuu että voimat loppuu kohta kokonaan. Miestä ei lasten isänä kiinnosta, edes keskusteluyhteyttä ei enää ole.

  • ylös 29
  • alas 0

Kommentit (20)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä voi tehdä? Koulussa asiasta on palaveerattu, lastenneuvolassakin käyty. Tuntuu että voimat loppuu kohta kokonaan. Miestä ei lasten isänä kiinnosta, edes keskusteluyhteyttä ei enää ole.

Keskustella lasten kanssa heidän tunteistaan.

  • ylös 18
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olisiko teillä jotain miespuolista tuttua, enoa, kummia tms. joka voisi tässä tilanteessa alkaa hoitamaan isän roolia lasten elämässä? (Toteuttamaan esimerkiksi joitain toivomuksia, retkiä ja juttelemaan miesten juttuja jne.)

Voimia perheellenne joka tapauksessa <3

  • ylös 33
  • alas 0
Vierailija

Voi kun surullista! Mieshän tuossa loppupeleissä menettää. Joskus tulee aika, kun haluaakin olla lastensa kanssa tekemisissä ja sitten se onkin myöhäistä. Mites terapia?

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Selittää uudestaan ja uudestaan lapsille, että vika ei ole heissä, vika on isässä. Koska mies käyttäytyy noin, vihatkaa häntä yhdessä. Lapsella on oikeus kantaa kaunaa ja oikeus olla vihainen, mutta jos aikuiset ympärillä esittää, että ei tässä mitään huolta, niin se viha purkautuu juuri noin.

Korosta pojalle, että vaikka isä valitsi niin, että hän tekee kipeää muille, ei pojan koskaan tarvitse tehdä yhtä typeriä valintoja, koska hän on paljon fiksumpi.

  • ylös 25
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisiko teillä jotain miespuolista tuttua, enoa, kummia tms. joka voisi tässä tilanteessa alkaa hoitamaan isän roolia lasten elämässä? (Toteuttamaan esimerkiksi joitain toivomuksia, retkiä ja juttelemaan miesten juttuja jne.)

Voimia perheellenne joka tapauksessa <3

Komppaan tätä. Olisiko isästäsi tai exäsi isästä nyt jonkinlaiseksi tukipilariksi? Mielestäni olisi tärkeää, että lapsenne kokevat että läheistä sukuyhteyttä ja turvaa löytyy, vaikka isänsä heidät hylkäsikin.

Vierailija

Nuori hu*ra saa joskus heikomman miehen pään sekaisin, sellaisen jonka ei olisi isäksi pitänyt ryhtyäkään. Ainakin pääsit siitä eroon!

  • ylös 2
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Selittää uudestaan ja uudestaan lapsille, että vika ei ole heissä, vika on isässä. Koska mies käyttäytyy noin, vihatkaa häntä yhdessä. Lapsella on oikeus kantaa kaunaa ja oikeus olla vihainen, mutta jos aikuiset ympärillä esittää, että ei tässä mitään huolta, niin se viha purkautuu juuri noin.

Korosta pojalle, että vaikka isä valitsi niin, että hän tekee kipeää muille, ei pojan koskaan tarvitse tehdä yhtä typeriä valintoja, koska hän on paljon fiksumpi.


Ei missään nimessä näin! Eroperheen lapsena voin sanoa, että mikään ei ole niin paha kuin se jos äiti haukkuu etäisää :( itse olen isäpuolen kannalla vaikka monikin jonkun ehdotuksen siitä tyrmäsi. Minulla on hyvin rakastava isäpuoli joka on myös täysin tasavertainen isoisä lapselleni <3 ja on etenkin veljeni kehityselle ollut tosi tärkeää tuo turvallinen mieshahmo elämässä. Toki pahinta olis jos sais isäpuolen ja sekin hylkäis :( kamala tilanne voimia!

  • ylös 6
  • alas 10
Vierailija

Niin ja 8 myös sitä mieltä, että miespuoliset sukulaiset hyviä kivun lievittäjiä <3

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittää uudestaan ja uudestaan lapsille, että vika ei ole heissä, vika on isässä. Koska mies käyttäytyy noin, vihatkaa häntä yhdessä. Lapsella on oikeus kantaa kaunaa ja oikeus olla vihainen, mutta jos aikuiset ympärillä esittää, että ei tässä mitään huolta, niin se viha purkautuu juuri noin.

Korosta pojalle, että vaikka isä valitsi niin, että hän tekee kipeää muille, ei pojan koskaan tarvitse tehdä yhtä typeriä valintoja, koska hän on paljon fiksumpi.


Ei missään nimessä näin! Eroperheen lapsena voin sanoa, että mikään ei ole niin paha kuin se jos äiti haukkuu etäisää :( itse olen isäpuolen kannalla vaikka monikin jonkun ehdotuksen siitä tyrmäsi. Minulla on hyvin rakastava isäpuoli joka on myös täysin tasavertainen isoisä lapselleni <3 ja on etenkin veljeni kehityselle ollut tosi tärkeää tuo turvallinen mieshahmo elämässä. Toki pahinta olis jos sais isäpuolen ja sekin hylkäis :( kamala tilanne voimia!

Missä kirjoitin, että äidin tulee haukkua isää? Äiti kertoo lapsille omista tunteistaan ja sanoo lapsillekin, että myös heillä on oikeus vihaan. Ei siinä mitään moitetta tarvita vaan valehtelun lopettaminen. Jokaisella on oikeus loukkaantua, kun tulee jätetyksi. Pahinta olisi se, että äiti nostaa esille isän hyviä puolia ja lapsi kokisi, että hän on yksin surunsa kanssa.

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

Jaksamista aplle! Juttele, anna jokaiselle lapselle omaa aikaa mahdollisuuksien mukaan. Vaadi apua koulusta, hyödynnä kaikki turvaverkot.

Älä hauku isää, jos hän päättääkin palata lapsten elämään, anna lapsille mahdollisuus rakastaa taas isäänsä.

Vierailija

En osaa neuvoa enkä auttaa, valitettavasti. Voin vain kertoa, että olen koko sydämestäni pahoillani puolestasi. Ex-miehesi teko on niin sanoinkuvaamattoman itsekäs, että välillä sitä ihan ällistyy millaiseen käytökseen ihmiset kykenevät. Ja omien lastensa hylkääminen on kyllä sitä sairainta käytöstä, mitä voin ihmiselle keksiä. Tuo sotii ihan luonnon lakejakin vastaan. Ei voi ymmärtää, ei sitten millään. Ei kyllä tarvitsekaan, samoin kun en halua ymmärtää kouluammuskelijoita tai terroristeja.
Olen katsonut vierestä tuttavani kamppailua täysin samanlaisessa tilanteessa, ja kyllä sitä on välillä miettinyt, että kuinka paljon voi yhden ihmisen kannettavaksi antaa. Mies oli ilmeisesti netin kautta löytänyt alle 20-vuotiaan tytön, muuttanut tämän kotimaahan ja katkaissut kaikki välit ex-vaimoonsa ja lapsiinsa. Siis täysin, ihan kaiken. Joku urpo saattaa kommentoida, että miettisi minkälaisen miehen ottaa ja kenelle pungertaa kakaroita, mutta oikeasti.. Tääkin mies kusetti kaikki hänet tunteviaan ihan täysillä (peitti todellisen luonteensa), paperilla 100% "kunnollinen" mies. Hyvä työ, ei käyttänyt päihteitä, ihan mukava. Itse kyllä pidin jollain tasolla epämiellyttävänä, vaikka oli jopa vähän liian mairea.

Olen pahoillani. Millainen on taloudellinen tilanteesi? Pärjäätkö jouluna? Jos haluat, voin laittaa s-postini jos haluat laittaa tarkempia tietojasi, jos asut pääkaupunkiseudulla voin auttaa tarvittaessa. :)

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Selittää uudestaan ja uudestaan lapsille, että vika ei ole heissä, vika on isässä. Koska mies käyttäytyy noin, vihatkaa häntä yhdessä. Lapsella on oikeus kantaa kaunaa ja oikeus olla vihainen, mutta jos aikuiset ympärillä esittää, että ei tässä mitään huolta, niin se viha purkautuu juuri noin.

Korosta pojalle, että vaikka isä valitsi niin, että hän tekee kipeää muille, ei pojan koskaan tarvitse tehdä yhtä typeriä valintoja, koska hän on paljon fiksumpi.

Tuohon tummennettuu asti ihan hyvä, mutta...

Lapsella on tietenkin oikeus kokoea vihaa, surua tai mitä tahansa tunteita. Tunteita kuitenkin pitää yrittää käsitellä lapsen kanssa ja auttaa häntä pääsemään tilanteessa eteenpäin. Yhdessä vihaaminen ei ole asian käsittelyä. Vanhempienkin virheistä tosiaan voi ainakin yrittää ottaa opiksi, mutta ehkä sinuna jättäisin fiksuudesta mainitsemisen pois.

Vierailija

Olen todella pahoillani. Todella epäreilua.

Pojan reagointi on ihan normaalia mielestäni. Yrittäisin varmaan olla tosi paljon lasten kanssa ja empatisoida heidän tunteitaan ja antaa paljon ymmärrystä ja rakkautta. Tää on varmasti helpommin sanottu kuin tehty, jos isompi lapsi käyttäytyy huonosti. Mutta ehkä en tuossa tilanteessa hirveästi panikoisi koulusta ja muista konkreettisista ongelmista ja esim. asettaisi sanktioita. Tärkeämpää olisi saada tuo paha olo käytyä läpi aidosti.

Minustakin on hyvä (isää haukkumatta) sanoittaa tuota vihan tunnetta, että sä oot selvästi vihainen, se on normaalia, ei oo katastrofi olla vihainen, on hyvä, että osaat tuntea kaikenlaisia tunteita, viha tuntuu pahalta mutta menee ohi.

Ota myös hyvällä omallatunnolla omaa aikaa jos se on mahdollista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittää uudestaan ja uudestaan lapsille, että vika ei ole heissä, vika on isässä. Koska mies käyttäytyy noin, vihatkaa häntä yhdessä. Lapsella on oikeus kantaa kaunaa ja oikeus olla vihainen, mutta jos aikuiset ympärillä esittää, että ei tässä mitään huolta, niin se viha purkautuu juuri noin.

Korosta pojalle, että vaikka isä valitsi niin, että hän tekee kipeää muille, ei pojan koskaan tarvitse tehdä yhtä typeriä valintoja, koska hän on paljon fiksumpi.


Ei missään nimessä näin! Eroperheen lapsena voin sanoa, että mikään ei ole niin paha kuin se jos äiti haukkuu etäisää :( itse olen isäpuolen kannalla vaikka monikin jonkun ehdotuksen siitä tyrmäsi. Minulla on hyvin rakastava isäpuoli joka on myös täysin tasavertainen isoisä lapselleni <3 ja on etenkin veljeni kehityselle ollut tosi tärkeää tuo turvallinen mieshahmo elämässä. Toki pahinta olis jos sais isäpuolen ja sekin hylkäis :( kamala tilanne voimia!

Kuinka tollo oikein olet? Miten sä edes voit verrata tilannettasi ja apn tilannetta? Sinun mielestäsi poika ei saa ilmaista vihaansa siitä, että isä on hylännyt hänet. Ei ole olemassa edes mitään etäisää. Ei enää ole edes mitään isää. Mikä sua vaivaa? Ymmärrätkö, mitä tuollainen patoutunut viha voi aiheuttaa? Tai syyllisyys? Olin niin huono, että isä katosi?

Että ei missään nimessä näin vaan ittelles. Mieti, ennen kuin kirjoitat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa enkä auttaa, valitettavasti. Voin vain kertoa, että olen koko sydämestäni pahoillani puolestasi. Ex-miehesi teko on niin sanoinkuvaamattoman itsekäs, että välillä sitä ihan ällistyy millaiseen käytökseen ihmiset kykenevät. Ja omien lastensa hylkääminen on kyllä sitä sairainta käytöstä, mitä voin ihmiselle keksiä. Tuo sotii ihan luonnon lakejakin vastaan. Ei voi ymmärtää, ei sitten millään. Ei kyllä tarvitsekaan, samoin kun en halua ymmärtää kouluammuskelijoita tai terroristeja.
Olen katsonut vierestä tuttavani kamppailua täysin samanlaisessa tilanteessa, ja kyllä sitä on välillä miettinyt, että kuinka paljon voi yhden ihmisen kannettavaksi antaa. Mies oli ilmeisesti netin kautta löytänyt alle 20-vuotiaan tytön, muuttanut tämän kotimaahan ja katkaissut kaikki välit ex-vaimoonsa ja lapsiinsa. Siis täysin, ihan kaiken. Joku urpo saattaa kommentoida, että miettisi minkälaisen miehen ottaa ja kenelle pungertaa kakaroita, mutta oikeasti.. Tääkin mies kusetti kaikki hänet tunteviaan ihan täysillä (peitti todellisen luonteensa), paperilla 100% "kunnollinen" mies. Hyvä työ, ei käyttänyt päihteitä, ihan mukava. Itse kyllä pidin jollain tasolla epämiellyttävänä, vaikka oli jopa vähän liian mairea.

