Naapuri ehdotti että tilaisimme yhteisen aamulehden, mitä mieltä?
Tai lähinnä onko kenelläkään sama käytäntö ja miten toimii? Hän lukisi lehden ensin kun lähtee aikasemmin töihin ja sitten tiputtaisi sen laatikkooni. Maksaisimme puoliksi. Onko ihan hullu ajatus?
Kommentit (35)
Hyvältä idealta kuulostaa. Mammat taitaa nyt vähän liioitella mahdollisia ongelmia. Lasku menee tietenkin naapurille, jonka postiluukkuun lehti kolahtaa ja ap maksaa puolet naapurin tilille. Jos tulee ongelmia niin tyytymätön osapuoli lopettaa maksamisen/peruuttaa tilauksen. Pahimmassa tapauksessa siis menettää 10-20€ rahaa, ei ole kummoinen riski.
Joo ei tuo nyt mikään niin jäätävä investointi ole, että nämä täällä esitetyt pelottelut olisivat ihan mittakaavassaan :D Tilauksen voi helposti perua jos homma ei toimi ja sillä selvä. Ja hei käytetty sanomalehti, millaiseen kuntoon te saatte omat lehtenne yhdellä (1) lukukerralla yhdellä (1) ihmisellä?
Minusta on herttiaista, että on vielä tuollaisia naapureita olemassa, jotka saattavat ehdottaa tuollaista. Itse en tiedä raaskisinko alkaa jakamaan aamulehteni naapurini kanssa, koska tunnen naapurietani verraten huonosti. Mutta tämä ketju sai mieleeni minusta yhden mukavan oivalluksen: Paperinkeräyslaatikoiden yheyteen on joissakin taloyhtiöissä laitettu hylly, tai teline, mihin voi jättää luettavaksi sellaisia lehtiä, msitä uskoo jonkun vielä voivan olla kiinnostunut. Tunnustankin että itse köyhänä opiskelijana olen kyllä saattanut vilkaista paperinkeräys-laatikkoon, silloinkin kuin olen vain joskus kulkenut "sopivan" ohi. - Lehdet on melko kalliita kun pitää valita vähän muutenkin tarkkaan mihin euronsa laittaa tai on laittamatta.
Miksi tuhlaatte muuhun kuin paskapaperiin? Kaikki noi nykylehtien sisällön löytää internetistä parissa sekunnissa googlettamalla.
Päivittäislehtien tilaaminen nykymaailmassa on järjetöntä. Sähköinen media toimii jo käytännössä reaaliajassa. 10 tuntia sitten painettuihin uutisiin on tullut jo yleensä useita päivityksiä.
Päivän puheenaiheet löytyvät painetusta mediasta vasta seuraavana päivänä. Painettu media on yksinkertaisesti aikansa elänyt.
Aikakausilehdet ovat eriasia, vaikka niitäkään en henkilökohtaisesti ymmärrä, koska kaiken voi lukea sähköisessä muodossa.
"Miksi tuhlaatte muuhun kuin paskapaperiin? Kaikki noi nykylehtien sisällön löytää internetistä parissa sekunnissa googlettamalla." - En tiedä, mutta mä ainakin toisinaan vaan nautin paljon enempi kun voin sekä lukea perinteistä sanomalehteä rauhassa ja nautiskella samalla kupposen tai kaksi teetä tai kahvia. Vallan eritysesti minusta on mukavampaa rustata ristikoita sanomalehdelle, eikä näyttöpäätteelle, joka tuntuu jotenkin viileän arkiselle. - Taas pelkkien ristikkolehtien ostaminen tuntuisi vähän liian hifistelyltä, vaikka kyllä ne ehkä kaltaiselleni köyhähkölle opiskelijalle varmaan edullisemmaksi tulisvat..
Ei lainkaan hullumpi ajatus, jos vielä maksaisi puolet lehdestä. Meillä ainakin toimi hyvin toistakymmentä vuotta naapurin vanhan tädin kanssa, pudotin ennen töihin lähtöä lehden postiluukusta ja palattuani töistä lehti oli taas oli kotonani. Ja vähävarainen vanhus sai lukea lehden ilmaiseksi, kun halusin maksaa laskun.
Samoin luimme muut tilaamamme lehdet tai ostetut iltapäivälehdet, puolin ja toisin ja näin varmistin naapurilla olevan asiat ok. kun hän palautti lehdet takaisin ja annettiin apua puolin ja toisin. Ikävä vain, ettei tuo systeemi enää toimi, kun hän sairastui vakavasti ja joutui muuttamaan vanhusten hoitokotiin.
Juurikin se paperilehden fiilis, ei näytöt tunnu samalta. Mutta alan nyt vakavasti harkita oman lehden tilaamista... :D Ai niin, ja unohdin juuri ristikot ja sudokut, rakastan täyttää niitä aamukaakaon ääressä mutta vain paperille, nettiristikoista ja sudokuista puuttuu sielu.
Ap
"Päivittäislehtien tilaaminen nykymaailmassa on järjetöntä. Sähköinen media toimii jo käytännössä reaaliajassa. 10 tuntia sitten painettuihin uutisiin on tullut jo yleensä useita päivityksiä.
Päivän puheenaiheet löytyvät painetusta mediasta vasta seuraavana päivänä. Painettu media on yksinkertaisesti aikansa elänyt.
Aikakausilehdet ovat eriasia, vaikka niitäkään en henkilökohtaisesti ymmärrä, koska kaiken voi lukea sähköisessä muodossa."
Niin tämä lienee vähän kamalaa myöntää, kun saa varmasti kuulla olevansa foliohattuinen vainoharhoissa elävä, mutta lehteä lukiessa oikeasti nautin myös siitä illusiosta, että kukaan ei samalla kerää evästeitä tai seuraa, minulta salassa, että minne "klikkaan" seuraavaksi.
Ja eikös vaan ole jännää, että kuuntlelen vielä erillistä radiota, jopa cd-levy jä ja katselen erillsitä tv-vastaanotinta ja tai luen painettuja kirjoja, joissa kaikissa ei ole ainoatakaan kuvaa, mutta luen myös nimenomaisia paperisia sarjakuvia. Mutta käyn myös konserteissa ja joskus myös pällistelemässä joitain näyttelyitä, joihin on ripustettu verraten pieni määrä, jotain vanhanaiksesti maalattuja kuvia tai kummallisia teoksia, joista en aina heti "ymmärrä" itsekään, mitä, tai miten ne esittävät.
Varmasti olenkin paitsi vainoharhainen, mutta myös sekä luonnon että ympäristöntuhoja, joka ei ymmärrä, kuinka kaiken tämän edellä kertomani kokemiseen, joillekin riittää mahdollisesti pelkkä älypuhelin ja/ tai kenties läppäri
Ihme ihmistenvihaajia tässä ketjussa. JOs jostain syystä homma ei toimi ja jompi kumpi haluaa lopettaa, pitäisi aikuisen ihmisen osata sanoa se ääneen. Toinen vaihtoehto on tietysti padota vihaa täytetystä sudokusta sisällään 20 vuotta ja sitten kännipäissään puukottaa naapuri... Mikä nyt kenenkin mielestä on järkevin tapa toimia.
Meillä on naapurin kanssa yhteiset ruononleikkurit ja muut vehkeet. Oma muksuni kulki kesällä naapurin lapsen pieneksi jääneissä sandaaleissa ja shortseissa. Enkä ole osannut panikoida siitä mitä tapahtuu, jos naapuri rikkookin yhteisen lapion tai vaate menee rikki... hui! Se on vain materiaa :)
En ikinä voisi elää vain älypuhelimen varassa. Rakastan oikeita kirjoja, sarjakuvia, ja juuri ristikoita, sudokuja, minulla on vielä vhs-soitinkin josta katselen vanhoja muumejani. Minusta on äärimmäisen surullista jos maailma muuttuu kokonaan digitaaliseksi. Olen jopa vielä etanapostin kautta kirjeenvaihdossa muutamaan ihmiseen. Se, kun saa postiluukusta ihan oikean kirjeen, avata ja lukea sen ajatuksella, nähdä toisen oma käsiala johon on tottunut. Joskus lähetämme mukana yllätyksiäkin, kuten valokuvia tai piirroksia. No joo, ehkä lapsellista jonkun mielestä mutta itse nautin vaikka täytän pian 30. Joku Facebook-viesti ei vain ole (ainakaan minulle) sama asia.
Ap
Se naapurin mies yritti oikeasti vihjata, että löisitte hynttyyt yhteen. Käytti vaan tuollaista yhteinen sanomalehti -kiertoilmaisua.
34, en oikein usko kun hän on nainen ja sekä minulla että hänellä on aviomies.
ap
Viimeinen vie roskat ja maksaa jätemaksut.