Tyhjä olo. Muu perhe lähti töihin ja kouluun. Mitä minä teen?

Mä nautin. Kun mies ja lapsi lähtee.t.ammattivalittaja

Mulla on sama juttu...ärsyttää ihan hirveästi olla päivästä toiseen toimettomana.

Samassa jamassa ollaan.. :/

Tuttu tunne.

Sillä erotuksella, että mun täytyy aamuisin viedä eskarilainen eli ylös ja ulos minäkin.

Sitten tulen tyhjään kotiin ja ihmettelen...

Teen kotityöt, käyn lenkillä ym. Silti jää liian usein aikaa möllöttämiseen.

Kunnes haen eskarilaisen ja pikkuhiljaa ne koululaisetkin kotiutuu ja neljän jälkeen mieskin.

Koti on siisti, ruoka pöydässä, enkä ole rättiväsynyt. Ihan hyvin olen siis sopeutunut. Raha vaan olisi kiva 😑.

Minulla meni itsekunnioitus työpaikan menetyksen myötä. Koen olevani turha. Masennus iski,en saa mitään aikaiseksi. Työllistyminen näyttää epätodennäköiseltä ja se masentaa entisestään. Ap

Keksi jokin harrastus, siivoa, tee ruokaa, näe sukulaisia, hae töitä, mene kävelylle jne:)

Mutta myös se, että menet nukkumaan, on ihan jees:)

Ihanan positiivisia vastauksia. Odotin jotakin muuta.. Ap

Opettele kutomaan! Kuulostaa hassulle, mutta se oikeasti rentouttaa ja saat samalla jotain hyödyllistä tekemistä. Otat vaikka tilauksia vastaan lankakerän hinnalla ja teet lahjoiksi sukkia ja lapasia :)

Jäin vähän aikaa sitten työttömäksi ja tällä hetkellä työllistymisnäkymät todella huonot. Vituttaa. Juuri tuo itsekunnioituksen menettäminen. Ymmärrän kyllä, että ei ole minusta kiinni vaan töitä ei vain ole. Mutta siltikin masentaa.

En oikein saa mistään kiinni. Päivittäiset kotityötkin tuntuvat vaikeilta.

No minä aloitin aikuisopiskelun. Päivisin ehtii tehdä koulutyöt, käydä kuntosalilla, pelalta padilla :) ja olla vaan

Lomautettuna, nautin tästä rauhasta. Just heitin lapsen koululle. Täällä on sähköt pois eli tänään on vähän haastetta keksiä mitä tekis....

Pitkään työttömänä ollessa jotenkin mittasuhteet muuttuu. Tuntuu, että on älyttömästi tekemistä jos on vaikka samalla viikolla hammaslääkäri, työhaastattelu ja vanhempainilta. Ja hitto lenkilläkin pitäisi käydä (työttömällä ei ole varaa salikortteihin tai muihin hienouksiin).

Työssäkäyvät sitten halveksuen nauraa, et mitä h@#ttiä. Me tehdään kaikki noi ja käydään vielä töissä.

Ei voi mitään. Alan ymmärtämään miksi pitkäaikaistyöttömiä ei palkata mihinkään.

Huolestuttavaa...

Jos suinkin voi, kannattaa ottaa koira. Sen kanssa pari kertaa päivässä lenkille. Sitten muutama tili Stardolliin ja Aapeliin. Käsitöitä ja askartelua. Kirjastoon, mars.

Sinä olet arvokas ja sulla on äitinä velvollisuuskin pitää itsestäsi huolta. Jos masentaa, etkä halua lähteä kotimökistä minnekään, kannattaa hakeutua muiden samassa tilanteessa olevien seuraan että jonnekin tulee lähdettyä ilman että hävettää se oma työttömyys. Saat niitä urautuneita ajatuksia ja asenteita vähän katkaistua ja opettelet olemaan kiltti itseäsi kohtaan. Aika raakaa puhetta että sun arvo olisi ollut siinä työssä jonka menetit. Olet vihainen ja pettynyt mutta on väärin että käännät sen sisään päin ja vahingoitat itseäsi.

Koska ihmisillä on nykyään paljon vaikeuksia, myös monenlaisia hyvän mielen ryhmiä ja tapaamispaikkoja on olemassa. Niissä tehdään retkiä, monenlaisia tempauksia tai vaan jutellaan ja kahvitellaan. Ja ne ihmiset siellä on ihan tavallisia ihmisiä, joita elämä on potkinut päähän. Useimpia todennäköisesti paljon rankemminkin kuin sinua, jolla sentään on perhe. 

Meistä suurinta osaa elämä nappaa joskus niskasta kiinni ja hieroo naamaa asfalttiin niin että itku meinaa tulla. Aina niistä selvitään sitten kuitenkin. Tulee jotain uutta, ei ehkä siinä paketissa mitä itse halusi, mut kuitenkin jotain aina tulee. Ja ihminen oppii ja sopeutuu ja oppii olemaan jollain lailla onnellinen, jos päästää irti syyllisyydestä ja arvottomuuden tunteesta ja antaa siihen itselleen luvan.

Vierailija kirjoitti:

Sitten muutama tili Stardolliin ja Aapeliin.

Minä kalkkis en ymmärtänyt tätä kohtaa..

Voi, tiedän tunteen! Just sain lapset kouluun, mies lähti jo seiskalta. Tässä juon nyt rauhassa aamukahvia. En ole työtön mutta tapaturmassa loukkaantumisen vuoksi työkyvytön ja masennusta alkaa jo pukata :(

Harrastus + netti = vapaa ansaitsemaan vähän rahaa omin voimin. Näin minä olen löytänyt kiinnostavaa tekemistä. Ja pari sataa kuussa pimeänä omasta harrastuksesta ei haittaa.

Lähde ulos aamulenkille. Tee siitä tapa.

Mä oon joka työttömyyden kohdalla aina nauttinut siitä hetkestä kun perhe on häipynyt ja saan juoda rauhassa teetä katsoen aamu tv:tä. Sitten koiran kanssa tunnin lenkki ja päivän askareet. Ehkä pikku päikkärit jossain välissä ja ei aikaakaan kun ensimmäinen perheenjäsen jo rymistelee eteisessä. Mä oon pitänyt työttömyyttä vähän niin kuin lomana. Olen nyt viime vuosina saanut aika monta puolen vuoden määräaikaissopimusta ja toisen puolen vuoden sit olen kotosalla.

Nyt kävi niin, että sain vakituisen paikan ja täytyy vaan kiltisti odotella sinne kesään, että saan lomailla vaan 4 viikkoa. En ole kiittämätön, satuin vaan pitämään niistä puolen vuoden pätkistä.

Kyllähän työttömyysaikaa voisi lomana pitää JOS olisi varmuus siitä että tulen saamaan töitä. Työllisyystilanne näyttää aivan toivottomalta. Ap