Saanko kysyä, millä tavalla miehen vanhemmat suhtautuivat poikansa temppuun? Ovatko auttaneet ja tukeneet lapsenlapsiaan tavallista enemmän? On ollut kyllä kova paikka tuollainen monellekin ihmiselle. :(

Vierailija

Kyllä minusta lapsille olisi hyvä hankkia ihan ulkopuolista apua vaikkapa koulun kautta. Ex-miehen puolelta olisi hyvä, jos sieltä löytyisi vähän selkärankaa vaikka isovanhempien ja muun tutun ympäristön kautta..ettei kaikki tuttu katoa.
Ja lapsia olisi hyvä kuunnella ja heille olla läsnä.
Paska mies sinulla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa enkä auttaa, valitettavasti. Voin vain kertoa, että olen koko sydämestäni pahoillani puolestasi. Ex-miehesi teko on niin sanoinkuvaamattoman itsekäs, että välillä sitä ihan ällistyy millaiseen käytökseen ihmiset kykenevät. Ja omien lastensa hylkääminen on kyllä sitä sairainta käytöstä, mitä voin ihmiselle keksiä. Tuo sotii ihan luonnon lakejakin vastaan. Ei voi ymmärtää, ei sitten millään. Ei kyllä tarvitsekaan, samoin kun en halua ymmärtää kouluammuskelijoita tai terroristeja.
Olen katsonut vierestä tuttavani kamppailua täysin samanlaisessa tilanteessa, ja kyllä sitä on välillä miettinyt, että kuinka paljon voi yhden ihmisen kannettavaksi antaa. Mies oli ilmeisesti netin kautta löytänyt alle 20-vuotiaan tytön, muuttanut tämän kotimaahan ja katkaissut kaikki välit ex-vaimoonsa ja lapsiinsa. Siis täysin, ihan kaiken. Joku urpo saattaa kommentoida, että miettisi minkälaisen miehen ottaa ja kenelle pungertaa kakaroita, mutta oikeasti.. Tääkin mies kusetti kaikki hänet tunteviaan ihan täysillä (peitti todellisen luonteensa), paperilla 100% "kunnollinen" mies. Hyvä työ, ei käyttänyt päihteitä, ihan mukava. Itse kyllä pidin jollain tasolla epämiellyttävänä, vaikka oli jopa vähän liian mairea.

Saanko kysyä, millä tavalla miehen vanhemmat suhtautuivat poikansa temppuun? Ovatko auttaneet ja tukeneet lapsenlapsiaan tavallista enemmän? On ollut kyllä kova paikka tuollainen monellekin ihmiselle. :(

En nyt kirjoita kovin yksityiskohtaisesti, koska en halua, että tämä on tunnistettavissa. Olisi todella ikävää, jos kyseinen äiti lukisi tätä ja luulisi jonkun levittelevän yksityisasioitaan vauvapalstalla. Itseäkin jo vähän kaduttaa, kirjoitinko liikaa.

Sen voin sanoa, että äidin puolen isovanhemmat olivat fantastisia. Isän puolelta ei kuvioissa.

Vierailija

Lapsille pitääkin opettaa tunteiden sanoittaminen!

Kyllä lapsi saa tuntea pahaa oloa isänsä teoista ja tekemättä jättämisisttä. Eikä kyse ole isän haukkumisesta vaan siitä että lapsi ITSE saa kertoa kuinka pahalta tuntuu ja samalla oppii tunnistamaan sen pahan olon ja siten osaa käsitellä sen oikein eli sanomallacsen ääneen.
Aikaa tuo vie mutta kiitos oppimisesta tulee isompana. Saatetaan välttyä monilta karikoilta aikuisena ja lapsen omassa parisuhteessa.

Ja ei, mikään isänkorvike ei ole ratkaisu. Toki lapsella on hyvä olla miehenmalli mutta siihen riittää isovanhepi, eno, setä tai muu LUOTETTAVA aikuinen, vaikka nuorisotalon työntekijä. Sellainen kehen LAPSI luottaa...

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittää uudestaan ja uudestaan lapsille, että vika ei ole heissä, vika on isässä. Koska mies käyttäytyy noin, vihatkaa häntä yhdessä. Lapsella on oikeus kantaa kaunaa ja oikeus olla vihainen, mutta jos aikuiset ympärillä esittää, että ei tässä mitään huolta, niin se viha purkautuu juuri noin.

Korosta pojalle, että vaikka isä valitsi niin, että hän tekee kipeää muille, ei pojan koskaan tarvitse tehdä yhtä typeriä valintoja, koska hän on paljon fiksumpi.


Ei missään nimessä näin! Eroperheen lapsena voin sanoa, että mikään ei ole niin paha kuin se jos äiti haukkuu etäisää :( itse olen isäpuolen kannalla vaikka monikin jonkun ehdotuksen siitä tyrmäsi. Minulla on hyvin rakastava isäpuoli joka on myös täysin tasavertainen isoisä lapselleni <3 ja on etenkin veljeni kehityselle ollut tosi tärkeää tuo turvallinen mieshahmo elämässä. Toki pahinta olis jos sais isäpuolen ja sekin hylkäis :( kamala tilanne voimia!

Missä kirjoitin, että äidin tulee haukkua isää? Äiti kertoo lapsille omista tunteistaan ja sanoo lapsillekin, että myös heillä on oikeus vihaan. Ei siinä mitään moitetta tarvita vaan valehtelun lopettaminen. Jokaisella on oikeus loukkaantua, kun tulee jätetyksi. Pahinta olisi se, että äiti nostaa esille isän hyviä puolia ja lapsi kokisi, että hän on yksin surunsa kanssa.

Vierailija

Todella surullista. Minulla on kokemus vain todella osallistuvasta etäisästä. Alkoholisminsa vuoksi oli alkuaikoina joskus vaikeaa, mutta se meni ohi ja isä tajusi ettei voi luvata asioita ja jättää pitämättä. Toipui alkoholusmistakin ja on vuosia ollut hyvä isä pojalleen.
Mutta muistan kuinka oma poika kaipasi isäänsä. Se ei ole mielestäni ratkaisu, että ersitään äkkiä uusi puoliso tuohon tilanteeseen. Meillä auttoi harrastukset. Poika sai hyvät valmentajat ja pääsi tekemään miesten parissa juttuja/ purkamaan energiaa. Onko poikasi kiinnostunut urheilusta? Toinen hyvä harrastus (mikä ei ole kalliskaan) on partio. Notskin ääressä yöleireillä varmaan tuntee jonkinlaista yhteenkuuluvuutta miesyhteisöön. Myös miespuolisia kummeja/sukulaisia kannattaa hyödyntää. Mun poika tykkäsi saunoa vaarin ja enon kanssa esim. jouluna ja juhsnnuksena "miesten saunassa". Kävivät myös kalassa jne.
Ja puhua pitää. Ei väkisin, mutta hyväksyä myös se lapsen viha. Isä on tehnyt väärin, mutta se on hänen valintansa. Pojan elämä jatkuu siitä huolimatta ja myös paljon hyvää on ympärillä. Hän ei ole riippuvainen isästään vaan vahva, tärkeä js ainutlaatuinen omana itsenään. Koittaisin neutraloida negatiivisen huomion esim arestit ym. Ja tukea poikaa kanavoimaan vihansa johonkin muuhun vaikkapa harrastukseen. Paljon positiivista palautetta pojalle. Koita huomata ne hyvät jutut vaikka niutä olisi vähän "vau sait matikasta paremman numeron kuin viimeks!" Vaikka nousu ois tyyliin vitosesta kutoseen.
Kyllä te selviätte!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla