Ketään hyvin älykästä INFP-tyyppiä paikalla?
Jos on, niin mitä sinulle kuuluu? Koetko pääsi sisällön haastavaksi, vai oletko löytänyt tavan hyödyntää kapasiteettisi?
Kommentit (46)
Ei kai joku vieläkin usko noihin huuhaa-tyyppeihin?
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Ei kai joku vieläkin usko noihin huuhaa-tyyppeihin?
Itse ajattelen niin että nuo "tyypit" tiivistävät vastauksesi neljään kirjaimeen. Onko tästä mitään hyötyä on sitten varmaan enemmän mielikuvituksesta kiinni. Jos osaa lukea ihmisiä voi suoraan mitä tyyppiä ovat ja tarkkailla vastaavatko sitä mitä kertoivat. Voi sitten paremmin ottaa huomioon tai ymmärtää heidän näkemyksiään tai toimintatapoja.
Tulos voi vaihtua kroonisesti stressaantuneella henkilöllä päinvastaiseksi, eli INFP tulee ESTJ. Mistä tunnistaa onko oma tulos päinvastoin? Lukee tyypin positiiviset ja negatiiviset ominaisuudet. Jos olet stressaantunut INFP, voi käytöksessäsi ilmentyä sekä INFP että ESTJ huonot puolet.
"Testin" voi myös tehdä niin että tulee kaikkien tyyppien kuvaukset läpi ja arvioi mikä vastaa eniten itseä. Tämän voi tehdä vaikka 3-5 vuoden välein mikäli elämäntilanne muuttuu tms.
Toinen vastaava testi on "big five" joka on kehitetty tarkoituksena löytää johdonmukaiset parametrit ihmisten arviointiin niin että psykologit voidaan korvata tietokoneilla lääkärien lisäksi. Tulevaisuudesssa pelaat jonkinlaista peliä jossa opit tuntemaan itsesi puhumalla pelin hahmoille jotka ovat virtuaalisia psykiatreja ym.
Vierailija kirjoitti:
Jos on, niin mitä sinulle kuuluu? Koetko pääsi sisällön haastavaksi, vai oletko löytänyt tavan hyödyntää kapasiteettisi?
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on ISNT ja yhteiselo sujuu erinomaisesti, täydennämme toisiamme
Onko jossain mainittu, että INFP:t ovat keskimääräistä älykkäämpiä vai haluaako ap jutella vain sellaisten kanssa? Itse en ainakaan lue itseäni mitenkään keskimääräistä älykkäämmäksi vaan ehkä paremminkin tiedostavammaksi/henkisemmäksi. Että ymmärrän paremmin mikä oikeasti tässä elämässä on tärkeää ja mikä ei, kun suurin osa tuntemistani ihmisistä kulkee kuin laput silmillä rahan ja statuksen perässä juosten. Alisuoriutuja olen niinkuin eräs toinenkin tähän ketjuun vastaajista, olin reilu kolmikymppiseksi asti ilman toisen asteen tutkintoa koska kaikki tuntui turhalta, vaikka oppimiskyvyssä ei sinänsä ole mitään vikaa, ei vaan kiinnostanut.
Ajauduin kuitenkin puolivahingossa hoitoalalle aikuisiällä ja sillä tiellä olen vieläkin, koen, että se on mun juttu- saan auttaa ihmisiä kaiket päivät ja mulle vielä maksetaan siitä. Raha ei sinänsä motivoi ollenkaan vaan se hyvä omatunto mikä mulla on joka päivä, tunnen olevani tärkeä. Duuniin on aina kiva mennä, siinä mielessä olen onnekas.
Kavereita ei ole kovin paljoa koska on vaikeuksia saada ystäviä jotka olisivat samalla aaltopituudella. Innostun helposti kaikista asioista ja olisi kiva saada ystävä joka antaa yhtä paljon takaisin. Olen todella uskollinen ystävä ja vastaan minulle lähetettyihin viesteihin samantien, vaikka yhdeltä aamulla jos siihen herään. Sitten kuitenkin petyn joka kerta kun odotan ystävyydeltä liikoja enkä saa yhtä paljon takaisin mitä olen antanut ja alan vältellä ko.ihmistä ja niin sekin kaveruus hiipuu pikkuhiljaa. En halua roikkua kenessäkään vaikka kaipaankin seuraa.
Tämä idealismi on muuten ärsyttävää nykymaailmassa kun aina saa olla taistelemassa tuulimyllyjä vastaan. En osaa vain olla hiljaa ja katsella sormien läpi vääryyksiä, en edes silloin kun oma toimeentulo tai asema on uhattuna. Oman sisäisen moraalin noudattaminen on minulle tärkeämpää kuin mikään muu. Toisaalta en ole mikään pilkuntarkka ohjeiden ja lakien noudattaja- en tuomitse nälkäänsä ruokaa varastavia tai rahapulassa pummilla matkustavia ihmisiä. Saatan itsekin jättää lakeja noudattamatta jos ne ovat mielestäni typeriä.
En tiedä oliko tämä kertomus yhtään sinne päinkään mitä halusitte kuulla, mutta kerroinpahan ainakin omaksi iloksi :)