Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään ollut tällaista ongelmaa (deittailun aloittaminen eron jälkeen)?
28.06.2008 |
Minulla on kerrassaan pöljä ongelma, jota ihmettelen itsekin :O Olen nyt 30 vuotta, exän kanssa olimme yhdessä yhteensä kuuden vuoden ajan. Nyt tuntuu hassulta alkaa etsiä uutta miestä, kun ymmärsin että minulle sopivia olisivat tod. näk. 30-35 -vuotiaat.
Siis mitä! Missä välissä minä nyt niin vanhoihin siirryin :) Ja siis en pidä tuon ikäisiä oikeasti mitenkään iäkkäinä, vaikka numeroina kuulostaakin yhtäkkiä paljolta... Tietenkin ymmärrän, että ikävuodet 25-29 on nyt skipattu, mutta silti tuntuu kuin en olisi omalla alueellani. Hiukan ehkä hirvittää tutustua kolmenkympin ylittäneisiin miehiin. Sanokaa, etteivät ne ole jo hitaita ja väsyneitä ja kulahtaneita ja uupuneita!
Kommentit (12)
ja olen yleensä aina ollut aikuisempi kuin ikätoverini. Elämässäni olen kokenut jo hyvin paljon, mutta kotona vietetyt vuodet ovat vaikuttaneet ajatusmaailmaani ja aiheuttaneet kevyen kyydistä jäämisen tunteen.
Tiedän, että aikuisemmat miehet olisivat luultavasti kypsempiä ja sopivampia minulle, mutta jotenkin silti heitä arastelen. En osaa tapailla "liian" vanhoja miehiä, silloin tuntuisi kuin itselläkin elämä jollain lailla lyhenisi, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Jos tapailisin 40-vuotiasta miestä, joka saattaa kupsahtaa jo 30 vuoden kuluttua... hui. Itse tahtoisin vielä elätellä unelmaa piiiiiitkään jatkuvasta rakkaudesta, joka kestää todella vuosikymmeniä. Ja samaan hengenvetoon; tajuan varsin hyvin, että nuorikin voi kuolla vaikka saman tien. Nämä ovat vain ajatuksia ideaalitilanteesta; totta kai edellisen suhteen päätyttyä toivon ovien olevan jälleen avoinna.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kans ikää 30+ kun erosin ja kyllä minustakin 40 v miehet tuntui papparaisilta, kun olen kai ollut aika nuorekas ja kyse ei ainakaan mulla ollut mistään kolmenkympinkriisistä, oman itseni olin jo päivittänyt aikaisemmin. Toinen ongelma oli se, että kun olin ollut 10 v naimisissa, niin tuntui, että olen pudonnut treffimaailmasta ihan ulos. Mut eipä sitten kumpainenkaan ongelma ollut mikään ongelma, koska en edes halunnut mitään miestä. Loppujen lopuksi siis etsiskelin vain miespuolista ystävää ja siitä jotenkin ajauduin sitten muutamille treffeillekin. Iät tais olla -6 - +4 mun ikään nähden ja kivoja ja fiksuja miehiä kaikki. Lopulta mut hurmasi vuoden mua nuorempi mies (eli en siis miltään pedofiililtä vaikuta kai ;-), joka ei siis vaikuttanut miltään papparaiselta - tosin olen tainnut hänen ja vauvan myötä itsekin nyt vanhentua paljon enemmän kuin vuodet antaisi ymmärtää.
Jos ex-poikaystäväsi oli kovin poikamainen ja ehdit tottua siihen, on varmasti pelottava tulla juttuun aikuisempien miesten kanssa. Mutta jos keskityt siihen että löydät vain mukavan, itsellesi sopivan ihmisen, sinun ei tarvitse olla niinkään huolissasi omasta vanhenemisestasi... (josta miehen ikä nyt muistuttaa). Vielä ehtii, keskity olennaiseen!
Ei tarvitse lähteä lukionpenkiltä niitä hakemaan, mutta mikään ei estäne sua deittailemasta alle kolmekymppisiä miehiä jos niin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terv. 5 vuotta nuoremman yli 30-vuotiaana löytänyt, nyt onnellisesti naimisissa :)
jos eroaisin. En osaa ajatella 40-50-vuotiaita miehiä potentiaalisina kumppaneina vaikka joillakin ikäisilläni sen ikäinen mies onkin (olen 36). Tuttavapiirissä ja esim. töissä mulla synkkaa parhaiten itseäni nuorempien ihmisten kanssa, huumori, musiikkimaku yms. Oma mieheni on vuoden nuorempi. Mutta poikkeuksia löytyy kaikista ikäryhmistä, joten tosiaan unohda numerot ja mieti persoonaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei tosiaan oo mikään vanha ja väsynyt vaan oikeen fiksu ja komea, hauskaa seuraa. Ajattelemme asioista tosi samalla lailla ja emme riitele juuri mistään. Toisin oli aikoinaan kun seurustelin itseni ikäisten kanssa: miehet kehittivät lapsellisuuttaan riitoja vaikka mistä, enietn elämässä kiinnosti vaan baarit ja autot ja tietokonepelit.
Ja nykyinen miesystäväni 10 vuotta vanhempi. En ole koskaan osannut ajatella seurustelevani oman ikäisteni kanssa. Kaipaan elämän nähnyttä ja kokenutta miestä, joka ei enää turhia ihmettele tässä elämässä.
Eli näin me olemme erilaisia. Älä siis deittaile vanhempien miesten kanssa, jos se ei tunnu luontevalta. Ja toisaalta, miksi on edes pakko vielä ajatella deittailua... Se oikea voi tulla vastaan missä vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota itsellesi nuorta miestä!!!!
se on nimittäin ihan tosi juttu että ne on vielä vauvoja. auto ja baari vie niiden rahat!
ja jos ei saa v-loppuna mennä kavereiden kaa nii itku tulee.
ota mies jolla on nuoruus jo eletty ja hän on sen hyväksynyt!
lapsenvahdin homma ilman palkkaa on paskaa puuhaa...
nim.kokemusta on....
mä 40+ ja oman ikäiset tuntuu niin vanhoilta väsyneiltä ukkeleilta, seurustelin 6 kuukautta 24 vuotiaan kanssa, sitten 4 kuukautta 34 vuotiaan kanssa ja nyt tajusin, taidan alkaa katseleen 44-vuotiasta :) tai siitä ylöspäin ne onkin oikeestaan ihan kivoja ja fiksuja tyyppejä :)
sulla on kolmenkympikin kriisi, ei muuta ongelmaa. 40v mies ja 30v nainen ovat ehkä lähinnä toisiaan ajatusmaailmoiltaan. Alle 30v miehet ovat vielä aika lapsia.
Koetko olevasi lapsellinen? Haetko suhdetta vai panoa?