Mummeliisa kuollut

Vierailija

Voimia omaisille.
Viipaleet-blogissa tieto.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Ei heru synpatiaa täältäpäin. Oli hyvin ilkeä minulla kun aikanaan kysyin kaksplus palstalta neuvoa kun elämäni oli umpikujassa.

Vierailija

Elämän rajallisuutta kohdatessa sitä jotenkin pysähtyy olemaan kiitollinen ja nöyrä omassa elämässään.

Yksi toinen seuraamani mukava blogi on hiljentynt, viimeisin postaus jää mietityttämään, mitä on tapahtunut. Syöpä ei koskaan kuulosta hyväenteiselle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei heru synpatiaa täältäpäin. Oli hyvin ilkeä minulla kun aikanaan kysyin kaksplus palstalta neuvoa kun elämäni oli umpikujassa.

SYNPATIA my ass....onko päälläsi golizi, reakoitko voimakkaasti ja annat ablodeja?

Sadun muistolle

En ole vielä Sadun juttuja lukenut Mummeliisana. Eräällä toisella forumilla oli joskus väittelyäkin hänen kanssaan. Järkytyin kun menin pitkästä aikaa katsomaan hänen blogiaan, jota olen lukenut hieman jälkijunassa. On tässä itketty itsekin kun miettii mikä menetys hänen poismenonsa läheisilleen ja suurelle joukolle muitakin on. Kuusi lasta jäi täysorvoiksi. Ja moni muu henkisesti orvoksi. Onneksi kuitenkin vanhemmat lapset puolisoineen voivat olla huolenpitäjinä nuoremmille ja onhan puoliso nyt osa palettia ja pienimpien isä. Satu oli samalla kertaa sekä sydämellinen että provosoiva. Ei koskaan kuitenkaan ilkeä kuten esim. minä olin pahimmillani kun oli vaikeata. Pyysin häneltä henkilökohtaisesti kirjeessä sitä anteeksi. En ollut tietoinen Sadun menneisyydestä ja kovista menetyksistään. Luulin joksikin muuksi forumkirjoitusten perusteella, joksikin yli-ihmisfeikiksi, joita usein somessa tapaa.

Vierastin kyllä Sadun tyyliä kertoa muiden ihmisten asioista ilman että muut saavat kertoa näkemystään. Kaikki eivät halua olla niin avoimia omista asioistaan. Mutta se oli Sadun tyyli. Varmasti Satu oli tyytyväinenkin kun sai vähän ärsyttää. :-) Ei hän mikään lapanenkaan halunnut olla, ainakaan bloginsa perusteella, mutta hän ei koskaan ollut pahantahtoinen. Suuri ihminen herättää aina ristiriitaisia tunteita, ja suuri Satu oli rakkaudessaan, jonka osaksi pääsi moni vieraskin. Siitä ei ole epäilystäkään.

Kamalaa tässä Sadun sairaudessa on, että vaikka syöpä ei ollut tappava, niin hoidot ilmeisesti vahingoittavat elimistöä peruuttamattomasti imeytymishäiriöineen, näin ymmärsin hänen puheestaan. Kun ravinto ei imeydy, uhkaa masennus ja uupumus, joka viimeisistä blogikirjoituksista on välittynytkin, välinpitämättömyys ja luopuminen. Ihminen lopulta kuihtuu. Mutta nämä elon päivät olivat ilmeisesti Sadulla täyteen tulleet. Hän ehti mahdollisesti niin paljon enemmän kuin muut, koska tiesi, että on ehdittävä kokea ja tehdä kaikki. Samoin kävi lapsuudenystävällenikin: kuoli 50-vuotiaana, kun oli viimeiseen hetkeensä ehtinyt elää superihmisenä kahden kolmen edestä.

Nyt Satu kuitenkin on saanut tavata rakkaansa toisella puolella ja viipyy varmasti suojelevana henkenä pitkään läheistensä luona täällä maan piirissä. Rakkaus on side, joka ylittää kuolemankin. Kiitos Satu, rakkaus olkoon kanssasi.

Vierailija

Minäkin väittelin joskus hänen kanssaan Kaksplussalla, mutta se oli silloin. Ei jotkut nettivänkäämiset tässä elämässä paljon paina.

Kumma juttu. Minä en tuntenut häntä yhtään, paitsi Kaksplussan Mummeliisana. En edes seurannut hänen blogiaan. Mutta silti hänen elämänsä ja kohtalonsa jäi jostain syystä alitajuntaani askarruttamaan. Viime kuun 16. päivä näin unta, että hänelle on sattunut jotain. Minä en ole lukenut Kaksplussaa vuosikausiin enkä ole muistanut koko Satua, mutta siitä huolimatta näin hänestä unta. En tiedä, tapahtuiko noihin aikoihin mitään erikoista - tuskinpa, sillä en minä mikään meedio ole - mutta siitä lähtien olen miettinyt, mitä hänelle kuuluu. Surullista, että kuulumiset eivät voineet olla parempia.

Voimia hänen läheisilleen. Satu oli selkeästi ihminen, joka rakasti paljon, antoi paljon ja jaksoi paljon, kaikesta huolimatta.

Sadun muistolle

Vierailija kirjoitti:
Ei heru synpatiaa täältäpäin. Oli hyvin ilkeä minulla kun aikanaan kysyin kaksplus palstalta neuvoa kun elämäni oli umpikujassa.

Jos hänelläkin oli elämässä jotain umpikujaa sillä hetkellä, eikä siksi osannut olla sinulle oikeanlainen? Umpikujiahan häneltä ei puuttunut, vaikka ei kaikkea tuonutkaan julki. Ihminenhän Satukin oli. Ymmärrän kyllä, että hän osasi olla ärsyttäväkin, ja varmaan antoi hieman ylimielisen vaikutelmankin, mikä nosti itselläni karvat pystyyn vuosia sitten suomi24.fi-palstalla. Mutta tajuan nyt itsessäni, että se voi olla itsetunnon heikkoutta, ainakin itselläni on. Olen epäonnistunut hirveän monessa asiassa, ja minua ärsytti tavata sellainen onnistuja, rakastettu ja suurisydäminen ihminen kuin Satu. Sitä sitten näykkii niitä toisen heikkoja kohtia. Satu ei sentään ollut pyhimys, eikä varmasti halunnutkaan sellaista. Ihmisiä me kaikki olemme. Ihan reilusti vajavaisia sellaisia jossain kohtaa jokainen.

Vierailija

Haluaisin kysyä mummeliisalta, että miksi hänet haudattiin Kaustisille. Jyräsivätkö vanhemmat, miksi ei Lylen viereen. Mutta en voi.

Olen varma, että mummeliisa olisi kyllä vastannut.

Sadun muistolle

Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä mummeliisalta, että miksi hänet haudattiin Kaustisille. Jyräsivätkö vanhemmat, miksi ei Lylen viereen. Mutta en voi.

Olen varma, että mummeliisa olisi kyllä vastannut.

Luin myöskin itse blogistaan, että hän on suunnitellut aikanaan tulevansa haudatuksi Vöyriin, miehensä, lapsensa ja lapsenlapsensa lähistölle, "varpaat vastakkain" tms. Eräässä hautausmaatarinassa kertoi itse näin. Yllätyin sen vuoksi myös, että hautapaikka onkin Kaustisella. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hurjaa nähdä hautajaiskuva, mustavalkoinen, dramaattinen. Kivinen kumpu.

Missä? blogis ei oo ainakaan?

Muualla somessa, lapsen instassa. En linkitä, yksityinen tili.

Sadun muistolle

Eräs hauska yksityiskohta Sadun blogista sattui silmiini. Hän kertoo kuoleman ajatuksistaan ja siitä miten vielä pelkäsi kuolemaa muutama vuosi takaperin, mutta totesi, ettei taida joutaa kuolemaan vielä koska:

9.4.2005 hän kertoo ennustajan lähettäneen mailia, jonka mukaan hän saisi poikavauvan 12.11.2005 ja toisen 18.1.2007.

Hänhan sai tyttären 1.11.2005 ja pojan 12.1.2007

Aika jännää, että ennustaja tiesi näin hyvin ja  tämän nuorimmaisen sukupuolen ja syntymäajan noin tarkkaan vain muutaman päivän heitolla lähes kaksi vuotta etukäteen.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat