Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lähtisinkö opiskelemaan psykologiaa vai ravitsemustiedettä? Mitä mieltä olette?

Vierailija

Olen 19-vuotias välivuotta pitävä ylioppilas ja ensi kevään yhteishaussa olisi tarkoituksena hakea yliopistoon opiskelemaan. Ravitsemustiede ja psykologia ovat nyt ne kaksi alaa, jotka eniten kiinnostaisivat, mutta ongelmana on, että en osaa päättää kumpaa olisi kannattavampaa lähteä opiskelemaan...Mitä mieltä olette; kumpi ala/työ olisi mielekkäämpää tai arvostetumpaa ja entä kummasta tienaa paremmin?

Kommentit (13)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eiköhän psykologiasta tule tienaamaan enemmän, vaikka, olkaamme rehellisiä, onhan se melkoista huuhaata.

Ei edes ole muuta kuin netti ja keittiö psykologien johdosta. Itse lähtisin noista kahdesta juuri psykologiaa opiskelemaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eiköhän psykologiasta tule tienaamaan enemmän, vaikka, olkaamme rehellisiä, onhan se melkoista huuhaata.

Jos pidät psykologiaa huuhaana, et varmasti tunne alaa.

Molemmilla aloilla töitä riittää. Psykologiassa on tietysti aina sitä jotain

Vierailija

Onhan se sellainen besserwisser ala. Luullaan tiedettävän kaikki ihmismielestä, vaikka jokainen on yksilö eikä teoretisoinnit todellakaan päde kaikille.

Vierailija

Mihin yliopistoon olet hakeutumassa? Helsingin yliopistossa psykologian pääsykokeissa on ollut ainakin aiemmin tilastomatematiikkaan liittyviä pääsykoekysymyksiä.

Avoimessa yliopistossa pääset myös opiskelemaan psykologiaa ja ravitsemustiedettä, joten sitä kautta voi selvitä näiden mielekkyys itsellesi.

Olen omiin kahteen tutkintooni opiskellut noita molempia. Tein toiseen tutkintoon liittyen psykologian perusopinnot (tai approbatur -opintokokonaisuus) avoimessa yliopistossa ja sain siitä yhden sivuaineen tutkintooni.

Palkkatietoja saat haettua esimerkiksi Tilastokeskuksen tilastotietokannasta
http://www.stat.fi/til/pal.html

Vierailija

Minä lähtisin opiskelemaan psykologiaa. 

Harmittaa kun en lähtenyt. Kirjoitin L:n mutta isä sanoi, että kyllä joku oikea ammatti pitää olla joten menin teknilliseen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Varsinkaan noille aloille ei "lähdetä opiskelemaan". Sinne päästään opiskelemaan.

Minäkin tulin tätä sanomaan. Helsingin yliopiston psykologiaan esimerkiksi on huomattavasti vaikeampaa päästä kuin lääkikseen tai oikikseen, jos tilastoja katsoo.

Vierailija

Itse arvostan asiansa osaavaa psykologia enemmän, eikä noita taida paljon työttömänä olla (ainakin jos suostuu työskentelemään syrjäseudullakin).

Ravitsemustieteilijöitä kun kuuntelee niin tulee fiilis, että onko ne oppineet kriittisestä ajattelusta ja oikeasta tieteentekemisestä mitään. Vai onko niiden "tiede" sitä, että toistetaan vallitsevaa faktaa (esim. margariinin terveellisyys voihin verrattuna) yhä uusilla pikkututkimuksilla, joissa tarkastellaan vain kahden muuttujan välistä suhdetta ja unohdetaan kaikki muut mahdolliset vaikuttavat tekijät. 

Ravitsemustieteilijän käytännön työssäkin saattaisi paremmin menestyä psykologi kuin ravitsemustieteilijä. Pitää osata motivoida asiakas noudattamaan suunniteltua ruokavaliota, kuunnella empaattisena murhetta kun entinen herkku on jätettävä tai huolta kun perheen ruokahuolto monimutkaistuu kun yksi on allerginen, jne.

Vierailija

Lähtisin miettimään ratkaisua siitä näkökulmasta viihdytkö/haluatko olla ihmisten kanssa tekemisissä vai et.

Psykologilla pitää olla hyvät sosiaaliset taidot ja kyky kuunnella ja kommunikoida.

Jos psykolgiaan suuntaudut niin ota tavoitteeksi kognitiivinen psykoterapia, terapeuteista on pulaa.

Elintarviketieteitä

http://www.helsinki.fi/elintarvike-ja-ymparisto/opiskelijaksi/ravitsemus...

opiskellut voi tehdä työtä jossa ei niin suuri merkitys sosiaalisella kyvykkyydellä.

Mieti mitä haluat tehdä, palkkaus ei pitäisi olla ainut peruste uravalinnalle.

Vierailija

Kiitos vastauksistanne! Taisi tosiaan olla hieman väärä sanavalinta tuo "lähtisinkö", koska tajuan kyllä, että varsinkin psykologiaa ei ihan noin vaan pääse opiskelemaan...Tietysti Helsinki houkuttelisi eniten, mutta tiedostan kyllä, että lukemista se vaatii ja paljon! Minulla meni yo-kirjoitukset hyvin, joten lähtöpisteitä on onneksi hyvin kasassa. 

Psykologiassa on valintakokeisiin erillinen materiaali, mutta ravitsemustieteen valintakoe perustuu Helsingissä lukion kemian ja biologian pakollisiin ja syventäviin kursseihin ja Kuopiossa lukion ihmisbilsan kursseihin ja lisäksi saa valita tekeekö kokeessa psykologian vai kemian osuuden. Kemiaa en opisellut lukiossa kahta kurssia enempää, joten todennäköisesti en edes hae Helsinkiin vaan ainoastaan Kuopioon. 

Olen ollut jo yläasteelta lähtien todella kiinnostunut ravitsemuksesta ja terveydestä ylipäänsä, mutta lukiossa psykologia alkoi todella kiinnostaa erityisesti kehityspsykologia ja neuropsykologia oli super mielenkiintoisia! Kirjoitin psykologiasta  vuosi sitten syksyllä laudaturin. Terveystiedon kirjoitin myös samalla kerralla ja siitäkin tuli L. Terveystiedossa ei kovin kokonaisvaltaisesti ravitsemusta käyty läpi, mutta perusteet kyllä. Kumpikin ala siis kiinnostaa, vaikka en ole vielä varma mihin ammattiin haluaisin lopulta päätyä...Ravitsemusterapeutin ammatissa tarvitsee tietysti myös psykologian taitoja etenkin jos työskentelee syömishäiriöisten kanssa. Olisin kiinnostunut tekemään ihmisten kanssa työtä, mutta toisaalta myös tutkimuksen tekeminen molemmilla aloilla voisi olla kiinnostavaa! Eipä tässä kai muu auta, kun etsiä vielä tietoa molemmista aloista ja yrittää tehdä päätös :) 

- AP 

Vierailija

Kunhan nyt ensin haet kumpaankin, menet sitten siihen johon ehkä satut pääsemaan. Valintaa voi miettiä sitten, jos pääsee kumpaankin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat