Lue keskustelun säännöt.
Nelivuotiaan väkivaltaisuus
04.12.2015 |
En tiedä mitä tekisin. Meillä on nelivuotias ja vauva 6 kk. Mielestäni esikoisen mustasukkaisuus vauvan tulon jälkeen ei ole ollut kovinkaan pahaa tähän mennessä.
Esikoinen ei ole ollut aiemmin väkivaltainen, vaikka kiukku on usein kova. Nyt sitten viime aikoina on alkanut väkivaltaiseksi. Eilen suuttui minusta riippumattomasta asiasta. Turhautui pelille. Istuin lattialla kun hän äkillisesti tuli ja hakkasi täysin voimin minua selkään ja päähän nyrkeillä. Oli niin hurjaa ja äkillistä, että pelästyin tuosta kunnolla.
Tänään aamulla vauva pötkötti lattialla kun esikoinen tuli talvilenkkareilla ja yritti potkia/astua vauvan pään päälle! Onneksi ei ehtinyt kuin kerran kevyesti potkaista, mitään ei varmaan käynyt kun vauvakaan ei itkenyt, mutta nyt en sitten enää uskalla pitää lapsia samassa tilassa.
Ihmettelen miksi tämä tulee nyt. Alkuun oli pientä mustista, siitä kuitenkin selvittiin helposti. Esikoinen on enemmän isän poika ollut aina, joten minun keskittymiseni vauvaan ei ole herättänyt mitään kriisiä. Esikoinen on viime aikoina ruvennut kovasti pitämään vauvasta kovasti. Ja nyt tämä.
Esikoisen perhepäivähoitoryhmässä on poika, joka on väkivaltainen. Väkivaltainen meidän poikaa kohtaan, joka kuitenkin sokean ihailun vallassa ottaa kaikki iskun vastaan, ikään kuin asiaan kuuluvana. Lisäksi tämä poika on väkivaltainen 1,5 vuotiasta veljeään kohtaan. Näen tätä itsekin lähes päivittäin hakiessani lasta.
Olen aika varma, että vaikutteita tulee siis hoidosta. Esikoisemme ihannoi tätä poikaa, joka on muullakin tavalla hyvin dominoiva ja on ainakin aikaisemmin tullut huonosti toimeen muiden lasten kanssa. Meidän poikamme kanssa ovat kuitenkin kuin paita ja peppu, johtuen ehkä osittain myös siitä, että poikamme on hoitajan sanojen mukaan sosiaalisesti keskimääräistä lahjakkaampi ja sopeutuvaisempi. Huomaan, että poikamme, jolla ei ole ollut puheen kanssa mitään ongelmia, on nyt alkanut täräyttää ärrää samalla tavalla kuin tämä poika, eli kaikella tapaa kopioi tätä toista.
En tiedä onko tämän toisen lapsen seura ihan hyvästä. Kyseessä on perhepäivähoito, jossa kaveri on ainoa samanikäinen. Eli yhdenkin lapsen vaikutus on suuri. Mutta eipä taida olla muita mahdollisuuksia kuin kärsiä tai ottaa lapsi kokonaan pois hoidosta. Nyt on hoidossa 3 päivää viikossa, enkä haluaisi ottaa lasta kokonaan pois. Olen nimittäin joutumassa palaamaan pian työelämään, ja hoitokuvio on silloin muutenkin hankala.
Hoitajalle kerroin tästä poikamme aggressiivisuudesta. Hän kyllä tietää toisen pojan käytöksen, joten en erikseen nostanut esille sitä, että mielestäni väkivalta on toiselta opittua. Hoitaja antoi vaan vinkkejä siitä, miten meidän pitäisi sanktioida tätä käytöstä kotona. Ja siinä olen samoilla linjoilla. Luulen vain, että tuon toisen käytös tarttuu, ja mielestäni siihen pitäisi kiinnittää hoidossa enemmän huomiota.
Kaverin vanhemmille en uskalla lähteä puhumaan, sillä lapsen äiti on masennuksen vuoksi sairaslomalla. En halua lisätä hänen huoltaan, ja tiedän hänen olevan poikansa otteista täysin tietoinen ja huolissaan, mutta toisaalta tuntuu ikävältä, että käytös tarttuu.
Neuvolasta lienee turha hakea apua. Meillä on nipo neuvolan terkka, joka vaatii äideiltä täydellisyyttä oikein vanhakantaiseen tapaan. Haukut tulee, jos ei onnistu täysimettämään, tekemään luomusoseita tai jos lapsi katsoo varttia pidempään televisiota. Jos lapsi ei suostu tarkastuksessa leikkaamaan paperista ympyrää, on sekin jo maailmanloppu. Tietänette terkkatyypin. Siellä ei saa ymmärrystä minkäänlaisille käytöshäiriöille, joten turha mennä neuvolaankaan.
Minulla on eilisen ja tämänaamuisen käytöksen vuoksi ihan paskat fiilikset. Olen surullinen, pelästynyt ja masentunut. Sanokaas nyt, että tämä tällainen kuuluu ikään ja tapahtuu muillekin!
Kommentit (37)
Onko sulla ap masennusta? Kuvailet itseäsi jotenkin hauraaksi ihmiseksi, sellaiseksi joka säikkyy oman lapsen kiukunpuuskia. Kuulostat myös ahdistuneelta. Ymmärrän jos näin on, mutta silti sun tehtävä on sekä ottaa vastaan oman lapsen viha ja auttaa häntä käsittelemään sitä, ETTÄ puolustettava lapsesi oikeuksia hoidossa. Se on sun duuni äitinä.
Mitäs tapahtuu kun pistät vauvan hoitoon, ilmeisesti samalle hoitajalle? Onko hänkin siellä tän väkivaltaisen lapsen mätkittävänä sitten? Miten voit luottaa että hän voi suojella vauvaa jos ei voi suojella nelivuotiastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nelivuotias ei ole sun ja vauvan kanssa kotona ja kerhoile?
Koska kerho vain 2h/viikko ja siellä lapset 1-2 vuotiaita. Ja koska kaikki omanikäiset lapset alueella ovat päivähoidossa. Myös ne, joiden äidit kotona vauvan kanssa.
Lapsen aikaisemmat kaverit hoidossa olleet 2 vuotta vanhempia. Ei saa tarpeeksi seuraa nelivuotias pienestä taaperosta, joita kerhoissa on ainoastaan. Lisäksi vauvallamme on eräs sairaus, jonka vuoksi hänen hoitonsa vie ainakin vielä suurimman osan ajastani päivällä. En pysty yksin kotona ollessani tarjoamaan lapselle tarpeeksi virikkeitä. Enkä koe, että lapsen on parempi olla kotona katsomassa päivät telkkaria kuin hoidossa.
Lisäksi kerroin, että palaan pian töihin. Jos otan lapsen pariksi kuukaudeksi pois hoidosta, hän ei pääse samaan paikkaan takaisin.
Ne kerhot, joista tässä puhutaan, ovat yleensä yli 3-vuotiaille. Ihan pieneksi hetkeksi niihin ei pääse, mutta voit kyllä hyvin ottaa esikoisen pariksi kuukaudeksi kotiin. Eihän hoitopaikka mene vuosilomankaan takia, vaikka loma olisi talvella.
Siis meneekö vauva tuolle samalle perhepäivähoitajalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nelivuotias ei ole sun ja vauvan kanssa kotona ja kerhoile?
Koska kerho vain 2h/viikko ja siellä lapset 1-2 vuotiaita. Ja koska kaikki omanikäiset lapset alueella ovat päivähoidossa. Myös ne, joiden äidit kotona vauvan kanssa.
Lapsen aikaisemmat kaverit hoidossa olleet 2 vuotta vanhempia. Ei saa tarpeeksi seuraa nelivuotias pienestä taaperosta, joita kerhoissa on ainoastaan. Lisäksi vauvallamme on eräs sairaus, jonka vuoksi hänen hoitonsa vie ainakin vielä suurimman osan ajastani päivällä. En pysty yksin kotona ollessani tarjoamaan lapselle tarpeeksi virikkeitä. Enkä koe, että lapsen on parempi olla kotona katsomassa päivät telkkaria kuin hoidossa.
Lisäksi kerroin, että palaan pian töihin. Jos otan lapsen pariksi kuukaudeksi pois hoidosta, hän ei pääse samaan paikkaan takaisin.
Jotain pitää valita, kaikkea ei voi saada. Nyt sitten lapsi saa vaikutteet kodin ulkoa eikä kodista ettekä voi vaikuttaa niihin. Lisäksi se voi herättää aggressioa, että äiti ja vauva ovat kotona ja lapsi pvk:ssa. Kuinka paljon isoveli on kotona ja paljonko päiväkodissa? Voisiko hoitoviikkoa lyhentää?
Tunnet, että lapsi jää heitteille, kun hoidat vauvaa. Luuletko, että päiväkodissakaan on tarjolla jakamatonta huomiota. Ihan yhtä lailla siellä ollaan sivussa ja odotellaan.
Kuten sanottua, poika hoidossa 3 päivää viikossa klo 9.30-15. Perhepäivähoidossa, jossa samaan aikaan päivästä riippuen 1-3 muuta lasta. Eli kyllä saa aika hyvin huomiota. Ennen äitiyslomaani tuo hoitopaikka oli ihan huippu, kun ei ollut ongelmia edellisen ryhmän kanssa. Voin rehellisesti sanoa, että hoidosta on lapselle ollut hurjasti hyötyä. Odottaa hoitopäiviä ja saa siellä loistavaa hoitoa. Nyt kaikki muut lähtivät eskariin ja tilalle tulivat uudet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nelivuotias ei ole sun ja vauvan kanssa kotona ja kerhoile?
Koska kerho vain 2h/viikko ja siellä lapset 1-2 vuotiaita. Ja koska kaikki omanikäiset lapset alueella ovat päivähoidossa. Myös ne, joiden äidit kotona vauvan kanssa.
Lapsen aikaisemmat kaverit hoidossa olleet 2 vuotta vanhempia. Ei saa tarpeeksi seuraa nelivuotias pienestä taaperosta, joita kerhoissa on ainoastaan. Lisäksi vauvallamme on eräs sairaus, jonka vuoksi hänen hoitonsa vie ainakin vielä suurimman osan ajastani päivällä. En pysty yksin kotona ollessani tarjoamaan lapselle tarpeeksi virikkeitä. Enkä koe, että lapsen on parempi olla kotona katsomassa päivät telkkaria kuin hoidossa.
Lisäksi kerroin, että palaan pian töihin. Jos otan lapsen pariksi kuukaudeksi pois hoidosta, hän ei pääse samaan paikkaan takaisin.
Ne kerhot, joista tässä puhutaan, ovat yleensä yli 3-vuotiaille. Ihan pieneksi hetkeksi niihin ei pääse, mutta voit kyllä hyvin ottaa esikoisen pariksi kuukaudeksi kotiin. Eihän hoitopaikka mene vuosilomankaan takia, vaikka loma olisi talvella.
Siis meneekö vauva tuolle samalle perhepäivähoitajalle?
Meidän alueellamme tai kohtuullisen matkan päässä ei ole kuin yksi kerho, jossa nyt vaan kaikki tällä hetkellä ovat 1-2-vuotiaita.Vaikka sinne saisi tulla isompia, niin tilanne nyt vaan on tämä. Meidän alueellamme ei ole tapana hoitaa lapsia kotona kovin pitkään. Ei vauva mene samalle hoitajalle. Enhän minä sitä päätä, keitä hoitajalle otetaan. Hoitopaikkojahan haetaan keskitetysti, ja kaupunki päättää kenet noihin ryhmiin otetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Mitä jos olet yksin kotona ja sinulla tulee hirveä vessahätä tmv? Jos jotain käy vauvalle niin et voi syyttää kun itseäsi. Lapset sopeutuu helposti ja jos seuraavassa ryhmässä ei ole väkivaltaisuuksia niin sitä tuskin katsottaisi hyvällä jos hän jatkaisi toimintaansa siellä.
Käsitit väärin. Poikani ei hoidossa ole väkivaltainen. Kaveri on se, joka mäiskii, ja ennemmin ollaan huolissaan siitä, että pystyykö poikamme pitämään puoliaan näin dominoivan lapsen edessä. Hoitaja yrittänyt opettaa lasta pitämään puoliaan näissä tilanteissa.
Siis poika ei pysty pitämään puolia kaveria vastaan etkä sä poikaasi vastaan. Melkoisia nelivuotiaita. Toivotaan että perhepäivähoitaja käy punttiksella.
Joo, olen aivan paska äiti. Onneksi on kaltaisiasi täydellisiä äitejä. Mutta jaa toki reseptisi siitä, miten ollaan täydellisiä. Mitenköhän minä pystyn puuttumaan siihen, mitä hoitopäivän aikana tapahtuu? Ja voin myöntää, että olen voimaton poikani käytöksen edessä. Parhaani yritän, ja siksi yritän kysyä täältäkin vinkkejä. On tämä AV kyllä sellainen paikka, että anonyyminä on ihan ok ilkeillä vaikeassa tilanteessa muutenkin olevalle.
Minä olen kertonut jo neuvoni, mutta ne eivät sinulle sovi. Esikoinen pois tuon toisen lapsen vaikutuspiiristä, kotihoitoa ja emotionaalista läheisyyttä. Joku harrastus varmasti löytyy, jos ei kerhoja.
Ja taustoiksi: itselläni 4-, ja 2-vuotiaat lapset, joista vanhemman kanssa tehty kovasti töitä aggressioiden hallinnan opettelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Mitä jos olet yksin kotona ja sinulla tulee hirveä vessahätä tmv? Jos jotain käy vauvalle niin et voi syyttää kun itseäsi. Lapset sopeutuu helposti ja jos seuraavassa ryhmässä ei ole väkivaltaisuuksia niin sitä tuskin katsottaisi hyvällä jos hän jatkaisi toimintaansa siellä.
Käsitit väärin. Poikani ei hoidossa ole väkivaltainen. Kaveri on se, joka mäiskii, ja ennemmin ollaan huolissaan siitä, että pystyykö poikamme pitämään puoliaan näin dominoivan lapsen edessä. Hoitaja yrittänyt opettaa lasta pitämään puoliaan näissä tilanteissa.
Siis poika ei pysty pitämään puolia kaveria vastaan etkä sä poikaasi vastaan. Melkoisia nelivuotiaita. Toivotaan että perhepäivähoitaja käy punttiksella.
Joo, olen aivan paska äiti. Onneksi on kaltaisiasi täydellisiä äitejä. Mutta jaa toki reseptisi siitä, miten ollaan täydellisiä. Mitenköhän minä pystyn puuttumaan siihen, mitä hoitopäivän aikana tapahtuu? Ja voin myöntää, että olen voimaton poikani käytöksen edessä. Parhaani yritän, ja siksi yritän kysyä täältäkin vinkkejä. On tämä AV kyllä sellainen paikka, että anonyyminä on ihan ok ilkeillä vaikeassa tilanteessa muutenkin olevalle.
Minä olen kertonut jo neuvoni, mutta ne eivät sinulle sovi. Esikoinen pois tuon toisen lapsen vaikutuspiiristä, kotihoitoa ja emotionaalista läheisyyttä. Joku harrastus varmasti löytyy, jos ei kerhoja.
Ja taustoiksi: itselläni 4-, ja 2-vuotiaat lapset, joista vanhemman kanssa tehty kovasti töitä aggressioiden hallinnan opettelussa.
Lapsi joutuu takaisin hoitoon joka tapauksessa muutaman kuukauden päästä. Eli otan hänet pois muutamaksi kuukaudeksi kotiin, jossa hänellä ei ole kaipaamaansa leikkiseuraa päiväsaikaan? Harrastukset ovat tuon ikäisille iltaisin, olen tarkistanut tilanteen. Parin kuukauden päästä lapsi joutuisi työni takia aloittamaan uudelleen hoidon. Ei takuita onko paikka hyvä vai huono. Todennäköisintä on, että lapsi siirtyy 4 lapsen ryhmästä ja hoitajalta, jolla ollut 1-vuotiaasta saakka sadan lapsen suurpäiväkotiin, joka on ainoa alueella, jossa tilaa kesken vuoden. Samaan aikaan hoitaja menettää yhden lapsen - alkaa näkyä hänen palkassaankin. Ironista kyllä, mutta meillä on paljon pph:ta, joilla ei ole ryhmä täynnä. Samaan aikaan päiväkodit pursuilevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nelivuotias ei ole sun ja vauvan kanssa kotona ja kerhoile?
Koska kerho vain 2h/viikko ja siellä lapset 1-2 vuotiaita. Ja koska kaikki omanikäiset lapset alueella ovat päivähoidossa. Myös ne, joiden äidit kotona vauvan kanssa.
Lapsen aikaisemmat kaverit hoidossa olleet 2 vuotta vanhempia. Ei saa tarpeeksi seuraa nelivuotias pienestä taaperosta, joita kerhoissa on ainoastaan. Lisäksi vauvallamme on eräs sairaus, jonka vuoksi hänen hoitonsa vie ainakin vielä suurimman osan ajastani päivällä. En pysty yksin kotona ollessani tarjoamaan lapselle tarpeeksi virikkeitä. Enkä koe, että lapsen on parempi olla kotona katsomassa päivät telkkaria kuin hoidossa.
Lisäksi kerroin, että palaan pian töihin. Jos otan lapsen pariksi kuukaudeksi pois hoidosta, hän ei pääse samaan paikkaan takaisin.
Ne kerhot, joista tässä puhutaan, ovat yleensä yli 3-vuotiaille. Ihan pieneksi hetkeksi niihin ei pääse, mutta voit kyllä hyvin ottaa esikoisen pariksi kuukaudeksi kotiin. Eihän hoitopaikka mene vuosilomankaan takia, vaikka loma olisi talvella.
Siis meneekö vauva tuolle samalle perhepäivähoitajalle?Meidän alueellamme tai kohtuullisen matkan päässä ei ole kuin yksi kerho, jossa nyt vaan kaikki tällä hetkellä ovat 1-2-vuotiaita.Vaikka sinne saisi tulla isompia, niin tilanne nyt vaan on tämä. Meidän alueellamme ei ole tapana hoitaa lapsia kotona kovin pitkään. Ei vauva mene samalle hoitajalle. Enhän minä sitä päätä, keitä hoitajalle otetaan. Hoitopaikkojahan haetaan keskitetysti, ja kaupunki päättää kenet noihin ryhmiin otetaan.
Onko tuo esikoisen hoitopaikka oikeasti niin kiinni pitämisen arvoinen? Sinuna ihan oikeasti harkitsisin esikoisen ottoa kotiin. Tässä on sun hetkesi tehdä kasvatustekoja, jos kerran kohta taas aloitat työt. Telkun voit korvata kirjoilla ja peleillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että meidän vastaajien on vaikea hahmottaa, että millaisia neuvoja sinä haluat. Minusta esimerkiksi sulla ei ole minkäänlaista ongelmaa. Aivan normaali nelivuotias jolla normaalit hankalan nelivuotiaan vinkeet. Ei mitään syytä soitella neuvoloihin tai tehdä tästä ongelmaa. Käsittelet vaan itsesi kanssa ne pettymyksen ja suuttumuksen ja ilmeisesti myös jonkinlaiset itsesäälin tunteet joita tää tilanne susta aiheutuu, käärit hihat ja alat kasvattaman lastasi. Tarjoamalla aikaa ja virikkeitä ja yhteistä tekemistä. Ja rajoja. Se sitten kyllä on ongelma, jos koet että nelivuotias on jotenkin sua vahvempi, ja siihen kannattaa hakea apua, että et sen oman epävarmuuden pelossa sitten ylireagoi ja ole lapsellesi liian ankara. Ettei lapsen kasvattaminen mene nitistämiseksi ja uhkailuksi ja kiristämiseksi.
Sillä mitä muut vanhemmat tekee ja pitääkö ne lasta hoidossa vai hoitavatko kotona ei ole mitään merkitystä. Sinä elät sinun elämääsi ja jos sinun lapsesi tuntuu tarvitsevan enemmän aikaa kotona niin sitten tarvitsee. Ja jos et kerran halua ottaa lasta pois hoidosta etkä koe että voisit oikein mitään tehdä että lastasi ei siellä hoidossa höykytetä, niin yhtä lailla lapsen pitäminen hoidossa on sinulta aktiivinen valinta, ja sen kanssa sitten on elettävä. On hyväksyttävä se, että lapsi ottaa vaikutteita siitä ympäristöstä, johon sinä hänet viet. Jos et hyväksy sitä, et vie häntä sinne.
Sinulla on tässä paljon asioita joihin voit vaikuttaa ja jotka sinä valitset. Mut varsinaista hätäähän sulla ei ole, sen suhteen voit ihan rentoutua.
AP ei tunnu näkevän mitään hyvää yhdessäkään neuvossa.
Sanonkin vain että minä en veisi lastani hoitopaikkaan, jossa häntä kohdellaan väkivaltaisesti. Joko vaatisin selkeitä toimenpiteitä siihen että väkivalta loppuu tai ottaisin lapseni pois hoitopaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi joutuu takaisin hoitoon joka tapauksessa muutaman kuukauden päästä. Eli otan hänet pois muutamaksi kuukaudeksi kotiin, jossa hänellä ei ole kaipaamaansa leikkiseuraa päiväsaikaan? Harrastukset ovat tuon ikäisille iltaisin, olen tarkistanut tilanteen. Parin kuukauden päästä lapsi joutuisi työni takia aloittamaan uudelleen hoidon. Ei takuita onko paikka hyvä vai huono. Todennäköisintä on, että lapsi siirtyy 4 lapsen ryhmästä ja hoitajalta, jolla ollut 1-vuotiaasta saakka sadan lapsen suurpäiväkotiin, joka on ainoa alueella, jossa tilaa kesken vuoden. Samaan aikaan hoitaja menettää yhden lapsen - alkaa näkyä hänen palkassaankin. Ironista kyllä, mutta meillä on paljon pph:ta, joilla ei ole ryhmä täynnä. Samaan aikaan päiväkodit pursuilevat.
Jos lapsella on hoidossa hankala olla, niin lapselle haetaan toista hoitopaikkaa. Nythän siihen on oikein hyvä hetki kun haet vauvallekin hoitopaikkaa, hyvällä tuurilla lapset pääsevät samaan paikkaan hoitoon.
Oikeasti, kukaan ei ajattele mikä pph:n tili tulee olemaan jos sieltä ottaa oman lapsensa pois. Puhut kuin ihminen joka tuntee jostain asiasta voimakasta syyllisyyttä ja syyllistyy jo valmiiksi asioista joita ehkä aikoo tehdä. Sinun voisi olla helpompi olla jämäkämpi ja tehdä ratkaisuja, jos käsittelet sen syyllisyyden tunteen alta pois. Tuskin olet tehnyt elämässä mitään niin kamalaa että ansaitset sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasia on tämä, ap: nelivuotiaasi kykenee tappamaan vauvan. Yksi sopivasti osunut potku kengällä päähän, kylkiluihin tai vatsaan riittää. Nyt valot päälle. Ensimmäiseksi poika pois kyseisestä hoitopaikasta, jos kerran tuolle toiselle lapsidespootille ei kukaan aikuinen mitään voi.
Eikö olisi parasta yrittää saada sisaruksille yhteinen pph-paikka, kun äiti lähtee töihin. Se vauvan sairastelukin alkaa olla voiton puolella, kun töihinlähtö alkaa jo häämöttää mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran alueellasi on useita perhepäivähoitajia joiden ryhmä ei ole täynnä, miksi halvatussa et pyydä siirtoa toiseen ryhmään? En pitäisi päivääkään lastani paikassa jossa tätä toinen lapsi lyö. Nykyisen pph:n palkkatulo ei ole sinun päänsärkysi millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Mitä jos olet yksin kotona ja sinulla tulee hirveä vessahätä tmv? Jos jotain käy vauvalle niin et voi syyttää kun itseäsi. Lapset sopeutuu helposti ja jos seuraavassa ryhmässä ei ole väkivaltaisuuksia niin sitä tuskin katsottaisi hyvällä jos hän jatkaisi toimintaansa siellä.
Käsitit väärin. Poikani ei hoidossa ole väkivaltainen. Kaveri on se, joka mäiskii, ja ennemmin ollaan huolissaan siitä, että pystyykö poikamme pitämään puoliaan näin dominoivan lapsen edessä. Hoitaja yrittänyt opettaa lasta pitämään puoliaan näissä tilanteissa.
Siis poika ei pysty pitämään puolia kaveria vastaan etkä sä poikaasi vastaan. Melkoisia nelivuotiaita. Toivotaan että perhepäivähoitaja käy punttiksella.
Joo, olen aivan paska äiti. Onneksi on kaltaisiasi täydellisiä äitejä. Mutta jaa toki reseptisi siitä, miten ollaan täydellisiä. Mitenköhän minä pystyn puuttumaan siihen, mitä hoitopäivän aikana tapahtuu? Ja voin myöntää, että olen voimaton poikani käytöksen edessä. Parhaani yritän, ja siksi yritän kysyä täältäkin vinkkejä. On tämä AV kyllä sellainen paikka, että anonyyminä on ihan ok ilkeillä vaikeassa tilanteessa muutenkin olevalle.
Minä olen kertonut jo neuvoni, mutta ne eivät sinulle sovi. Esikoinen pois tuon toisen lapsen vaikutuspiiristä, kotihoitoa ja emotionaalista läheisyyttä. Joku harrastus varmasti löytyy, jos ei kerhoja.
Ja taustoiksi: itselläni 4-, ja 2-vuotiaat lapset, joista vanhemman kanssa tehty kovasti töitä aggressioiden hallinnan opettelussa.
Lapsi joutuu takaisin hoitoon joka tapauksessa muutaman kuukauden päästä. Eli otan hänet pois muutamaksi kuukaudeksi kotiin, jossa hänellä ei ole kaipaamaansa leikkiseuraa päiväsaikaan? Harrastukset ovat tuon ikäisille iltaisin, olen tarkistanut tilanteen. Parin kuukauden päästä lapsi joutuisi työni takia aloittamaan uudelleen hoidon. Ei takuita onko paikka hyvä vai huono. Todennäköisintä on, että lapsi siirtyy 4 lapsen ryhmästä ja hoitajalta, jolla ollut 1-vuotiaasta saakka sadan lapsen suurpäiväkotiin, joka on ainoa alueella, jossa tilaa kesken vuoden. Samaan aikaan hoitaja menettää yhden lapsen - alkaa näkyä hänen palkassaankin. Ironista kyllä, mutta meillä on paljon pph:ta, joilla ei ole ryhmä täynnä. Samaan aikaan päiväkodit pursuilevat.
Tässä oli kyllä monta ihmeellisyyttä - alkaen tuosta perhepäivähoitajasta, joka menettää toimeentulonsa samalla kun sä menetät kallisarvoisen ja halutun hoitopaikan.
Mutta lyhyesti: jos lapsen kanssa ei ole mahdollista viettää enempää aikaa, keskustelu hoitajan kanssa ei auta eikä hoitopaikan vaihto ole optio, niin mulla ei ole ratkaisua hoidossa tapahtuviin ongelmiin. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Mitä jos olet yksin kotona ja sinulla tulee hirveä vessahätä tmv? Jos jotain käy vauvalle niin et voi syyttää kun itseäsi. Lapset sopeutuu helposti ja jos seuraavassa ryhmässä ei ole väkivaltaisuuksia niin sitä tuskin katsottaisi hyvällä jos hän jatkaisi toimintaansa siellä.
Käsitit väärin. Poikani ei hoidossa ole väkivaltainen. Kaveri on se, joka mäiskii, ja ennemmin ollaan huolissaan siitä, että pystyykö poikamme pitämään puoliaan näin dominoivan lapsen edessä. Hoitaja yrittänyt opettaa lasta pitämään puoliaan näissä tilanteissa.
Siis poika ei pysty pitämään puolia kaveria vastaan etkä sä poikaasi vastaan. Melkoisia nelivuotiaita. Toivotaan että perhepäivähoitaja käy punttiksella.
Joo, olen aivan paska äiti. Onneksi on kaltaisiasi täydellisiä äitejä. Mutta jaa toki reseptisi siitä, miten ollaan täydellisiä. Mitenköhän minä pystyn puuttumaan siihen, mitä hoitopäivän aikana tapahtuu? Ja voin myöntää, että olen voimaton poikani käytöksen edessä. Parhaani yritän, ja siksi yritän kysyä täältäkin vinkkejä. On tämä AV kyllä sellainen paikka, että anonyyminä on ihan ok ilkeillä vaikeassa tilanteessa muutenkin olevalle.
Minä olen kertonut jo neuvoni, mutta ne eivät sinulle sovi. Esikoinen pois tuon toisen lapsen vaikutuspiiristä, kotihoitoa ja emotionaalista läheisyyttä. Joku harrastus varmasti löytyy, jos ei kerhoja.
Ja taustoiksi: itselläni 4-, ja 2-vuotiaat lapset, joista vanhemman kanssa tehty kovasti töitä aggressioiden hallinnan opettelussa.
Lapsi joutuu takaisin hoitoon joka tapauksessa muutaman kuukauden päästä. Eli otan hänet pois muutamaksi kuukaudeksi kotiin, jossa hänellä ei ole kaipaamaansa leikkiseuraa päiväsaikaan? Harrastukset ovat tuon ikäisille iltaisin, olen tarkistanut tilanteen. Parin kuukauden päästä lapsi joutuisi työni takia aloittamaan uudelleen hoidon. Ei takuita onko paikka hyvä vai huono. Todennäköisintä on, että lapsi siirtyy 4 lapsen ryhmästä ja hoitajalta, jolla ollut 1-vuotiaasta saakka sadan lapsen suurpäiväkotiin, joka on ainoa alueella, jossa tilaa kesken vuoden. Samaan aikaan hoitaja menettää yhden lapsen - alkaa näkyä hänen palkassaankin. Ironista kyllä, mutta meillä on paljon pph:ta, joilla ei ole ryhmä täynnä. Samaan aikaan päiväkodit pursuilevat.
Tässä oli kyllä monta ihmeellisyyttä - alkaen tuosta perhepäivähoitajasta, joka menettää toimeentulonsa samalla kun sä menetät kallisarvoisen ja halutun hoitopaikan.
Mutta lyhyesti: jos lapsen kanssa ei ole mahdollista viettää enempää aikaa, keskustelu hoitajan kanssa ei auta eikä hoitopaikan vaihto ole optio, niin mulla ei ole ratkaisua hoidossa tapahtuviin ongelmiin. Olen pahoillani.
Ulkohäkki nelivuotiaalle?
Joo, olen aivan paska äiti. Onneksi on kaltaisiasi täydellisiä äitejä. Mutta jaa toki reseptisi siitä, miten ollaan täydellisiä. Mitenköhän minä pystyn puuttumaan siihen, mitä hoitopäivän aikana tapahtuu? Ja voin myöntää, että olen voimaton poikani käytöksen edessä. Parhaani yritän, ja siksi yritän kysyä täältäkin vinkkejä. On tämä AV kyllä sellainen paikka, että anonyyminä on ihan ok ilkeillä vaikeassa tilanteessa muutenkin olevalle.