Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nelivuotiaan väkivaltaisuus

Vierailija

En tiedä mitä tekisin. Meillä on nelivuotias ja vauva 6 kk. Mielestäni esikoisen mustasukkaisuus vauvan tulon jälkeen ei ole ollut kovinkaan pahaa tähän mennessä.
Esikoinen ei ole ollut aiemmin väkivaltainen, vaikka kiukku on usein kova. Nyt sitten viime aikoina on alkanut väkivaltaiseksi. Eilen suuttui minusta riippumattomasta asiasta. Turhautui pelille. Istuin lattialla kun hän äkillisesti tuli ja hakkasi täysin voimin minua selkään ja päähän nyrkeillä. Oli niin hurjaa ja äkillistä, että pelästyin tuosta kunnolla.
Tänään aamulla vauva pötkötti lattialla kun esikoinen tuli talvilenkkareilla ja yritti potkia/astua vauvan pään päälle! Onneksi ei ehtinyt kuin kerran kevyesti potkaista, mitään ei varmaan käynyt kun vauvakaan ei itkenyt, mutta nyt en sitten enää uskalla pitää lapsia samassa tilassa.
Ihmettelen miksi tämä tulee nyt. Alkuun oli pientä mustista, siitä kuitenkin selvittiin helposti. Esikoinen on enemmän isän poika ollut aina, joten minun keskittymiseni vauvaan ei ole herättänyt mitään kriisiä. Esikoinen on viime aikoina ruvennut kovasti pitämään vauvasta kovasti. Ja nyt tämä.

Esikoisen perhepäivähoitoryhmässä on poika, joka on väkivaltainen. Väkivaltainen meidän poikaa kohtaan, joka kuitenkin sokean ihailun vallassa ottaa kaikki iskun vastaan, ikään kuin asiaan kuuluvana. Lisäksi tämä poika on väkivaltainen 1,5 vuotiasta veljeään kohtaan. Näen tätä itsekin lähes päivittäin hakiessani lasta.

Olen aika varma, että vaikutteita tulee siis hoidosta. Esikoisemme ihannoi tätä poikaa, joka on muullakin tavalla hyvin dominoiva ja on ainakin aikaisemmin tullut huonosti toimeen muiden lasten kanssa. Meidän poikamme kanssa ovat kuitenkin kuin paita ja peppu, johtuen ehkä osittain myös siitä, että poikamme on hoitajan sanojen mukaan sosiaalisesti keskimääräistä lahjakkaampi ja sopeutuvaisempi. Huomaan, että poikamme, jolla ei ole ollut puheen kanssa mitään ongelmia, on nyt alkanut täräyttää ärrää samalla tavalla kuin tämä poika, eli kaikella tapaa kopioi tätä toista.

En tiedä onko tämän toisen lapsen seura ihan hyvästä. Kyseessä on perhepäivähoito, jossa kaveri on ainoa samanikäinen. Eli yhdenkin lapsen vaikutus on suuri. Mutta eipä taida olla muita mahdollisuuksia kuin kärsiä tai ottaa lapsi kokonaan pois hoidosta. Nyt on hoidossa 3 päivää viikossa, enkä haluaisi ottaa lasta kokonaan pois. Olen nimittäin joutumassa palaamaan pian työelämään, ja hoitokuvio on silloin muutenkin hankala.

Hoitajalle kerroin tästä poikamme aggressiivisuudesta. Hän kyllä tietää toisen pojan käytöksen, joten en erikseen nostanut esille sitä, että mielestäni väkivalta on toiselta opittua. Hoitaja antoi vaan vinkkejä siitä, miten meidän pitäisi sanktioida tätä käytöstä kotona. Ja siinä olen samoilla linjoilla. Luulen vain, että tuon toisen käytös tarttuu, ja mielestäni siihen pitäisi kiinnittää hoidossa enemmän huomiota.

Kaverin vanhemmille en uskalla lähteä puhumaan, sillä lapsen äiti on masennuksen vuoksi sairaslomalla. En halua lisätä hänen huoltaan, ja tiedän hänen olevan poikansa otteista täysin tietoinen ja huolissaan, mutta toisaalta tuntuu ikävältä, että käytös tarttuu.

Neuvolasta lienee turha hakea apua. Meillä on nipo neuvolan terkka, joka vaatii äideiltä täydellisyyttä oikein vanhakantaiseen tapaan. Haukut tulee, jos ei onnistu täysimettämään, tekemään luomusoseita tai jos lapsi katsoo varttia pidempään televisiota. Jos lapsi ei suostu tarkastuksessa leikkaamaan paperista ympyrää, on sekin jo maailmanloppu. Tietänette terkkatyypin. Siellä ei saa ymmärrystä minkäänlaisille käytöshäiriöille, joten turha mennä neuvolaankaan.

Minulla on eilisen ja tämänaamuisen käytöksen vuoksi ihan paskat fiilikset. Olen surullinen, pelästynyt ja masentunut. Sanokaas nyt, että tämä tällainen kuuluu ikään ja tapahtuu muillekin!

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Ei väkivalta kuulu mihinkään ikään eikä sitä pidä missään nimessä ymmärtää. Raju puuttuminen tuollaiselle käytökselle. Teet selväksi heti alkuun että lyöminen loppuu nyt.

Vierailija

Meillä oli tytär tuossa iässä samanlainen. Taustalla myös nuoremman sisaruksen syntymä ja siitä johtunut mustasukkaisuus. Itse uskon että se on vain lapsen kehittymätöntä ahdistuksen ja muiden pahojen tunteiden purkamista. Ja vanhempien tehtävä on kohdata aggressiot rauhallisesti, ja ohjata rakentavampiin tapoihin ilmaista pahaa oloaan. 

Ei siis pidä "demonisoida" lasta siksi että on vain lapsi joka toimii vaistonvaraisesti, mutta ei toisaalta myöskään antaa käytöksen jatkua ja pahentua. Itse käytin paljon rauhoittamista ja juttelua. Kyselin, että onko sulla paha olla, mikä ärsyttää, miltä tuntuu. Ohjasin esim. piirtämään miltä tuntuu tai vaikka potkimaan palloa, samalla tehden selväksi että tavaroita ei saa rikkoa eikä ihmisiä tai eläimiä satuttaa. 

Vierailija

Lyömiseen ja väkivaltaan pitää puuttua ja sen pitää alkaa hoidosta! Lapset erilleen siellä hoitopaikassa, ihmettelen jo nyt miten siellä ei ole puututtu väkivaltaan rankemmin, vai onko?. Kotona taas pojan kynnys purkaa tunteitaan nyrkein on madaltunut. Väkivaltaan pitää puuttua heti  ja jollei muu auta, niin nappaa poika syliin ja pidä tiukasti kiinni ettei se vahingoita itseään tai muita. Toinen on jäähy, eli pois kantaminen tilanteesta ja aikaa rauhottua. Pienen ihmisen aivot ovat vielä niin kehitysvaiheessa, että se ei pysty hallitsemaan kiukkua, joten se vaatii aikaa ja treeniä. 

Jos mustasukkaisuutta kuitenkin ilmenee, niin auttaisiko lapsen mukaan ottaminen vauvan hoitoon? Annat vaihtaa vaippaa, antaa tuttipulloa tai auttaa tutin laittamisessa tai pukemisessa?

Vierailija

Tästä varmaan tulee miljoona alapeukkua, mutta onhan tuo tosi first world problem. Älä vie lasta hoitoon ongelmatapausta ihailemaan, vaan pidä kotona ja kasvata.

Vierailija

"Neuvolasta lienee turha hakea apua. Meillä on nipo neuvolan terkka, joka vaatii äideiltä täydellisyyttä oikein vanhakantaiseen tapaan. Haukut tulee, jos ei onnistu täysimettämään, tekemään luomusoseita tai jos lapsi katsoo varttia pidempään televisiota. Jos lapsi ei suostu tarkastuksessa leikkaamaan paperista ympyrää, on sekin jo maailmanloppu. Tietänette terkkatyypin. Siellä ei saa ymmärrystä minkäänlaisille käytöshäiriöille, joten turha mennä neuvolaankaan."

Suhtautumisesi neuvolan apuun on mielestäni ikävä. Onko tuo kohtelu sinun omakohtaista kokemusta, vai urbaania legendaa ikävästä terkasta? Onko omassa asenteessasi vikaa??

Vierailija

Joo, olen yrittänyt jutella ja selvitellä mikä lasta ahdistaa. Olen kysynyt, että miksi lyö, mutta vastausta en saa. Alkaa vaan puhua samalla maneerilla kuin tuo poika.

Piirtäminen olisi ihana idea, mutta meidän poikamme ei ole koskaan oikein innostunut piirtämä. Myöskin pitää tiukasti kiinni rauhoittelukeinona. Nyt vaan voimani eivät enää riitä pitämään lasta aloillaan.

Esikoinen osallistuu vauvan hoitoon kyllä välillä. Ja muutenkin tuntuu, että vauva on hänelle rakas. Sanookin, että pitää vauvasta kovasti. Voi osittain olla mustasukkaisuuttakin, mutta ihmettelen, miksi se tulisi nyt puoli vuotta myöhemmin näin rajuna, kun alkuun oli vain "asiaankuuluvaa" mustasukkaisuutta. Sen sijaan hoidossa on tuo toinen poika vasta aloittanut.

Itsekin ihmettelen, miksei toisen pojan väkivallalle hoidossa tehdä mitään. Hoitajan puheista kuuluu rivien välistä, että sitä ja muuta dominointia tapahtuu. Toinen äitikin kuulemma kysellyt kovasti miten tämä poikansa pärjää hoidossa.

Vierailija

Kirjoituksesi oli pitkä enkä ehkä jaksanut lukea sitä ihan tarkkaan, mutta et tainnut kertoa, miten sinä reagoit pojan raivariin. Miten hillitset siis noita väkivaltaisia kohtauksia? Vai katsotko vain vierestä tumput suorana? Jos et itse osaa hillitä lastasi, hae apua asiantuntijalta, ennen kuin on liian myöhäistä eli jotakin todella pahaa tapahtuu.

Vierailija

Sitten vaan toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Mitä jos olet yksin kotona ja sinulla tulee hirveä vessahätä tmv? Jos jotain käy vauvalle niin et voi syyttää kun itseäsi. Lapset sopeutuu helposti ja jos seuraavassa ryhmässä ei ole väkivaltaisuuksia niin sitä tuskin katsottaisi hyvällä jos hän jatkaisi toimintaansa siellä.

Vierailija

Nelivuotiaat on vielä pieniä ja kehittymättömiä, ei niitten pöllöilystä kannata vetää tuollaista huolta. Minusta ylireagoit.  Anna nelivuotiaan olla nelivuotias, älä näe kaikkea sen kautta että hän on nyt isosisarus. Peilaat tekstissäsi kaikkea vauvan kautta, koko ajan hoet miten isompi lapsi tykkää vauvasta jne. Voisitko nyt hetkeksi unohtaa sen vauvan ja alkaa miettimään että nelivuotiaasi elämässä on muutakin kuin pikkusisarus ja hänellä voi olla muitakin murheita ja huolia ja ajatuksia kuin vauvan syntymä.

Paljonko vietät kahdestaan aikaa nelivuotiaasi kanssa? Voisko rehellisesti sanottuna olla näin, että jos esikoisesikin on mennyt aikaisin hoitoon, et koskaan ennen ole edes ollut hänen kanssaan yhtä paljon kuin nyt, etkä koskaan edes todella tuntenut häntä ja joutunut /saanut itse olla kasvattajana? Tämä on tahallista provosointia, mut tiedän niin paljon äitejä, jotka on paenneet sitä omaa ja lapsen pimeää puolta lykkäämällä lapsen pienenä hoitoon ja pitämällä huolen että lapseen on aina tietty emotionaalinen etäisyys, että sitten kun sen lapsen kanssa ollaan niin ollaan oikeasti melko kädettömiä. Ei kestetä sitä että lapsi voi purkaa vanhempaansa aivan oikeutetun pettymyksensä tai kasvukriisinsä ja uhmansa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi et laita omaa poikaasi päiväkotiin, tuon ikäiselle paljonkin parempi paikka!

Minä taas kannattaisin avointa varhaiskasvatusta. Siellä jostain syystä ihan erilaista lapsiainesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Neuvolasta lienee turha hakea apua. Meillä on nipo neuvolan terkka, joka vaatii äideiltä täydellisyyttä oikein vanhakantaiseen tapaan. Haukut tulee, jos ei onnistu täysimettämään, tekemään luomusoseita tai jos lapsi katsoo varttia pidempään televisiota. Jos lapsi ei suostu tarkastuksessa leikkaamaan paperista ympyrää, on sekin jo maailmanloppu. Tietänette terkkatyypin. Siellä ei saa ymmärrystä minkäänlaisille käytöshäiriöille, joten turha mennä neuvolaankaan."

Suhtautumisesi neuvolan apuun on mielestäni ikävä. Onko tuo kohtelu sinun omakohtaista kokemusta, vai urbaania legendaa ikävästä terkasta? Onko omassa asenteessasi vikaa??

Ei pelkkää omaa kokemusta. Keskittyvät aivan vääriin asioihin. Osa terkoista on mukavia, olen huomannut jos meillä on ollut toinen sijainen. Mutta tämä meidän terkka on täysin hyödytön. Ekassa raskaudessa jäi tärkeitä asioita infoamatta. Samoin labralähetteitä unohtui kirjoittaa ym. huolimattomuutta. Tokassa raskaudessa ennenaikaisuusriskistä (molemmat lapset keskosina syntyneer) huolimatta en saanut neuvolalääkärin suosittelemaa ylimääräistä lääkärintarkastusta. Käski mennä yksityiselle. Samoin ehdotti, että menen jälkitarkastukseen yksityiselle kun aikoja on niin vähän. Lisäksi olin esikoista odottaessani hormonihöyryissä sanonut, että toivoisin mieheltä enemmän tukea raskaudessa. Kolme vuotta myöemmin olimme lapsen ikätarkastuksessa, ja terkka oletti automaattisesti, että olimme eronneet. Koska olin yhden kerran kehdannut avautua siitä, ettei mies mielestäni silloin odottanut vauvaa yhtä innokkaasti kuin minä.

Sori vaan, mutta kaikki eivät voi loistaa. Olen kiitollinen, että meillä on neuvolan kaltainen instituutio. Vaikkakin palvelun taso ei vastaa sitä mitä sen kuuluisi olla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo, olen yrittänyt jutella ja selvitellä mikä lasta ahdistaa. Olen kysynyt, että miksi lyö, mutta vastausta en saa. Alkaa vaan puhua samalla maneerilla kuin tuo poika.

Piirtäminen olisi ihana idea, mutta meidän poikamme ei ole koskaan oikein innostunut piirtämä. Myöskin pitää tiukasti kiinni rauhoittelukeinona. Nyt vaan voimani eivät enää riitä pitämään lasta aloillaan.

Esikoinen osallistuu vauvan hoitoon kyllä välillä. Ja muutenkin tuntuu, että vauva on hänelle rakas. Sanookin, että pitää vauvasta kovasti. Voi osittain olla mustasukkaisuuttakin, mutta ihmettelen, miksi se tulisi nyt puoli vuotta myöhemmin näin rajuna, kun alkuun oli vain "asiaankuuluvaa" mustasukkaisuutta. Sen sijaan hoidossa on tuo toinen poika vasta aloittanut.

Itsekin ihmettelen, miksei toisen pojan väkivallalle hoidossa tehdä mitään. Hoitajan puheista kuuluu rivien välistä, että sitä ja muuta dominointia tapahtuu. Toinen äitikin kuulemma kysellyt kovasti miten tämä poikansa pärjää hoidossa.

Hankalaa tulee olemaan tulevaisuudessa, jos jo 4-vuotiaan kanssa tunnet itsesi heikoksi. Myös tuo että et uskalla nostaa hankalia asioita käsiteltäväksi ja vaatia toimenpiteitä hoitopaikassa on huolestuttavaa tulevaisuutta ajatellen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Piirtäminen olisi ihana idea, mutta meidän poikamme ei ole koskaan oikein innostunut piirtämä. Myöskin pitää tiukasti kiinni rauhoittelukeinona. Nyt vaan voimani eivät enää riitä pitämään lasta aloillaan.

No nyt taisit vähän liioitella, eikö niin. :D Totta kai sun voimat riittää pitämään paikoillaan nelivuotiasta.  Minulla on keskimääräistä pitempi ja voimakkaampi nelivuotias eikä mitään vaikeuksia pitää mukulaa paikoillaan jos on tarvis. Enkä ole mitenkään normaalia voimakkaampi ihminen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Mitä jos olet yksin kotona ja sinulla tulee hirveä vessahätä tmv? Jos jotain käy vauvalle niin et voi syyttää kun itseäsi. Lapset sopeutuu helposti ja jos seuraavassa ryhmässä ei ole väkivaltaisuuksia niin sitä tuskin katsottaisi hyvällä jos hän jatkaisi toimintaansa siellä.

Herran pieksut tuota asennetta. Mitäs jos päiväkoti on sunnuntaina kiinni ja äidille tulee hirveä vessahätä, kenen on vastuu?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat